Heips!
Olen kasiluokalla oleva tyttö ja olen ihastunut yhteen meidän luokalla olevaan poikaan, mutta en tiedä miten sanoisin asian hänelle.
Hän kuuluu suosittuun porukkaan ja hän on puhelias, toisin kuin minä. En uskaltaisi kertoa pojalle, sillä tämä viettää paljon aikaa erään luokkamme suosituimman tytön kanssa. Entä jos he tykkäävät toisistaan? En tykkää tästä tytöstä muutenkaan, sillä hän kiusaa minua huomaamattomasti.
Olen hyvin epätoivoinen, sillä ihastuin poikaan jo seiskalla. En todellakaan uskalla sanoa mitään hänelle vaikka haluaisin, sillä pelkään hänen kertovan siitä kavereilleen. Toisekseen, en koskaan näe häntä yksin, niin en saa tilaisuutta kertoa ilman ikäviä huomautuksia.
Mikä avuksi? :((
Moikka ja kiitos viestistäsi! Meille tulee paljon kysymyksiä ihastumisesta kertomiseen liittyen, eli et ole ajatustesi kanssa yksin.
Pohdit, miten voisit kertoa ihastuksestasi, mutta samalla totesit, että et uskalla kertoa, koska pelkäät mitä siitä seuraisi. Tilanne on siis aika mutkikas. Kerroit myös pojan viettävän aikaa toisen tytön kanssa. Voi olla, että he ovat vain kavereita, mutta toki heidän välillään voi olla muutakin, sitä on hankala sanoa. Tämä tilanne vie sinulta varmasti voimia ja tuntuu kurjalle, joten olisi tärkeää, että murehtimisen sijaan saisit asialle jonkin päätöksen. Vaihtoehtoja on oikeastaan kaksi – joko rohkaistut ja kerrot, tai jätät kertomatta ja suuntaat tietoisesti ajatuksesi muualle. Voisitko tehdä vaikka listan ja miettiä mitä eri vaihtoehdoista tapahtuisi? Jos kerrot, niin voiko siitä seurata jotain hyvää? Entä huonoa? Kumpi vaihtoehto tuntuu todennäköisemmältä? Entä jos jättäisit kertomatta, vapauttaisiko se mielestäsi tilaa muille kivoille asioille ja saattaisit ehkä huomata, että ympärillä voi olla muitakin kivoja poikia?
Aina emme saa tunteisiimme vastakaikua toiselta, tai asiat eivät mene toivomallamme tavalla ja se tuntuu kurjalta. Eteenpäin meneminen voi olla hankalaa, mutta helpottaa ajan kanssa. Asiaa voi auttaa, jos esimerkiksi lopettaa pojan sometilien seuraamisen ja välttelee samoja paikkoja. Vanha sanontakin sanoo ”poissa silmistä, poissa mielestä”. Nyt sen toteuttaminen voi olla helpompaa, kun koulut ovat kiinni ja näkeminen muutenkin rajallista. Kannattaa myös tehdä asioita, joista itselle tulee hyvä mieli. Jos asia kovasti vaivaa, voit käydä myös juttelemassa esimerkiksi Sekasin-chatissa. Tärkeintä on, ettei asia vie sinulta liikaa energiaa, sillä ansaitset voida hyvin ja kokea kivoja asioita.
Valoisaa kevään jatkoa!
Fressis
Oon huomannut että ystäväni syö koulussa vain salaatin, ja juo useamman lasin vettä. Hän myös palelee paljon ainakin koulupäivien aikana. Hänen vanhempansakin käyvät hänen mukaansa myöhään töissä, niin en tiedä syökö hän kotonakaan kunnolla. En tiedä miten ottaisin asian puheeksi niin, että hän kuuntelisi huoleni. Miten siis otan kaverin syömisen puheeksi tämän kanssa?
Heippa ja kiitos viestistäsi! Hienoa että haluat auttaa ystävääsi ja olla hänen tukenaan, vaikeissa tilanteissa ystävien merkitys korostuu entisestään. Mikäli epäilet, että ystävälläsi saattaa olla syömishäiriöön viittaavaa käyttäytymistä, on aiheen puheeksi ottaminen tärkeää, sillä mitä aiemmin tilanteeseen pystyy puuttumaan, sitä nopeammin toipuminen voi käynnistyä.
Kannattaa valmistautua hyvin tilanteeseen, jossa aiot ottaa aiheen puheeksi. Voit esimerkiksi pyytää ystäväsi kävelylle tai sellaiseen paikkaan, joka on turvallinen ympäristö, eikä ole pelkoa, että tilanteeseen tulisi ulkopuolisia henkilöitä tai muita keskeytyksiä. Mieti etukäteen mitä haluat sanoa, ja muotoile mieluiten lauseesi ns. omasta näkökulmastasi: ”Sinä olet huolestunut, koska sinusta tuntuu, että ystävällä ei ole kaikki hyvin”. Esittele siis asiasi sillä tavalla, miten sinä olet sen kokenut ja huomannut, ettei ystävästäsi tunnu, että syyllistäisit tai syyttäisit häntä. Voit jatkaa kysymällä, että onko ystäväsi itse kiinnittänyt huomiota siihen, ettei hän syö koulussa täysipainoista lounasta? Voi olla, että käyttäytymisen taustalla on muitakin huolia, joten ehkä kannattaa tiedustella, onko ystävälläsi murheita elämän muilla osa-alueilla, liittyen esimerkiksi perheeseen. On hyvä myös korostaa, että välität ystävästäsi ja haluat auttaa ja olet valmis kuuntelemaan hänen huoliaan.
Mikäli sinusta tuntuu hankalalta ottaa asia puheeksi kasvotusten, voit harkita viestin tai kirjeen kirjoittamista. Kun ystäväsi saa viestin ollessaan yksin, voi se herätellä häntä olemaan vastaanottavaisempi.
Lisäksi vinkkaan sinulle Syömishäiriöliiton tukipalvelut, joita kannattaa ehdottomasti hyödyntää: Syömishäiriötä sairastaville ja läheisille on olemassa maksuton tukipuhelin. Tukipuhelimessa päivystävät Syömishäiriöliiton työntekijät. Lisäksi Syömishäiriöliitolla on SYLI-chat, josta voi saada apua. Syömishäiriöliiton sivuilla on myös paljon lisätietoa aiheesta ja vertaistukea, joita kannattaa hyödyntää. Apua voi tarvittaessa hakea myös kouluterveydenhuollon kautta.
Tsemppiä ja aurinkoista kevään jatkoa!
Fressis Okei, oon tulossa hulluksi pelkään joka ikistä asiaa mitä voi pelätä ja oon räjähtämispisteessä!! Mun pelot alkoi kasaantuu joskus viimesyksynä, ensin pelkäsin verisuonitauteja, sen jälkeen syöpiä, ja nyt pelkään kaikkea muuta mahdollista mikä voisi liittyä kuolemaan. Heti kun joku mainitsee jonkun syövän nimen minulle iskee paniikki ja minua alkaa pelottamaan. Pelkään hirmuisesti kaikkea tappavia sairauksia:( en tiedä mitä tekisin koska olen viimeiset puolivuotta opetellut pelkäämiäni sairauksia ulkoa koska pelkään niitä ( olen kuin joku kirja kun osaan jo kaiken ulkoa). Yhtäkkiä kun aloin pelkäämään ensimmäisiä asioita niitä alkoi kerääntyä koko ajan enemmän ja enemmän ja nyt pelkään ainakin jotain 200 tautia/syöpää ja olen kovin peloissani. Ennen kun aloin pelkäämään olin ihan normaali tyttö. En edes tiedä miksi pelkään, varmaan siksi että en halua kuolla koska elämä on kivaa, mutta viimeisen puolenvuoden aikana ei niin kivaa koska olen vain pelännyt. Ei ollut silloin kun aloin pelkäämään hyvä idea etsiä netistä tietoa kaikista sairauksista ja syövistä joita pelkään koska se vain vaikeutti oloa ja sitä kautta löysin uusia pelkoja. En pysty keskittymään mihinkään tekemiseen mistä pidän koska minua pelottaa:( en tiedä lähteekö pelkoni enää ikinä:( haluan olla normaali tyttö:( Mä räjähdän kohta koska nyt saa tää pelkääminen riittää mutta en tiiä miten pääsen eroon.
Hei ja kiitos viestistäsi! Hienoa, että otit meihin yhteyttä.
Kerroit pelkääväsi monia eri sairauksia ja se vaikuttaa elämääsi hyvinkin voimakkaasti. Tämä on varmasti uuvuttavaa ja vie iloa elämästä, kuten kerroitkin. Usein tämän tyyppisten pelkotilojen taustalla voi olla jokin ikävä tapahtuma. Muistatko, tapahtuiko viime syksynä jotain, joka sai sinut pelkäämään? Sairastuiko joku läheisesi, oliko elämässäsi liiallista kuormitusta vaikka ihmissuhteisiin liittyen tai jotain muita huolia tai suuria muutoksia? Voi myös olla, että pelkojen alkamisen taustalla ei ole mitään erityistä syytä, mutta tärkeintä olisi nyt pikimmiten saada noita ajatuksia hallintaan. Jos mielen päällä on paljon pelkoja ja huolia, vaikuttaa se myös kropan toimivuuteen ja se taas saa varmastikin pelkäämään enemmän. Tämä kierre on aika ikävä. Pelot voivat aiheuttaa esim. päänsärkyä, lihasjännityksiä ja vatsaoireita.
Saat aivan varmasti vanhan elämäsi takaisin ja pääset irti peloistasi, mutta yksin näiden asioiden muuttaminen ei taida onnistua. Eli nyt sinun olisi syytä kertoa peloistasi jollekin aikuiselle, jonka kanssa voitte yhdessä ottaa yhteyttä tarvittaessa lääkäriin. Lääkäri voi tutkia sinut, niin saat varmuuden siitä, että mitään ei ole pielessä ja voitte samalla jutella siitä, mistä pelot ehkä kertovat. Aikuiselle kertominen saattaa jännittää, mutta voit vaikka näyttää tämän meille kirjoittamasi viestin ja halutessasi tämän vastauksen. Olet viestissäsi kuvannut tosi hienosti tilannettasi! Aikuinen voi olla huoltajasi tai vaikka opettaja tai nuorisotyöntekijä. Tärkeintä on, että kerrot. Jos et tiedä kenen puoleen kääntyä, voit jutella asiasta ensin anonyymisti esimerkiksi nuorten nettipalvelussa Sekasin-chatissa. Ansaitset elää huoletonta elämää ja kuulostaa siltä, että tahto siihen on sinulla kova! Ota siis rohkeasti seuraava askel ja kerro asiasta, niin saat apua tilanteeseesi. Sinä olet tärkeä ja ansaitset voida hyvin!
Rohkeutta ja huoletonta kevättä sinulle!
