Hei vaikuttaako siltä että poika pitää minusta kun no siis kerron nyt koko stoorin…
Elikkä olemme tunteneet toisemme aina mutta emme hyvin sillä hengaan ihastukseni 10v pikkusiskon kanssa kun en itse ihastuksen kanssa kehtaa oleilla koska olen super ujo ja niin on hänkin ainakin minun ymmärtääkseni. Ihastukseni on kestänyt pian 6 vuotta muuten vain uskalla paljastaa tunteitani ellen ole 100% varma että hänkin pitää minusta. Emme näe toisiamme kuin vain pari kertaa vuodessa joten en tiedä onko senkään puolesta järkeä kertoa tunteistani (etäisyyttä n.100km) ja olemme kyllä ihan kavereita mutta en sitten tiedä haluaako hän olla vain kavereita… kumpikaan meistä ei koskaan ole seurustellut (ollaan molemmat 12) enkä ole varma onko hän valmis jos kysynkin😣 kukaan kaverini ei vielä seurustele joten en voi heiltäkään kysyä vinkkiä joten vähän huono tilanne… Ja välillä ajattelen että ehkä se pitää musta ja et pitäis kertoo mut en sit tiiä… aina kun yritän sanoo sille en saa sanoja suustani… joten mitä teen? Toivon Että autatte sillä en saa tätä asiaa mielestäni ja unta tulee tosi vähän kun vain stressaan näitä asioita…😔
Heippa ja kiitos viestistäsi!
Ihastuminen on ihanaa, mutta voi tosiaan viedä myös paljon voimia, jos tunnetta ei pääse jakamaan kenenkään kanssa. Kerroit, että ihastus on kestänyt todella pitkään, vaikka näette harvoin. Ihan heti se ei taida siis mennä ohitsekaan, ellei asialle tee nyt jotain. Kertomisessa on aina riskinsä, mutta jos asian sisällä pitäminen tuntuu niin vaikealta, että se vaikuttaa jo uniinkin, niin asialle on syytä tehdä jotain.
Voisitko sanoa pojalle, että tykkäät hänestä enemmän kuin kaverina, mutta että jos hän ei tunne samoin, niin haluaisit olla yhä vain kaverikin? Sen voi lähettää myös viestillä, jos sanominen jännittää liikaa. Jos poika tuntee samoin, niin voitte sitten jutella siitä, miten koette välimatkan. Välimatka on aika pitkä, joten voi olla, että se tuo mutkia matkaan. Mutta voitte toki viestitellä ja katsoa miten tilanne etenee.
Voi olla, että jos poika taas ei tunne samoin, niin hän hämmentyy ja ottaa hetkeksi vähän etäisyyttä. Se ei kuitenkaan tarkoita, että tilanne olisi pysyvä, vaan seuraavan kerran kun näette, niin hän voikin suhtautua sinuun jo ihan kuin ennenkin. Aika tekee usein paljon. Voi myös olla, että poika ei ylipäänsä ole kiinnostunut vielä kenestäkään, sillä ihmiset kehittyvät eri tahtiin. Ulkopuolelta on kuitenkin mahdotonta sanoa mitä poika sinusta ajattelee, vastauksen tähän tietää vain hän itse.
Muista myös, että jos poika ei vastaakaan tunteisiisi, niin se ei johdu sinusta. Me emme voi valita kehen ihastumme ja kehen emme. Vähän samoin kuin emme voi valita pidämmekö mansikka- vai suklaajäätelöstä, sillä ihmiset pitävät eri asioista. Vika ei siis ole sinussa, vaan tämä poika ei siinä tapauksessa ollut se sinulle tarkoitettu – ainakaan vielä. Tilannehan voi muuttua, kun kasvatte vanhemmiksi.
Kun pääset ensin tästä tilanteesta eteenpäin, niin voi olla, että huomaatkin myös ympärilläsi muitakin kivoja poikia, joita et ole ennen huomannut, kun olet keskittynyt vain ihastukseesi. Jos haluat pohtia lisää sitä, mitä tässä kohtaa kannattaisi tehdä, voit olla yhteydessä MLL:n chattiin. Siellä voit nimettömästi jutella aikuisen kanssa tilanteesta.
Rohkeutta sinulle ja kivoja asioita kevääseesi!
FressisOon siis nyt 13v ja 7lk. Mua huolestuttaa mun paino. Kaikki mun luokkalaiset painaa mua tosi paljon vähemmän… Jotkut painaa jopa 20kg vähemmän ku mä ja on melkee mun pitusia. Nään kans joka päivä somessa tyttöjä/naisia joilla on just se ihanteellinen kroppa, mut ne silti valittaa siitä tai yrittää laihuttaa lisää 🙁 Oon siis ite 163cm pitkä ja painan noin 56kg…(tuntuu et oisin ylipainonen) Mul on paljon rasvaa vatsassa vaikkei sitä huomaa vaatteiden läpi. Mua alettii kiusaa jo 1lk ja nyt 7lk ollaa haukuttu kans tosi paljo. Mun äiti tietää tästä mut ei kovin paljoo auta tai mitää… Välil on tullu tosi paljon ajatuksii et pitäiskö mun vaa tyylii kuolla nii sit kaikkien muitten elämä ois parempaa… En tiiä mitä järkee elämäs enää on ku ei kukaa välitä ja tää on täyttä p*sk**!
Moikka ja kiitos tärkeästä viestistäsi!
Jokainen kehittyy ja kasvaa eri tahtiin ja se näkyy vahvimmin juuri murrosiässä. On siis hyvin tavallista, että oma kroppa voi olla hyvinkin erilainen saman ikäisiin verrattuna. Epävarmuutta omasta kehostaan kokee lähes jokainen nuori jossain vaiheessa ja omaa kroppaa verrataan muihin. Myös he, joiden kroppa on sinun mielestäsi täydellinen kokevat epävarmuutta, ihan kuten kerroitkin.
Kerroit myös, että sinua kiusataan koulussa. Kiusaaminen ei ole koskaan ok ja voi vaikuttaa syvästi siihen, miten kiusattu näkee itsensä. Usein kiusaamista kokeneet kokevat olevansa täynnä vikoja ja huonompia kuin muut, vaikka tämä ei missään nimessä pidä paikkaansa. Kiusaaminen kertoo usein kiusaajan omasta pahasta olosta ja epävarmuuksista, joista yritetään päästä eroon.
Oletko kertonut tilanteestasi kenellekään muulle aikuiselle kuin äidillesi? Olisi tosi tärkeää, että saisit juteltua asiasta kunnolla, etkä joutuisi pohtimaan näin isoja asioita yksin. Ulkopuolisen ihmisen kanssa asioita oppii katsomaan vähän eri suunnasta. Voisitko ajatella, että kävisit juttelemassa asiasta terveydenhoitajan kanssa? Hän voisi samalla ottaa kantaa tuohon huoleesi painostasikin – paino ja pituus eivät ole ainoita mittareita terveydestä. Jos omista huolista kertominen tuntuu haastavalta, voit näyttää myös tämän viestin, olit siihen kirjannut tosi hyvin ajatuksiasi.
Jos kaipaat vielä rohkaisua, voit jutella ennen terveydenhoitajaa nimettömänä aikuisen kanssa esim. Sekasin-chatissa. Tärkeintä on nyt, että et jää yksin, vaan haet rohkeasti tilanteeseesi tukea. Ansaitset voida hyvin ilman kiusaamista ja huolia.
FressisOnko erikoista, että vain tietynnäköinen tyttö/nainen saa seksihalut heräämään? Haluaisin, että tytöllä olisi pitkät vaaleat hiukset, siniset silmät, luonnollinen hymy, hoikka vartalo, kiinteät tissit (koolla ei niin väliä), ja varsinkin lihaksikas, pyöreä pylly. Onko edes mahdollista löytää tuollaista tyttöystävää? Olenkohan liian vaativa? Mutta kun se ulkonäkö on vaan se, johon huomio ensin kiinnittyy.
On todella tavallista, että ulkoiset ominaisuudet saattavat alun perin herättää kiinnostuksen toista henkilöä kohtaan. Lisäksi on ihan luonnollista, että ihmiset viehättyvät erilaisista asioista ulkonäön suhteen. Pelkkään ulkonäköön keskittymällä et kuitenkaan anna itsellesi mahdollisuutta tutustua erilaisiin ihmisiin ja näin löytää itsellesi kokonaisuutena sopivaa kumppania. Saatat siis huomaamattasi jättää tutustumatta potentiaaliseen tyttöystävään.
Parisuhteen muodostamisen kannalta on hyvä muistaa, ettei pelkkä ulkonäkö/ulkoinen olemus ole kovin hyvä perusta parisuhteelle. Kun toista oppii tuntemaan paremmin, voi huomata viehättyvänsä ulkoisten seikkojen ohella/sijaan muista asioista. Lopulta ulkoiset asiat eivät ehkä olekaan niin tärkeitä, vaan esimerkiksi luonteenpiirteet ja arvot merkitsevät paljon enemmän.
Suosittelenkin, että tutustut rohkeasti erilaisiin ihmisiin ja annat heille mahdollisuuden. Saatat huomata, että tutustuttuasi uuteen ihmiseen hän vain kaunistuu silmissäsi, kun kemianne kohtaavat syvemmällä tasolla 😊
FressisOlenko liian alipainoinen painan 33.3kg ja olen 152cm pitkä ja mua siis haukutaan koulus ja muuallakin kukka kepiks ja kaikkee mahollsist keksitty. Kun siis mulle on tullu kaikki jutut et menkat alkais mut mulle on myös sanottu et oon niin laiha et ne ala. Haluaisin painoo lisää..
Heippa ja kiitos kysymyksestäsi!
Tosi kurjaa kuulla, että sinua haukutaan. Se ei ole missään tilanteessa hyväksyttävää. Voit hyvin sanoa suoraan kiusaajille, että haukkuminen ei ole ok. Lisäksi olisi tärkeää, että kerrot mahdollisimman pian kiusaamisesta opettajallesi tai muulle turvalliselle aikuiselle, jotta se saadaan loppumaan.
Pohdit kysymyksessäsi painoasi ja kuukautisten alkamista. Kerroit, että sinulla on tullut muita juttuja, että menkat alkaisivat. Jos tarkoitat tällä murrosikään liittyviä asioita, kuten esimerkiksi rintojen kasvua, häpykarvoitusta tai valkovuotoa, niin voit ihan olla ihan huoletta. Murrosikä etenee jokaisella omaan tahtiin. Esimerkiksi se, milloin kuukautiset alkavat, on hyvin yksilöllistä. Lapsille ja nuorille tarkoitetun painoindeksimittarin mukaan olet hivenen normaalipainon alapuolella. Painoindeksin lukemat ovat kuitenkin vain suuntaa antavia. Siksi painosi ei huolestuta, jos muuten olet terve ja voit hyvin.
Nuorena on tavallista pohtia omaa painoaan ja kehoaan sekä sitä, mikä on normaalia. Kasvun ja oman hyvinvoinnin kannalta tärkeintä on syödä monipuolisesti, nukkua riittävästi, liikkua säännöllisesti ja pitää hauskaa kavereiden kanssa.
Aurinkoista talvea!
FressisHei. Mitähän minun pitäisi tehdä, kun pojat (erityisesti yksi) ovat ottaneet oikeudekseen huudella koulussa tunnilla minulle. Joka päivä tuo yksi huutaa aivan yllättäen, että “on sillä hyvännäköinen peppu”. Toiset alkavat sitten nauraa kihertää ja luokassa on muutenkin hyvin rauhatonta. Opettajat eivät ole saaneet huutelua loppumaan. Se poika ei välitä kielloista yhtään. Lupaa aina nöyrästi lopettaa, mutta jatkaa sitten seuraavana päivänä. Olen niin kyllästynyt ja väsynyt tähän. Välillä olen alkanut itkeä. Se poika on pari kertaa pyytänyt anteeksi minulta ihan nätisti. Halutessaan se osaa kyllä käyttäytyä. En tiedä onko se ihastunut minuun. Kai se on joskus minua katsellut. Tekisi välillä mieli vetää sitä turpaan. Toistaiseksi olen pystynyt hillitsemään itseni. Olkaa kilttejä ja neuvokaa minua.
Hei ja kiitos viestistäsi!
Toisen kehon kommentointi ja huutelu ei ole missään nimessä ok. Etenkään tilanteessa, jossa olet selkeästi ilmaissut, että et pidä siitä. Suomessa on tasa-arvolaki, jossa määritellään seksuaaliseksi häirinnäksi esim. ei-toivotut härskit puheet ja vitsit, sekä vartaloa tai pukeutumista koskevat kysymykset ja huomautukset. Kertomasi tilanne voidaan määritellä siis seksuaaliseksi häirinnäksi ja opettajilla on lain puitteissa velvollisuus puuttua siihen. Täältä löydät lisätietoa asiasta. Voit näyttää tämän tekstin myös opettajillesi.
Kertomasi mukaan opettajien puuttuminen ei ole ollut riittävää, koska huutelu yhä jatkuu. Tällöin asiasta on hyvä kertoa suoraan rehtorille. Jos tuntuu, että sinua ei kuulla tai asiaa ei oteta riittävän vakavasti, kerro kokemastasi sellaiselle aikuiselle, johon luotat (esim. oma tai ystävän vanhempi, lempiopettaja jne.) ja pyydä häntä mukaasi puhumaan rehtorille. Jos kaipaat vielä lisää vinkkejä, voit käydä juttelemassa nimettömästi Nuorten Exitin chatissa. Siellä on hyviä tyyppejä töissä, jotka kohtaavat työssään näitä tilanteita usein ja osaavat rohkaista sinua vielä tarvittaessa lisää.
Jokaisella on oikeus keskittyä koulunkäyntiin ilman häirintää – sinullakin – joten toivottavasti tilanne ratkeaa pian.
FressisEn saa mitään aikaseks, kaikkien naamat vaan vituttaa, ahistaa , masentaa, stressaa. Koulussa ens viikolla kauheesti kokeita ja stressiä vaan tulee ja tulee hukun näitten paineiden alle. En löydä enää itseäni, löydän vaan puhelimella makaavan saamattoman paskiaisen. Asioita tulee niin paljon etten saa niistä kiinni, tukehdun ylivoiman alle, en pysty, en jaksa. Niin paljon kaikkea ettei 13v. Tyttö jaksa kantaa luovutan suosiolla ja en tee mitään koska tiedän etten pysty tehdä kaikkea. Mitä voin tehdä?
Moikka!
Kertomasi kuulostaa siltä, että kuormitusta on nyt liiaksi. Tosi hienoa siis, että otit yhteyttä!
Korona ja sen myötä tulleet jatkuvat muutokset ja epävarmuudet, kuten muutokset koulunkäynnissä ovat aiheuttaneet monelle nuorelle pahaa oloa ja kuormitusta. Murrosiässä oma mieli on myllerryksessä muutenkin ja arki vie hurjasti energiaa. Siihen päälle ei paljoa tarvita, että olo voi muuttua kuvaamasi kaltaiseksi. Usein käy niin, että mitä enemmän tehtäviä asioita on, sitä suuremmaksi niiden aiheuttama paine kasvaa ja lopulta ei saa tehtyä enää mitään. Näin käy monelle, eli älä soimaa itseäsi siitä.
