Huomioithan, että emme vastaa lääkityksiin tai hormonaaliseen ehkäisyyn liittyviin kysymyksiin (esim. E-pillerit). Olethan yhteydessä lääkityksen määränneeseen paikkaan tai omaan terveysasemaasi.
Moi nimimerkki itsensäviiltelijä,
Ikävä kuulla, että olet masentunut! On erittäin tärkeää, että saat apua masennukseen. Et ole asian kanssa yksin ja on olemassa ihmisiä ja palveluita, jotka haluavat ja voivat auttaa sinua ❤ Hienoa, että kirjoitit asiasta tänne. Moni muukin kärsii samanlaisista ongelmista, joten vastauksesta voi olla hyötyä myös muille!
Masennus on sairaus, ja siihen on olemassa apua. Samoin kuin ollessamme fyysisesti sairaita, ja menemme lääkärin luo, tulee mielenterveysongelmien kohdalla kääntyä psykologin tai terveydenhoitajan puoleen. Oletkohan käynyt juttelemassa asiasta esimerkiksi kouluterveydenhoitajan tai -psykologin vastaanotolla? On tärkeä tietää, että masennukseen ja viiltelyyn on saatavilla monenlaista apua ja niistä on mahdollista päästä eroon. Koulupsykologin kanssa juttelu voisi olla ehkä sinun kohdallasi tärkein seuraava askel avun hakemisessa. Ole siis yhteydessä häneen vielä ennen koulujen loppumista.
Viiltely voi aiheuttaa monenlaisia tunteita ja on täysin ymmärrettävää, että asiasta on vaikea kertoa eteenpäin. Viiltely on kuitenkin vakava asia, joka kertoo siitä, että sinulla on paljon kipua sisälläsi. Ymmärrän, että haluat peitellä asiaa, mutta jos suinkin mahdollista, vanhempiesi tai jonkun muun luotettavan aikuisen olisi hyvä tietää asiasta, jotta he voivat tarjota sinulle apua. Jos koet, että et halua puhua vanhemmillesi, kannattaa sinun kääntyä jonkun muun aikuisen puoleen. Valitse joku aikuinen johon luotat. Hän voi olla myös edellä mainittujen kouluterveydenhoitajan tai -psykologin lisäksi esimerkiksi opettajasi, koulukuraattori tai nuorisotyöntekijä. He voivat auttaa sinua saamaan tarvitsemasi avun. Jos aikuisille kertominen tuntuu vaikealta, ota ystävä avuksi. Yhdessä voi olla helpompi kertoa asiasta.
Suosittelen sinulle myös Mielenterveystalon omahoito-ohjelmaan tutustumista. Voit käyttää sitä sillä välin kun haet muuta apua. Löydät sen täältä. Omahoito-ohjelmassa on paljon hyödyllistä tietoa masennuksesta. Täältä löydät myös viiltelyn omahoito-ohjelman, joka sisältää tietoa viiltelystä ja voi auttaa löytämään muita keinoja kanavoida pahaa oloa.
Tässä myös muita linkkejä, joista voi olla apua asian puheeksi ottamiseen luotettavan aikuisen kanssa:
Lopuksi vielä lyhyesti viiltelyarvista: Viiltelyarpia on tärkeää hoitaa, että ne eivät pääse tulehtumaan. Haavojen hoitoon kannattaa kysyä apua esimerkiksi kouluterveydenhoitajalta tai apteekista. Haavojen peittäminen voi olla haastavaa kesähelteillä, mutta ohuet pitkähihaiset paidat voivat toimia tällöin.
Tosi paljon tsemppiä tilanteeseesi! Toivottavasti saat pian apua ❤
Heippa narsku123!
Olen tosi pahoillani, että joudut kohtaamaan tuollaista kiusaamista. Kukaan ei ansaitse kiusaamista, se on väärin, eikä sitä pitäisi tapahtua. Sinulla on oikeus tulla kohdelluksi arvokkaasti ja kunnioittavasti ❤ Muista, ettet ole yksin ja apua on saatavilla. Tänne kirjoittaminen oli jo tosi hyvä askel avun hakemiseen!
Tässä muutama asia, miten voit tästä jatkaa:
- Puhu jollekin: On tärkeää, ettet jää asian kanssa yksin. Kerro tilanteestasi luotettavalle aikuiselle, kuten esimerkiksi vanhemmalle, opettajalle tai koulukuraattorille. He voivat auttaa sinua miettimään, miten tilanteessa kannattaa edetä. Myös ystävälle kertominen on jo hyvä askel, mutta asia pitää ehdottomasti saada myös aikuisten tietoon. Jos et halua tai et voi puhua heille, voit soittaa tai kirjoittaa chattiin Mannerheimin Lastensuojeluliiton Lasten ja nuorten puhelimeen ja chattiin tai Netariin. Heidän tehtävänsä on auttaa nuoria juuri tällaisissa vaikeissa tilanteissa.