Fressis Mitenkä saan yhden vähäpuheisen jätkän kiinnostuu musta?
Moikka ja kiitos kysymyksestäsi!
Samanlaisia pohdintoja pohtii varmasti moni muukin. Omasta ihastumisestaan voi aina kertoa suoraan tai ilmaista sen muuten, kuten vaikka hymyllä, some-tilien seuraamisella ja kommentoimisella tai hakeutumalla toisen seuraan. Näinä aikoina tuo viimeinen ei oikein onnistu, mutta voisitko muuten vihjata tunteistasi? Voi myös olla, että oletkin jo kertonut tunteistasi. Jos tämä poika on silti tosi vähäpuheinen, voi se kertoa monesta asiasta, kuten ujoudesta, jännittämisestä, muista kiireistä tai siitä, ettei hän tunne sinua kohtaan kiinnostusta samoin kuin sinä häntä. Ilman että kysyt suoraan tai teet muuta aloitetta, et oikein voi tietää. Aloitteen tekeminen vaatii rohkeutta, mutta parhaimmillaan se voi palkita ja pääsette tutustumaan paremmin. Jos taas näin ei käy, niin muista, että vika ei ole sinussa!
Ihastumisen tunteet ovat siitä hankalia, että emme voi valita ketä kohtaan niitä tunnemme ja ketä emme. Joskus siis ihastumme sellaiseen ihmiseen, jolta emme saa vastakaikua tunteillemme ja se on kurja juttu. Se ei kuitenkaan tarkoita, että meissä olisi jotain vikaa. Ihastuminen on vähän sama kuin mikä tahansa asia, josta voi pitää tai olla pitämättä. Voit vaikka ajatella, että pidät kovasti salmiakista ja kaverisi hedelmäkarkeista, joita itse et voi sietää. Vaikka kaverisi kuinka kehuisi hedelmäkarkkien hyvyyttä, et niistä pidä. Samoin on ihmisten kanssa – emme voi valita mitä tunnemme ketäkin kohtaan.
Jos tämän pojan kanssa ei asiat etene toivotunlaisesti, se saa tuntua pahalta. Jotta kurja olo ei ottaisi liikaa valtaa, on hyvä keskittyä tekemään päivän aikana asioita, joista nauttii, ja antaa itselleen vaikka puoli tuntia ”murehtimisaikaa” päivittäin. Tarvittaessa voi myös olla hyvä vältellä sometilejä tai muita paikkoja, joissa ihastukseen törmäisi, jotta hän ei pääse mielen päälle niin paljon. Pikkuhiljaa olo alkaa usein muuttua paremmaksi ja saatat huomata, että kiinnostuksesi on hälventynyt. Saatat myös huomata, että lähipiirissäsi voikin olla joku muukin, joka vaikuttaisi kiinnostavalta. Anna siis itsellesi mahdollisuus tutustua myös muihin ihmisiin, kun siltä tuntuu.
Rohkeutta asian esille ottoon! Asiat kääntyvät varmasti parhain päin, tapahtui mitä tahansa!
Fressis
Moi oon 13.v tyttö 164cm ja 46kg en tiedä mikä on alipainoa ja mikä normaalia mutta sen tiedän että alipaino voi olla riski lapsettomuudelle!! Onko painoni ja pituuteni normaalia painoa? Tai voiko painoni ja pituuteni olla riski lapsettomuudelle??? Olen todella huolissani!!! Toivon pikaista vastausta!!!!!
Moi ja kiitos kysymyksestäsi!
Tällä hetkellä olet lievästi alipainoinen. Noin viisi kiloa painoa lisää ja painoindeksin perusteella olisit normaalipainoinen. Mutta nyt tärkeä asia: olet vielä varsin nuori ja kehityksesi on kesken. Luultavasti murrosikäsi jatkuu vielä ja vähitellen pituuden ja paino suhde korjaantuu itsestään. Voi olla, että olet kasvanut pituutta nopeasti viime vuosien aikana ja painosi vähän laahaa jäljessä. Kun pituuskasvu tasaantuu, korjaantuu usein painokin.
Vakava alipaino on terveysriski, aivan kuin vakava ylipainokin. Lisääntymisterveydelle, eli lasten saamiselle, sekä yli- että alipaino voivat aiheuttaa ongelmia. Nyt kuitenkin jälleen muistuttaisin, että olet nuori ja luulisin, että lasten saaminen ei ole ajankohtaista vielä muutamaan vuoteen. Jos silloin, kun toivot tulevasi äidiksi, sinulla olisi jotain terveyshuolia, saat varmasti apua ja tukea terveydenhuollosta. Sinun ei tarvitse siis olla asiasta sen enempää huolissasi.
Mitä nyt voit tehdä, on elää ihan tavallista nuoren elämää. Oman hyvinvoinnin kannalta tärkeää on syödä monipuolisesti, nukkua riittävästi, pitää hauskaa kavereiden kanssa ja liikkua säännöllisesti. Lisäksi on hyvä välttää päihteiden käyttöä. On myös tärkeää jakaa mahdolliset huolet jonkun kanssa ja tarvittaessa pyytää niihin apua, niin kuin nyt olet tehnytkin.
Aurinkoista kevään odotusta!
Fressis Olen ihastunut yhteen meidän luokkamme poikaan mutta luulen että hän on jo yhdessä yhden toisen luokkalaisemme kanssa. Olen lukenut mitä kannattaisi sano ihastukselle mutta kaikki ajatukset tuntuvat järjettömiltä. Niinkuin uskaltaisin sanoa suosituimmalle pojalle hiljaisena tyttönä viestin kautta tai kasvotusten että tykkään hänestä. Kaverini leikillään painostavat minua kertomaan mutta en vain uskalla. Samalla tämä poika on samassa joukossa jotka kiusaavat luokkamme ns. epäsuosittuja ja olen yksi heistä epäsuosituista. Olen hyvin epätoivoinen sillä minä pidän tästä pojasta joten pliiiiis auttakaa!
Moikka ja kiitos lähettämästäsi viestistä!
Ihastumisesta kertominen on vaikeaa, kuten itsekin totesit ja siinä on aina riski torjutuksi tulemisesta. Etenkin nyt, jos on mahdollista, että poika seurustelee toisen kanssa. Tai ainakin jollain tasolla pitää tytöstä, jos viettää paljon aikaa tämän kanssa. Toisten seurustelun väliin ei kannata mennä, sillä siinä joutuu aina joku loukatuksi. Voi siis olla, että kertominen ei ole tässä kohtaa paras ratkaisu.
Kerroit myös, että poika kuuluu ryhmään, joka kiusaa muita nuoria, ilmeisesti myös sinua. Kiusaaminen ei ole koskaan ok. Kertomisessa voi olla riski, että kiusaaminen pahenee. Ansaitset rinnallesi pojan, joka arvostaa kohtelee sinua ja kavereitasi kivasti, eikä kiusaa ketään.
Lähes jokainen joutuu elämänsä aikana joskus tilanteeseen, jossa omat tunteet eivät saa vastakaikua, tai ihastumme henkilöön, joka on saavuttamattomissa sillä hetkellä. Se tuntuu pahalta, mutta tunne menee ajan kanssa aivan varmasti ohitse. Surun ja pettymyksen on hyvä antaa kuitenkin tulla ulos. Näitä tunteita voi käsitellä esimerkiksi juttelemalla kavereiden tai jonkun aikuisen kanssa. Myös ajatuksien kirjoittaminen päiväkirjaan, tai ajan viettäminen itselle mieluisten asioiden parissa saa ajatuksia muualle ja olon pikkuhiljaa paremmaksi. Jonkin ajan kuluttua saatat huomata, että pojan näkeminen ei tunnukaan enää samanlaiselta kuin ennen, ja että mielenkiintosi on kohdistunut muihin asioihin. Usein on myös niin, että niin kauan kuin elättelee toiveita, on vaikea olla avoinna myöskään uudelle ihastuksen mahdollisuudelle.
Emme voi vaikuttaa siihen kehen ihastumme ja kehen emme. Se, että poika pitää jostain toisesta ei siis kerro sinusta mitään. Kohdallesi tulee aivan varmasti poika, joka pitää sinusta juuri tuollaisena kuin olet, ja johon ihastut yhtä voimakkaasti kuin tähän kertomaasi poikaan. Sinun pitää vain antaa ihastumiselle mahdollisuus. Muista, että ansaitset ihania asioita elämääsi!
Fressis Hei! Minun kaverini on selvästi vakavasti masentunut, nimittäin hän on viillellyt jo kovinkin paljon ja muutenkin puhuu aina kuinka hänellä ei ole mitään syitä elää tms. Hän myös juuri puhui kuinka hän haluaisi tappaa itsensä ja sanoi että hän pystyisi ehkä elämään vielä pari päivää, ja se on todella huolestuttavaa! Hän on itse sanonut että ei halua kertoa omalle äidilleen tai kellekkään ammattilaiselle koska ”he eivät pysty auttamaan”… Olen 100% varma että hän tarvitsee apua, mutta en itse halua avata asiaa kenellekkään aikuiselle. Ja kyseessä on siis 14v poika.
Kysyjän tekstistä on jätetty pois henkilökohtaisia kuvailuja tilanteesta.
Hei ja kiitos kysymyksestäsi!
Hyvä, että kysyit apua. Kaverisi on todella kokenut rankkoja aikoja ja hänestä herää suuri huoli. Hän tarvitsee nyt ehdottomasti aikuisen apua ja tukea, kuten sinäkin ajattelet. Kaverisi ei kuitenkaan haluaisi kertoa itsetuhoisista ajatuksistaan ja voinnistaan aikuiselle, koska kokee ettei häntä voida auttaa.
Onneksi asia ei ole näin vaan häntä voidaan auttaa. Usein kuitenkin huonosti voiva ja itsetuhoisista ajatuksista kärsivä ihminen on todella jumissa eikä kykene näkemään mitään poispääsyä raskaasta olostaan. Häntä voi pelottaa ja jopa hävettää omat ajatuksensa. Hän voi olla niin uupunut, ettei jaksa ja pysty itse hakemaan apua.
Sinulla on nyt taakka harteillasi, kun tiedät kaverisi tilanteesta etkä haluaisi kertomasi mukaan avata asiaa aikuiselle. Tilanne on nyt kuitenkin niin vakava, että sinun kannattaa ehdottomasti kääntyä aikuisen puoleen. Ensinnäkin siksi, että kaverisi on voi oikeasti olla hengenvaarassa ja hän voi todella huonosti. Toisekseen tämä taakka on sinulle liian suuri kantaa ja olet ilmeisesti itsekin alaikäinen. Tämä asia kuuluu nyt aikuisen hoitoon.