Omia ajatuksia voi selkiyttää, jos kirjaat ylös mitä kaikkea sinun tulee tehdä. Aloita sen jälkeen pienimmästä asiasta. Isoihin asioihin tarttuminen on helpompaa, kun saa ensin tunteen siitä, että onnistuu pienissä asioissa. Muutama koe ei myöskään kaada kokonaisuutta, joten jos pystyt, niin anna itsellesi hieman armoa. Stressi voi häiritä myös unta, mutta riittävä uni ja lepo on tärkeää palautumisen kannalta. Pyri siis pitämään kiinni tästä.
Jos näistä ei ole apua, niin asiasta on tosi tärkeä jutella aikuisen kanssa. Jos omille vanhemmille puhuminen tuntuu hankalalta, voit puhua koulun terveydenhoitajalle tai pohtia esim. Sekasin-chatissa nimettömänä omaa tilannettasi tarkemmin. Myös opettajalle on hyvä kertoa, että nyt tuntuu siltä, että et jaksa kaikkea.
Jokainen reagoi stressiin eri tavalla, mutta olet oikeassa siinä, että sinun iässäsi ei kuulu kantaa kaikkea omilla harteilla. Älä siis jää yksin, vaan kerro rohkeasti tilanteestasi aikuiselle. Sinä ansaitset voida hyvin ja nauttia nuoruudestasi ilman liiallista painetta.
FressisOlen 15v poika ja olen tosi lyhyt vain n.165cm kasvankohan enää pituutta? Murrosikä alkoi aika nuorena joskus 10-11 vuoden ikäisenä. Isänikään ei ole kun n.170cm ja äitini n.155cm. Haluaisin edes tuohon 170cm niin olisin tyytyväinen 😀
Moikka ja kiitos kysymyksestäsi!
Pohdit kysymyksessäsi, että kasvatko enää pituutta. Kerroit, että murrosikäsi on alkanut 10-11 vuotiaana. Murrosiän alussa pituuskasvu on hidasta. Murrosiän edetessä pituuskasvu alkaa kiihtyä ja kasvupyrähdyksen aikana pituutta voi tulla jopa 10 senttiä vuodessa. Pojilla kasvupyrähdys on voimakkaimmillaan keskimäärin 13-14 vuoden iässä ja tämän jälkeen pituutta tulee vielä lisää hitaampaan tahtiin 3-5 vuoden ajan. Yleensä pojat saavuttavat lopullisen pituutensa 18-vuoden iässä. Kerrot olevasi 15-vuotias, eli voit hyvinkin kasvaa vielä pituutta.
Vanhempien pituus antaa osviittaa siitä, kuinka pitkäksi nuori keskimäärin kasvaa. Kuitenkaan vanhempien pituus ei yksinään määritä nuoren lopullista pituutta. Pituuteen vaikuttaa vanhempien pituuden lisäksi, geeniperimä ja elintavat. Esimerkiksi kasvuun ja kehitykseen tarvittavaa kasvuhormonia erittyy aivoissa syvän unen aikana ja siksi nuoren on tärkeä saada riittävästi unta. Pidäthän siis huolta riittävästä levosta, monipuolisesta ruuasta ja liikkumisesta ja teet kivoja juttuja kavereiden kanssa. Näin tuet kasvuasi, kehitystäsi ja hyvinvointiasi.
Muistathan, ettei pituus tai mikään muukaan ulkoinen olemus määritä sinua ihmisenä. Olet juuri sopiva sellaisena kuin olet!
FressisHei!
Olen 13-vuotias tyttö ja olen ollut ihastunut yhteen poikaan tosi kauan ja olen halunnut mennä kertomaan sille että tykkään siitä mutta en ole uskaltanut.. 🙁 Olen ollut sen kanssa ulkona ja olen halunnut sanoa sille että tykkään siitä..
Tiedätkö mitä teen?
Moikka ja kiitos viestistäsi!
Ihastuksesta kertominen saattaa tosiaan tuntua jännittävältä. Tykkäämistä ja ihastustaan voi osoittaa monin tavoin, etenkin jos liikutte samoissa piireissä – hymyilemällä, kyselemällä kuulumisia tai rohkeasti ehdottamalla vaikka jotain yhteistä tekemistä. Jos asian suoraan kertominen tuntuu hankalalta, voisitko kertoa ihastuksestasi vaikka viestillä? Se antaa myös ihastuksellesi aikaa miettiä, mitä tunteita kertomasi hänessä herättää. Mitään yhtä oikeaa tapaa kertoa ihastuksesta ei ole, joten kannattaa valita tapa, joka tuntuu sinusta parhaalta. Voit myös pohtia, miten haluaisit, että sinua lähestyttäisiin, jos joku olisi sinuun ihastunut.
Kannustan sinua kertomaan tunteistasi, sillä muutenhan ihastuksesi ei saa koskaan tietää, mitä häntä kohtaan tunnet. Ihastuksesta kertominen on rohkeaa, sillä koskaan ei voi tietää, miten toinen reagoi. Mikäli tunteesi eivät saisi vastakaikua, muistathan, ettei vika ole sinussa. Lähes jokainen tulee jossain vaiheessa elämää torjutuksi, koska aina tunteet ja toiveet eivät kohtaa. Torjutuksi tulemisen pelosta ei kannata jättää kuitenkaan asiaa kertomatta. Parhaimmassa tapauksessa ihastus on molemminpuolista 😊 Ja jos näin ei ole, niin saitpa sen ainakin selville ja voit olla ylpeä itsestäsi, kun uskalsit kertoa omista tunteistasi.
Tsemppiä!
FressisOon 12v tyttö, 167cm ja painan 57kg… koululääkäri tarkastukses et on pituuteen verrattuna ihan normaali.
Moikka!
Kuten koululääkärin tarkastuksessa todettiinkin, olet aivan normaalipainoinen. Painoa tärkeämpi mittari on oma hyvinvointi ja jaksaminen sekä tunne siitä, että viihtyy kehossaan.
Painon tarkkailun sijaan kannattaakin keskittyä huolehtimaan omasta hyvinvoinnista ja jaksamisesta liikkumalla säännöllisesti itselle mieluisalla tavalla, syömällä säännöllisesti ja monipuolisesti sekä nukkumalla riittävästi. Mikäli painoon liittyvät asiat kuitenkin mietityttävät sinua vielä kovasti, on siitä hyvä keskustella esimerkiksi kouluterveydenhoitajan kanssa.
Muistathan, ettei vaa`an lukemilla ole merkitystä sille, minkälainen olet ihmisenä. Me kaikki olemme erilaisia ja arvokkaita omina itsenämme.
Mukavaa talvea!
FressisHei vaan! Olen 15-vuotias tyttö, ja kysyisin yhtä asiaa. Vartaloni on muuttunut parin edellisen vuoden aikana naisellisemmaksi. Myös pojat ovat huomanneet noita muutoksia. Tunnen monta kertaa ihan selvästi, kuinka joku poika tuijottaa minua takaapäin. En mahda mitään, mutta se tuntuu kiusalliselta. Minua vaivaa myös huono itsetunto. En ymmärrä mitä katsomista minussa on. Miten tytön pitäisi suhtautua siihen, jos takamusta katsellaan? Olen käyttänyt farkkuja, jotka ovat suht tiukat. Siksiköhän pojat tuijottavat pyllyäni. Voisiko joku neuvoa minua, ja kertoa kuinka katseisiin tottuisi.
Moikka!
Murrosiässä keho saattaa muuttua paljonkin ja se voi aiheuttaa hämmennystä sekä itsessä, että muissa – kuten nyt sinulle on käynyt. Koska tyttöjen ja poikien kehot kehittyvät eri lailla, herättävät tyttöjen kehon muutokset pojissa myös uteliaisuutta.
Jokaisella on kuitenkin vastuu käyttäytyä niin, että ei aiheuta toisille ikävää oloa. Sinulla on oikeus pukeutua juuri niin kuin itsestäsi hyvältä tuntuu, eikä muuttaa itseäsi siksi, että muut katsovat. Voi olla, että pojat eivät tajua kuinka häiritsevää tuijottaminen voi olla tai ajattelevat sen olevan imartelevaa. Tuijottaminen voi kuitenkin tosiaan tuntua ikävältä ja sinulla on oikeus sanoa siitä ihan suoraan ja pyytää heitä lopettamaan. Jos se ei auta, voi asiasta sanoa myös esim. opettajalle tai terveydenhoitajalle, joka voi puuttua asiaan yleisemmällä tasolla, ilman että sinun nimesi tulee esiin. Ota asia siis rohkeasti esille, jotta et joudu kokemaan epämukavaa oloa.
Pohdit viestissäsi myös itsetuntoa. Itsetunto rakentuu ihmisten välisessä vuorovaikutuksessa ja se, millaista palautetta saamme ympäriltämme, vaikuttaa käsitykseemme itsestämme. Niinpä on tärkeää ympäröidä itsensä sellaisilla ihmisillä tai viesteillä, jotka ruokkivat myönteistä minäkuvaa. Oman itsetunnon kannalta on esim. hyvä aika ajoin tarkastella millaisia somesisältöjä seuraa, sillä usein vertailemme itseämme muihin. Jos oma olo tuntuu huononevan esim. tiettyjä sisältöjä seuraamalla, kannattaa seuraaminen lopettaa. Itsetunto kehittyy myös iän myötä, ja usein sinun iässäsi itsetunnossa tapahtuu muutoksia. Ole siis salliva itseäsi kohtaan ja kiinnitä säännöllisesti huomiota kaikkeen siihen hyvään ja ainutlaatuiseen, jota sinussa on!
Fressistuntuu et oisin menettämässä mun jätkän eikä mul oo ketään kelle puhuu siitä kosk niit ei kiinnosta ja se sattuu liikaa kosk rakastan sitä enemmän ku ketään muuta ja se on vaan niin erityinen ja kaikkee mitä ikinä vois toivoo en haluu menettää sitä 🙁
Hei ja kiitos meille lähettämästäsi viestistä.
Kerroit pelkääväsi, että menetät sinulle rakkaan ihmisen. Oletteko puhuneet yhdessä asiasta, vai päättelitkö asian esim. hänen muuttuneesta käytöksestään, tai jostain muusta asiasta? Ihan ensimmäiseksi omista peloista kannattaa kertoa tälle pojalle. Helppoa se ei varmastikaan ole, mutta vain silloin saat varmuuden siitä, onko pelolle aihetta. Joskus voi pelätä niin paljon menettävänsä toisen, että pelko sumentaa ajatukset ja alkaa kuvitella pahinta. Yksin asian pohtiminen vie myös voimia ja usein asiat saavat silloin liian isot mittasuhteet. Siksi asioista on aina hyvä jutella.
Jos keskustelun jälkeen kuitenkin käy niin, että tienne eroavat, niin on erityisen tärkeää, että et jää tilanteessa yksin. Ihmissuhteissa tulee väistämättä elämän aikana pettymyksiä ja niitä saa surra. Jos kuitenkin tuntuu siltä, että ympärillä olevat ihmiset eivät ymmärrä tilanteen merkityksellisyyttä, niin voit ottaa aina yhteyttä esim. Sekasin-chattiin tai Väestöliiton chattiin. Molemmissa on kuuntelevia, tilanteen ymmärtäviä aikuisia, joiden kanssa voit käydä läpi tilanteen herättämiä, ikäviä tunteita. Jos haluat, voit ottaa yhteyttä myös etukäteen kerätäksesi rohkeutta pojalle puhumiseen. Sinä ansaitset voida hyvin, joten älä jää asian kanssa yksin.
Rohkeutta sinulle tilanteen käsittelyyn!
FressisMoi! Olen 17v poika ja tykkään tytöstä joka on 14 (1kk päästä 15) Itse kesällä 18. Olisiko meidän seurustelu okei? Tuntuu oudolta ja mietin mitä vanhempani sanoisivat asiasta. Onko ikäero liian suuri?
Moikka!
Seurustelulle ei ole varsinaisesti mitään lain asettamia ikärajoja, jos siihen ei liity mitään seksuaalista. Usein seurusteluun kuitenkin liittyy seksuaalisia tekoja, joten on hyvä olla tietoinen lain määrittämästä suojaikärajasta. Se tarkoittaa, että yli 16-vuotias ei saa olla seksuaalisesti kanssakäymisessä alle 16-vuotiaan kanssa. Lain tarkoitus ei ole kuitenkaan rajoittaa nuorten keskinäistä, tasavertaista seurustelua. Eli jos nähdään, että nuoret ovat kehitysasteeltaan samalla tasolla ja seurustelu on tasavertaista, ei siinä rikota lakia. Suojaikärajasta voit lukea lisää täältä.
Mitä vanhemmaksi ihminen tulee, sitä vähemmän ikäerolla on merkitystä. Mutta nuoruudessa kolme vuotta voi tuntua isolta erolta. 18-vuotiaana mietitään ja ehkä jo eletäänkin itsenäistä elämää, eli hyvin erilaisia asioita kuin 15-vuotiaana. Jokainen kuitenkin kehittyy omaan tahtiin, joten mitään yhtä oikeaa vastausta, lakia lukuun ottamatta, ei ole. Seurustelussa tärkeänä elementtinä on tasavertaisuus, eli se että molemmilla on yhtäläinen oikeus ja mahdollisuus vaikuttaa suhteen etenemiseen ja siinä tapahtuviin asioihin.
Et kertonut viestissäsi tietääkö tyttö tunteistasi ja ovatko ne molemminpuolisia. Jos ovat, niin asiasta on hyvä jutella molempien vanhempien kanssa, jotta kaikki ovat selvillä siitä, mitä tapahtuu. Tämä on jo tuon lain puitteissa tärkeää. Jos juttelu tuntuu haastavalta, niin voisit alkuun käydä juttelemassa nuorille tarkoitetussa, nimettömässä chatissa tilanteestanne. Voitte osallistua keskusteluun joko yhdessä, tai erikseen.
Jos tyttö ei tiedä tunteistasi, niin voisitteko aloittaa ihan kavereina? Kaverimielessä tutustuminen antaa teille molemmille tilaa tarkkailla omia tunteitanne hieman tarkemmin. Voi olla, että tutustumisen myötä omat tunteet voivat muuttua, tai saatatte huomata ikäeron vaikutuksen vahvemmin.
Tsemppiä tilanteeseen!
FressisOon 14-vuotias ja oon epävarma mun painosta, oon 154 cm ja painan 47,5kg tuntuu että
pitäisi alkaa taas laihduttaa lopetin juuri vähän aika sitten futiksen
Moikka ja kiitos viestistäsi!
Kerroit, että olet epävarma painostasi ja lisäksi sinulla on tunne, että sinun pitäisi laihduttaa. Mittojesi perusteella olet täysin normaalipainoinen. Muutenkin on hyvä muistaa, etteivät nuorille sovi mitkään laihdutuskuurit. Kasvava keho tarvitsee energiaa ja laadukasta ruokaa. Painoa tärkeämpi mittari on oma hyvinvointi ja jaksaminen sekä tunne siitä, että viihtyy kehossaan. Me kaikki olemme eri kokoisia ja näköisiä, eikä vertailu muihin sen vuoksi kannata.
Painon tarkkailun sijaan kannattaakin keskittyä huolehtimaan omasta hyvinvoinnista ja jaksamisesta liikkumalla säännöllisesti itselle mieluisalla tavalla, syömällä säännöllisesti ja monipuolisesti sekä nukkumalla riittävästi. Mikäli painoon liittyvät asiat kuitenkin mietityttävät sinua vielä kovasti, on siitä hyvä keskustella esimerkiksi kouluterveydenhoitajan kanssa.
Muistathan, ettei vaa`an lukemilla ole merkitystä sille, minkälainen olet ihmisenä. Me kaikki olemme erilaisia ja arvokkaita omina itsenämme.