Suosittelen kuitenkin erittäin lämpimästi kertomaan asiasta myös jollekin lähipiiristäsi, jos vain mitenkään mahdollista. He ovat lähempänä tilannetta ja voivat siten auttaa paremmin.
- Ilmoita koululle: Kiusaamisesta tulisi aina ilmoittaa koulun henkilökunnalle. Heillä on velvollisuus puuttua asiaan ja tehdä kaikkensa sen lopettamiseksi. Koulukuraattori, koulupsykologi, opinto-ohjaaja sekä opettajat voivat kaikki auttaa sinua viemään asiaa eteenpäin.
- Pidä huolta itsestäsi: Muista, että kiusaajien sanat eivät määrittele sinua. Olet arvokas juuri sellaisena kuin olet. Yritä pitää huolta itsestäsi ja tehdä asioita, jotka tuovat sinulle iloa. Onko sinulla kavereita joihin voisit tukeutua? Onko jotain tekemistä mistä pidät? Se, että elämässä on muuta itselle tärkeää sisältöä kuin koulu, voi auttaa jaksamaan kiusaamista ennen kuin se saadaan loppumaan.
- Mieti, mikä voisi auttaa sinua pitämään puoliasi kiusaajilta? En tiedä tai tunne tilannettasi tarkemmin, mutta usein kiusaamistilanteet ovat ylivoimaisia ja liian hankalia yksin ratkottavaksi. Omasta jämäkkyyden ja omien oikeuksien puolustamisen harjoittamisesta ei kuitenkaan ole haittaa! En tiedä, mitä tämä voisi sinun kohdallasi tarkoittaa, mutta voitte varmasti miettiä tätäkin yhdessä jonkun luotettavan aikuisen kanssa. Muista kuitenkin, ettei ole sinun vastuullasi saada kiusaamista loppumaan.
Tässä muutamia linkkejä, joista voit lukea aiheesta vielä lisää.
Hienoa, että kirjoitit tänne. Älä jää jatkossakaan asian kanssa yksin. Sinulla on oikeus tulla kohdelluksi arvokkaasti ja kunnioittavasti. Haluan rohkaista sinua myös sillä, että usein kiusaaminen jossain vaiheessa loppuu, kun siihen hakee apua! Toivottavasti löydät sitä pian ❤ Voimia ja jaksamista tilanteeseesi!
Heippa, kiitos kysymyksestäsi Keira:)! Voi olla jännittävää ja vähän pelottavaakin, kun tykkää jostakusta, mutta ei ole varma, mitä toinen ajattelee. Tämä on aivan normaali tunne, jota lähes kaikki ovat varmasti kokeneet. Et ole siis tunteidesi kanssa yksin!
Ensinnäkin, on hienoa, että olet tunnistanut omat tunteesi ja haluat puhua niistä. Se osoittaa rohkeutta ja kypsyyttä! Ehkä voisit yrittää viettää enemmän aikaa tämän pojan kanssa ja katsoa, miten hän siihen reagoi? Jos vaikuttaa siltä, että hän viihtyy seurassasi, voi se olla merkki siitä, että hän tykkää sinusta ainakin ystävänä.
Sanoit myös, että haluaisit puhua hänen kanssaan asiasta, mutta et oikein uskalla. Puhuminen voikin tuntua pelottavalta, mutta se on usein paras tapa saada selvyys tilanteeseen. Voisit aloittaa vaikka kertomalla, että tykkäät hengailla hänen kanssaan ja kysyä, mitä hän ajattelee teidän suhteestanne.
Muista, että on täysin ok, jos et ole vielä valmis puhumaan tästä pojan kanssa. Tunteiden kanssa ei tarvitse kiirehtiä. Joka tapauksessa on tärkeää, ettet jää tunteidesi kanssa yksin! Voi olla hyvä idea puhua tästä jollekin muulle, kuten ystävälle tai luotettavalle aikuiselle, joka voi auttaa sinua miettimään, mitä haluat tehdä tai miten lähestyä poikaa.
Ja jos et keksi ketään, kelle puhua, muista että on olemassa paikkoja, joissa sinua autetaan mielellään. Tässä muutama linkki, joista saatat saada apua:
Mikäli poika on kiinnostunut myös sinusta, niin hieno juttu! Mikäli taas homma ei hänen kanssaan kuitenkaan etene niin kuin toivoisit, niin muista olla armollinen itsellesi pettymyksistä huolimatta. Jokainen meistä kohtaa pettymyksiä ja ne ovat osa elämää. Olet arvokas ja tärkeä, pettymyksistä huolimatta ❤
Toivottavasti tästä oli sinulle apua! Tsemppiä tilanteeseesi!
Moikka!
Jos ymmärsin viestisi oikein, niin seurustelet kahden samaa sukupuolta olevan kanssa ja sinua kiusataan siitä. En ole varma kenelle haluaisit asiasta kertoa, ehkä kotona? Se kenestä kukakin pitää ei kuulu muille. Niin kauan kuin ketään ei kohdella ikävästi ja ollaan rehellisiä omista tunteista, on sinulla oikeus olla kenen kanssa tahansa, sukupuolesta riippumatta. Useampien kanssa seurustelussakaan ei ole mitään väärää, kunhan se on yhdessä sovittu ja kaikille yhdessäolossa mukana oleville ok.