Aikuinen, jolle voit kertoa asiasta, voi olla kouluterveydenhoitaja, opettaja, oma vanhempasi tai joku muu tuttu aikuinen. Kouluterveydenhuollossa tiedetään, miten tällaisten asioiden kanssa edetään. Oman vanhemman tai muun aikuisen kanssa voi myös ottaa yhteyttä kouluterveydenhuoltoon, lastensuojelun tai terveyskeskuksen päivystykseen. Voitte soittaa myös Mielenterveysseuran ympäri vuorokauden auki olevaan kriisipuhelimeen puh. 09-2525 0111.
Kaverisi on onnekas, kun hänellä on sinut ystävänä. Hädän hetkellä olet ollut rinnalla ja kysyt apua hänen puolestaan. Voit itse olla kaverisi tukena ystävänä sen verran kuin itse jaksat, mutta sinä et pysty hänen tilannettaan yksin ratkaisemaan. Sen vuoksi käännythän aikuisen puoleen ja annat aikuisen ottaa tilanteesta vastuun!
Fressis Moi! Mua huolestuttaa todella paljon olen lukenut monia uutisia siitä että telkkarin katselu aiheuttaisi syöpää ja joissain artikkeleissa sanotaan että jo 2h katselu päivässä voi nostaa syöpäriskiä niin tarkoittaako se vain yhden satunnaisena päivänä telkkaria katsottuna 2h vai että pitää monena päivänä peräkkäin katsoa telkkaria 2h? Onko tämä edes totta että telkkarin katselu aiheuttaisi syöpää? Ja jos satunnaisesti katsoo telkkaria noin 3krt kuukaudessa 2h kerrallaan voiko se olla vaarallista?
Hei ja kiitos kysymyksestäsi!
Sinun ei tarvitse olla huolissasi asiasta, sillä television katselu ei ole vaarallista eikä se aiheuta syöpää.
Arkeemme sisältyy nykypäivänä usein paljon istumista ja myös erilaisten ”ruutujen” ääressä olemista. Pitkäaikainen paikallaanolo ja ruudun ääressä oleminen voi kuitenkin saada olon tuntumaan ”vetämättömältä” ja aiheuttaa esimerkiksi niska- tai selkäkipuja.
Ihmiskeho- ja mieli tarvitsevatkin istumisen ja paikallaanolon vastapainoksi myös liikettä pysyäkseen terveenä ja hyvinvoivana. Istumista ja paikallaanoloa on hyvä pyrkiä tauottamaan esimerkiksi jaloittelemalla. Lisäksi arkipäivään on hyvä sisällyttää myös säännöllistä ja monipuolista liikuntaa. Liikkumalla säännöllisesti voi helposti edistää omaa hyvinvointiaan ja saada lisää energiaa arkipäivän puuhiin. Tämä ei tarkoita sitä, etteikö vapaa-ajalla voisi myös hyvin löhöillä telkkaria katsellen. Oman hyvinvoinnin kannalta kyse on ennen kaikkea tasapainosta arjen eri toimintojen välillä.
Tsemppiä kevääseen!
Fressis Mitä jutella ihastukselle jos tunnetaan jo ihan hyvin?
Moikka ja kiitos kysymyksestäsi!
Ihastuksen lähellä oleminen saattaa jännittää, pistää kielen solmuun ja sanat hukkaan. Ei siis ihme, että joskus kaipaa rohkaisua ja neuvoja tilanteeseen. Mitä jos ehdottaisit, että kävisitte vaikka yhdessä leffassa, tai tekemässä jotain muuta teille mieluista? Sen jälkeen on helppo jutella yhdessä koetusta asiasta. Voisitte jutella myös tulevaisuuden haaveista, teille yhteisistä asioista (käyttekö esim. samaa koulua?) tai harrastuksista.
Ihastukselle voi jutella ihan samoista asioista, kuin joista juttelisit ystäviesikin kanssa. Toisesta voi aina oppia uutta. Joskus on myös ihan ok olla hiljaa ja vain nauttia toisen läsnäolosta, vaikka telkkaria katsellen tai musiikkia kuunnellen. Oikeassa seurassa hiljaisuuskaan ei tunnu pahalta. On myös ihan ok sanoa, että ”en keksi nyt mitään puhuttavaa”. Sekin saattaa jo itsessään laukaista jännitystä ja keventää tunnelmaa.
Mikäli ihastuksesi ei tiedä, että pidät hänestä, rohkaisisin sinua kertomaan asiasta. Yhteistä keskustelua voi nimittäin olla hankala pitää yllä, jos samalla salaa toiselta näin tärkeän asian. Ihastuksesta kertominen ei varmastikaan ole helppoa, eikä siihen ole mitään oikeaa tapaa. Jos olette ystäviä, voi olla hyvä sanoa toiselle, että jos hän ei tunnekaan samoin, ei se haittaa ja et halua asian pilaavan ystävyyttänne.
Ihastuksen tunteetkin menevät usein pikkuhiljaa ohi, jos niihin ei saa toiselta vahvistusta. Ja jos tunne ei ole molemminpuolinen, niin muistathan, että syy ei ole sinussa. Me emme voi valita kehen ihastumme ja kehen emme, samoin kuin emme voi vaikkapa valita mistä jäätelömausta pidämme eniten – yksi pitää mansikasta ja toinen suklaasta, ilman suurempaa syytä.
Aurinkoista vuoden alkua ja rohkeutta keskusteluihin!
Fressis Miten kertoa ihastuksesta muijalle?
Moikka ja kiitos todella hyvästä kysymyksestäsi!
Samaa kysymystä pohtii lähes jokainen jossain vaiheessa, ja suurinta osaa ihmisistä jännittää ottaa asia puheeksi. Ihastustaan voi osoittaa monin tavoin – katsekontaktilla ja hymyllä, hakeutumalla toisen seuraan, kyselemällä kuulumisia tai kutsumalla toisen vaikka leffaan. Myös toisen kehuminen, tai suoraan ihastuksesta kertominen ovat hyviä tapoja ilmaista toiselle, että hän on kiinnostava.
Lähestyminen voi olla helpompaa viestillä, kuin kasvotusten ja se on ihan ok! Se antaa myös toiselle aikaa pohtia mitä tunteita kertomasi hänessä herättää. Jos liikutte samassa porukassa, tai tapaatte vaikka kahdestaan, voit seurata ihastuksesi käyttäytymistä seurassasi. Usein sen kyllä huomaa, jos tunne on molemminpuolista. Mitään yhtä oikeaa tapaa ei ole, joten on hyvä toimia itselle hyväksi tuntemalla tavalla. Voit myös pohtia, miten haluaisit, että sinua lähestyttäisi, jos tilanne olisi toisinpäin?
Ihastuksestaan kertominen on rohkeaa, koska koskaan ei voi tietää miten toinen siihen reagoi. Mikäli tunteesi eivät saisikaan vastakaikua, muistathan että vika ei ole sinussa. Lähes jokainen tulee jossain elämänsä vaiheessa torjutuksi, koska aina tunteet ja toiveet eivät kohtaa. Voi olla, että joskus käy myös niin, että joku kertoo sinulle ihastuneensa sinuun, mutta itse et koe samoin.
Torjutuksi tulemisen pelosta ei ihastustaan kannata jättää kertomatta. Parhaimmillaan ihastuksesi kohde tuntee samoin. Ja jos ei tunne, niin voit olla itsestäsi ylpeä, että kerroit ja suunnata ajatuksesi muihin asioihin. Ihastuksen tunteen ohi meneminen voi kestää aikansa, mutta tekemällä itselle mieluisia asioita, se helpottaa pikkuhiljaa.
Rohkeutta ja tsemppiä tilanteeseesi!
Fressis Onko mitään sairautta minkä oireet näkyy seuraavasti: illalla mua masentaa melkein jokapäivä(1/7 jos ei masenna) koulussa mulla on hauskaa mutta 15-30minuutin välein tulee sellanen outo mielenalanheitto masentuneeseen/häpeävään mieleen, ja sitten siitä minuutti niin kaikki on taas ennallaan. Ja mulla on todettu pari vuotta sitten masennus
Moikka ja kiitos meille lähettämästäsi viestistä!
Olet tosi hienosti kuunnellut omaa oloasi ja pysähtynyt sen äärelle pohtimaan, mikä sinulla voisi olla. Mieleen liittyvät sairaudet eivät ole ihan yhtä yksinkertaisia kuin vaikka flunssan toteaminen. Siksi olisi tärkeää, että niistä juteltaisiin aina terveydenhoitajan tai lääkärin kanssa.
Kerroit, että sinulla on todettu aikanaan masennus. Masennuksesta toipuminen voi viedä aikaa ja joskus masennus voi palata uudelleen myös itsestä riippumattomista syistä. Näin voi olla kohdallasi. Se ei välttämättä tule takaisin heti yhtä isosti kuin aiemmin, vaan ikään kuin koputtelee ja antaa pieniä merkkejä itsestään. On tärkeää, että niihin tarttuu silloin, jotta olo ei pääse kurjemmaksi. Omaa oloa ja ajatuksia voi pysähtyä tarkastelemaan erilaisten tehtävien kautta. Masennuksen hoidon tueksi on kehitetty nuorille oma ohjelma, josta löydät tällaisia tehtäviä. Tehtäviä voit tehdä, vaikka sinulla ei masennusta olisikaan. Löydät ohjelman täältä: https://www.mielenterveystalo.fi/nuoret/itsearviointi_omaapu/oma-apu/masennuksen_omahoito/Pages/default.aspx.
Jos tehtäviä, tai niihin liittyviä tekstejä lukiessasi sinulla herää ajatuksia ja koet, että olosi ei parane, on hyvä jutella aikuisen kanssa. Tarkastele oloasi myös esimerkiksi joululomalla – koetko päivien aikana iloa ja hyviä hetkiä? Mitä asioita voisit arjessasi tehdä, jotka ruokkivat hyvää mieltä – kaverille viestittely, tunteiden ilmaisu esim. maalaamalla tai musiikin kuuntelu. Jos tuntuu, että joululomalla olosi on pääasiassa kurja, juttele siitä rohkeasti sinulle tärkeille ihmisille. Jos et tiedä kenen puoleen kääntyä, voit jutella esim. nuorille tarkoitetussa chatissa nimettömästi: https://www.netari.fi/avoimet-chatit/. Tärkeintä on, että et jää ajatustesi kanssa yksin, sillä ansaitset voida hyvin.
Levollista ja lämmintä loppuvuotta sinulle!
Fressis Olisiko vinkkejä viiltelyn lopettamiseen, koska en pysty/halua/voi puhua kellekään aikuiselle yms tästä, mutta joskus tuntuu, että viiltely on vain ainut vaihtoehto siinä tilanteessa, auta….
Hei ja kiitos viestistäsi!