Mukavaa alkanutta vuotta!
FressisOlenko ylipainoinen:( Oon 14vuotias tyttö, 165cm pitkä ja painan 56kg.. |
Moikka ja kiitos viestistäsi!
Olet mittojesi perusteella täysin normaalipainoinen nuorukainen 😊
Muistathan, että paino on vain numeroita vaa’alla. Painoa tärkeämpi mittari on aina oma hyvinvointi ja jaksaminen sekä tunne siitä, että viihtyy kehossaan. Olemme kaikki eri kokoisia, eri muotoisia ja eri näköisiä, eikä vertailu muihin sen vuoksi kannata. Kiinnitä painon tarkkailun sijaan huomiota itsessäsi niihin asioihin mistä pidät ja pyri elämään terveellistä elämää liikkuen säännöllisesti itsellesi mieluisalla tavalla, syömällä terveellisesti sekä nukkumalla riittävästi 😉
Kivaa joulun odotusta!
FressisMoikka, minua on viime aikoina pelottamaan hirveästi Als. En tiedä mistä pelko tulee, mutta pelkään omaa ja läheisten sairastumista alsiin
Hei ja kiitos viestistäsi. Hienoa, että kirjoitit meille, etkä jäänyt pohtimaan asiaasi yksin.
Osaatko sanoa mistä pelkosi on lähtenyt liikkeelle? Luitko esimerkiksi asiasta, näitkö jotain somessa, tai onko joku tuttusi sairastunut kyseiseen tautiin? Joskus lisätiedon saaminen auttaa, mutta se saattaa myös lisätä ahdistusta, etenkin jos tietojen kanssa jää yksin.
ALS-tauti on Suomessa hyvin harvinainen. Sairaudet ovat usein monimutkaisia ja monen asian summia, joita aikuistenkin on välillä vaikea ymmärtää. Niinpä nuorena on vielä vaikeampi sisäistää kaikkea tietoa. Sairaudenpelot ovat yleisiä nuorilla, eikä pelon tunteessa ole mitään noloa. Pitkittyessä pelon kanssa eläminen vie kuitenkin voimia ja iloa elämästä.
Oletko kertonut peloistasi kotona? Olisi tärkeää, että saisit pelkojesi käsittelyyn tukea, usein jo pelkkä asian ääneen sanominen helpottaa pelkoja. Jos tuntuu, että kotona asiasta on vaikea jutella, niin voisitko jutella asiasta esim. kouluterveydenhoitajan kanssa? Tai nimettömässä nuorten tukipalvelussa? Tärkeintä olisi, että et nyt jää asian kanssa yksin, joten ota se rohkeasti esille parhaaksi katsomallasi tavalla.
Rohkeutta ja levollista joululomaa!
FressisHeippa
Kysymykseni koskee minun ja äitini arkea. Äitini on kasvattanut minut pienestä asti yksi ja olemme hyvin läheisiä toisillemme. Olen 18 vuotias poika, ainoa lapsi. Kysymekseni koskee suihkussa ja saunassa käymistä äidin kanssa. Käymme vieläkin saman aikaan suihkussa ja saunassa vaikka olen jo 18 vuotias onko se normaalia? Lämmitämme pihasaunan yhdessä se on meidän yhteinen juttu. Onko normaalia pestä pippeli äidin nähden suihkussa, ei hän sitä katsele korkeintaan saattaa vilkaista? Sheivaam myös pippelini suihkussa äidin nähden ja myös hän sheivaa ja pesee alapäänsä samalla kerralla. Onko tämä normaalia? Onkl yleensä normaalia käydä äidin kanssa suihkussa ja saunassa samaan aikaan vaikka olen jo 18v? Mitään seksuaalisuutta tähän ei liity vain yhteinen juttu. Kiitos vastauksesta jo etukäteen!
Moikka!
Toimintatapoja on yhtä monia kuin on perheitäkin. Jotkut perheet eivät sauno ikinä yhdessä, toisissa perheissä nuoret lopettavat saunomisen vanhempiensa kanssa murrosikäisinä, toiset saunovat yhdessä aina. Jos siis yhdessä saunominen ja peseytyminen on teille molemmille täysin luontevaa, ei asiassa ole mitään ihmeellistä.
Kivaa loppuvuotta!
FressisMoi!
Onko normaalia jos ei ole ollut ihastunut keneenkään tyyliin 2 vuoteen😅🙁Elämä tuntuu todella tylsälle ilman mitään ihastusta…se on aina välillä vähän ärsyttävää kun kaverini puhuvat ihastuksistaan🙄
Kiitos jo etukäteen vastauksesta!
Moikka!
Ihastuminen on kyllä mahtava ja energiaa elämään tuova tunne, ihan niin kuin kuvasitkin. Ihastuminen on kuitenkin siitä erikoinen juttu, että sitä ei voi pakottaa tulevaksi. Oikeastaan tuntuu joskus siltä, että mitä kovemmin sitä tunnetta koittaa löytää, niin sitä kauempana se on. Usein ihastuminen tuntuukin tapahtuvan silloin, kun sitä vähiten odottaa. Ehkä silloin, kun on jo vähän antanut periksi, että ei ihastu koskaan.
Ihmiset ovat myös hyvin erilaisia. On sellaisia, jotka ihastuvat joka viikko uuteen ihmiseen, ja sitten sellaisia, joille ihastuminen ei tapahdu niin herkästi. Tarvitaan hyvin erityinen ihminen, jotta ihastumista pääsee tapahtumaan. Sinä taidat kuulua tähän jälkimmäiseen porukkaan, eikä siinä ole mitään väärää, erilaista, tai epänormaalia! Se on vain sinun tapasi olla sinä.
Kun on kovin ihastunut, saattaa siitä ihastuksesta puhua valtavasti. Se voi luonnollisesti ärsyttää, jos oma tilanne on kovin erilainen. Kavereille on ihan ok sanoa, että mahtavaa että oot ihastunut, mutta puhutaanko välillä jostain muusta? Aina kaverit ei huomaa itse, että puhuvat vaan ihastuksista. On siis ihan ok huomauttaa ja kertoa, että se tuntuu kurjalta, kun itse ei ole ihastunut. Odottele kuitenkin vain kärsivällisesti, sillä kun se ihastus sitten tulee kohdalle, se varmasti palkitsee ja huomaat että odottaminen on ollut sen arvoista.
Mukavaa syksyn jatkoa!
FressisMoi, olen 12-v tyttö ja olin noin kuukausi sitten yhdellä leirillä tutustuin siellä uuteen kaveriin. Sen isoveli tuijotti mua kokoajan mut en ajatellu sitä. Sen leirin jälkeen se pyys mua snp kaveriks ja laitto mulle siellä et ”i mitenkään sillee mut oot aika söpö” sit jäin miettii sitä. Me snäpöttiin joka paivä mut ei kirjoitettu mitään vaan laitettiin vaan ihan perus jotain vaik puolinaama kuvii. Sit syyslomalla se laitto mulle et ajattelen sua, sit se kysy et onks mulla bf ja sanoin et ei. Myöhemmin kuitenki sain tietää et sillä on tyttöystävä. Olin sopinut sen pikkusiskon kanssa et tuun niille yöks. Se oli eronnut sen tyttöystävästä just päivä ennen ku tulin niille. Se tuli kokoajan mun ja sen pikkusiskon luokse välillä se salakuuntelu meitä ja kaikkee. En tiiä sanoinko vielä mut se poika on mua vuoden vanhempi. Niin mietin et onkohan se ihastunut muhun ja mitä mun pitäis tehä? Kiitos jo etukäteen jos vastaatte.
Moikka ja kiitos viestistäsi!
Kerroit että poika on snäpissä aika suoraan kertonut ajatuksiaan sinusta ja koittanut kuunnella sinun ja kaverisi yhteistä jutustelua. Kertomasi mukainen käytös saattaa viestiä ihastumisesta, tai ainakin jonkinasteisesta kiinnostumisesta. Pojan tunteita tärkeämpää on kuitenkin se, mitä itse ajattelet tilanteesta? Viestistäsi ei käynyt ilmi oletko itse ihastunut tähän poikaan? Jos et itse ole ihastunut, niin se kannattaa sanoa pojalle suoraan. Voit sanoa tai kirjoittaa esimerkiksi, että kiitos kivoista kommenteista, mutta haluaisin olla kanssasi vain kaveri.
Kerroit, että poika on vasta eronnut tyttöystävästään. Joskus eron jälkeen aletaan nopeasti seurustella uudelleen, jotta pääsisi nopeasti ylitse edellisestä. Tämä ei kuitenkaan aina ole hyvä idea. Seurustelu nimittäin tarjoaa aina mahdollisuuden tutustua myös itseensä. Seurustelun päätyttyä voisi olla hyvä olla hetki yksinään ja pohtia mitä oppi itsestään ja omista tarpeistaan ja mikä johti seurustelun päättymiseen. Näin ollen voisi olla hyvä ajatus, että et ainakaan itse kiirehtisi pojan suhteen mitenkään. Tilanteesta voi tehdä hankalan se, että poika on kaverisi veli. Pojan ihastuminen -ja etenkin jos tunteet ovat molemminpuolisia – saattaa siis vaikuttaa myös teidän kaveruuteenne. Eli voisit myös pohtia, mitä kaverisi mahtaisi tilanteesta ajatella? Voisitko ottaa asian hänen kanssaan esille?
Älä siis kiirehdi nyt mitenkään, vaan voisit seurailla sekä omia tunteitasi, että pojan toimia ihan rauhassa. Jos haluat pohtia näitä asioita vielä lisää, voisit jutella asiasta nimettömänä aikuisen kanssa. Avoimia chatteja voit katsoa täältä: https://www.netari.fi/avoimet-chatit/
Mukavaa syksyn jatkoa!
FressisOnko outoa jos hengästyy alle kahden metrin juoksusta ja olenko ylipainoinen jos painan 69.1kg ja olen 160cm pitkä |
Moikka ja kiitos kysymyksestäsi!
Nopea hengästyminen voi johtua pelkästään siitä, että on harrastanut vähän liikuntaa ja kunto on huono. Minkälaiset ovat sinun liikuntatottumuksesi? Jos et pahemmin harrasta liikuntaa tai aktiivisuutesi on muutenkin vähäistä, voi hengästyminen johtua siis huonosta kunnosta. Jos näin on, kannustan sinua pohtimaan ja etsimään itsellesi mieluisia tapoja liikkua, ja lisätä aktiivisuutta päiviisi pikkuhiljaa, niin kuntokin kasvaa 😊 Fressiksen Liike-kanavalta voit käydä hakemassa vinkkejä liikuntaan.
Jos nopea hengästyminen on sinulle uutta ja tullut yhtäkkiä, tai koet vähäisessäkin rasituksessa kovaa hengenahdistusta, kannattaa asiaa ehkä käydä selvittelemässä lääkärin vastaanotolla.
Kysyit myös, oletko ylipainoinen. Et kuitenkaan kerro ikääsi. Nuorilla etenkin murrosiässä keho on vielä muuttuvassa tilassa. Nuorille onkin vaikea asettaa mitään tarkkaa normaalipainoa, kun pituuden ja painon suhde on vasta tasoittumassa. Pelkästään mittojesi perusteella eli painoindeksisi mukaan kyseessä on lievä ylipaino. Mittarit ovat kuitenkin vain suuntaa antavia, eivätkä yleensä kerro esimerkiksi hyvinvoinnista mitään. Pieni pyöreys ei ole haitallista, ja vaakaa parempi mittari on aina oma hyvinvointi ja jaksaminen sekä se, että viihtyy kehossaan. Normaalin kasvun ja kehityksen sekä yleisen hyvinvointisi kannalta sinun kannattaa vaa’an lukemien seuraamisen sijaan panostaa terveelliseen ja säännölliseen syömiseen, riittävään aktiivisuuteen ja liikuntaan sekä hyvään nukkumiseen.😉
Kivaa loppuvuotta!
FressisHikoilen herkästi ja vaikka syön normaalisti, minulla on koko ajan nälkä. Oloni on jatkuvasti hyvin levoton, enkä yölläkään pysty nukkumaan
Hei ja kiitos viestistäsi!
Pohdit ilmeisesti syitä kuvailemillesi oireille. Jatkuva levottomuus ja unen puute voivat olla merkkejä stressistä. Stressi voi vaikuttaa ruokahaluun ja yksi stressin aiheuttamista fyysisistä oireista on hikoilu. Minkälainen sinun tilanteesi on, koetko että sinulla on stressiä tai huolia?
Hikoilu on kuitenkin myös ihan täysin normaali ilmiö, ja jotkut hikoilevat luonnostaan enemmän kuin toiset. Jatkuva nälkä voi myös johtua yksinkertaisesti siitä, että säännöllinenkin ruoka on yksipuolista tai ravintoköyhää. Syöthän monipuolisesti, terveellisesti ja riittävästi?
On hankala arvioida tilannettasi tietämättä arjestasi, elintavoistasi tai terveydentilastasi enempää. Jatkuva levottomuus ja huono nukkuminen ovat kuitenkin asioita, jotka on syytä selvittää. Jos olet koululainen tai opiskelija, kouluterveydenhuollosta saat helpoiten tukea.
Voisit tutustua myös Sekasin-chattiin. Siellä voit keskustella mieltäsi askarruttavasta kysymyksistä tai aiheista nimettömänä ja luottamuksellisesti. Chatissa päivystävät järjestöjen ammattilaiset sekä koulutetut vapaaehtoiset, jotka välittävät sinusta ja siitä mitä sinulle kuuluu.
Tsemppiä loppusyksyyn!
FressisMiksi tällä sivustolla ei puhuta kofeiinista.
Sehän on yksi Suomen suurimmista koukuttajista veikkaan että hyvin monella on esimerkiksi energia juomien kanssa ongelmia koska liiallinen käyttö aiheuttaa ylipainoa ja rytmihäiriöitä.
On myös aikuisia ihmisiä joilla menee yli kahvin kanssa ja siitä aiheutuu edellä mainittua rytmihäiriöitä.
Eikö liiallisesta kofeiininkin kulutuksessa pitäisi mainita fressiksin sivuilla. Itse en löytänyt täältä mitään.
Moikka ja kiitos viestistäsi!
Harmi, ettet ole löytänyt kofeiinia tai energiajuomia koskevia sisältöjämme. Puhumme kofeiinista ja energiajuomista esimerkiksi Ruoka -teeman alla sekä energiajuomia ja jaksamista koskevissa artikkelissamme. Olemme myös vastanneet täällä Kysy asiantuntijalta -palstalla energiajuomia koskevaan kysymykseen. Käy ihmeessä lukemassa 😉
Mukavaa loppusyksyä!
FressisHei! Mietin, onko normaalia että käy äidin kanssa suihkussa (ja saunassa) vielä 18 vuotiaana? Ja onko normaalia myös se että minulla usein kovettuu penis kun/jos oon äidin kanssa suihkussa tai saunassa? Onko mielestänne ok pestä penistä esinahan alta äidin nähden. Ei hän tietenkään sitä varsinaisesti katsele, mutta joskus on syrjäsilmällä vilkaissut. Minua se ei häiritse, enkä mitenkään osaa pitää sitä pahana. Äiti on nähnyt minut aina tähänkin asti ilman vaatteita, joten mielestäni niin saa olla jatkossakin. Äidille tämä kaikki on myös ok, mutta mietin mitä mieltä te olette tästä että saunoo vielä tämän ikäisenä yhdessä ja on näin ”lämpimät välit”.