Kiusaaminen sen sijaan ei ole milloinkaan ok ja onkin hienoa, että laitoit meille tilanteesta viestiä. Maailmassa on vielä harmillisen kapea ajatus siitä, minkälainen seurustelu on ”normaalia”. Onneksi maailma muuttuu ja sen myötä erilaiset seurustelutavatkin alkavat olla pikku hiljaa “hyväksytympiä”. Omasta seurustelusta kertominen kotona on lähes aina jännittävää, oli seurustelukumppani kuka tahansa. Se, että sinua jännittää on siis hyvin ymmärrettävää. Muista myös, että sinun ei tarvitse kertoa seurustelustasi, jos et halua, sillä se on sinun yksityinen asiasi. Kiusaamisesta on kuitenkin syytä kertoa, sillä siihen tulee puuttua aikuisten toimesta.
Kiusaamisen selvittäminen ei ole yksin nuorten vastuulla. Jos kiusaamista tapahtuu koulussa, niin voisitteko mennä kertomaan asiasta yhdessä kivoimmalle koulun aikuiselle? Se voi olla opettajan sijaan myös vaikka terveydenhoitaja, kuraattori tai muu koulun aikuinen. Kiusaamisesta kertominen kotona on myös tärkeää, jotta siellä tiedetään miten voit. Kertominen kasvokkain voi olla vaikeaa, mutta mitä jos kirjoittaisit kodin aikuisille viestin? Jos haluat kertoa kiusaamisen lisäksi seurustelustasi, voit kertoa mitä poikien kanssa yhdessä olo sinulle tarkoittaa, ja myös sen, että kertominen jännittää sinua.
Kertomasi voi tulla kotona yllätyksenä. Viestillä kertominen antaa heille hetken aikaa pohtia asiaa. Jos kerrot suoraan, voi olla, että he eivät osaa heti vastata toivomallasi tavalla. Tärkeintä on, että et jää tilanteesi kanssa yksin, vaan saat siihen tukea. Jos haluat harjoitella kertomista, tai kaipaat vielä lisää tukea omiin pohdintoihisi, voit kirjoittaa meille uudelleen. Voit myös kirjoittaa suoraan Sinuiksi-palveluun. Se on palvelu, jossa voit jutella joko puhelimitse, tai anonyymin kysymyspalstan kautta juuri kertomasi kaltaisten tilanteiden ratkomiseen erikoistuneiden aikuisten kanssa. Sivuilla on myös palsta, jossa moni nuori pohtii aivan samanlaisia kysymyksiä. Ehkä saat sieltä vielä lisää tukea ajatuksillesi.
Rohkeutta sinulle ja mukavaa alkavaa kesää!
Moikka nimimerkki Se,
Onpa harmi kuulla, että sinulla on äitisi kanssa tuollaisia ongelmia. On tosi ikävää, jos tuntuu, että äitisi suuttuu sinulle pienistä asioista ja helposti.
On vaikea sanoa varmaksi, miksi äitisi reagoi noin. Toisinaan aikuisilla voi olla stressiä, tai muita murheita, jotka vaikuttavat heidän käytökseensä ikävällä tavalla. Tai sitten hän saattaa vain ilmaista itseään tavalla, joka ei ole rakentava, tai joka tuntuu sinusta kohtuuttoman voimakkaalta. Äitisi ei välttämättä tarkoita olla ilkeä, mutta ymmärrän, että se voi tuntua siltä. Ei ole oikein, että hänen käytöksensä saa sinut tuntemaan noin.
Niissä tilanteissa, kun äitisi suuttuu, yritä itse pysyä rauhallisena ja kuunnella häntä. Kun toinen on vihainen, on vaikea saada järkevää keskustelua aikaiseksi. Tällöin hyvä keino voikin olla odottaa voimakkaimpien tunteiden ohimenemistä, ennen kuin yrittää puhua aiheesta lisää.
Suosittelen, että yrität puhua äitisi kanssa rauhallisena hetkenä siitä, miltä sinusta tuntuu, kun hän suuttuu. Kerro hänelle, että olet huolissasi ja haluaisit ymmärtää paremmin, miksi hän reagoi niin voimakkaasti. Kerro hänelle, miltä sinusta tuntuu, kun hän suuttuu ja mitä toivoisit suuttumisen sijaan hänen tekevän.
Voit myös ehdottaa, että voisitte yhdessä etsiä ratkaisuja tilanteeseen. Esimerkiksi voit kysyä häneltä, mitä voisit tehdä, että hänellä ei menisi hermot niin usein, tai miten muuten voisit auttaa häntä hermostumisen suhteen. Voisitte esimerkiksi sopia tiettyjä rutiineja tai tehtäviä, joiden toteuttamisesta huolehdit. Näin saatat auttaa vähentämään äitisi stressiä ja parantamaan välejänne. Unohduksia sattuu aina silloin tällöin, eikä se oikeuta tietenkään suuttumaan.