Hienoa, että otit meihin yhteyttä, etkä jäänyt pohtimaan asiaasi yksin. Viiltely on oire jostakin ja vahingollinen tapa käsitellä pahaa oloa. Ensisijaisen tärkeää olisi selvittää mistä tarve viiltelylle johtuu. Onko elämässäsi tapahtunut asioita, jotka aiheuttavat sinulle pahaa oloa – riitoja kotona tai ystävien kanssa, menetyksiä, ikäviä kokemuksia tai murheita? Vai onko olosi kokonaisvaltaisesti niin paha, että viiltely tuntuu olevan ainoa ratkaisu? Viiltely syntyy tarpeesta päästä ikävästä tunteesta eroon. Tärkeää lopettamisen onnistumiselle on erilaisten tunteiden tunnistaminen ja sietäminen, sekä se, että uskaltaa kertoa ja ilmaista niitä myös muille. Muuten ikävät tunteet patoutuvat sisällesi ja vievät kaiken tilan ilolta.
Kun opit käyttämään muita keinoja tunteiden käsittelyyn, tarve viiltelyyn vähenee. Tämä voi olla kuitenkin vaikeaa yksin. Viiltelyn lopettamisen ja oman käytöksen ymmärtämisen avuksi on kehitetty nuorille oma-apuohjelma. Löydät sen täältä: https://www.mielenterveystalo.fi/nuoret/itsearviointi_omaapu/oma-apu/vapaaksi_viiltelysta/Pages/default.aspx. Sivulla on tehtäviä, jotka auttavat sinua ymmärtämään miksi viiltelet ja antavat vaihtoehtoisia toimintamalleja. Omaa pahaa oloaan voi purkaa myös eri ilmaisukeinoin. Piirrä tai maalaa paha olo paperille – käytä värejä ja muotoja, jotka kuvaavat omaa oloasi. Tai kirjoita tai videoi ajatuksesi – anna sanojen vain tulla, älä mieti onko ulos tuleva teksti järkevää. Mitä useammin ilmaiset tunteitasi eri tavoin, sen helpommaksi se muuttuu.
Vaikka omaa oloaan voi helpottaa omalla toiminnalla, on tilanteesi kuitenkin sellainen, että on tärkeää, että kerrot siitä aikuiselle. Kenenkään ei kuulu selvitä pahasta olosta yksin – ei sinunkaan. Viiltelyn ei tarvitse olla ainoa vaihtoehto, sillä pahasta olosta on mahdollista päästä yli. Yksin se vain on usein liian raskasta, kun olo on päässyt riittävän pahaksi. Kertominen ei ole helppoa, mutta avun pyytämistä ei tarvitse hävetä tai pelätä. Kaikkea ei tarvitse kertoa kerralla, vaan voit lähettää esim. terveydenhoitajalle tai opettajalle viestin, jossa kerrot voivasi huonosti, tai tarvitsevasi apua. Voit myös näyttää tämän meille kirjoittamasi viestin. Aikuisen tehtävänä on ottaa vastuu siitä eteenpäin ja auttaa sinua voimaan paremmin. He ymmärtävät kyllä, että avun pyytäminen ei ole ollut sinulle helppoa.
Koska joululoma on nurkan takana, voi olla, ettet ehdi jutella asiasta ennen sitä. Älä jää kuitenkaan tunteidesi kanssa yksin, vaan käy juttelemassa olostasi turvallisten aikuisten kanssa esimerkiksi chatissa. Avoinna olevat chatit löydät täältä: https://www.netari.fi/avoimet-chatit/
Ensimmäinen askel on aina vaikein, mutta pystyt siihen varmasti. Ota asia rohkeasti esille, sinä ansaitset voida paremmin!
Fressis Moi! Mä en ole varma onko mulla lievää masennusta, koska joskus tunnen itseni onnelliseksi ja pystyn nauramaan jne, mutta toisaalta, kun olen yksin aina itken ja ns. romahdan. Aina, kun olen yksin omassa huoneessani kaikki murheet, riidat, menetykset tulevat heti mieleen, ja tuntuu, etten vain jaksa. Minulla on monia ihania ystäviä, jotka kertovat minulle heidän murheensa ja autan heitä tietysti, mutta koen, ettei minulla ole sitä roolia, että kertoisin heille omista asioistani. Tottakai olen heille jostain kertonut, mutta esim. siitä, että minulla on paljon kotona vaikeuksia ja en haluaisi mennä kotiin lainkaan, on jäänyt vain omaan päähäni. En pysty puhumaan oikeastaan kellekään täysin rehellisesti tai esittämättä, koska haluan muilla olevan kaikki hyvin. Minulla on ihan sika huono omatunto, koska aina, kun joku kysyy minulta onko kaikki hyvin, vastaan vain joo, mutta kotona itken kaiken peittelemäni ulos. Olen myös alkanut viiltelemään, josta en ole kertonut. Koitan lopettaa, mutta se on vaikeaa… auttaisitko?
Hei ja kiitos tärkeästä viestistäsi!
Kerrot että kohdallesi on osunut murhetta, menetyksiä ja riitoja ja myös tilanne kotona on vaikea. Kerroit myös, että otat paljon kantaaksesi ystäviesi huolia, mutta et saa itse kerrottua omistasi. Tuntuu, että kannat paljon vastuuta muiden hyvästä olosta, mutta oma olosi jää taustalle. Kasvuun kuuluu ajoittaiset mielialanvaihtelut, mutta kertomasi kuulostaa siltä, että kyseessä voisi olla jotakin muuta. Masennuksen tunteet voivat olla ohimeneviä, mutta mikäli olo jatkuu yli kahden viikon ajan, voi kyseessä olla masennus, joka vaatii hoitoa. Kertomasi olotila, sekä mainitsemasi viiltely kertovat, että kyseessä voi olla tällainen tilanne, ja nyt olisi tärkeää, että saat oloosi pian apua.
Kenenkään ei tarvitse selvitä yksin ja harva on niin vahva, että selviää kaikista elämän koettelemuksista ilman apua. Avun pyytäminen ei ole helppoa ja se vaatii rohkeutta. Uskon kuitenkin, että sinusta on siihen. Ensimmäisen askeleen ottaminen on kuin laastarin irti repäisy – jännittää ja kihelmöi, mutta pahin on nopeasti ohi ja olo alkaa helpottaa, kun tunteita puhuu ulos. Kuvaat viestissäsi tosi hienosti omia tunteitasi ja ajatuksiasi. Mitä jos näyttäisit kirjoittamasi viestin koulussa terveydenhoitajalle tai jollekin opettajista, jos terveydenhoitajan luo meno jännittää? Oikeastaan sillä ei ole väliä kenen aikuisen puoleen käännyt, kunhan käännyt. Kertomastasi olosta on mahdollista päästä eteenpäin ja voida hyvin. Yksin se on vaikeaa, eikä sinun tarvitse siihen pystyä. Ympärilläsi on ihmisiä, jotka välittävät sinusta ja kysyvät vointiasi, koska haluavat sinun voivan hyvin. Anna heille mahdollisuus olla vaihteeksi sinun tukenasi.
On hienoa, että pystyt vielä kokemaan iloa ja onnellisuutta ystäviesi kanssa, vaali näitä hetkiä. On kuitenkin aikuisten vastuulla huolehtia, että saat keskittyä kasvamiseen ja ilon aiheisiin kaikkina päivän hetkinä, etkä jää murheidesi tuoman taakan alle yksin. Mitä jos ystäväsi kertoisi sinulle saman, jonka kerroit nyt viestissäsi? Kehottaisit häntä varmastikin juttelemaan asiasta aikuisen kanssa, koska olisit hänestä huolissasi. Miksi et toimisi samoin itsesi kohdalla?
Jos olosi tuntuu joululoman aikana kurjalta, kun koulu on tauolla, tai jos kotona on hankalaa olla, voit käydä juttelemassa olostasi myös nimettömässä chatissa aikuisten kanssa. Avoinna olevat chatit löydät täältä: https://www.netari.fi/avoimet-chatit/
Rohkeutta sinulle! Pidä itsestäsi huolta, olet sen arvoinen!
Fressis En tiedä pystyttekö vastata tähän mutta Jos pelaa yli 4 tuntia päivässä onko sillon suurempi mahdollisuus saada sydän/aivoinfarkti jostain semmosta luin mutta en löytänyt muualta samanlaista tietoa joten en tiedä uskonko siihen koska kaikkeenhan ei kannata uskoa mutta olisi kiva tietää koska itse tykkään pelata todella paljon koska mitä muutakaan tekisin??
Hei ja kiitos kysymyksestäsi!
Olet siis huolissasi runsaan pelaamisen ja sydän- ja aivoinfarktin välisestä yhteydestä. On tietysti totta, että sydän- ja verisuonitautien (sydän- ja aivoinfarkti kuuluvat sydän ja verisuonitautien vakaviin seuraamuksiin) riskitekijöihin kuuluu esimerkiksi vähäinen liikunta. Riskitekijöitä kuitenkin ovat myös erityisesti tupakointi, epäterveellinen ruokavalio, ylipaino, pitkään kestänyt kova stressi ja erityisesti ikä. Vanhemmilla ihmisillä on huomattavasti suurempi riski sairastua kuin nuorilla, joilla riski on kyllä hyvin pieni. Elintavat ovat kokonaisuus ja kun arjessa pitää huolen siitä, että harrastaa liikuntaa säännöllisesti, syö pääsääntöisesti terveellisesti, ei tupakoi ja huolehtii myös levosta, niin pystyy parhaiten estämään vakaviin sydän- ja verisuonsairauksiin sairastumisen aikuisena. Lisäksi on myös tärkeää osata ottaa rennosti ja nauttia elämästä.
Pelaaminen ei sinänsä ole huono asia, jos siitä nauttii ja sen kautta on saanut myös esimerkiksi kavereita. Pelaaminen on monelle nuorelle nykyään tärkeä harrastus. On kuitenkin tärkeää, että koulun jälkeen ja viikonloppuisin olisi myös muutakin tekemistä kuin pelaaminen. Pelaamisen lomassa täytyisi muistaa pitää taukoja, koska niin aivot kuin kehokin tarvitsevat liikuntaa ja taukoa ruudun ääreltä. Kavereita on hyvä myös tavata kasvokkain, koska toisten ihmisten läsnäolo on meille ihmisille tärkeää ja samalla oppii tärkeitä sosiaalisia taitoja. Iltaisin pelaaminen on hyvä lopettaa ajoissa viimeistään 1-2 tuntia ennen nukkumaan menoa, jotta saa nukahdettua. Aivot jäävät helposti kierroksille ja rentoutuminen voi olla vaikeaa, jos pelaa myöhään. Lisäksi on hyvä miettiä, minkälaisia pelejä pelaa. Tietynlaiset pelit voivat kehittää esimerkiksi ongelmanratkaisukykyä ja toimimista ryhmässä, mutta esimerkiksi jatkuva väkivaltaisten räiskintä- ja sotapelien pelaaminen ei tee kellekään hyvää ja voi vaikuttaa mieleen ja ajatuksiin ikävällä tavalla.
