Passiivinen tupakointi tarkoittaa sitä, että toinen henkilö altistuu toisen henkilön polttaman tupakan tai muun poltettavan tuotteen savulle tai höyryille. Näin käy esimerkiksi silloin, jos oleskelee tuotetta käyttävän henkilön läheisyydessä. Myös höyrystettävien tuotteiden, kuten sähkötupakan höyrylle voi altistua samalla tavalla. Varsinkin suljetuissa tiloissa, kuten samassa huoneessa tai autoissa, haitallisten aineiden määrä hengitettävässä ilmassa, eli pitoisuudet nousevat erityisen korkeiksi.
Passiivinen tupakointi
Passiivisen tupakoinnin – tai ympäristön tupakansavun – haitoille on havahduttu vasta viime vuosikymmeninä. Nykykäsityksen mukaan passiivinen tupakointi aiheuttaa pitkälti samoja terveyshaittoja kuin tupakointi.
Ympäristön tupakansavulle altistuminen nostaa riskiä sairastua muun muassa keuhkoahtaumatautiin, sepelvaltimotautiin ja aivoverisuonten sairauksiin. Altistuminen lisää myös sydän- ja aivoinfarktien sekä astman riskiä.
Passiivinen tupakointi saattaa aiheuttaa monia muitakin terveyshaittoja, kuten rintasyöpää tai sydänkohtauksen. Lasten altistuminen tupakansavulle lisää lasten hengitystieoireita. Näitä ovat esimerkiksi yskä, hengityksen vinkuminen ja hengästyneisyys. Lisäksi tupakansavulle altistuminen lisää muun muassa lasten riskiä sairastua astmaan ja mahdollisesti myös syöpään.
Raskaana olevan altistuminen tupakansavulle lisää sikiölle koituvia terveysriskejä, esimerkiksi alhaista syntymäpainoa
Vesipiipun savulle altistuminen
Koska vesipiippua käytetään usein ryhmässä, altistuvat vesipiipun polttajan ohella lähellä olevat henkilöt suurille määrille haitallisia yhdisteitä. Vesipiipun savun haitallisten aineiden määrässä ei ole havaittu olevan eroa tupakkaseosten tai ns. yrttiseosten suhteen.
Vesipiipun käytöstä syntyvälle savulle altistumisen pitkäaikaisista haitoista ei ole tutkimusta ja lyhytaikaisistakin rajallisesti. Vesipiipun passiivisen käytön voi kuitenkin olettaa aiheuttavan osittain samoja terveyshaittoja kuin vesipiipun käyttö.
Vesipiipun passiivinen käyttö on yhdistetty suurempaan hengitysteiden oireiden, kuten hinkumisen ja kroonisen yskän, esiintyvyyteen. Myös nenän tukkoisuuden on esitetty olevan yleisempää vesipiipun käytöstä syntyvälle savulle altistuvilla.
Vesipiipun käyttö sisätiloissa on haitallista, jopa vaarallisista. Nikotiinin määrä voi olla merkittävä sisäilmassa, jossa käytetään vesipiippua. Nikotiinia on myös mitattu virtsasta vesipiipun käytölle altistuneilla ei-tupakoijilla.
Ympäristön haitallisten aineiden pitoisuudet ovat selvästi suuremmat vesipiipun poltossa kuin savukkeen poltossa. Esimerkiksi häkäpitoisuus savussa voi olla 35-kertainen verrattuna yhden savukkeen polton synnyttämään häkäpitoisuuteen. Myös syöpää aiheuttavien aineiden pitoisuudet ovat moninkertaisia vesipiipun poltosta syntyvässä savussa.
Sähkötupakan höyrylle altistuminen
Sähkötupakka sisältää haitallisia aineita, mutta pääosin huomattavasti vähemmän kuin savukkeet. Suurin ero passiiviseen tupakointiin nähden on se, että sähkötupakkaa käyttäessä ei altistuta palamisreaktiossa syntyville haitallisille aineille, kuten tupakansavussa altistutaan.
Sähkötupakkamalleja ja niissä käytettyjä nesteitä on lukuisia, joten sähkötupakan käytössä syntyvän höyryn vaikutuksia ei voida helposti yleistää koskemaan kaikkia sähkötupakkamerkkejä ja -malleja ja niissä käytettäviä nesteitä.
Sähkötupakan höyrylle altistuminen voi nostaa sähkötupakoivan henkilön lähellä olevan henkilön veren nikotiinipitoisuuden jopa samalle tasolle kuin passiivisessa tupakoinnissa.
Sähkösavukkeen käyttö tuottaa nikotiinin ja pienhiukkasten lisäksi muitakin haitallisia yhdisteitä ilmaan, mutta niiden määrä on pieni. Vielä ei ole tutkimustietoa, kuinka haitallista sähkötupakan käytössä syntyvälle höyrylle altistuminen on terveydelle.