Jos tilanne ei parane tai koet, että tarvitset lisää apua, kannattaa jutella jonkun muun luotettavan aikuisen, kuten opettajan tai koulupsykologin kanssa asiasta. He voivat auttaa sinua käsittelemään tilannetta ja ehkä tarjota neuvoja, miten tilannetta voisi parantaa. Puhuminen auttaa myös omiin tunteisiin, joita tilanteessa koet. Tärkeää on, että et jää yksin tunteidesi kanssa!
Myös MLL:n Lasten ja nuorten chat sekä Netari ovat paikkoja netissä, joissa voit puhua asiasta. Suosittelen kuitenkin ensisijaisesti jotain lähiaikuista, jonka tunnet tai joka on töissä koulullasi. Muista, että olet arvokas ja ansaitset tulla kohdelluksi kunnioittavasti. Toivottavasti asiat alkavat sujua paremmin äitisi kanssa ja löydätte yhteisen sävelen.
Mukavaa alkukesää!
Heippa! Kiitos kysymyksestäsi Jossu.
Ihastuminen voi tosiaankin herättää monenlaisia kysymyksiä ja epävarmuutta. Suurin osa ihmisistä on varmasti pohtinut juuri näitä samoja kysymyksiä kuin sinäkin 😊
En tiedä kuinka kauan olet poikaan ollut ihastunut, mutta ennen kuin kerrot tunteistasi pojalle, voi olla hyvä antaa itsellesi vielä aikaa totutella ajatukseen ja tunteeseen. Joskus tunteet kestävät kauemmin ja joskus vähemmän aikaa. Samalla kun annat itsesi tottua tunteeseen, voit keskustella asiasta ystäviesi tai luotettavan aikuisen kanssa. He voivat tukea sinua tunteessasi ja toisaalta myös antaa rohkeutta kertoa asiasta ihastuksellesi, kun aika on oikea ja jos niin haluat.
Toisen ihastumista ja tunteita voi olla vaikeaa päätellä varmasti ulkoapäin. Voit kuitenkin kiinnittää huomiota hänen käytökseensä sinua kohtaan. Jos hän esimerkiksi katsoo sinua usein, yrittää olla lähelläsi tai kysyy sinulta kysymyksiä, voivat ne olla merkkejä ihastuksesta sinua kohtaan. Toisaalta jokainen ilmaisee kiinnostustaan eri tavoin 😊 Joku saattaa jopa olla tavallista ujostuneempi ja hiljaisempi ihastuksen seurassa. Tämän vuoksi emme voi olla varmoja toisen tunteista oikeastaan koskaan ilman, että kysymme asiasta.
Paras tapa selvittää, onko joku kiinnostunut sinusta, on siis kysyä häneltä suoraan. Voit kysyä asiasta myös viestillä, jos se tuntuu sinusta helpommalta. Tunteista kertominen voi olla jännittävää, mutta ainakin se antaa varmuuden siitä, minkälaiset teidän välinne ovat. Parhaimmassa tapauksessa se vahvistaa suhdettanne! Jos et ole vielä valmis kertomaan tunteistasi, voit myös yrittää viettää enemmän aikaa hänen kanssaan. Näin voitte tutustua toisiinne paremmin ja saatat saada lisää vihjeitä siitä, olisiko hän kiinnostunut sinusta.
Muista, että ihastuminen on normaali osa elämää, ja vaikka se voi aiheuttaa monenlaisia ikäviä tunteita, se voi myös olla hauskaa ja jännittävää. Ole siis itsellesi armollinen ja anna itsellesi aikaa selvittää tunteitasi ja rohkaistua kertomaan niistä ihastuksellesi ❤ Muista myös se, että vaikka et saisikaan tunteillesi vastakaikua, vika ei ole sinussa. Aina tunteet eivät vain kohtaa.
Älä jää pohdintojesi kanssa yksin. Monesti on mukava jutella ystävän kanssa ihastuksista, usein sekin jo voi helpottaa ihastukseen liittyviä ikäviä tunteita. Jos kaipaat lisää apua tai tukea, voit aina kääntyä luotettavan aikuisen puoleen (huoltaja tai muu sukulainen, opettaja, nuorisotyönohjaaja, terveydenhoitaja tai koulupsykologi) tai käyttää esimerkiksi Lasten ja nuorten chatia tai Netaria.
Toivottavasti tämä auttoi! Onnea ihastumiseesi ja rohkeutta tunteista kertomiseen!
Moikka! Kiitos viestistäsi. Hyvä, että otit yhteyttä itseäsi mietityttävästä asiasta. Näin yhden viestin ja sähköpostin välityksellä on valitettavasti kuitenkin vaikea arvioida asiaa.