Arki on siis kokonaisuus ja pitkällä tähtäimellä jokainen voi omilla valinnoillaan vaikuttaa omaan riskiinsä sairastua sydän- ja verisuonitauteihin. Nuorena sinun riskisi on vielä hyvin pieni. Pystyt kuitenkin jo nyt opettelemaan sellaisia tapoja, joiden avulla voit vaikuttaa siihen, että voit viettää terveellistä elämää myös aikuisena. Neljä tuntia päivässä pelaamista etenkin ilman taukoja kuulostaa aika paljolta. Et varmastikaan nyt saa sydän- tai aivoinfarktia sen vuoksi, mutta ajattelen enemmän kokonaisvaltaista terveyttäsi ja hyvinvointiasi. Onko sinun vaikea lopettaa pelaamista tai onko vaikea keksiä muuta tekemistä? Jos näin on, niin voisit jutella asiasta esimerkiksi vanhempasi tai koulukuraattorin kanssa. Voisitte yhdessä miettiä, miten pelaamista olisi hyvä tauottaa tai rajata ja mitä kaikkea muutakin mukavaa voisit tehdä. Se ei tarkoita, ettetkö voisi pelata ollenkaan.
Pelaamiseen liittyvät teemat ovat mietityttäneet myös nimimerkkiä I dont have life.
Mukavaa syksyn jatkoa!
Fressis
Minulla on semmoinen ongelma että olen netissä ihan liika kaikki mitä teen olen joko puhelimella katson telkkaria pelaan koska ei ole muuta tekemistä jos olen kavereiden kanssa nekin käyttövät vain kännykkää ja suositus päivässä olisi että pelaa 2 tuntia koska se ei ole hyväksi jos pelaa joka päivä mutta minä pelaan joka päivä koko päivän koska en keksi muuta tekemistä koska niinku en vaa tajuu mitä voisin tehä ku ei oo mitää ulkona on tylsää eikä kotonakaan voi tehdä mitään olen yrittänyt keksiä vaikka mitä mutta ei rule mitään maailma on hyvin tylsä paikka mikä edes on elämän tarkoitus eikä me hyödytä mistään mitä me tehään ku kuummiski kuollaan ja tällee Elämä on tylsäö siks pelaan joka päivä 24/7 TIIÄN OLI VÄHÄN OUTO KYSYMYS!!!!
Moikka ja kiitos viestistäsi!
Kysymyksesi ei ollut ollenkaan outo, vaan pohdit itse asiassa hyvin samoja asioita, kuin moni muukin nuori. Ja mahtavinta on, että et jäänyt pohtimaan niitä yksiksesi, vaan haluat asiaan muutosta ja kirjoitit meille.
Kuten viestissäsi kirjoitit, on pelaamiselle ja ruudun ääressä olemiselle tosiaan asetettu tiettyjä suositusaikoja. Ne lähtevät siitä ajatuksesta, että päivässä olisi muitakin kivoja asioita kuin pelaaminen. Jatkuva ruudun edessä istuminen rasittaa myös silmiä ja muuta kroppaa, ja voidakseen hyvin mieli tarvitsee muita virikkeitä ja keho liikuntaa.
Voisitteko sopia kavereiden kanssa, että kun olette yhdessä, laitatte kännykät pois ja teette asioita yhdessä ilman puhelimia? Ehdota kavereille vaikka kilpailua, jossa voittaja on se, joka pystyy olemaan kauiten katsomatta puhelintaan. Jos asiasta on yhdessä puhuttu, on siihen helpompi sitoutuakin ja voi olla, että myös kaverisi ovat pohtineet samoja asioita.
Kotona ollessasi voisit aloittaa pienin askelin. Jätä puhelin esimerkiksi toiseen huoneeseen ja keskity yhteen tekemiseen kerrallaan. Jos katsot telkkaria, älä vilkuile puhelinta mainostauoilla. Bussimatkalla kouluun tai muihin menoihin laita sen sijaan kuulokkeet korville, kuuntele lempimusiikkiasi ja anna silmien levätä. Se on jo pieni teko itsesi hyväksi, ja voit vaikka palkita itsesi jollain kivalla asialla onnistuttuasi vaikka viikon ajan toimimaan näin. Myös ennen nukkumaanmenoa on hyvä rauhoittaa ilta. Voit esimerkiksi kuunnella sängyssä mielimusiikkiasi tai lukea kirjaa.
Pelaamisen rinnalle voisi olla hyvä miettiä myös jotain harrastusta. Sen ei tarvitse olla ohjattua, vaan esimerkiksi jonkin soittimien soiton voi aloittaa ilman ohjausta. Voit kysyä esim. koulun musiikinopettajalta vinkkejä mistä oman soittiminen voisi saada edullisesti tai lainaan. Soittamisessa on vähän sama ajatus kuin pelaamisessa – siinä voi haastaa itseään tulemaan koko ajan paremmaksi. Jos joku kaverisi kiinnostuu, niin voitte kokeilla yhdessä jotain uutta harrastusta.
Muun tekemisenkään ei tarvitse olla mitään erityistä. Oman huoneen siivoaminen, piirtäminen, spotify-soittolistan tekeminen tai välipalan laitto ovat kaikki asioita, jotka katkaisevat pelaamisen. Jos haluat, voisit jutella muiden nuorten kanssa siitä, mitä he tykkäävät tehdä vapaa-ajalla. Keskustella voit nimettömästi esimerkiksi Sekasin Discord-alustalla.
Elämän tarkoituksen pohtiminen on iso asia, eikä siihen ole oikeastaan vastausta. Voisiko kuitenkin ajatella, että kaikkien päivien ei tarvitse olla sen kummemmin merkityksellisiä? Että ajoittainen tylsyys, ihan vaan oleminen ja tavallinen arki ovatkin ihan kaikkien elämään kuuluvia asioita. Usein nämä vaiheet voivat kestää pitkäänkin ja se on ihan normaalia. Jossain vaiheessa taas tulee vaihe, jossa huomaa elämän olevan aika jees. Oman elämän tarkoitusta voi myös pohtia pysähtymällä miettimään, mitkä asiat ovat itselle tärkeitä ja mitä elämässä arvostaa. Näitä voit pohtia erilaisten tehtävien avulla, joita löydät esimerkiksi Vahvistamon Hyvän mielen treenivihkosta. Voit tulostaa vihkon itsellesi koulussa tai tehdä tehtäviä omalle paperille ohjeiden mukaan. Tee vaikka yksi tehtävä päivässä illalla ennen nukkumaanmenoa.
Olet jo pitkällä, kun olet havahtunut, että haluat tehdä asialle jotain. Vaikeinta on omien tapojen muuttaminen. Usein ihmiset aloittavat isolla rytinällä ja kun se ei onnistu, se harmittaa. Aloita siis pienin askelin ja tarkastele millainen olo sinulle siitä tulee. Pienet askeleet motivoivat sinua isompiin muutoksiin.
Tämän viestin luettuasi, kehotan sinua nousemaan ylös, laittamaan musiikkia korville ja lähtemään pienelle kävelylle ulos, satoi tai paistoi. Lupaa itsellesi, että kävelet vaikka neljän kappaleen verran ja sen jälkeen voit palata aiemman tekemisen äärelle. Se on se ensimmäinen pieni askel 🙂
Pelaamiseen liittyvät teemat ovat mietityttäneet myös nimimerkkiä Peliriippuvainen
Mukavaa syksyn jatkoa sinulle!
Fressis Moi tota oon vähän luulosairas niin onko luulosairauteen jotain apua tai jotain kun aina jos sattuu vähän johonkin olen heti aivan paniikissa. Muistan kun minulla oli mahakipuja ja mahakivut voi johtua monesta eri syystä mutta ajattelin että se on suolistosyöpä ja olin ihan kauhuissani että oisi kiva jos jostain saisi apua 🙂
Moikka ja kiitos kysymyksestäsi!
Ei ole mitenkään harvinaista, että oudon vaivan alkaessa ihminen miettii, voiko kyse olla jostain vakavasta. Sellaista tekevät luultavasti kaikki, myös sairaanhoitajat ja lääkärit, jotka kuitenkin ammattinsa puolesta hyvin tietävät, että harvinaiset vaivat ovat harvinaisia ja yleensä oireen takaa löytyy jotain harmitonta ja helposti hoidettavaa.
Jos kuitenkin menet aivan paniikkiin ja olet aivan kauhuissasi, kuten kysymyksessäsi kerroit, on tilanne vähän toinen. Usein tällainen ”luulosairastelu” tai itsensä tarkkailu liittyy johonkin laajempaan pulmaan. Tavallisinta tällainen kaikenlaisten tuntemusten seuraaminen ja niistä hermostuminen on tilanteissa, joissa on esimerkiksi enemmän stressiä, kuormitusta tai ahdistuneisuutta muutoinkin. Kun tällainen tilanne helpottaa, vähenee yleensä itsensä tarkkailukin.
En tiedä, oletko käynyt keskustelemassa asiasta vielä kenenkään kanssa, mutta se olisi kyllä suositeltavaa. Apua voit saada esimerkiksi kouluterveydenhoitajalta, koulupsykologilta tai lääkäriltä. On tärkeää, että kokonaistilannettasi arvioitaisiin tarkemmin, jotta löytyy selitys sille, miksi reagoit erilaisiin tuntemuksiin, niin kuin reagoit. Omahoito-ohjeita ahdistuksen hallintaan löytyy myös netistä, esimerkiksi nuorten mielenterveystalosta. Tärkeintä kuitenkin olisi, että kävisit ainakin alkuun keskustelemassa huolestasi jonkun ammatti-ihmisen kanssa.
Tsemppiä syksyyn!
Fressis Onko totta, ettei lievästä alipainosta ole haittaa elimistölle? Onko jotain syytä, miksi en laihduttaisi muutamaa kiloa? Tähänastisilla elämäntavoillani painoni on pysynyt normaalipainon alarajalla.
Hei ja kiitos kysymyksestäsi!
Normaalipainolle on laskettu raja-arvot, jotka perustuvat nimenomaan terveydellisiin seikkoihin. Normaalipainoinen ihminen on todennäköisesti terveempi, kuin henkilö, jolla on yli- tai alipainoa. Toki on ihmisiä, joilla lievä ali- tai ylipaino ei aiheuta ongelmia, mutta yleisimmin, kun ihmisiä tarkastellaan isoina tuhansien ihmisten joukkoina, nähdään selvästi, että normaalipaino on terveyden ylläpitämisen kannalta hyvä tila.