Hei ja kiitos viestistäsi!
Toimintatapoja on yhtä monia kuin on perheitäkin. Jotkut perheet eivät sauno ikinä yhdessä, toisissa perheissä nuoret lopettavat saunomisen vanhempiensa kanssa murrosikäisinä, toiset saunovat yhdessä aina.
Erektio voi tulla monestakin syystä, eikä sen tulemiseen voi aina vaikuttaa. Erektion voi tällöin antaa vain olla, se menee kyllä pois. Tällaiset tilanteet eivät ole ilmeisesti aiheuttaneet teille sen suurempaa hämmennystä tai kiusaantumista, mikä on tietysti hyvä asia. Jos asia hämmentää, kannattaa siitä keskustella.
Penis tulee pestä esinahan alta peseytymisen yhteydessä, ja jos sinulle on ok, että äitisi saattaa sen nähdä, ei siinä mitään. Jos koet, että haluaisit enemmän yksityisyyttä, voit varmasti sanoa siitä äidillesi.
Eli jos yhdessä saunominen ja peseytyminen on teille molemmille täysin luontevaa, ei asiassa ole mitään ihmeellistä.
Mukavaa syksyä!
Fressismoi! oon 14 vuotias tyttö ja oon 169cm pitkä ja painan 67 kiloa. haluaisin tietää onko se normaali paino minun ikäsille. menkat on jo alkanu.
Moi ja kiitos kysymyksestäsi!
Kehittyville nuorille on hankala asettaa mitään tarkkaa ”normaalipainoa”, sillä keho on vielä kehittyvässä tilassa. Nuoret usein pohtivat itseään ja sitä, mikä on normaalia ja mikä ei. Haluan kuitenkin muistuttaa sinua, että me olemme kaikki erinäköisiä, erikokoisia ja eripainoisia, jokainen meistä on uniikki. Se jos jokin on normaalia ja tavoittelemisen arvoista – olla oma itsensä.
On olemassa esimerkiksi lapsille ja nuorille tarkoitettu painoindeksimittari, jonka mukaan olet ihan normaalipainoinen. Omia mittoja ja vaakaa parempi mittari on kuitenkin aina oma olo, jaksaminen ja tunne siitä, että viihtyy kehossaan 😉
Muistathan siis, ettei puntarin lukemilla ole mitään merkitystä siihen, minkälainen olet ihmisenä. Me olemme kaikki erilaisia ja arvokkaita omina itsenämme.
Kivaa syksyä!
FressisMoi, mua mietityttää et miten kertoisin mun vanhemmille sitte ku alan seurustelee. En siis seurustele vielä, mutta mua pelottaa kertoo, koska mun äiti sano että mä saan alkaa seurustelee vasta noin 15-vuotiaana ja olen nyt siis 12 v. Mutta siis jos alan seurustelemaan aikaisemmin kuin 15-vuotiaana niin miten voisin kertoa mun vanhemmille? Toivottavasti saan tähän vastauksen.
Moikka ja kiitos viestistäsi!
Pohtimasi asiat ovat sellaisia, joihin moni ikäisesi voi samaistua. Vanhemmille kertominen jännittää varmastikin lähes jokaista, mutta usein syyttä. Vaikka vanhemmat usein sanelevatkin ehtoja ja rajoituksia, on tilanteista usein mahdollista vielä keskustella, kun ne ovat ajankohtaisia. Jos tapaat jonkun kivan ihmisen, jonka kanssa seurustelu tuntuu hyvältä ajatukselta, ei siitä tarvitse myöskään heti kertoa. Sinulla on oikeus omaan yksityisyyteesi. Jos tapailu muuttuu kovin vakavaksi, voit silloin tuoda tämän ihmisen tapaamaan vanhempiasi.
Usein se, mitä emme tiedä jännittää meitä. Siksi voi olla, että etukäteen ajateltuna äitisi on huolissaan sinusta ja asettaa siksi rajoituksia. Hänen tehtävänsä on kuitenkin pitää sinusta huolta. Kun hän näkee, että seurustelukumppanisi on mukava, voi osa huolesta väistyä. Voit myös jutella äitisi kanssa silloin siitä, mikä häntä seurustelussasi huolettaa, ja mitä seurustelu sinulle puolestaan merkitsee. Usein rauhallinen keskustelu ja omien ajatusten avaaminen auttaa moneen asiaan, niin varmasti tässäkin tilanteessa.
Mukavaa syksyä sinulle!
FressisMoi!
Mulla on sellanen tilanne että oon 14 v tyttö ja oon ihastunu yhteen toiseen tyttöön joka on hyvä kaverini. Kaikki kaverini ymmärtävät seksuaalivähemmistöjä ja niille on okei olla biseksuaali (olen tykännyt tytöistä sekä pojista). En voi kuiteskaan kertoa tykkääväni tytöstä koska hän on mun kaveri. Siispä kysyn, miten voin lähestyy tätä hyvää kaverii tai kertoo sille pikkuhiljaa et tykkään siitä?
Heippa ja kiitos viestistäsi!
Ystävään ihastuminen on hyvin tavallista, mutta ymmärrettävästi voi aiheuttaa huolta siitä, miten toimia ja miten tilanne saattaa vaikuttaa ystävyyteen. Kertominen jännittää varmasti, mutta voisitko miettiä, miten itse suhtautuisit, jos tilanne olisi toisinpäin? Tuskin pahastuisit, vaan suhtautuisit asiaan ymmärtävästi ja myötätuntoisesti. Jos et kerro, saattaa salaisuuden sisällä pitäminen muuttua pikkuhiljaa raskaaksi ja vaikuttaa väleihinne. Ota asia siis reilusti esille. Voisitko kertoa hänelle, että pidät hänestä enemmän kuin ystävänä, mutta toivot että tilanne ei vaikuta teidän ystävyyteenne, jos hän ei tunnekaan samoin? Jos asian ääneen sanominen jännittää liikaa, voisitko kirjoittaa ystävällesi viestin? Parhaassa tapauksessa tunne on molemminpuolinen. Jos näin ei ole, niin kertomisen myötä omatkin tunteesi voivat pikkuhiljaa haalistua ja pääset eteenpäin. Voit varautua siihen, että ystäväsi voi hetken sulatella asiaa ja ottaa etäisyyttäkin. Älä kuitenkaan huolestu, sillä se on luonnollista ja hyvin todennäköisesti ystävyytenne palaa ennalleen ajan myötä. Tai parhaassa tapauksessa syvenee entisestään.
Rohkeutta sinulle ja hyvää syksyn jatkoa!
Heippa ja kiitos viestistäsi!
Ystävään ihastuminen on hyvin tavallista, mutta ymmärrettävästi voi aiheuttaa huolta siitä, miten toimia ja miten tilanne saattaa vaikuttaa ystävyyteen. Kertominen jännittää varmasti, mutta voisitko miettiä, miten itse suhtautuisit, jos tilanne olisi toisinpäin? Tuskin pahastuisit, vaan suhtautuisit asiaan ymmärtävästi ja myötätuntoisesti. Jos et kerro, saattaa salaisuuden sisällä pitäminen muuttua pikkuhiljaa raskaaksi ja vaikuttaa väleihinne. Ota asia siis reilusti esille. Voisitko kertoa hänelle, että pidät hänestä enemmän kuin ystävänä, mutta toivot että tilanne ei vaikuta teidän ystävyyteenne, jos hän ei tunnekaan samoin? Jos asian ääneen sanominen jännittää liikaa, voisitko kirjoittaa ystävällesi viestin? Parhaassa tapauksessa tunne on molemminpuolinen. Jos näin ei ole, niin kertomisen myötä omatkin tunteesi voivat pikkuhiljaa haalistua ja pääset eteenpäin. Voit varautua siihen, että ystäväsi voi hetken sulatella asiaa ja ottaa etäisyyttäkin. Älä kuitenkaan huolestu, sillä se on luonnollista ja hyvin todennäköisesti ystävyytenne palaa ennalleen ajan myötä. Tai parhaassa tapauksessa syvenee entisestään.
Rohkeutta sinulle ja hyvää syksyn jatkoa!
FressisEn tiedä ollenkaan miten kertoa mun ihastukselle, että tykkään siitä. Pelkään niin paljon hänen vastausta ja reaktiota asiaan niin onko teillä mitään vinkkejä
Moikka ja kiitos kysymyksestäsi!
Saamme paljon kysymyksiä tästä aiheesta, eli et ole todellakaan ainoa, jota ihastukselle tunteista kertominen jännittää. Ymmärrän, että sinua pelottaa, mutta kannustan sinua kuitenkin kertomaan tunteistasi. Kuinka ikävää olisikaan, jos et koskaan saisi tietää, tunteeko hän samoin.
Voit osoittaa tykkäämistä ja ihastusta monin tavoin, etenkin jos liikutte samoissa piireissä – katsekontaktilla tai hymyllä, kyselemällä kuulumisia tai rohkeasti kysymällä vaikka leffaan. Asiaan suoraan meneminen on usein jännittävää, mutta se on helpoin keino saada kerrottua asia ja saada tietoa toisen tunteista. Voisit ehkä lähestyä ihastustasi viestillä? Se antaa myös hänelle aikaa pohtia, mitä tunteita kertomasi hänessä herättää. Mitään yhtä oikeaa tapaa kertoa ihastuksesta ei ole, joten kannattaa valita tapa, joka tuntuu sinusta parhaalta. Miten esimerkiksi itse haluaisit, että sinua lähestyttäisiin?
Koskaan ei voi toki tietää miten toinen reagoi. Mikäli tunteesi eivät saisikaan vastakaikua, muistathan ettei vika ole sinussa. Lähes jokainen tulee jossain elämänsä vaiheessa torjutuksi, koska aina tunteet ja toiveet eivät kohtaa. Torjutuksi tulemisen pelosta ei kannata jättää asiaa kuitenkaan kertomatta! Parhaimmillaan ihastuksesi tykkää myös sinusta. Ja jos ei, niin saitpa sen ainakin selville ja voit olla itsestäsi ylpeä, että kerroit omista tunteistasi 😊
Tsemppiä ja ihanaa syksyn jatkoa!
FressisKysymykseni koskee voimistelua ja liikuntaa.
Olen harrastanut voimistelua päivittäin puolenvuoden ajan, ja nyt minusta tuntuu, että tämä on liikaa. En jaksa enää. Mutta kun muut on silleen että ”hyvä” tai ”Vau mä en pystyis seisomaan käsillä” niin ne vaan lisää sitä liikkumisen iloa.
Myös käyn ulkona joka päivä.
Sielläkin vain voimistelen ja juoksen.
Olisiko sulla vinkkejä miten saisin Tän loppumaan?
Ja miten myös liikun (mutta en liikaa)?
Hyvää kesää!
Heippa ja kiitos kysymyksestäsi!
Voimistelu onkin monipuolinen ja haastava liikuntalaji. Voimistelu kehittää mm. vartalon hallintaa, ketteryyttä, lihaskuntoa ja liikkuvuutta. Kerrot harrastaneesi voimistelua päivittäin viimeisen puolen vuoden aikana ja nyt tuntuu, että sitä taitaa olla liikaa. Hienoa, että olet pysähtynyt pohtimaan omaa jaksamistasi.
Kysymyksessäsi pyydät vinkkiä, miten voisit vähentää liikkumista. Päivittäinen liikkuminen on hyvä juttu, mutta on hyvä pitää mielessä se, mistä tulee oikeasti itselle hyvä olo ja mieli. Liikutko näin paljon itsesi vuoksi vai sen vuoksi, että voit näyttää taitojasi muille? Yleisesti suositellaan, että nuori liikkuisi vähintään tunnin päivässä. Viikon aikana on hyvä liikkua myös eri tavoin, niin että noin puolet olisi reipasta ja hengästyttävää liikkumista ja puolet kehonhallintaa, voimaa ja liikkuvuutta kehittävää. Kaikista tärkeintä on kuitenkin löytää itselleen sopiva yhdistelmä eri liikkumisen tavoista, niin että kroppa ja mieli jaksaa. Lepo on myös tärkeää palautumisen kannalta. Jos seuravana päivänä kroppa tuntuu väsyneeltä, voisi päivän aikana kokeilla esimerkiksi kevyempää kävely- tai pyöräilylenkkiä.
Toivottavasti tästä on sinulle apua ja löydät itsellesi sopivan tavan ja määrän liikkua. Mukavaa kesän jatkoa!
FressisMulla on muutama kysymys
1.mietin aika paljon että oonko normaali painoinen koska oon mielestäni vähän lihava. Tavallaan mua ei niin paljoo haittaa ite paino vaan esim iso maha ja paksut reidet. Oon 12 vuotias n 153 cm pitkä ja painan 46 kg
2. En oo ihan varma onko mulla alkanut valkovuoto koska siis mulla tulee joka päivä alushousuihin sellasta kellertävää märkääblikaa niin onko se valkovuotoa ja jos ei kiin millaista valkovuoto on.
3. Haluisin parantaa mun ruokavalioo mut en oikee uskalla kieltäytyy jos esim meillä on jäätelöä . Ja eniten haluisin vähentää herkuttelua koska herkuttelen ehkä vähän liian usein esim meillä on tosi usein jotain makeeta välipalaa varsinkin nyt kesälomalla ja kun vamhemmat tekee etätöitä. Muuten mun ruokavalio on ihan okei.
Kiitos jos vastaatte
Moi ja kiitos kysymyksistäsi!
Vastaan selkeyden vuoksi numerojärjestyksessä kysymyksiisi 😊
1 Hienoa kuulla, ettei sinua haittaa vaa’an lukemat! Olet täysin normaalipainoinen, ja oletkin viestisi perusteella hienosti ymmärtänyt, että pelkkä paino ei oikeastaan kerro ihmisestä eikä hänen hyvinvoinnistaan mitään. Tärkeämpää on, että voit hyvin ja koet olevasi hyvä sellaisena kuin olet. Kerroit kuitenkin, että koet olevasi vähän lihava ja sinua haittaa reitesi ja vatsasi. Oletko pohtinut, että miksi ja mistä nämä ajatukset kumpuavat? Nuorena on ihan normaalia pohtia omaa kehoaan ja sitä, mikä on normaalia ja mikä ei. Välillä tulee myös vertailtua itseään muihin. Olemme kuitenkin kaikki täysin erilaisia. Olemme eri pituisia, eri painoisia ja eri muotoisia, eli jokainen meistä on ainutlaatuinen. Vertailu on siis melko hyödytöntä, eikö vain? 😉
Olet myös vielä sen verran nuori, että kehityksesi ja kasvusi on vielä kesken. Kehosi voi siis vielä muokkaantua paljonkin. Omilla ajatuksillamme ja sillä, mitä mieltä olemme itsestämme, on iso vaikutus jokapäiväiseen fiilikseemme. Jos esimerkiksi useimmiten vain pohtii niitä asioita, mistä ei itsessään tykkää, ei yleisfiiliskään ole kovin hyvä, eikö vain? Mutta jos kääntääkin ajatukset siihen, mistä itsessään tykkää, on mielikin paljon parempi. Kehotankin sinua miettimään enemmän nyt niitä asioita, mistä itsessäsi tykkäät! Saatat huomata positiivisen muutoksen ajatuksissasi melko nopeasti 😉
2 Kuulostaa siltä, että sinulla on alkanut valkovuoto, hienoa! Tämä on tärkeä vaihe tytön kehityksessä. Yleensä valkovuoto on nimenomaan vaaleaa, ehkä hieman kellertävää nestemäistä ainetta. Voit lukea valkovuodosta lisää täältä.