Jos laihtumista on tapahtunut paljon, on luonnollista, että vatsan kohdalla oleva nahka jää joksikin aikaa hieman löysäksi. Kerroit laihtuneesi 4 kiloa, mikä ei minun korviini kuulosta siltä, että se selittäisi tätä ”löysyyttä”, mutta en kuitenkaan ole aiheen asiantuntija. Kuten itsekin asiaa pohdit, aina painonlaskussa ei ole välttämättä kyse vain rasvakudoksen vähenemisestä, vaan myös pienempi lihasmassa voi näkyä vaa’an lukemassa.
Onko vaa’alla käyminen ja painosi seuraaminen sellaista, mitä teet paljonkin? Millaiseksi koet suhteesi omaan kehoosi muuten? Vaa’an lukemia ja peilissä näkyvää kuvaa tärkeämpää on se, millainen olo sinulla on omassa kehossasi. Pohdit viestissäsi, näetkö itsesi epärealistisesti. Se on myös mahdollista, ja toki myös jossain määrin luonnollista. On tavallista, että ihmiset näkevät itsensä eri tavalla kuin toiset näkevät heidät, ja tämä on todellista erityisesti tässä ajassa, kun ulkonäköpaineita on paljon ja itseä vertaillaan helposti muihin esimerkiksi sosiaalisessa mediassa. Jos kuitenkin seuraat ulkonäköäsi ja painoasi paljonkin, ja pohdit tätä asiaa usein, näkisin erittäin tärkeänä sen, että voisit käydä asiasta vielä keskustelua esimerkiksi terveydenhuollon ammattilaisen kanssa.
Myös Syömishäiriöliitolla on palveluita, joista saa tukea juuri tällaisiin pohdintoihin omasta kehosta, siis myös ilman, että olisi välttämättä kyse syömishäiriöstä. Joka tapauksessa toivon, että saat tukea ajatuksiisi, ja tiedät, että olet arvokas juuri sellaisena kuin olet <3
Hei ja kiitos mielenkiintoisesta kysymyksestä!
Keho ja mieli ovat yhteydessä toisiinsa, eli se miten mieli voi, voi näkyä kehossa ja toisinpäin. Kehon reaktiot ovat yksilöllisiä, mutta stressi ja usein siihen liittyvä ahdistus voivat näyttäytyä esimerkiksi lihasjännityksenä, päänsärkynä tai vatsan oireiluna. Joillain hengitys voi muuttua pinnalliseksi ja on olo, ettei henki kulje. Sydän voi sykkiä normaalia nopeammin ja olo olla levoton. Pidempään jatkuva stressi voi aiheuttaa niin sanotun stressivatsan, sillä stressillä on yhteys suolen toimintaan ja kipuärsytysten aistimuksiin. Vatsa voi siis reagoida monin tavoin, kuten turvotuksella, mahakipuna tai jopa ärtyneen suolen oireyhtymänä.
Ohimenevinä ahdistus ja stressi kuuluvat lähes jokaisen elämään ja ovat luonnollisia reaktiota elämän haastaviin tilanteisiin. Pitkäkestoisena niihin on kuitenkin syytä puuttua ihan tietoisesti. Joskus oma-apuna riittää, kun tunnistaa ne ja siten pyrkii vähentämään stressin ja ahdistuksen aiheuttavia tilanteita. Apua voi saada myös erilaisista hengitys- ja rentoutusharjoituksista, sekä tarkastelemalla omia ajatusmalleja erilaisten omahoito-ohjelmien kautta.
Nopein apukeino sellaisessa hetkessä, kun tuntuu, että ahdistus alkaa nousta pintaan, on keskittyä hengitykseen. Nyrkkisääntö on, että hengittää ulos pidempään kuin sisään. Eli laskien esimerkiksi neljään sisään hengittäessä (nenän kautta) ja ulos hengittäessä kuuteen (suun kautta), ja toistaa tämän muutamia kertoja. Tärkeää on, että hengityksen rytmi on itselle sopiva, eli ei pakotettu. Hengitys rentouttaa mielen lisäksi usein myös lihaksia ja siten vaikuttaa myös kehon vointiin.
Jos ahdistus tai stressi on pitkäkestoista ja nämä vinkit eivät tunnu auttavan, on asiasta syytä jutella terveydenhuollossa, jotta tilanteet eivät turhaan pitkity tai aiheuta riskiä mielenterveyden häiriöihin sairastumiseen.
Levollista ja keveää kevään jatkoa sinulle!
Moikka ja kiitos tärkeästä viestistäsi. Hienoa, että kirjoitit meille, etkä jäänyt ajatustesi kanssa yksin.