Ihmiset ovat hyvin yksilöllisiä sen suhteen, miten keho reagoi alipainoon. Osan kohdalla jo pienikin alipaino voi näkyä esimerkiksi kuukautiskierron häiriöinä, viluisuutena, ummetuksena, sydämen pulssin hidastumisena, matalana verenpaineena, väsymyksenä ja jaksamattomuutena.
Kerroit, että nykyisillä elintavoillasi painosi on pysynyt normaalipainon alarajalla. Miksi siis haluaisit vielä pudottaa painoa lisää? Koetko paineita pudottaa painoa ulkonäköön liittyvien asioiden vuoksi? On tärkeää muistaa, ettei kenenkään ulkonäkö tai ulkomuoto kuitenkaan määritä sitä, millaisia me olemme ihmisenä ja persoonana. Voit lukea lisää aiheesta Nuortennetin sivuilta.
Jos painoon liittyvät asiat mietityttävät sinua paljon, huomaat pohtivasi usein syömistäsi tai esimerkiksi olet lisännyt liikuntaa laihtuaksesi, olisi hyvä käydä juttelemassa asiasta esimerkiksi terveydenhoitajan kanssa. Voit myös jutella asiasta nimettömänä esimerkiksi Nuortennetin chatissa tai Sekasin-chatissa.
Tsemppiä syksyyn! Olet hyvä juuri sellaisena kuin olet!
Fressis Hei. Olen 18v tyttö. Minulla oli nuorempana todella hyvä ja läheinen poikapuolinen kaveri ja nyt vanhetessa meistä on tullut etäisiä, kun emme ole enää samassa koulussa ja näe koulun jälkeen. Olen korviani myöten ihastunut häneen, mutta en tiedä mitä tekisin. Olen yrittänyt kertoa hänelle, kun näimme viime kesänä pari kertaa, mutta en pysty. Hän ei itse ota minuun yhteyttä eli ei ole ilmeisesti kiinnostunut, mutta en halua uskoa sitä. Voisinko silti kertoa, että olen ihastunut häneen, koska en pääse yli ellen kuule sitä häneltä. Olen ollut ihastunut yhteen toiseen poikaan ja kerroin hänelle mutta hän oli juuri eronnut ja vaikutti kyllä kiinnostuneelta tai sitten vaan esitti, koska kertoi olevansa liian kiltti kaikille. Mutta aina kun näen jonkun ja ihastun ajatukseni palaavat tähän henkilöön johon olen ollut ihastunut jo 10 vuotta. Olisiko neuvoja miten unohtaa tai kannattaako vielä kertoa tunteista? 🙁
Hei ja kiitos viestistäsi!
Kerroit olevasi ihastunut kaveriisi ja pohdit mitä tehdä asialle. Mitään yhtä oikeaa tapaa tilanteeseen ei varmastikaan ole. Mutta kuten itse viestissäsi pohdit, voi olla, että asiassa on helpompi päästä eteenpäin, kun kuulet pojalta itseltään, mitä mieltä hän asiasta on. Vaikka ihastuminen onkin ihana tunne, voi se myös viedä energiaa ja aiheuttaa ikävää oloa, jos ei tiedä saako tunteille vastakaikua.
On todella rohkeaa kertoa omista tunteistaan toiselle, sillä et voi täysin tietää miten vastapuoli reagoi kertomaasi. Voit esimerkiksi kertoa asiasi samoin kuin mitä viestissäsi kerroit meille. Hän saattaa hämmentyä tilanteesta, jos se tulee hänelle yllätyksenä. Kannattaa siis antaa hänelle tarvittaessa aikaa pohtia omia ajatuksiaan.
Jokainen joutuu elämänsä aikana joskus tilanteeseen, jossa omat tunteet eivät saa vastakaikua ja sekin on tässä tilanteessa mahdollista. Jos näin käy, se todennäköisesti sattuu ja tuntuu pahalta, mutta tunne menee ajan kanssa ohitse. Surun ja pettymyksen on hyvä kuitenkin antaa tulla ulos. Näitä tunteita voi myös käsitellä esimerkiksi juttelemalla itselle tärkeiden kavereiden tai aikuisten kanssa. Myös ajatuksien kirjoittaminen päiväkirjaan, tai ajan viettäminen itselle mieluisten asioiden parissa saa ajatuksia muualle ja oloa pikkuhiljaa paremmaksi. Mehän emme oikein voi valita, kehen ihastumme. Joten jos käy niin, että poika ei vastaa tunteisiisi, muistathan että vika ei ole sinussa.
Ihminen myös muuttuu iän myötä ja täten ennen läheisestä ystävästä saattaa tulla etäinen. Tarpeet ja kiinnostuksen kohteet ovat usein erilaisia nuorempana kuin aikuisena. Samoin myös itselle läheiset ihmiset saattavat vaihtua. Se on luonnollista ja kuuluu osaksi aikuiseksi kasvamista.
Usein on niin, että niin kauan kuin olemme kiinni menneessä, voi eteenpäin meneminen olla hankalaa. Saatat esimerkiksi vertailla uusia ihastuksia vanhaan, eikä silloin ole niin helppoa olla myöskään avoinna uudelle ihastukselle. Asian selvittäminen voisi siis auttaa sinua menemään eteenpäin, päättyi tilanne miten tahansa.
Toivon sinulle rohkeutta ottaa asia puheeksi!
Fressis Pulssini on noin 55. Olen 18-vuotias tyttö ja harrastan paljon liikuntaa. Taustalla on syömishäiriöistä käyttäytymistä ja laihduin viime vuonna noin 15 kiloa. Kesän aikana syömiseni on korjaantunut huomattavasti ja olen saanut voimia takaisin. Olen lukenut netistä, että alhainen pulssi kertoisi hyvästä kunnosta ja parilta kaverilta myös tästä kuullut. Kertookohan minun pulssini kummasta? Olen ollut huolissani jonkin aikaa tästä aiheesta.
Heippa ja kiitos kysymyksestäsi!
Hienoa, että olet saanut kesän aikana voimiasi takaisin! On vaikeaa sanoa, kummasta pulssin lasku johtuu – kunnosta vai alhaisesta painosta. Joillakin ihmisillä pulssi on myös luonnostaan harva. Kannustaisin sinua keskustelemaan asiasta lääkärin tai hoitajan kanssa. Kannattaa myös muistaa, että toipuminen syömishäiriöstä vie aikaa ja on välttämätöntä, että se tapahtuu hallitusti. On tärkeää, että liikut vain sen verran, kuin toipuvalle kehollesi on sopivaa ja että ravitsemuksen määrä on liikuntamääriin nähden riittävä.
Syömishäiriöliiton SYLI-chat ja tukipuhelin tarjoavat myös keskusteluapua ja vertaistukea, jos koet sille tarvetta.
Tsemppiä syksyyn!
Fressis Onks se normaalii et ei halua käydä ulkona paljoo? Ja syö paljon eikä tee sen eteen mitää?(en kyl sanois et olisin läski tai mitään) Pelaan paljon videopelejä esim. Fortnite ja katon paljon eri sarjoja. Laiskottaa vaan koko ajan. Ei jaksais ketään tai mitään ja haluis vaa tappaa ittensä. Oon kyl tosi positiivinen ihminen ulkoapäin mut sisältä kuollu.
Hei ja kiitos kysymyksestäsi!
On hyvä asia, että osaat kuvata mietteitäsi, tunnistat ikävää tuntemustasi ja haet täältä tukea itsellesi. Kerroit ettet jaksaisi mitään ja että haluaisit tappaa itsesi. Kuvaamasi tilanne on vakava ja se herättää meissä huolta. Nyt olisi tärkeää ettet jäisi yksin ajatustesi kanssa. Valtakunnallinen ja maksuton kriisipuhelin auttaa ympäri vuorokauden numerossa 09 2525 0111.
Voit myös keskustella ajatuksistasi jonkun luotettavan aikuisen kanssa. Voisit esimerkiksi käydä juttelemassa koulukuraattorin, -psykologin tai –terveydenhoitajan kanssa. Voit keskustella asiantuntijan kanssa Sekaisin-chatissa tai verkkokriisikeskus Tukinetissä. Kaikissa palveluissa saa esiintyä nimettömästi. Ammattilaisilla on käytössään keinoja, joilla omia ajatuksia ja tunteita voi käsitellä.
Avun pyytäminen voi tuntua alkuun hankalalta. Nyt on kuitenkin hyvin tärkeää, että haet apua ja löydät keinoja tukalan olotilasi työstämiseen. Rohkaisemme sinua nyt joko soittamaan tai chattaamaan apua saadaksesi.
Voimia kevääseen!
Fressis Fressiksen kysy asiantuntijalta -palstalle on tullut arkaluontoinen kysymys, jonka vuoksi kysyjän kysymystä on poikkeuksellisesti muokattu. Kysyjä kertoo vakavasta henkilökohtaisesta tilanteestaan, jossa hän on kokeillut itsemurhaa.
Hei, kiitos viestistä ja kiitos siitä, että kysyt neuvoa.
Kerrot hyvin vakavasta asiasta. Itsemurhan pohtiminen ja sen yrittäminen kertovat, että voit nyt huonosti ja tarvitset apua. Olet varmasti joutunut kohtaamaan jotain hyvin surullista ja ikävää, kun olet joutunut tähän tilanteeseen. Haluan kuitenkin kertoa sinulle, että aina on olemassa toivo siitä, että asiat voivat mennä paremmmin. Hyvin vaikeistakin tilanteista voi selvitä. Sinäkin voit.
Nyt kuitenkin tarvitset apua. Toivoisin, että soittaisit valtakunnalliseen kriisipuhelimeen, joka on maksuton ja auttaa ympäri vuorokauden numerossa 0925250111. Voit keskustella asiantuntijan kanssa Sekaisin-chatissa tai verkkokriisikeskus Tukinetissä. Kaikissa palveluissa saa esiintyä nimettömästi.
On tärkeää, että saat apua. Avun pyytäminen nyt voi tuntua hankalalta, ehkä et haluaisi puhua tilanteestasi. On kuitenkin hyvin tärkeää, että saat löydät keinoja, joilla estää pahan olon pääseminen näin pitkälle tulevaisuudessa.
Et kertonut, mitä lääkettä olet ottanut. Osa lääkkeistä vaikuttaa kehossa pitkään, osa poistuu nopeammmin. Tämänkin takia olisi hyvin tärkeää, että olet yhteydessä johonkin apua antavaan palveluun, jotta saat neuvoja, miten toimia myös tämän lääkekysymyksen suhteen.
Rohkaisen sinua nyt joko soittamaan tai chattaamaan apua saadaksesi. Se, että pyysit meiltä apua, kertoo, että sinussa on valtavasti voimaa selviytyä tästä tilanteesta.