3 Kiva kuulla, että haluat panostaa ruokavalioosi! Tärkeintä kasvavassa iässä on säännöllinen, riittävä ja monipuolinen ruokavalio. Kieltäytyminen voi toki tuntua hankalalta, mutta oman perheen kesken olisi tärkeää voida huoletta kieltäytyä ja vaikuttaa perheen ruokailuun. Voisitkin vallan hyvin keskustella vanhempiesi kanssa ajatuksistasi liittyen ruokavalioonne ja herkkuihin kotona. Muista kuitenkin, että herkuttelu kuuluu elämään eikä ruokavalion kanssa kannata olla liian ehdoton.
Mukavaa kesää!
FressisOlen siis 10v tyttö, ja käsivarsissa kasvavat karvat ovat olleet jo 5 vuotta minulla.
Äidilläni on myös ollut käsivarsissa ihokarvoja, mutta hän sanoi minulle että ei kannata välittää. Että ne ovat vain karvoja. No, kun olin 7 niin eräs kaverini sanoi että ”isoilla miehillä on käsissä karvoja” ja siitä siis lähti yksi meidän pahimmista riidoista. Minua myös pelottaa käyttää T-Paitoja sillä joku saattaisi kommentoida käsivarsissa olevia ihokarvoja.
Kiitos vastauksesta jo etukäteen!
+hyvää kesää
Moikka ja kiitos kysymyksestäsi!
Onpa harmi, että olet riidellyt kaverisi kanssa ja vielä vuosienkin jälkeen tämä käsikarva-asia sinua painaa. Ihokarvat ovat kuitenkin täysin normaali asia ja kaikilla ihmisillä niitä on, varmasti myös tällä kaverillasi. Murrosiässä ihokarvat myös lisääntyvät ja on hyvin yksilöllistä, kuinka paljon ihokarvoja kasvaa ja minkälaisia ne ovat. Toisilla karvoja on enemmän kuin toisilla ja toisilla karvat saattavat olla vaaleita ja hentoisia, toisilla tummia ja paksuja.
Murrosiän kynnyksellä on täysin normaalia pohtia omaa kehoaan ja helposti tulee verratuksi itseään muihin. Lisäksi televisiossa, lehdissä ja sosiaalisessa mediassa näkyvät silotellut ihot esimerkiksi malleilla ja julkkiksilla luovat helposti virheellisen kuvan sileästä ja karvattomasta ihosta. Malleilta ihokarvat onkin usein sheivattu ja kuvia on usein lisäksi muokattu niin, ettei ihokarvoja näy missään ja iho näyttää muutenkin täysin sileältä. On kuitenkin täysin normaalia, että ihmisillä on ihossa esimerkiksi epätasaisuuksia sekä niitä ihokarvoja. Meillä kaikilla on muutenkin erilaiset kehot muotoineen ja karvoineen, ja kaikilla on oikeus olla vapaasti juuri sellainen kuin on.
Pidä siis vaan rohkeasti t-paitoja, tuskin tavallisiin ihokarvoihisi kiinnitetään sen kummemmin huomiota. Emme toki voi vaikuttaa siihen, mitä muut ehkä sanovat tai kommentoivat, mutta siihen voimme vaikuttaa, miten näihin mahdollisiin kommentteihin suhtaudumme. Ihmettelyihin voi esimerkiksi vastata toteamalla, että kaikilla on ihokarvoja ja minun ovat tällaiset 😉 Ilkeät kommentit ovat toki aina ikäviä, mutta ne kannattaa jättää omaan arvoonsa.
Kivaa kesää!
FressisMoi! Mun on tosi vaikee käydä nukkumaan illalla, mua alkaa itkettämään, ahistamaan ja pelottamaa. Saan myös paniikkikohtauksia. Oon puhunu mun äidillekkin ja ei vaan tiedetä mistä se johtuu. Tietäisittekö te? Nukun mielestäni riittävästi 8-9 tuntia ja olen 11v tyttö.
Hei ja kiitos tärkeästä viestistäsi!
Hienoa, että olet kertonut asiasta rohkeasti äidillesi. Kertomasi tilanteen taustalla voi olla monia syitä ja niitä olisi hyvä selvitellä lääkärin tai kouluterveydenhoitajan kanssa. Lääkärille menoa ei tarvitse jännittää. Kyseessä tuskin on mitään vaarallista. Kyse voi olla esimerkiksi murrosikään luonnollisesti liittyvistä asioista, mutta syy on hyvä selvittää, jotta saisit mielellesi rauhan. Nyt keväällä on myös tapahtunut paljon muutoksia mm. etäkoulun myötä. Sekin voi aiheuttaa huolta ja stressiä, joka voi näkyä kertomillasi tavoilla. Ennen lääkärille menoa voisitte pohtia äitisi kanssa seuraavia asioita: Milloin nämä illalla toistuvat asiat alkoivat? Tapahtuiko silloin jotain? Miten tämä kevät on muuten mennyt? Jaksatko päivisin vielä tehdä asioita, joista nautit?
Paniikkikohtaus voi tuntua hurjalta, mutta olet varmaan jo huomannut, että se menee joka kerta ohitse ja olo helpottaa. Iltoja voi helpottaa, jos rauhoitat illat ja teet ennen nukkumaanmenoa jotain mukavaa. Voit esimerkiksi kirjoittaa paperille päivän aikana tapahtuneita kivoja asioita tai asioita, joista olet kiitollinen. Myös lukeminen tai rauhoittavan musiikin kuuntelu voi helpottaa.
Pyydä äitiäsi ottamaan yhteyttä lääkäriin, niin saatte selvyyden asiaan. Mitä pidempään asia vaivaa, sitä isommaksi huoleksi se voi muuttua mielessäsi ja sitä vaikeammaksi illat saattavat muuttua. Kun saatte selvyyden asiaan, pääset nauttimaan kesälomasta ja sen mukanaan tuomista kivoista asioista.
Levollista ja aurinkoista kesää!
FressisTää on vaan tosi outoo ja uutta! Mulla alkaa olla jo vähän murrosiän juttuja ja mun rinnat on kasvamassa. Aina kun mun äiti puhuu mulle se katsoo mun rintoja! Muutenki haluun vaan olla yksin, koska kaikki vaan kertoo et mikä mussa on vikana tai mitä mä teen väärin.
Ahdistaa olla koulussa kun mä pelkään, että taas mut jätetään yksin ja kiusataan. Mä en enään vaan jaksa sitä, et kaikki vihaa mua. Ennen karanteeniämurruin koulussa ja näytin kaikille mun heikoimman kohdan.
Hei ja kiitos tärkeästä viestistäsi! Olit rohkea, kun kirjoitit ja lähdit hakemaan tilanteeseesi apua.
Murrosiässä tunteet heilahtelevat laidasta laitaan, ja välillä olo voi olla tosi alakuloinen tai vihainen – se kuuluu asiaan. Myös kehossa tapahtuu valtavasti muutoksia, jotka voivat hämmentää sekä itseä, että lähipiiriä. Myös äitisi voi olla hämmentynyt, kun hänen lapsensa kasvaa ja kehittyy. Jos äitisi katse tuntuu sinusta häiritsevältä, on siitä hyvä sanoa hänelle. Jos ääneen sanominen tuntuu hankalalta, voit kirjoittaa äidillesi viestin. Hyvin todennäköisesti hän tekee sen huomaamattaan, mutta siitä on hyvä hänelle sanoa, jotta et tunne oloasi epämukavaksi.
Murrosikään kuuluu myös oman tilan hakeminen ja muut ihmiset voivat ärsyttää enemmän. Olo voi olla kiukkuinen tai väsynyt. Jos nämä tunteet ovat kuitenkin lähes jatkuvasti päällä, ne vievät voimavaroja ja olo huononee pikkuhiljaa. Siksi olisi hyvä, että saisit juteltua olostasi turvallisen aikuisen kanssa ja pohdittua esim. mitä tunteille voisi tehdä ja mitä kivoja asioita elämässäsi on kaikesta huolimatta meneillään.
Kerroit myös, että sinua kiusataan ja jätetään yksin. Se ei ole oikein ja tästäkin asiasta olisi tosi tärkeää jutella aikuisten kanssa. Usein kiusaaminen johtuu kiusaajien omasta pahasta olosta, ei siitä, että sinussa olisi mitään vikaa. Kesäloma on ihan nurkan takana ja kesän jälkeen moni asia voi olla eri lailla. Jotta saisit aloitettua kesäloman kevyemmin mielin, olisi hyvä käydä juttelemassa esimerkiksi koulun terveydenhoitajan kanssa. Jos terveydenhoitajan luo meno ei tunnu luontevalta, voisit jutella asiasta esim. Sekasin-chatissa. Siellä on tosi mukavia aikuisia, joille voi nimettömänä kertoa omista huolista ja saada apua ja rohkaisua tilanteen käsittelyyn.
Ansaitset voida hyvin ja nauttia kesälomasta ja nuoruudestasi. Mukavampia päiviä on varmasti edessä, sen uskallamme luvata.
FressisOon ihastunut tyttöön jo eskarista eteenpäin ja kerroin tunteistani kahdeksan vuotiaan ja vastaus oli hyi yök… Mutta en usko että tää olis yhä vastaus jos kysyisin koska oltiin vasta kahdeksan mutta en uskolla kysyä uudestaan sitä mitä se tuntee enkä myöskään uskolla ilmaista tunteitani sillä pelkään että se vastaa kieltävästi. Mitä pitäis tehä?
Moikka ja kiitos viestistäsi!
Ihastumisesta kertominen on rohkeaa ja voit olla itsestäsi ylpeä, että olet nuorempana kertonut tunteistasi! Tilanne ei silloin päättynyt toivomallasi tavalla, mutta nyt tilanne voi olla hyvinkin erilainen. Mitään yhtä ja ainoaa oikeaa toimintatapaa kertomaasi tilanteeseen ei oikein ole. Toiselle tunteistaan kertominen sisältää aina riskin siihen, että toinen ei tunnekaan samoin. Tästä huolimatta kertominen voi helpottaa, sillä sitä kautta asiaan saa ainakin jonkun ratkaisun. Asian pohtiminen voi nimittäin viedä voimia ja samalla saattaa olla, että et huomaa mahdollisia muita ympärillä olevia kivoja tyttöjä.
Jos et halua kysyä suoraan, voisit vähän seurailla, miten tämä tyttö suhtautuu sinuun – hymyileekö hän sinulle muita enemmän, seuraako somessa, hakeutuuko samaan seuraan jne. Tämän tyyppiset asiat voivat kertoa siitä, että hänellä saattaisi olla jotain tunteita sinua kohtaan. Voit myös kommentoida itse esim. hänen somekuviaan, tai hakeutua nyt koulussa samaan seuraan ja katsoa miten hän siihen suhtautuu.
Jos päätät kertoa, niin muistathan, että jos tyttö ei koe samoin kuin sinä häntä kohtaan, ei se kerro sinusta mitään. Me emme nimittäin voi valita sitä kehen koemme viehätystä ja kehen emme. Se on vähän sama asia kuin monessa muussa jutussa – yksi nauttii jalkapallon peluusta ja toinen uimisesta ilman sen suurempaa syytä. Pettymys ja suru voivat tuntua vahvoina tunteina ja niitä on hyvä kuulostella. Kivojen asioiden tekeminen auttaa suruun pikkuhiljaa. Voi olla myös hyvä ottaa etäisyyttä tyttöön, sillä vanha sanonta ”poissa silmistä, poissa mielestä” pitää hyvin paikkaansa. Kohta alkavat kesälomat antavat onneksi myös muuta ajateltavaa ja parhaassa tapauksessa mahdollisuuden tutustua myös uusiin ihmisiin, jos tämän tytön kanssa asiat eivät etene.
Rohkeutta sinusta parhaalta tuntuvan ratkaisun tekemiseen ja mukavia asioita kesälomaasi!
FressisHei! Ajattelin kertoa tästä nyt, koska olen miettinyt tätä jo pidemmän aikaa, mutta ajattelin ettei se voi mitenkään pitää paikkaanssa, mutta nyt mennään. Olen huomannut lähi aikoina, ettei kaverini syö melkein mitään. Kouluruokailussa hän ottaa jokaista ruokaa (jopa niitä joista tiedän hänen tykkäävän) ihan pienen nokareen eikä syö sitäkään kokonaan. Huomaan hänen myös keksivän tekosyitä. esim. kerran kysyin hyväntahtoisesti, että syökö hän mitään koskaan. Hän sanoi, että syö todella paljon kotona ja kouluruokailu sijoittuu vain siihen kohtaan ettei hänellä ole nälkä. Kuitenkin… olimme kerran hänen ja toisen parhaan ystäväni kanssa chillaamassa jomman kumman kotona. Toinen ystäväni alkoi “painostaa” tätä ystävääni josta nyt olen puhunut. Sitten tämä jota painostettiin sanoi: okei kyllä mä “vähän” kaunistelin totuutta. Oikeasti joka aamu menee ensimmäisenä vaalle ja siitä riippuen syö vähemmän ruokaa eikä syö ollenkaan välipalaa. Sitten hän sanoi ettei syö välipalaa sittenkään oleenkaan ikinä! Kerran huomautin hänelle vaivihkaa että se ei ole ehkä ihan normaalia. Hän suuttui eikä puhunut minulle kahteen päivään. Kerran ennen karanteenia keittäjät antoivat ruokaa lautaselle. Ystäväni katsoi ruokaa inhoten ja huomasin että hän melkein purskahti itkuun. Meidän koulussa on sääntö, että kaikki pitää syödä lautaselta. Normaalisti tämä levittää lautaselle sen pienen nokareen. Nyt hän ei syönyt sitä ja stressasi koko ajan palautuksessa, että joku huomaa. Ei huomannu. Onko tää normaalia, koska mielestäni aika outoa. Ku en haluis kertoo kenellekkään ku se on sanonu et sitä pelottaa et me kerrotaan jollekkin. Kerran mainitsin asiasta vahingossa äidilleni. Hän taisi olla onneksi omissa maailmoissaan ettei varmaan kuullut. Kun googletan asiasta siellä lukee esim. kerro koulun terveydenhoitajalle. Jooo… ihan hyvä neuvo joillekkin, mutta ainakin omalla kohdalla se ei toimi. Enkä tiedä vaikka tamä olisikin vain jotain vainoharhaisuutta. Mutta aika outo se ainakin minun mielestäni on. Kaveri sitä vaan toitottaa (vaikka en edes kysy) että olen kunnossa ja/tai ei mulla oo mikään.
Hei ja kiitos viestistäsi!
Tosi hyvä, että kirjoittelit ajatuksiasi kaverisi voinnista. Kaverisi syö kertomasi mukaan todella vähän ja tuntuu vahtivan jatkuvasti omaa painoaan. Hänen voinnistaan kyllä herää suuri huoli. Kaverisi tarvitsisi nyt ehdottomasti apua ja tukea, mutta hän pyrkii peittelemään laihduttamistaan ja pelkää tilanteen paljastuvan muille.
Riittävä ja monipuolinen ravitsemus on todella tärkeää nuoren normaalin kasvun ja kehityksen vuoksi. Huono ja riittämätön ravitsemus voi vaikuttaa myös mielialaan, hormonitasapainoon ja kuukautiskiertoon. Normaali hormonitoiminta nuoruusiässä varmistaa luuston kehittymisen vahvaksi ja terveeksi.