Yliajattelu voi aiheuttaa ahdistuksen tunteita ja yksi ratkaisu voi olla ajatusten jakaminen muille. Niin kuin nytkin hienosti teit. Tällöin ne eivät ole vain oman pään sisällä, sillä siellä ajatuksista voi tulla paljon isompia kuin ne todellisuudessa ovatkaan. Usein omia ajatuksia ruokitaan myös huolipuheella, mikä voi lisätä ahdistuneisuutta. Huolipuhe menee yksinkertaisuudessaan näin: ”Tämä tapahtuma johtaa siihen ja se johtaa tuohon ja se taas tuohon…”. Kun seuraavan kerran huoliajatus tulee mieleen, ja meinaat lähteä ruokkimaan sitä jatkoajatuksilla, koita pysähtyä ja haastaa ajatusta. Jos esimerkiksi ajattelet, että ”En uskalla sanoa, mitä ajattelen, koska kaverini nauraisivat eivätkä enää pitäisi minusta”, kysy itseltäsi mistä tiedät, että näin on? Kaverisi ovat varmasti itsekin sanoneet sinulle asioita, joista olet ollut eri mieltä, mutta silti olette kavereita.
Voit myös kokeilla sanoa huoliasi ääneen itsellesi, tai kirjoittaa niitä ylös. Sekin saattaa saada sinut heräämään siihen, että huoli saattoi olla turha. Voit myös kokeilla kuvitella miten reagoisit, jos joku tuttusi kertoisi sinulle samoja asioita, kuin mitä itse yliajattelet. Miten rauhoittaisit häntä? Lisää vinkkejä löydät täältä.
Omien ajatusten rauhoittaminen voi olla aluksi vaikeaa, mutta helpottuu harjoittelemalla. Toivottavasti tämä viesti antoi jo jotain vinkkejä, mutta voisit käydä myös juttelemassa aikuisen kanssa nimettömänä nuorille suunnatussa chatissa. Voit aloittaa viestittelyn samalla lailla kuin mitä tänne kirjoitit. Jos Momio on sinulle tuttu alusta, löydät sieltä Netarin ohjaajat ma, ti ja to. Voit käydä myös Lasten ja nuorten chatissa, joka on avoinna joka päivä klo 17-20.
Koska keskustelu on nimetön, ei sinun tarvitse olla huolissasi siitä, että kukaan saa tietää. Ehkä keskustelu voisi tuoda myös rohkaisua jutella asiasta kotonakin? Kokemasi asiat ovat nimittäin hyvin tavallisia. Kun tarkemmin asiaa mietit, saatat myös hoksata, että asioiden kertomisesta tuskin seuraa mitään kamalaa, vaan päinvastoin olo voi helpottua ja vanhempasi voivat auttaa sinua pääsemään eteenpäin. Yliajattelu nimittäin vie paljon voimia ❤
Toivon sinulle mukavaa ja huolettomampaa kevään jatkoa!
Moikka nimimerkki peterpan?,
Ymmärrän tunteesi. Ihmisillä on monesti sellainen olo, ettei haluaisi vanheta. On luonnollista ja täysin ymmärrettävää tuntea näin. Minäkin olen toisinaan miettinyt samaa! Joskus sellainen olo on lapsena, kun haluaisi vielä säilyttää lapsuuden mukavat asiat, ja tuntemattomampi elämänvaihe on edessä. Moni nuori puolestaan kipuilee aikuisuuteen siirtymistä ja siihen liittyviä vastuita. Myös aikuiset pohtivat toisinaan kysymystä vanhenemisesta. Ikääntyminen on siis hyvin tavallinen pohdiskelun aihe monissa keskusteluissa erityisesti elämän taitekohdissa kuten syntymäpäivillä.
Vanheneminen liittyy elämään oleellisena osana ja edellisestä elämänvaiheesta luopuminen on yksi osa sitä. Se on tunne, joka tulee varmasti kaikilla vastaan jossain vaiheessa elämää. Anna itsellesi lupa surra ja käsitellä asiaa omalla tavallasi. Ajan kanssa luopumiseen liittyvä kipu helpottaa.
Luopuminen ei ole ainoa tunne joka vanhenemiseen liittyy. Se että edellinen elämänvaihe jää pikkuhiljaa taakse, vai harmittaa, sillä se voi tarkoittaa että monet edellisen vaiheen kivat asiatkin jäävät taakse. Samalla ei välttämättä näe, mitä mukavaa uusi elämänvaihe voi tuoda tullessaan. Joskus uusi vaihe voi jännittää, toisinaan innostaa. Myös ahdistus tulevasta on hyvin normaalia.
Jokaiseen elämänvaiheeseen liittyy myös omat hyvät ja huonot puolensa. Yksi keino helpottaa oloasi voi olla kysyä vanhemmiltasi tai muilta aikuisilta, minkälaisia mukavia muistoja heillä on esimerkiksi nuoruudesta tai varhaisesta aikuisuudesta. Ehkä heidän tarinat ja kertomuksensa saavat sinut suhtautumaan tulevaan elämänvaiheeseen osittain myös innokkaasti!