Fressis Moikka! Mua on vikan kuukauden aikana alkanu huolestuttaa mun mielenterveys. Oon muutamat kerrat heränny keskellä yötä ahistukseen tai huonoon fiilikseen, sitten saanu jonku itkukohtauksen. Aamul oon kans heränny samal taval, eikä sillo mun fiilis meinaa parantuu ollenkaa päivän aikana. Ja sitten, vaikka olisi ollut kuinka hyvä päivä tahansa, kotiin tullessa fiilis romahtaa täysin. Kaikki tää on kokoajan vaa yleistymässä, alkuu kelasin et joo tää on vaa normaalii hormonit jyllää jne., koska sitä tapahtu maksimissaa kerran viikossa. Mul on maailman ihanin poikaystävä, pari parasta kaveria ja monta hyvää ystävää, perhe ja tärkee harrastus, eli mun elämä menee hyvin. Mutta silti oon huolestunu, en haluu et täst kehittyy jotai huonoa mut aina välillä tuntuu et en jaksa enää tehä mitään.
Hei ja kiitos kysymyksestäsi!
Onpa kurjaa kuulla, että sinulla on ollut viime aikoina vaikeampaa. Joskus voi olla hankalaa hahmottaa, mistä tuollaiset ikävät tunteet ja paha olo juontavat juurensa. Vaikka elämässä asiat olisivat tavallaan tosi hyvin, se ei tarkoita sitä, etteikö voisi olla myös huono fiilis. Nuoruusikään kuuluu myös monia muutoksia ja myllerryksiä, jotka saattavat aiheuttaa tunne-elämän oireita. Elämään tietyllä tavalla kuuluu myös ikäviä tunteita, mutta jos mieli on jatkuvasti tai toistuvasti maassa tai ahdistaa, on hyvä hakea apua ja keskustella asiasta jonkun kanssa. Mielenterveyttä voidaan hoitaa ja tukea yhtä lailla kuin fyysistä terveyttä eikä huonon fiiliksen kanssa kannata jäädä yksin.
On hyvä asia, että tunnistat ikävät tuntemuksesi. Ja uskaltauduit lisäksi vielä kertomaankin niistä! Olisi hyvä, että pääsisit juttelemaan asiasta vielä lisää jonkun luotettavan aikuisen kanssa. Voisit esimerkiksi käydä juttelemassa koulukuraattorin, -psykologin tai –terveydenhoitajan kanssa. Lisäksi Sekasin-chatissa voi keskustella nimettömänä omista fiiliksistään. Ammattilaisilla on käytössään keinoja, joilla omia ajatuksia ja tunteita voi käsitellä. Myös nuorten mielenterveystalosta ja Chillaa-älypuhelinsovelluksesta voi saada tietoa ja vinkkejä.
On suuri voimavara, että sinulla on tärkeitä ihmisiä ympärilläsi. Perheen, poikaystävän ja kavereiden kanssa hengailu ja yhdessä tekeminen on tärkeää. Silloin kun itse voi huonosti, läheisten tsemppaus ja tuki auttavat jaksamaan. Harrastuksista kannattaa myös pitää kiinni, sillä mielekäs ja mukava tekeminen huoltaa mieltä ja saa ajatukset hetkeksi pois ikävistä asioista.
Toivottavasti nämä vinkit olivat sinulle hyödyksi ja saat apua mielesi hyvinvointiin!
Fressis Hei! Olen kesällä 17-vuotta täyttävä tyttö. Laihdutin kasi- ja ysiluokan välissä 67 kilosta 49 kiloon. Pituutta minulta löytyy 164 cm. Lihoin viime talvena 55 kiloon ja olen yrittänyt saada niitä pois, paino kuitenkin hyppii vain edestakaisin. Käyn kuntosalille kolme kertaa viikossa ja käyn kävelylenkillä viidesti viikossa.
Minulle tulee paljon ahmimiskohtauksia, mutta saan ne yleensä kuriin eivätkä ne veny päiviksi. Nyt minulla on kuitenkin jo kolmisen viikkoa ollut lähes joka toinen päivä kumma tarve ahmia hirveästi ja se ahdistaa, sillä pelkään lihoneeni kauhean paljon. Lasken makrot ja syön normaalisti päivässä 1400-1700 kaloria, ahmiessani syön valtavia määriä. Painoin pari viikkoa sitten 54 kiloa ja nyt pelkään, että painan enemmän. Kuinka nopeasti lihominen siis näkyy? Kuinka saada syöminen kuriin?
Hei ja kiitos kysymyksestäsi!
Hyvä, että otit yhteyttä ja kerroit tilanteestasi. Laihdutit siis jo muutama vuosi sitten niin, että painosi putosi roimasti. Sen jälkeen kertomasi perusteella ajatuksesi ovat liikkuneet paljon ja toistuvasti syömisen, painon ja lihomisen pelon ympärillä. Kertomasi mukaan liikut paljon ja useamman kerran viikossa. Joinakin päivänä liikut jopa kaksi kertaa. Laskujeni mukaan olet koko ajan ollut normaalipainoinen ja nyt olet hoikka. Kerroit myös toistuvista ahmimiskohtauksista ja tarpeesta ahmia.
Syömisen ja painon jatkuva tarkkailu, lihomisen pelko, liikunnan runsas harrastaminen sekä ahmiminen viittaavat siihen, että syömiseen ja omaan kehoon liittyvät ajatukset eivät ole enää terveellä pohjalla. Pohdit itsekin, kuinka saisit syömisen kuriin. Olet siis itsekin tunnistanut, ettei tilanne ole ehkä enää hallinnassasi. Omia syömiseen ja painoon liittyviä ongelmia ja mahdollisia syitä sen taustalla ei ole helppo tunnistaa. Joskus ahdistavat ajatukset tai ikävät kokemukset elämässä voivat heijastua syömiseen. Nuoruusiässä myös keho muuttuu ja mieli käy läpi aikamoista myllerrystä. Vaikeita ajatuksia saattaakin päätyä hallitsemaan esimerkiksi laihduttamalla tai ahmimalla. Vähitellen syömisen ja painon kontrollointi voi ruveta hallitsemaan arkea ja viedä tilaa kaikelta muulta. Tällöin voidaan puhua syömishäiriöstä.
Syömiseen ja kehonkuvaan liittyvät ongelmat aiheuttavat inhimillistä kärsimystä ja rajoittavat elämää. Syömishäiriö on myös sairaus, jossa mielen hyvinvoinnin lisäksi vaarantuu fyysinen terveys. Sen vuoksi syömishäiriöön sopivaan oireiluun olisi tärkeää saada apua ajoissa. Nuorella naisella säännöllinen ja riittävä ravitsemus ja sekä terveet liikuntatottumukset ovat tärkeitä esimerkiksi luuston terveyden ja hormonitoiminnan kannalta.
Kuvaamasi tilanteen perusteella tarvitset ammattilaisen apua ja tukea. Sinun tulisi hakeutua esimerkiksi kouluterveydenhoitajan tai lääkärin vastaanotolle juttelemaan tilanteestasi. Myös koulukuraattori tai –psykologi osaavat auttaa. Avun pyytäminen ei aina ole helppoa ja ahmiminen saattaa esimerkiksi aiheuttaa häpeää. Jos avun hakeminen tuntuu vaikealta yksin, voisit jutella asiasta ensin vaikka vanhempasi tai jonkun muun luotettavan aikuisen kanssa.
Sekasin-chat on nuorille tarkoitettu palvelu, jossa voi myös nimettömänä jutella mieltä askarruttavista asioista. Voit lisäksi keskustella Syömishäiriöliiton tukipuhelimessa tilanteestasi.
Halutessasi voit lukea lisää aiheesta Nyyti ryn sivuilta tai Nuorten mielenterveystalon sivuilta.
Toivottavasti uskaltaudut ja rohkaistut hakemaan apua!
Fressis Miten saada oikeita ystäviä?
Kiitos tärkeästä kysymyksestäsi!
Kysyt miten saada oikeita ystäviä. Jokaisella on oma käsitys siitä, mikä on kaveruutta, mikä ystävyyttä ja mikä on hyvää ystävyyttä. Monelle hyvä ystävyys on sitä, että voi luottaa toiseen, olla rehellinen ja oma itsensä toisen seurassa. Ilman pelkoa, että tulee kiusatuksi tai hylätyksi. Kun ihmisiltä kysytään hyvän ystävyyden piirteitä, he luettelevat juuri nuo asiat edellä. Lisäksi ystäviä yhdistää usein samanlaiset taustat, ajatukset, asenteet ja mielenkiinnon kohteet. Jotkut löytävät ystävän jo ihan lapsena ja ystävyys säilyy ikuisesti. Osa löytää hyvän ystävän koulusta tai harrastuksen kautta ja osa vasta aikuisena. Kaikki eivät välttämättä ole löytäneet hyvää ystävää ja sen vuoksi saattavat kokea yksinäisyyttä ja ulkopuolisuuden tunnetta. Jokaiselle kuitenkin on olemassa ihminen, joka täyttää hyvän ystävän ominaisuudet. Hyvän ystävyyden eteen on joskus nähtävä vaivaa, sillä he eivät aina ilmesty elämään kuin tyhjästä. Nyt kysytkin neuvoa miten sellaisen saisi. Hienoa, että olet itse valmis toimimaan asian eteen!
Mieti mikä sinun mielestäsi on hyvä ystävä ja millainen ystävä itse olet. Jos sinulla olisi hyvä ystävä, millainen hän olisi ja mistä hänet voisit löytää? Millaiset asiat teitä yhdistäisi? Jokin mielenkiinnon kohde taikka jokin harrastus? Onko lähelläsi olemassa jokin sellainen yhteisö, josta voisit löytää kaltaisiasi ihmisiä? Esimerkiksi koulu, harrastus- tai vapaa-ajan paikka? Onko netissä sellaista turvallista yhteisöä, johon voisit liittyä ja löytää sitä kautta kontakteja muihin?
Kun kohtaat kiinnostavan henkilön, kysy rohkeasti ”mitä kuuluu”, pyydä kävelylle tai ehdota jotain yhteistä mukavaa ajanvietettä. Aloitteen tekeminen vaatii rohkeutta, mutta ilman sitä moni hyvä tilaisuus voi mennä ohi. Mikäli joku kohtelee sinua ikävästi, pidä puolesi äläkä suostu alistavaan kohteluun. Silloin kannattaa käyttää voimavarasi johonkin muuhun ihmiseen.
Mikäli koet hankaluutta löytää hyviä ihmiskontakteja ja ihmissuhteita tai kaipaat neuvontaa ja kannustusta, sinun kannattaa jutella asiasta jonkin luotettavan aikuisen kanssa. Esimerkiksi omien lähiaikuisten kanssa kotona. Jos olet koulussa, mene juttelemaan koulupsykologille tai kuraattorille. Voit myös mennä nuorisotilalle ja ottaa kontaktia paikkakuntasi nuoristyöntekijään. Väestöliiton chatissa tai Sekasin chatissa voit myös nimettömänä jutella tilanteestasi. Chat-palveluista nuorille löydät lisää tietoa Netarin chat-kalenterista.