Silloin, kun haluaa jatkuvasti pakonomaisesti laihduttaa ja kontrolloi syömistään, voidaan puhua syömishäiriöstä. Jatkuva painon tarkkailu ja syömisen säätely voi aiheuttaa myös häpeää ja syyllisyyttä. Syömishäiriön kanssa kamppailu vie voimia, kun energia menee syömisen tarkkailuun ja oman käyttäytymisen salailuun. Kaverit, perhe ja harrastukset saattavat jäädä sivummalle. Syömishäiriö on sairaus, johon tarvitaan hoitoa ja jota voidaan oikeasti onneksi myös hoitaa.
Kaverisi saattaa kamppailla nyt todella hankalien asioiden kanssa, muttei ehkä halua myöntää sitä. Joskus ihminen saattaa suuttua, kun joku todella osuu asian ytimeen ja se onkin itselle tosi kipeä juttu. Joskus on myös vaikeaa myöntää tarvitsevansa apua ja avun vastaanottaminen voi olla myös vaikeaa. Kaverisi voi kokea, että kontrolloimalla syömistään ja painoaan, hän tavallaan hoitaa jotain itselleen hyvin hankalaa asiaa paremmin, kuin tuketumalla muihin tai hakemalla apua.
Kuulostaa siltä, että olet hyvä ystävä. Uskalsit rohkeasti ilmaista huolesi kaverillesi hänen voinnistaan. Olet myös todella kinkkisessä tilanteessa, kun toivoisit kaverisi saavan apua, muttet halua pettää hänen luottamustaan. Voit itse olla kaverisi tukena ystävänä sen verran kuin itse jaksat, mutta sinä et pysty hänen tilannettaan yksin ratkaisemaan. Sinun kannattaisi jutella kaverisi tilanteesta jonkun luotettavan aikuisen kanssa. Jos juttelu oman vanhemman tai kouluterveydenhoitajan kanssa tuntuu hankalalta, myös koulukuraattorilta tai -psykologilta voi saada apua. Sinä voit purkaa heille ihan vain omaakin huoltasi ja saada itsellesi tukea, koska tilanne on sinulle hankala ja stressaava. Lisäksi ammattilaisina heillä voi olla keinoja auttaa etenemään asiassa niin, että kaverisi saa lopulta apua.
Tsemppiä!
FressisHei! Mitä minun pitäisi tehdä kun olen ihastunut yhteen poikaan ja kerroin sitten sen hänelle eilen snäpissä mutta hän ei ole vieläkään aukaissut sitä. Minulla menee hermot koska hän käy paikalla vähän väliä mutta ei aukaise sitä. Tuo todennäköisesti kertoo siitä ettei häntä kiinnosta niin pitäisikö minun vain unohtaa se?
Moikka ja kiitos kysymyksestäsi!
Olet ollut todella rohkea, kun olet lähettänyt ihastuksellesi viestin. Se ei ole helppoa ja voit olla todella ylpeä itsestäsi! Odottaminen on varmastikin raskasta ja herättää monia kysymyksiä. Poika on viestin saanut, mutta ei ole sitä syystä tai toisesta avannut. Voi olla, että hän odottaa sopivaa hetkeä, voi olla, että häntä jännittää avata viesti koska silloin hänen pitäisi siihen jotenkin reagoida, tai voi olla, että hän ei ole kiinnostunut viestin sisällöstä. Vastausta on mahdotonta tietää ja on kurjaa, jos poika ei mitenkään reagoi ja jäät epätietoisuuteen. Voit oikeastaan toimia kahdella tavalla – kysyt suoraan, saiko poika viestisi ja mitä hän siitä ajatteli, tai annat pojan olla ja keskityt muihin asioihin. Odottelu vie energiaa ja laskee mielialaa, joten asiaan on hyvä saada jokin päätös.
Emme voi vaikuttaa siihen kehen ihastumme ja kehen emme. Lähes jokainen joutuu elämänsä aikana joskus tilanteeseen, jossa omat tunteet eivät saa vastakaikua, tai ihastumme henkilöön, joka on saavuttamattomissa sillä hetkellä. Se tuntuu pahalta, mutta tunne menee ajan kanssa aivan varmasti ohitse. Unohtaminen ei ole aina helppoa, mutta surun ja pettymyksen on hyvä antaa kuitenkin tulla ulos. Näitä tunteita voi käsitellä esimerkiksi juttelemalla kavereiden tai jonkun aikuisen kanssa. Myös ajatuksien kirjoittaminen päiväkirjaan, tai ajan viettäminen itselle mieluisten asioiden parissa saa ajatuksia muualle ja olon pikkuhiljaa paremmaksi. Voit lopettaa hetkeksi pojan sometilien seuraamisen, niin hän ei tule vastaan kaikkialla. Jos asia kovasti vaivaa, voit käydä myös juttelemassa esimerkiksi Sekasin-chatissa. Tärkeintä on, ettei asia vie sinulta liikaa energiaa, sillä ansaitset voida hyvin ja kokea kivoja asioita.
Kohdallesi tulee aivan varmasti poika, joka pitää sinusta juuri tuollaisena kuin olet, ja johon ihastut yhtä voimakkaasti kuin tähän kertomaasi poikaan. Sinun pitää vain antaa ihastumiselle mahdollisuus. Muista, että ansaitset ihania asioita elämääsi!
Ihastuminen on mietityttänyt Fressiksessä myös nimimerkkejä epätoivoinen ja nollavitonen.
Valoisaa kevään jatkoa!
FressisHei!
Olen noin viisitoistavuotias tyttö ja olen alkanut hieman pelätä, että onko minun seksuaalinen kasvaminen jotenkin häiriytynyt, kun olen katsonut pornoa. En ole mielestäni addiktoitunut siihen, vaan olen katsonut sitä harvoin. Jostain syystä se kiihottaa masturboidessa. Olen myös kuitenkin huomannut, että olen alkanut ajattelemaan kaksimielisemmin ja välttelemään miehiä. Se pelottaa ja alkaa kuulostaa jopa sairaalta.
Miten tässä nyt kannattaisi tehdä, kun en voi ottaa tehtyä takaisin. Voisinko jotenkin unohtaa asian helposti? Myös raju porno on alkanut ahdistaa päässä.
Kiitos paljon etukäteen! Toivottavasti tästä on muillekkin apua 🙂
Moikka ja kiitos kysymyksestäsi!
Nuoren seksuaaliseen kasvuun ja kehitykseen kuuluu uteliaisuus kiihottavaa materiaalia, kuten pornoa kohtaan. Siksi monet nuoret pohtivat tätä samaa teemaa. Pornon katselemisessa ei sinällään ole mitään väärää ja sen visuaalisuus toimii monille hyvänä kiihotuksen lähteenä. Jos se kuitenkin aiheuttaa hämmennystä ja ahdistusta, on hyvä pohtia, onko porno itseään varten.
Pohdi, voisitko käyttää kiihotukseen jotain sinua enemmän miellyttävää, ei niin rajua materiaalia? Voisitko kokeilla pornon sijaan kiihottavia mielikuvia, fantasioita, luettavaa materiaalia, kuvia?
Mikäli kaksimieliset ajatukset ja tilanteeseen liittyvät tunteet sekä välttelykäyttäytyminen häiritsee elämää, kannustan sinua keskustelemaan asiasta jonkun turvallisen aikuisen kanssa. Etenkin silloin, jos ajatukset alkavat olemaan pakonomaisia. Keskustelun avulla voit purkaa omia ajatuksia ja tunteita, jolloin ne eivät useinkaan saa niin paljon valtaa. Keskustelu voi auttaa myös saamaan erilaista näkemystä asiaan. Tarvittaessa voit seksuaalisuuteen liittyvissä kysymyksissä kääntyä myös Sexpon maksuttoman neuvonnan puoleen.
Ihanaa kesän odotusta!
FressisHeips!
Olen kasiluokalla oleva tyttö ja olen ihastunut yhteen meidän luokalla olevaan poikaan, mutta en tiedä miten sanoisin asian hänelle.
Hän kuuluu suosittuun porukkaan ja hän on puhelias, toisin kuin minä. En uskaltaisi kertoa pojalle, sillä tämä viettää paljon aikaa erään luokkamme suosituimman tytön kanssa. Entä jos he tykkäävät toisistaan? En tykkää tästä tytöstä muutenkaan, sillä hän kiusaa minua huomaamattomasti.
Olen hyvin epätoivoinen, sillä ihastuin poikaan jo seiskalla. En todellakaan uskalla sanoa mitään hänelle vaikka haluaisin, sillä pelkään hänen kertovan siitä kavereilleen. Toisekseen, en koskaan näe häntä yksin, niin en saa tilaisuutta kertoa ilman ikäviä huomautuksia.
Mikä avuksi? :((
Moikka ja kiitos viestistäsi! Meille tulee paljon kysymyksiä ihastumisesta kertomiseen liittyen, eli et ole ajatustesi kanssa yksin.
Pohdit, miten voisit kertoa ihastuksestasi, mutta samalla totesit, että et uskalla kertoa, koska pelkäät mitä siitä seuraisi. Tilanne on siis aika mutkikas. Kerroit myös pojan viettävän aikaa toisen tytön kanssa. Voi olla, että he ovat vain kavereita, mutta toki heidän välillään voi olla muutakin, sitä on hankala sanoa. Tämä tilanne vie sinulta varmasti voimia ja tuntuu kurjalle, joten olisi tärkeää, että murehtimisen sijaan saisit asialle jonkin päätöksen. Vaihtoehtoja on oikeastaan kaksi – joko rohkaistut ja kerrot, tai jätät kertomatta ja suuntaat tietoisesti ajatuksesi muualle. Voisitko tehdä vaikka listan ja miettiä mitä eri vaihtoehdoista tapahtuisi? Jos kerrot, niin voiko siitä seurata jotain hyvää? Entä huonoa? Kumpi vaihtoehto tuntuu todennäköisemmältä? Entä jos jättäisit kertomatta, vapauttaisiko se mielestäsi tilaa muille kivoille asioille ja saattaisit ehkä huomata, että ympärillä voi olla muitakin kivoja poikia?
Aina emme saa tunteisiimme vastakaikua toiselta, tai asiat eivät mene toivomallamme tavalla ja se tuntuu kurjalta. Eteenpäin meneminen voi olla hankalaa, mutta helpottaa ajan kanssa. Asiaa voi auttaa, jos esimerkiksi lopettaa pojan sometilien seuraamisen ja välttelee samoja paikkoja. Vanha sanontakin sanoo ”poissa silmistä, poissa mielestä”. Nyt sen toteuttaminen voi olla helpompaa, kun koulut ovat kiinni ja näkeminen muutenkin rajallista. Kannattaa myös tehdä asioita, joista itselle tulee hyvä mieli. Jos asia kovasti vaivaa, voit käydä myös juttelemassa esimerkiksi Sekasin-chatissa. Tärkeintä on, ettei asia vie sinulta liikaa energiaa, sillä ansaitset voida hyvin ja kokea kivoja asioita.
Valoisaa kevään jatkoa!
FressisOon huomannut että ystäväni syö koulussa vain salaatin, ja juo useamman lasin vettä. Hän myös palelee paljon ainakin koulupäivien aikana. Hänen vanhempansakin käyvät hänen mukaansa myöhään töissä, niin en tiedä syökö hän kotonakaan kunnolla. En tiedä miten ottaisin asian puheeksi niin, että hän kuuntelisi huoleni. Miten siis otan kaverin syömisen puheeksi tämän kanssa?
Heippa ja kiitos viestistäsi! Hienoa että haluat auttaa ystävääsi ja olla hänen tukenaan, vaikeissa tilanteissa ystävien merkitys korostuu entisestään. Mikäli epäilet, että ystävälläsi saattaa olla syömishäiriöön viittaavaa käyttäytymistä, on aiheen puheeksi ottaminen tärkeää, sillä mitä aiemmin tilanteeseen pystyy puuttumaan, sitä nopeammin toipuminen voi käynnistyä.
Kannattaa valmistautua hyvin tilanteeseen, jossa aiot ottaa aiheen puheeksi. Voit esimerkiksi pyytää ystäväsi kävelylle tai sellaiseen paikkaan, joka on turvallinen ympäristö, eikä ole pelkoa, että tilanteeseen tulisi ulkopuolisia henkilöitä tai muita keskeytyksiä. Mieti etukäteen mitä haluat sanoa, ja muotoile mieluiten lauseesi ns. omasta näkökulmastasi: ”Sinä olet huolestunut, koska sinusta tuntuu, että ystävällä ei ole kaikki hyvin”. Esittele siis asiasi sillä tavalla, miten sinä olet sen kokenut ja huomannut, ettei ystävästäsi tunnu, että syyllistäisit tai syyttäisit häntä. Voit jatkaa kysymällä, että onko ystäväsi itse kiinnittänyt huomiota siihen, ettei hän syö koulussa täysipainoista lounasta? Voi olla, että käyttäytymisen taustalla on muitakin huolia, joten ehkä kannattaa tiedustella, onko ystävälläsi murheita elämän muilla osa-alueilla, liittyen esimerkiksi perheeseen. On hyvä myös korostaa, että välität ystävästäsi ja haluat auttaa ja olet valmis kuuntelemaan hänen huoliaan.
Mikäli sinusta tuntuu hankalalta ottaa asia puheeksi kasvotusten, voit harkita viestin tai kirjeen kirjoittamista. Kun ystäväsi saa viestin ollessaan yksin, voi se herätellä häntä olemaan vastaanottavaisempi.
Lisäksi vinkkaan sinulle Syömishäiriöliiton tukipalvelut, joita kannattaa ehdottomasti hyödyntää: Syömishäiriötä sairastaville ja läheisille on olemassa maksuton tukipuhelin. Tukipuhelimessa päivystävät Syömishäiriöliiton työntekijät. Lisäksi Syömishäiriöliitolla on SYLI-chat, josta voi saada apua. Syömishäiriöliiton sivuilla on myös paljon lisätietoa aiheesta ja vertaistukea, joita kannattaa hyödyntää. Apua voi tarvittaessa hakea myös kouluterveydenhuollon kautta.
Tsemppiä ja aurinkoista kevään jatkoa!
FressisOkei, oon tulossa hulluksi pelkään joka ikistä asiaa mitä voi pelätä ja oon räjähtämispisteessä!! Mun pelot alkoi kasaantuu joskus viimesyksynä, ensin pelkäsin verisuonitauteja, sen jälkeen syöpiä, ja nyt pelkään kaikkea muuta mahdollista mikä voisi liittyä kuolemaan. Heti kun joku mainitsee jonkun syövän nimen minulle iskee paniikki ja minua alkaa pelottamaan. Pelkään hirmuisesti kaikkea tappavia sairauksia:( en tiedä mitä tekisin koska olen viimeiset puolivuotta opetellut pelkäämiäni sairauksia ulkoa koska pelkään niitä ( olen kuin joku kirja kun osaan jo kaiken ulkoa). Yhtäkkiä kun aloin pelkäämään ensimmäisiä asioita niitä alkoi kerääntyä koko ajan enemmän ja enemmän ja nyt pelkään ainakin jotain 200 tautia/syöpää ja olen kovin peloissani. Ennen kun aloin pelkäämään olin ihan normaali tyttö. En edes tiedä miksi pelkään, varmaan siksi että en halua kuolla koska elämä on kivaa, mutta viimeisen puolenvuoden aikana ei niin kivaa koska olen vain pelännyt. Ei ollut silloin kun aloin pelkäämään hyvä idea etsiä netistä tietoa kaikista sairauksista ja syövistä joita pelkään koska se vain vaikeutti oloa ja sitä kautta löysin uusia pelkoja. En pysty keskittymään mihinkään tekemiseen mistä pidän koska minua pelottaa:( en tiedä lähteekö pelkoni enää ikinä:( haluan olla normaali tyttö:( Mä räjähdän kohta koska nyt saa tää pelkääminen riittää mutta en tiiä miten pääsen eroon.