Ja onneksi muutos ei tule yhtäkkiä. Useimmiten muutos tapahtuu hitaasti päivien ja viikkojen kuluessa. Erilaiset siirtymäriitit kuten koulun vaihtamiset ja vaikka rippikoulu saattavat toki havainnollistaa ajan kulkua. Sinun ei kuitenkaan tarvitse olla valmis mihinkään, mihin et ole! Jos sinua nyt ahdistaa aikuisuuteen liittyvät asiat, niin ei hätää, se on normaalia. Ei sinun tarvitsekaan vielä olla valmis aikuisuuteen. Ei edes lukioon! Sitten kun sen aika on, olet ehtinyt kasvaa taas paljon ja ajatukset sen suhteen voivat olla erilaiset. Iässäsi tapahtuu hyvin paljon muutamassa vuodessa. Hyvä uutinen on myös se, että suurin osa ihmisistä pitää nykyistä elämänvaihettaan parhaimpana. 🙂 Sinullakin on siis varmasti vielä monenlaisia hienoja elämänvaiheita edessä!
Tämän yhden saman neuvon sanon melkein aina. Älä jää tunteidesi ja ajatustesi kanssa yksin! Tänne kirjoittaminen oli jo tosi hieno alku, mutta kannustan sinua kertomaan kokemuksestasi myös muille. Ehkä voit kertoa asiasta jollekin ystävällesi tai luotettavalle aikuiselle? Heiltä saat toivottavasti tukea tunteillesi. Puhuminen helpottaa! Myös netissä on paikkoja, joiss voit kertoa ajatuksistasi ja tunteistasi, ja keskustella niistä luotettavan aikuisen kanssa. Tällaisia hyviä paikkoja ovat esimerkiksi Netari ja Nuortennetti.
Kaikkea hyvää sinulle! Toivottavasti vastauksestani oli sinulle apua!
Moikka nimimerkki kääk! Kiitos hyvästä kysymyksestä!
Kuulostaa siltä, että kyseinen henkilö ärsyttää sinua tosi paljon. Voimakkaat tunteet voivat herättää meissä monenlaisia ajatuksia. Ajatuksia on vaikea, ellei mahdotonta hallita, joten toisinaan voimakkaiden tunteiden yhteydessä tulee myös ajatuksia, joista emme välttämättä pidä.
Sinussa ei ole kuitenkaan mitään vikaa, enkä olisi sinuna ajatuksista kovin huolissani. Epämiellyttävät ajatukset ovat täysin normaali osa ihmisyyttä. Ihmiset harvoin kertovat epämiellyttävistä tai häiritsevistä ajatuksistaan muille, minkä seurauksena syntyy harhakuva, että kenelläkään muulla ei olisi koskaan mitään kummallisia ajatuksia. Todellisuudessa kaikilla on välillä kummallisia ja epämiellyttäviä ajatuksia. Ajatukset itsessään eivät siis ole vaarallisia. Erityisesti niin kauan kun ne eivät vaikuta sinun tekoihisi, ei niitä tarvitse pelätä.
Joskus ajatukset eivät päästä meitä kuitenkaan otteestaan. Tällöin ne voivat alkaa häiritä arkea. Saatamme alkaa pelätä ajatuksiamme ja yritämme piilottaa niitä itseltämme. Voi olla että pyrimme unohtamaan tai muuten välttämään kyseisiä ajatuksia. Tämä ei ole kuitenkaan toimiva strategia, sillä yleensä ajatusten vältteleminen johtaa lähinnä niiden entistä voimakkaampaan pyrkimykseen tulla takaisin mieleen.
Paras tapa suhtautua ajatuksiin on huomioida ne ja ehkä pysähtyä ihmettelemään että ”vai niin, tämmönen ajatus tällä kertaa”. Ajatuksia ei tarvitse lähteä sen kummemmin arvioimaan. Kun ajatuksiin suhtautuu neutraalisti, ne yleensä myös häviävät yhtä nopeasti kuin ovat tulleetkin.
Jos jokin ajatus pyörii mielessä paljonkin, yleensä se kertoo siitä että asiaan liittyy jokin voimakas tunne. Tällöin on hyvä pysähtyä miettimään, mistä tunteesta on kysymys, ja minkä takia itsellä tällainen tunne herää. Sinulla on voimakkaita tunteita kyseistä luokkalaista kohtaan. En tiedä tilannetta tarkemmin, mutta kannattaa pysähtyä miettimään syvällisemmin, miksi hän ärsyttää juuri sinua niin paljon? Onko hänellä kenties ominaisuuksia, joita toivoisit itsellesi? Onko hän sinulle ilkeä? Mitä ärsyyntyminen kertoo sinusta?
Tällainen tunteiden miettiminen voi olla vaikeaa yksin, mutta se lisää paljon itsetuntemusta ja toisaalta helpottaa myös tunnetta. Ärsytyksen ja vihankin tunteista kannattaa kertoa jollekin luotettavalle ystävälle tai aikuiselle. Monesti tunteiden jakaminen ja niistä puhuminen helpottaa jo itsessään oloa!