Fressiksen tietopankista voi halutessasi lukea lisää ystävyyssuhteista.
Älä jää liian pitkäksi aikaa yksin – sinullekin olemassa oma hyvä ystävä, kunhan vaan löydätte toisenne!
Fressis Moikka!
Mitä tehdä, jos kaveri viiltelee pahasti, ja haluan auttaa sillä, että kertoisin asiasta aikuisille, kun taas kaverit sanovat, että se olisi huono ajatus, ja kieltävät tekemästä sen sillä viiltelijälle voi tulla siitä pahempi olo. Totta tuokin, mutta kaverieni ajatus viiltelijän auttamiseen on se, että mieluummin pitäisi itse keskustella asiasta viiltelijän kanssa, ja kehottaa häntä itse menemään puhumaan asiasta. Olen noin 99% varma, että viiltelijä ei itse mene puhumaan ongelmastaan, koska ei itse tiedä asian olevan ongelma.
Mitä teen?
Hei ja kiitos kysymyksestä!
On ymmärrettävää, että olet huolissasi kaveristasi. Viiltely on yleensä keino hallita pahaa oloa ja ahdistusta. Sen taustalla on asioita, joista viiltelijän olisi hyvä päästä keskustelemaan. Itsensä jatkuva vahingoittaminen viiltelyllä on todella huono keino helpottaa olotilaansa. Viiltelystä on lisää tietoa täällä.
Kaverisi tarvitsee apua, mutta joskus avun pyytäminen tai sen tarpeen myöntäminen on vaikeaa. Jos kaverisi viiltely tosiaan on toistuvaa ja vakavaa, hän tarvitsee apua. Viiltelyyn ei yleensä liity ajatusta itsemurhasta, mutta jos kaverillasi on tällaisia ajatuksia, tilanteeseen on ehdottomasti puututtava ja asia kuuluu tällöin aikuisen vastuulle. Olisi tietysti helpointa ja paras vaihtoehto, jos kaverisi olisi valmis itse puhumaan tilanteesta jollekin aikuiselle. Tällainen aikuinen voi olla kaverisi joku läheinen, kuten vanhempi. Myös nuorten parissa työskentelevät ja terveydenhuollon ammattilaiset osaavat auttaa, jos vanhemmalle puhuminen tuntuu vaikealta. Apua voi saada muun muassa kouluterveydenhoitajalta, -kuraattorilta tai –psykologilta. Myös nuorisoasemat ja esimerkiksi Helsingissä Nuorten kriisipiste tarjoavat matalan kynnyksen tukea. Vastaavia toimipisteitä ja palveluita löytyy ympäri maata. Esimerkkejä löydät täältä.
Jos kaverisi kieltää ongelman olemassaolon eikä halua itse hakea apua tai jos asian esiin ottaminen kaverisi kanssa tuntuu hankalalta, voit keskustella asiasta jonkun aikuisen kanssa. Aikuinen voi tällöin ottaa vastuuta tilanteesta etkä joudu pohtimaan huoltasi yksin. Jos olette samassa koulussa, hyvä vaihtoehto on mennä juttelemaan kouluterveydenhoitajan tai –kuraattorin kanssa. Koulussa toimivat oppilashuollon ammattilaiset kyllä osaavat edetä tilanteessa ja heillä on alaikäisen terveyden ja voinnin ollessa vaarassa myös vastuu ottaa tilanne hallintaansa. Voit myös keskustella asiasta jonkun läheisen aikuisen kuten vanhempasi kanssa. Voitte aikuisen kanssa olla yhteydessä myös esimerkiksi lastensuojeluun, josta voi myös saada ammattihenkilöltä apua siihen, miten tilanteessa tulisi edetä.
Kaverisi tarvitsee aikuisten ja ammattilaisten lisäksi myös ystäviä tueksi ja sinä voit auttaa siinä asiassa. Ajatusta ja vinkkiä ystävän tukemiseen voit lukea Fressikseen aikaisemmin tulleesta kysymyksestä ja sen vastauksesta.
Tsemppiä kevääseen!
Fressis Oon huomannu mun kaverilla olevan huomattavia masennuksen oireita ja hän käy välillä koulukuraattorin luona juttusilla, mutta haluaisin itsekin olla hänen tukenaan. Pelottaa, etten kummiskaan osaa sanoa tai tehdä oikeita asioita, jotta hänellä olisi sellainen fiilis, että olen hänen tukenaan. Miten mun pitäs toimia, että voisin olla mahdollisimman suuri apu? Vai voiko kaverit edes auttaa…?
Hei ja kiitos kysymyksestäsi!
Kurjaa kuulla, että kaverisi voi huonosti. Kaverisi on onnekas siinä mielessä, että hänellä on ainakin yksi ystävä, joka välittää. Kuten suomalainen sananlasku kuuluu, hädässä ystävä tunnetaan.
Silloin kun ihminen kärsii masennuksen oireista, hän vetäytyy helposti omiin oloihinsa. Hän ei välttämättä jaksa tehdä niitä asioita, joita aiemmin piti mielekkäinä. Tällaisia asioita ovat esimerkiksi yhteydenpito kavereihin ja osallistuminen harrastuksiin. Hänen voi olla myös vaikea aloittaa tehtävien tekemistä. Myös arkisista asioista huolehtiminen voi olla hänelle työlästä. Hän voi olla alakuloinen ja ärtynyt. Hän voi jopa viestittää muille, että pysykää pois tieltä häiritsemästä. Hän saattaa ajatella, että on muiden mielestä huono, arvoton, ruma ja tylsä. Sen vuoksi masentunut ihminen tarvitsee ammattiavun lisäksi ympärilleen perheenjäseniä ja kavereita, jotka jaksavat seistä hänen rinnallaan myös huonoina päivinä.
Kaverina sinusta voi olla todella suuri apu ystävällesi. Toisen tukena olemisen ei tarvitse olla mitään erityisen ihmeellistä. Auttaa voi monella tapaa, eikä siihen ole olemassa yhtä ja tiettyä tapaa. Toiset ovat hyviä kuuntelijoita, toiset kokevat helpommaksi tehdä jotain konkreettista kaverin puolesta. Voit esimerkiksi kertoa kaverillesi, että olet huomannut, että hän voi huonosti. Voit kertoa, että välität hänestä ja haluat olla hänen tukenaan. Tällaisen asian sanominen ei voi mennä kovin pieleen. Voit kysellä häneltä aika ajoin, mitä kuuluu, kaipaisiko hän seuraa ja haluaisiko hän ehkä jutella tai tehdä jotain yhdessä. Voit itse ehdottaa hänelle jotain kivaa ja rentouttavaa tekemistä, josta hänelle voisi tulla vähän pirteämpi mieli. Sellaisia kokemuksia hän tarvitsee! Voit viedä hänet esimerkiksi kivaan kahvilaan tai kävelylle, ehdottaa leffaan menoa tai keksiä jonkun kivan pienen yllätyksen, josta arvelet hänen pitävän. Voit auttaa häntä läksyjen teossa tai tehdä palveluksen jossain ihan arkisessa asiassa. Voit myös piristää häntä sanomalla hänestä jotain positiivista. Voit kertoa, että hän on sinulle tärkeä ystävä juuri sellaisenaan kun hän on.
Sinun ei tarvitse etkä voi olla kuraattori, psykologi tai lääkäri. Voit olla kuitenkin ystävä, joka seisoo rinnalla, kuuntelee ja ihan pienilläkin arjen jutuilla viestittää, että välität.
Tsemppiä!
Fressis Onko vaarallista jos rintaan pistää vitutuksen ja stressin takia ja kuinka päästä eroon semmoisesta? Kaverilla oli sama ja mahassakin kerran pisti? Onko vaarallista?
Hei ja kiitos kysymyksestäsi! Joskus stressi ja ahdistus voivat aiheuttaa myös fyysisiä oireita. Oireena voi esiintyä esimerkiksi vatsakipua, rintapistosta tai ahdistusta rintakehällä, käsien tärinää, hikoilua, sydämen tykytystä tai huimausta ja päänsärkyäkin. Näiden oireiden johtuessa ahdistuksesta ja stressistä tilanteessa ei sinänsä ole mitään vaarallista. Fyysiset oireet johtuvat kehon reaktiosta stressaavaan tilanteeseen eivätkä ole merkki mistään sairaudesta.
Ahdistusta ja stressiä ja niiden aiheuttamia fyysisiä oireita on mahdollista lievittää ja stressin hallintaakin voi opetella. Joskus jo pelkkä puhuminen toiselle henkilölle omista tuntemuksista ja huolenaiheista auttaa. Myös hyvinvoinnin peruspilarit eli riittävä uni, säännöllinen syöminen ja liikunta auttavat hallitsemaan stressiä. Mieluisat harrastukset, luovuus ja hauskanpito sekä läheisten ihmisten kanssa vietetty aika saa ajatuksia pois koulusta ja muista rutiineista. Lisäksi lepohetket ja joutenolokin silloin tällöin ovat todella tärkeitä, koska mieli ja keho tarvitsevat lepotaukoja arjen kiireen keskellä.
Omaa mieltään pystyy myös harjoittamaan, jolloin pystyy paremmin rauhoittumaan ja keskittymään itselleen stressaavassa tilanteessa. Olet ehkä kuullut puhuttavan mindfulnessista eli tietoisuus- ja läsnäolotaidoista. Näitäkin taitoja pitää jokaisen ensin harjoitella kuten mitä tahansa muutakin uutta asiaa. Harjoituksissa keskitytään esimerkiksi omaan hengitykseen tai tuntemuksiin eri kehonosissa ja alkuun se voi tuntua hyvinkin vaikealta. Harjoittelu tekee kuitenkin mestarin!
Etenkin, jos olet usein pahalla päällä ja stressaantunut, sinun kannattaisi ehkä keskustella jonkun luotettavan aikuisen kanssa. Hän voi olla vaikka vanhempasi tai koulusi terveydenhoitaja, psykologi tai kuraattori. Voitte yhdessä miettiä, miten olotilaasi voisi helpottaa. Jos rintapistosta esiintyy usein ja toistuvasti tai tilanteissa, joissa et koe olevasi stressaantunut tai ahdistunut, on hyvä käydä myös lääkärin vastaanotolla. Lääkäri voi arvioida, tarvitaanko tutkimuksia muiden syiden kuin stressin poissulkemiseksi.
Lisää tietoa mielen hyvinvoinnista löydät esimerkiksi Nuorten mielenterveystalon sivuilta. Sieltä löytyy esimerkiksi harjoituksia stressin lievittämiseen ja voimavarojen ylläpitämiseen sekä tietoa luonnon hyvinvointivaikutuksista.
Fressis