Hei ja kiitos viestistäsi! Hienoa, että otit meihin yhteyttä.
Kerroit pelkääväsi monia eri sairauksia ja se vaikuttaa elämääsi hyvinkin voimakkaasti. Tämä on varmasti uuvuttavaa ja vie iloa elämästä, kuten kerroitkin. Usein tämän tyyppisten pelkotilojen taustalla voi olla jokin ikävä tapahtuma. Muistatko, tapahtuiko viime syksynä jotain, joka sai sinut pelkäämään? Sairastuiko joku läheisesi, oliko elämässäsi liiallista kuormitusta vaikka ihmissuhteisiin liittyen tai jotain muita huolia tai suuria muutoksia? Voi myös olla, että pelkojen alkamisen taustalla ei ole mitään erityistä syytä, mutta tärkeintä olisi nyt pikimmiten saada noita ajatuksia hallintaan. Jos mielen päällä on paljon pelkoja ja huolia, vaikuttaa se myös kropan toimivuuteen ja se taas saa varmastikin pelkäämään enemmän. Tämä kierre on aika ikävä. Pelot voivat aiheuttaa esim. päänsärkyä, lihasjännityksiä ja vatsaoireita.
Saat aivan varmasti vanhan elämäsi takaisin ja pääset irti peloistasi, mutta yksin näiden asioiden muuttaminen ei taida onnistua. Eli nyt sinun olisi syytä kertoa peloistasi jollekin aikuiselle, jonka kanssa voitte yhdessä ottaa yhteyttä tarvittaessa lääkäriin. Lääkäri voi tutkia sinut, niin saat varmuuden siitä, että mitään ei ole pielessä ja voitte samalla jutella siitä, mistä pelot ehkä kertovat. Aikuiselle kertominen saattaa jännittää, mutta voit vaikka näyttää tämän meille kirjoittamasi viestin ja halutessasi tämän vastauksen. Olet viestissäsi kuvannut tosi hienosti tilannettasi! Aikuinen voi olla huoltajasi tai vaikka opettaja tai nuorisotyöntekijä. Tärkeintä on, että kerrot. Jos et tiedä kenen puoleen kääntyä, voit jutella asiasta ensin anonyymisti esimerkiksi nuorten nettipalvelussa Sekasin-chatissa. Ansaitset elää huoletonta elämää ja kuulostaa siltä, että tahto siihen on sinulla kova! Ota siis rohkeasti seuraava askel ja kerro asiasta, niin saat apua tilanteeseesi. Sinä olet tärkeä ja ansaitset voida hyvin!
Rohkeutta ja huoletonta kevättä sinulle!
FressisMitenkä saan yhden vähäpuheisen jätkän kiinnostuu musta?
Moikka ja kiitos kysymyksestäsi!
Samanlaisia pohdintoja pohtii varmasti moni muukin. Omasta ihastumisestaan voi aina kertoa suoraan tai ilmaista sen muuten, kuten vaikka hymyllä, some-tilien seuraamisella ja kommentoimisella tai hakeutumalla toisen seuraan. Näinä aikoina tuo viimeinen ei oikein onnistu, mutta voisitko muuten vihjata tunteistasi? Voi myös olla, että oletkin jo kertonut tunteistasi. Jos tämä poika on silti tosi vähäpuheinen, voi se kertoa monesta asiasta, kuten ujoudesta, jännittämisestä, muista kiireistä tai siitä, ettei hän tunne sinua kohtaan kiinnostusta samoin kuin sinä häntä. Ilman että kysyt suoraan tai teet muuta aloitetta, et oikein voi tietää. Aloitteen tekeminen vaatii rohkeutta, mutta parhaimmillaan se voi palkita ja pääsette tutustumaan paremmin. Jos taas näin ei käy, niin muista, että vika ei ole sinussa!
Ihastumisen tunteet ovat siitä hankalia, että emme voi valita ketä kohtaan niitä tunnemme ja ketä emme. Joskus siis ihastumme sellaiseen ihmiseen, jolta emme saa vastakaikua tunteillemme ja se on kurja juttu. Se ei kuitenkaan tarkoita, että meissä olisi jotain vikaa. Ihastuminen on vähän sama kuin mikä tahansa asia, josta voi pitää tai olla pitämättä. Voit vaikka ajatella, että pidät kovasti salmiakista ja kaverisi hedelmäkarkeista, joita itse et voi sietää. Vaikka kaverisi kuinka kehuisi hedelmäkarkkien hyvyyttä, et niistä pidä. Samoin on ihmisten kanssa – emme voi valita mitä tunnemme ketäkin kohtaan.
Jos tämän pojan kanssa ei asiat etene toivotunlaisesti, se saa tuntua pahalta. Jotta kurja olo ei ottaisi liikaa valtaa, on hyvä keskittyä tekemään päivän aikana asioita, joista nauttii, ja antaa itselleen vaikka puoli tuntia ”murehtimisaikaa” päivittäin. Tarvittaessa voi myös olla hyvä vältellä sometilejä tai muita paikkoja, joissa ihastukseen törmäisi, jotta hän ei pääse mielen päälle niin paljon. Pikkuhiljaa olo alkaa usein muuttua paremmaksi ja saatat huomata, että kiinnostuksesi on hälventynyt. Saatat myös huomata, että lähipiirissäsi voikin olla joku muukin, joka vaikuttaisi kiinnostavalta. Anna siis itsellesi mahdollisuus tutustua myös muihin ihmisiin, kun siltä tuntuu.
Rohkeutta asian esille ottoon! Asiat kääntyvät varmasti parhain päin, tapahtui mitä tahansa!
FressisMoi oon 13.v tyttö 164cm ja 46kg en tiedä mikä on alipainoa ja mikä normaalia mutta sen tiedän että alipaino voi olla riski lapsettomuudelle!! Onko painoni ja pituuteni normaalia painoa? Tai voiko painoni ja pituuteni olla riski lapsettomuudelle??? Olen todella huolissani!!! Toivon pikaista vastausta!!!!!
Moi ja kiitos kysymyksestäsi!
Tällä hetkellä olet lievästi alipainoinen. Noin viisi kiloa painoa lisää ja painoindeksin perusteella olisit normaalipainoinen. Mutta nyt tärkeä asia: olet vielä varsin nuori ja kehityksesi on kesken. Luultavasti murrosikäsi jatkuu vielä ja vähitellen pituuden ja paino suhde korjaantuu itsestään. Voi olla, että olet kasvanut pituutta nopeasti viime vuosien aikana ja painosi vähän laahaa jäljessä. Kun pituuskasvu tasaantuu, korjaantuu usein painokin.
Vakava alipaino on terveysriski, aivan kuin vakava ylipainokin. Lisääntymisterveydelle, eli lasten saamiselle, sekä yli- että alipaino voivat aiheuttaa ongelmia. Nyt kuitenkin jälleen muistuttaisin, että olet nuori ja luulisin, että lasten saaminen ei ole ajankohtaista vielä muutamaan vuoteen. Jos silloin, kun toivot tulevasi äidiksi, sinulla olisi jotain terveyshuolia, saat varmasti apua ja tukea terveydenhuollosta. Sinun ei tarvitse siis olla asiasta sen enempää huolissasi.
Mitä nyt voit tehdä, on elää ihan tavallista nuoren elämää. Oman hyvinvoinnin kannalta tärkeää on syödä monipuolisesti, nukkua riittävästi, pitää hauskaa kavereiden kanssa ja liikkua säännöllisesti. Lisäksi on hyvä välttää päihteiden käyttöä. On myös tärkeää jakaa mahdolliset huolet jonkun kanssa ja tarvittaessa pyytää niihin apua, niin kuin nyt olet tehnytkin.
Aurinkoista kevään odotusta!
FressisOlen ihastunut yhteen meidän luokkamme poikaan mutta luulen että hän on jo yhdessä yhden toisen luokkalaisemme kanssa. Olen lukenut mitä kannattaisi sano ihastukselle mutta kaikki ajatukset tuntuvat järjettömiltä. Niinkuin uskaltaisin sanoa suosituimmalle pojalle hiljaisena tyttönä viestin kautta tai kasvotusten että tykkään hänestä. Kaverini leikillään painostavat minua kertomaan mutta en vain uskalla. Samalla tämä poika on samassa joukossa jotka kiusaavat luokkamme ns. epäsuosittuja ja olen yksi heistä epäsuosituista. Olen hyvin epätoivoinen sillä minä pidän tästä pojasta joten pliiiiis auttakaa!
Moikka ja kiitos lähettämästäsi viestistä!
Ihastumisesta kertominen on vaikeaa, kuten itsekin totesit ja siinä on aina riski torjutuksi tulemisesta. Etenkin nyt, jos on mahdollista, että poika seurustelee toisen kanssa. Tai ainakin jollain tasolla pitää tytöstä, jos viettää paljon aikaa tämän kanssa. Toisten seurustelun väliin ei kannata mennä, sillä siinä joutuu aina joku loukatuksi. Voi siis olla, että kertominen ei ole tässä kohtaa paras ratkaisu.
Kerroit myös, että poika kuuluu ryhmään, joka kiusaa muita nuoria, ilmeisesti myös sinua. Kiusaaminen ei ole koskaan ok. Kertomisessa voi olla riski, että kiusaaminen pahenee. Ansaitset rinnallesi pojan, joka arvostaa kohtelee sinua ja kavereitasi kivasti, eikä kiusaa ketään.
Lähes jokainen joutuu elämänsä aikana joskus tilanteeseen, jossa omat tunteet eivät saa vastakaikua, tai ihastumme henkilöön, joka on saavuttamattomissa sillä hetkellä. Se tuntuu pahalta, mutta tunne menee ajan kanssa aivan varmasti ohitse. Surun ja pettymyksen on hyvä antaa kuitenkin tulla ulos. Näitä tunteita voi käsitellä esimerkiksi juttelemalla kavereiden tai jonkun aikuisen kanssa. Myös ajatuksien kirjoittaminen päiväkirjaan, tai ajan viettäminen itselle mieluisten asioiden parissa saa ajatuksia muualle ja olon pikkuhiljaa paremmaksi. Jonkin ajan kuluttua saatat huomata, että pojan näkeminen ei tunnukaan enää samanlaiselta kuin ennen, ja että mielenkiintosi on kohdistunut muihin asioihin. Usein on myös niin, että niin kauan kuin elättelee toiveita, on vaikea olla avoinna myöskään uudelle ihastuksen mahdollisuudelle.
Emme voi vaikuttaa siihen kehen ihastumme ja kehen emme. Se, että poika pitää jostain toisesta ei siis kerro sinusta mitään. Kohdallesi tulee aivan varmasti poika, joka pitää sinusta juuri tuollaisena kuin olet, ja johon ihastut yhtä voimakkaasti kuin tähän kertomaasi poikaan. Sinun pitää vain antaa ihastumiselle mahdollisuus. Muista, että ansaitset ihania asioita elämääsi!
FressisHei! Minun kaverini on selvästi vakavasti masentunut, nimittäin hän on viillellyt jo kovinkin paljon ja muutenkin puhuu aina kuinka hänellä ei ole mitään syitä elää tms. Hän myös juuri puhui kuinka hän haluaisi tappaa itsensä ja sanoi että hän pystyisi ehkä elämään vielä pari päivää, ja se on todella huolestuttavaa! Hän on itse sanonut että ei halua kertoa omalle äidilleen tai kellekkään ammattilaiselle koska ”he eivät pysty auttamaan”… Olen 100% varma että hän tarvitsee apua, mutta en itse halua avata asiaa kenellekkään aikuiselle. Ja kyseessä on siis 14v poika.
Kysyjän tekstistä on jätetty pois henkilökohtaisia kuvailuja tilanteesta.
Hei ja kiitos kysymyksestäsi!
Hyvä, että kysyit apua. Kaverisi on todella kokenut rankkoja aikoja ja hänestä herää suuri huoli. Hän tarvitsee nyt ehdottomasti aikuisen apua ja tukea, kuten sinäkin ajattelet. Kaverisi ei kuitenkaan haluaisi kertoa itsetuhoisista ajatuksistaan ja voinnistaan aikuiselle, koska kokee ettei häntä voida auttaa.
Onneksi asia ei ole näin vaan häntä voidaan auttaa. Usein kuitenkin huonosti voiva ja itsetuhoisista ajatuksista kärsivä ihminen on todella jumissa eikä kykene näkemään mitään poispääsyä raskaasta olostaan. Häntä voi pelottaa ja jopa hävettää omat ajatuksensa. Hän voi olla niin uupunut, ettei jaksa ja pysty itse hakemaan apua.
Sinulla on nyt taakka harteillasi, kun tiedät kaverisi tilanteesta etkä haluaisi kertomasi mukaan avata asiaa aikuiselle. Tilanne on nyt kuitenkin niin vakava, että sinun kannattaa ehdottomasti kääntyä aikuisen puoleen. Ensinnäkin siksi, että kaverisi on voi oikeasti olla hengenvaarassa ja hän voi todella huonosti. Toisekseen tämä taakka on sinulle liian suuri kantaa ja olet ilmeisesti itsekin alaikäinen. Tämä asia kuuluu nyt aikuisen hoitoon.
Aikuinen, jolle voit kertoa asiasta, voi olla kouluterveydenhoitaja, opettaja, oma vanhempasi tai joku muu tuttu aikuinen. Kouluterveydenhuollossa tiedetään, miten tällaisten asioiden kanssa edetään. Oman vanhemman tai muun aikuisen kanssa voi myös ottaa yhteyttä kouluterveydenhuoltoon, lastensuojelun tai terveyskeskuksen päivystykseen. Voitte soittaa myös Mielenterveysseuran ympäri vuorokauden auki olevaan kriisipuhelimeen puh. 09-2525 0111.
Kaverisi on onnekas, kun hänellä on sinut ystävänä. Hädän hetkellä olet ollut rinnalla ja kysyt apua hänen puolestaan. Voit itse olla kaverisi tukena ystävänä sen verran kuin itse jaksat, mutta sinä et pysty hänen tilannettaan yksin ratkaisemaan. Sen vuoksi käännythän aikuisen puoleen ja annat aikuisen ottaa tilanteesta vastuun!
FressisMoi! Mua huolestuttaa todella paljon olen lukenut monia uutisia siitä että telkkarin katselu aiheuttaisi syöpää ja joissain artikkeleissa sanotaan että jo 2h katselu päivässä voi nostaa syöpäriskiä niin tarkoittaako se vain yhden satunnaisena päivänä telkkaria katsottuna 2h vai että pitää monena päivänä peräkkäin katsoa telkkaria 2h? Onko tämä edes totta että telkkarin katselu aiheuttaisi syöpää? Ja jos satunnaisesti katsoo telkkaria noin 3krt kuukaudessa 2h kerrallaan voiko se olla vaarallista?
Hei ja kiitos kysymyksestäsi!
Sinun ei tarvitse olla huolissasi asiasta, sillä television katselu ei ole vaarallista eikä se aiheuta syöpää.
Arkeemme sisältyy nykypäivänä usein paljon istumista ja myös erilaisten ”ruutujen” ääressä olemista. Pitkäaikainen paikallaanolo ja ruudun ääressä oleminen voi kuitenkin saada olon tuntumaan ”vetämättömältä” ja aiheuttaa esimerkiksi niska- tai selkäkipuja.