Jos ajatuksesi häiritsee sinua paljon, suosittelen juttelemaan asiasta myös jonkun ammattilaisen kanssa. Ammattilaisen avulla häiritsevistä ajatuksista pääsee eroon helpommin! Esimerkiksi koulupsykologi, terveydenhoitaja tai kuraattori ovat hyviä tahoja jutella asiasta. Toki myös netissä on erilaisia chat-palveluja, joissa voi jutella turvallisesti aikuisen kanssa. Näitä ovat esimerkiksi Nuortennetti ja Netari.
Toivottavasti vastauksestani oli sinulle apua! Tsemppiä tilanteeseen!
Moi ja hyvä kun laitoit viestiä, etkä jäänyt pohtimaan asiaa pidempään yksin.
Yläasteelle siirtymisen aikaan monissa kaverisuhteissa saattaa tapahtua kertomasi kaltaisia muutoksia. Se on nimittäin murrosiän kannalta se aika, jolloin aletaan miettiä hieman enemmän sitä, mitä itse elämältään haluaa ja mitkä asiat itseä kiinnostaa. Tällöin kaverisuhteissa voi tapahtua muutoksia ja kavereiden tarpeet voivat olla erilaisia kuin omat.
Jos nykyiset kaverit eivät enää tunnu siltä, että heidän kanssaan on hyvä olla, voi olla hyvä pohtia löytyisikö koulusta tai harrastuksista uusia kavereita. Myös some on nykyään hyvä paikka tähän, oletko kuullut esimerkiksi Netarista? Se on verkossa toimiva nuorisotalo, jossa voi jutella itseä kiinnostavista asioista muiden nuorten kanssa ja löydät sen täältä.
Kerroit myös, että et ehdi tehdä niitä asioita, joita oikeasti haluaisit tehdä. Se, että kerrot haluavasi vain olla kotona tekemättä mitään, kuulostaa hieman huolestuttavalta. Murrosiässä on luonnollista, että oma mieliala on välillä maassa, ja mikään ei kiinnosta. Mutta jos olo jatkuu pidempään, tai ennen kiinnostaneet asiat – kuten harrastukset – eivät enää kiinnosta, on tilanteen äärelle syytä pysähtyä. Se, että kirjoitit tänne, on jo valtavan hieno alku ja kertoo siitä, että haluat tilanteeseen muutosta.
Muutosta on usein hankala lähteä tekemään yksin, ja siksi usein näissä tilanteissa kannustetaan juttelemaan asiasta aikuisen kanssa kotona tai koulussa. Jos koulupsykologille meno kuitenkin tuntuu ahdistavalta, niin mitä jos kävisit ensi alkuun juttelemassa nuorille tarkoitetussa chatissa? Chatit ovat nimettömiä, joten niissä voi olla helpompi jutella aikuisen kanssa omasta tilanteesta. Eri chatteja löydät täältä.
Tärkeintä on, että saisit mahdollisimman pian avattua omia ajatuksiasi ja sitä kautta pääsisit tilanteessa eteenpäin. Kertomasi tilanne on nimittäin raskas kannatella yksin ja voi pidemmän päälle alkaa vaikuttaa myös kouluusi ja sitä kautta tulevaisuuteesi. Usein jo yksi keskustelu voi auttaa itseä eteenpäin, joten älä jää tilanteesi kanssa yksin ❤
Tsemppiä sinulle!
Moikka ja kiitos kysymyksestäsi. Hyvä kun pohdit asiaa!
Viestistäsi ei selvinnyt, että onko näin jo tapahtunut vai huolettaako aihe sinua tulevaisuutta ajatellen. Joka tapauksessa on niin, ettei minkäänlainen väkivalta ole ratkaisu mihinkään. Tyttöjen ei kuulu lyödä poikia, eikä poikien tyttöjä. Näin ei myöskään kuulu tehdä samaa sukupuolta olevien, tai keidenkään kesken.
On kuitenkin niin, että sen, johon väkivalta kohdistuu, eli tässä tapauksessa ns. turpiin saajan, ei todellakaan kuulu olla asiasta häpeissään. Ei ole noloa, jos tulee jonkun lyödyksi, sillä tämä lyöjä on hetkessä se, joka käyttäytyy asiattomasti ja väärin. Asia on käytännössä vähän jopa päinvastoin, sillä ennemminkin väkivallan käyttäjän tulisi tuntea katumusta teostaan. Rangaistukset eivät vaihtele sukupuolesta riippuen.
Kehottaisin sinua keskustelemaan tästä asiasta jonkun sinua lähellä olevan luotettavan aikuisen kanssa. Tällainen voi olla oma huoltajasi tai vaikka koulussasi oleva kuraattori tai kuka vaan opettajista, joka tuntuu sinusta luontevalta keskustelukumppanilta. Tälle aikuiselle olisi hyvä avata koko kysymyksesi taustaa, niin pystytte keskustelemaan mahdollisimman monipuolisesti aiheesta.
Muistathan, että mikäli sinuun on jo kohdistunut väkivaltaa, on erittäin tärkeää, ettet jää asian kanssa yksin ja juttelet aiheesta luotettavan aikuisen kanssa. Kaikilla tulisi olla turvallinen ympäristö ympärillään 