Ihmiskeho- ja mieli tarvitsevatkin istumisen ja paikallaanolon vastapainoksi myös liikettä pysyäkseen terveenä ja hyvinvoivana. Istumista ja paikallaanoloa on hyvä pyrkiä tauottamaan esimerkiksi jaloittelemalla. Lisäksi arkipäivään on hyvä sisällyttää myös säännöllistä ja monipuolista liikuntaa. Liikkumalla säännöllisesti voi helposti edistää omaa hyvinvointiaan ja saada lisää energiaa arkipäivän puuhiin. Tämä ei tarkoita sitä, etteikö vapaa-ajalla voisi myös hyvin löhöillä telkkaria katsellen. Oman hyvinvoinnin kannalta kyse on ennen kaikkea tasapainosta arjen eri toimintojen välillä.
Tsemppiä kevääseen!
FressisMitä jutella ihastukselle jos tunnetaan jo ihan hyvin?
Moikka ja kiitos kysymyksestäsi!
Ihastuksen lähellä oleminen saattaa jännittää, pistää kielen solmuun ja sanat hukkaan. Ei siis ihme, että joskus kaipaa rohkaisua ja neuvoja tilanteeseen. Mitä jos ehdottaisit, että kävisitte vaikka yhdessä leffassa, tai tekemässä jotain muuta teille mieluista? Sen jälkeen on helppo jutella yhdessä koetusta asiasta. Voisitte jutella myös tulevaisuuden haaveista, teille yhteisistä asioista (käyttekö esim. samaa koulua?) tai harrastuksista.
Ihastukselle voi jutella ihan samoista asioista, kuin joista juttelisit ystäviesikin kanssa. Toisesta voi aina oppia uutta. Joskus on myös ihan ok olla hiljaa ja vain nauttia toisen läsnäolosta, vaikka telkkaria katsellen tai musiikkia kuunnellen. Oikeassa seurassa hiljaisuuskaan ei tunnu pahalta. On myös ihan ok sanoa, että ”en keksi nyt mitään puhuttavaa”. Sekin saattaa jo itsessään laukaista jännitystä ja keventää tunnelmaa.
Mikäli ihastuksesi ei tiedä, että pidät hänestä, rohkaisisin sinua kertomaan asiasta. Yhteistä keskustelua voi nimittäin olla hankala pitää yllä, jos samalla salaa toiselta näin tärkeän asian. Ihastuksesta kertominen ei varmastikaan ole helppoa, eikä siihen ole mitään oikeaa tapaa. Jos olette ystäviä, voi olla hyvä sanoa toiselle, että jos hän ei tunnekaan samoin, ei se haittaa ja et halua asian pilaavan ystävyyttänne.
Ihastuksen tunteetkin menevät usein pikkuhiljaa ohi, jos niihin ei saa toiselta vahvistusta. Ja jos tunne ei ole molemminpuolinen, niin muistathan, että syy ei ole sinussa. Me emme voi valita kehen ihastumme ja kehen emme, samoin kuin emme voi vaikkapa valita mistä jäätelömausta pidämme eniten – yksi pitää mansikasta ja toinen suklaasta, ilman suurempaa syytä.
Aurinkoista vuoden alkua ja rohkeutta keskusteluihin!
FressisMiten kertoa ihastuksesta muijalle?
Moikka ja kiitos todella hyvästä kysymyksestäsi!
Samaa kysymystä pohtii lähes jokainen jossain vaiheessa, ja suurinta osaa ihmisistä jännittää ottaa asia puheeksi. Ihastustaan voi osoittaa monin tavoin – katsekontaktilla ja hymyllä, hakeutumalla toisen seuraan, kyselemällä kuulumisia tai kutsumalla toisen vaikka leffaan. Myös toisen kehuminen, tai suoraan ihastuksesta kertominen ovat hyviä tapoja ilmaista toiselle, että hän on kiinnostava.
Lähestyminen voi olla helpompaa viestillä, kuin kasvotusten ja se on ihan ok! Se antaa myös toiselle aikaa pohtia mitä tunteita kertomasi hänessä herättää. Jos liikutte samassa porukassa, tai tapaatte vaikka kahdestaan, voit seurata ihastuksesi käyttäytymistä seurassasi. Usein sen kyllä huomaa, jos tunne on molemminpuolista. Mitään yhtä oikeaa tapaa ei ole, joten on hyvä toimia itselle hyväksi tuntemalla tavalla. Voit myös pohtia, miten haluaisit, että sinua lähestyttäisi, jos tilanne olisi toisinpäin?
Ihastuksestaan kertominen on rohkeaa, koska koskaan ei voi tietää miten toinen siihen reagoi. Mikäli tunteesi eivät saisikaan vastakaikua, muistathan että vika ei ole sinussa. Lähes jokainen tulee jossain elämänsä vaiheessa torjutuksi, koska aina tunteet ja toiveet eivät kohtaa. Voi olla, että joskus käy myös niin, että joku kertoo sinulle ihastuneensa sinuun, mutta itse et koe samoin.
Torjutuksi tulemisen pelosta ei ihastustaan kannata jättää kertomatta. Parhaimmillaan ihastuksesi kohde tuntee samoin. Ja jos ei tunne, niin voit olla itsestäsi ylpeä, että kerroit ja suunnata ajatuksesi muihin asioihin. Ihastuksen tunteen ohi meneminen voi kestää aikansa, mutta tekemällä itselle mieluisia asioita, se helpottaa pikkuhiljaa.
Rohkeutta ja tsemppiä tilanteeseesi!
FressisOnko mitään sairautta minkä oireet näkyy seuraavasti: illalla mua masentaa melkein jokapäivä(1/7 jos ei masenna) koulussa mulla on hauskaa mutta 15-30minuutin välein tulee sellanen outo mielenalanheitto masentuneeseen/häpeävään mieleen, ja sitten siitä minuutti niin kaikki on taas ennallaan. Ja mulla on todettu pari vuotta sitten masennus
Moikka ja kiitos meille lähettämästäsi viestistä!
Olet tosi hienosti kuunnellut omaa oloasi ja pysähtynyt sen äärelle pohtimaan, mikä sinulla voisi olla. Mieleen liittyvät sairaudet eivät ole ihan yhtä yksinkertaisia kuin vaikka flunssan toteaminen. Siksi olisi tärkeää, että niistä juteltaisiin aina terveydenhoitajan tai lääkärin kanssa.
Kerroit, että sinulla on todettu aikanaan masennus. Masennuksesta toipuminen voi viedä aikaa ja joskus masennus voi palata uudelleen myös itsestä riippumattomista syistä. Näin voi olla kohdallasi. Se ei välttämättä tule takaisin heti yhtä isosti kuin aiemmin, vaan ikään kuin koputtelee ja antaa pieniä merkkejä itsestään. On tärkeää, että niihin tarttuu silloin, jotta olo ei pääse kurjemmaksi. Omaa oloa ja ajatuksia voi pysähtyä tarkastelemaan erilaisten tehtävien kautta. Masennuksen hoidon tueksi on kehitetty nuorille oma ohjelma, josta löydät tällaisia tehtäviä. Tehtäviä voit tehdä, vaikka sinulla ei masennusta olisikaan. Löydät ohjelman täältä: https://www.mielenterveystalo.fi/nuoret/itsearviointi_omaapu/oma-apu/masennuksen_omahoito/Pages/default.aspx.
Jos tehtäviä, tai niihin liittyviä tekstejä lukiessasi sinulla herää ajatuksia ja koet, että olosi ei parane, on hyvä jutella aikuisen kanssa. Tarkastele oloasi myös esimerkiksi joululomalla – koetko päivien aikana iloa ja hyviä hetkiä? Mitä asioita voisit arjessasi tehdä, jotka ruokkivat hyvää mieltä – kaverille viestittely, tunteiden ilmaisu esim. maalaamalla tai musiikin kuuntelu. Jos tuntuu, että joululomalla olosi on pääasiassa kurja, juttele siitä rohkeasti sinulle tärkeille ihmisille. Jos et tiedä kenen puoleen kääntyä, voit jutella esim. nuorille tarkoitetussa chatissa nimettömästi: https://www.netari.fi/avoimet-chatit/. Tärkeintä on, että et jää ajatustesi kanssa yksin, sillä ansaitset voida hyvin.
Levollista ja lämmintä loppuvuotta sinulle!
FressisOlisiko vinkkejä viiltelyn lopettamiseen, koska en pysty/halua/voi puhua kellekään aikuiselle yms tästä, mutta joskus tuntuu, että viiltely on vain ainut vaihtoehto siinä tilanteessa, auta….
Hei ja kiitos viestistäsi!
Hienoa, että otit meihin yhteyttä, etkä jäänyt pohtimaan asiaasi yksin. Viiltely on oire jostakin ja vahingollinen tapa käsitellä pahaa oloa. Ensisijaisen tärkeää olisi selvittää mistä tarve viiltelylle johtuu. Onko elämässäsi tapahtunut asioita, jotka aiheuttavat sinulle pahaa oloa – riitoja kotona tai ystävien kanssa, menetyksiä, ikäviä kokemuksia tai murheita? Vai onko olosi kokonaisvaltaisesti niin paha, että viiltely tuntuu olevan ainoa ratkaisu? Viiltely syntyy tarpeesta päästä ikävästä tunteesta eroon. Tärkeää lopettamisen onnistumiselle on erilaisten tunteiden tunnistaminen ja sietäminen, sekä se, että uskaltaa kertoa ja ilmaista niitä myös muille. Muuten ikävät tunteet patoutuvat sisällesi ja vievät kaiken tilan ilolta.
Kun opit käyttämään muita keinoja tunteiden käsittelyyn, tarve viiltelyyn vähenee. Tämä voi olla kuitenkin vaikeaa yksin. Viiltelyn lopettamisen ja oman käytöksen ymmärtämisen avuksi on kehitetty nuorille oma-apuohjelma. Löydät sen täältä: https://www.mielenterveystalo.fi/nuoret/itsearviointi_omaapu/oma-apu/vapaaksi_viiltelysta/Pages/default.aspx. Sivulla on tehtäviä, jotka auttavat sinua ymmärtämään miksi viiltelet ja antavat vaihtoehtoisia toimintamalleja. Omaa pahaa oloaan voi purkaa myös eri ilmaisukeinoin. Piirrä tai maalaa paha olo paperille – käytä värejä ja muotoja, jotka kuvaavat omaa oloasi. Tai kirjoita tai videoi ajatuksesi – anna sanojen vain tulla, älä mieti onko ulos tuleva teksti järkevää. Mitä useammin ilmaiset tunteitasi eri tavoin, sen helpommaksi se muuttuu.
Vaikka omaa oloaan voi helpottaa omalla toiminnalla, on tilanteesi kuitenkin sellainen, että on tärkeää, että kerrot siitä aikuiselle. Kenenkään ei kuulu selvitä pahasta olosta yksin – ei sinunkaan. Viiltelyn ei tarvitse olla ainoa vaihtoehto, sillä pahasta olosta on mahdollista päästä yli. Yksin se vain on usein liian raskasta, kun olo on päässyt riittävän pahaksi. Kertominen ei ole helppoa, mutta avun pyytämistä ei tarvitse hävetä tai pelätä. Kaikkea ei tarvitse kertoa kerralla, vaan voit lähettää esim. terveydenhoitajalle tai opettajalle viestin, jossa kerrot voivasi huonosti, tai tarvitsevasi apua. Voit myös näyttää tämän meille kirjoittamasi viestin. Aikuisen tehtävänä on ottaa vastuu siitä eteenpäin ja auttaa sinua voimaan paremmin. He ymmärtävät kyllä, että avun pyytäminen ei ole ollut sinulle helppoa.
Koska joululoma on nurkan takana, voi olla, ettet ehdi jutella asiasta ennen sitä. Älä jää kuitenkaan tunteidesi kanssa yksin, vaan käy juttelemassa olostasi turvallisten aikuisten kanssa esimerkiksi chatissa. Avoinna olevat chatit löydät täältä: https://www.netari.fi/avoimet-chatit/
Ensimmäinen askel on aina vaikein, mutta pystyt siihen varmasti. Ota asia rohkeasti esille, sinä ansaitset voida paremmin!
FressisMoi! Mä en ole varma onko mulla lievää masennusta, koska joskus tunnen itseni onnelliseksi ja pystyn nauramaan jne, mutta toisaalta, kun olen yksin aina itken ja ns. romahdan. Aina, kun olen yksin omassa huoneessani kaikki murheet, riidat, menetykset tulevat heti mieleen, ja tuntuu, etten vain jaksa. Minulla on monia ihania ystäviä, jotka kertovat minulle heidän murheensa ja autan heitä tietysti, mutta koen, ettei minulla ole sitä roolia, että kertoisin heille omista asioistani. Tottakai olen heille jostain kertonut, mutta esim. siitä, että minulla on paljon kotona vaikeuksia ja en haluaisi mennä kotiin lainkaan, on jäänyt vain omaan päähäni. En pysty puhumaan oikeastaan kellekään täysin rehellisesti tai esittämättä, koska haluan muilla olevan kaikki hyvin. Minulla on ihan sika huono omatunto, koska aina, kun joku kysyy minulta onko kaikki hyvin, vastaan vain joo, mutta kotona itken kaiken peittelemäni ulos. Olen myös alkanut viiltelemään, josta en ole kertonut. Koitan lopettaa, mutta se on vaikeaa… auttaisitko?
Hei ja kiitos tärkeästä viestistäsi!
Kerrot että kohdallesi on osunut murhetta, menetyksiä ja riitoja ja myös tilanne kotona on vaikea. Kerroit myös, että otat paljon kantaaksesi ystäviesi huolia, mutta et saa itse kerrottua omistasi. Tuntuu, että kannat paljon vastuuta muiden hyvästä olosta, mutta oma olosi jää taustalle. Kasvuun kuuluu ajoittaiset mielialanvaihtelut, mutta kertomasi kuulostaa siltä, että kyseessä voisi olla jotakin muuta. Masennuksen tunteet voivat olla ohimeneviä, mutta mikäli olo jatkuu yli kahden viikon ajan, voi kyseessä olla masennus, joka vaatii hoitoa. Kertomasi olotila, sekä mainitsemasi viiltely kertovat, että kyseessä voi olla tällainen tilanne, ja nyt olisi tärkeää, että saat oloosi pian apua.
Kenenkään ei tarvitse selvitä yksin ja harva on niin vahva, että selviää kaikista elämän koettelemuksista ilman apua. Avun pyytäminen ei ole helppoa ja se vaatii rohkeutta. Uskon kuitenkin, että sinusta on siihen. Ensimmäisen askeleen ottaminen on kuin laastarin irti repäisy – jännittää ja kihelmöi, mutta pahin on nopeasti ohi ja olo alkaa helpottaa, kun tunteita puhuu ulos. Kuvaat viestissäsi tosi hienosti omia tunteitasi ja ajatuksiasi. Mitä jos näyttäisit kirjoittamasi viestin koulussa terveydenhoitajalle tai jollekin opettajista, jos terveydenhoitajan luo meno jännittää? Oikeastaan sillä ei ole väliä kenen aikuisen puoleen käännyt, kunhan käännyt. Kertomastasi olosta on mahdollista päästä eteenpäin ja voida hyvin. Yksin se on vaikeaa, eikä sinun tarvitse siihen pystyä. Ympärilläsi on ihmisiä, jotka välittävät sinusta ja kysyvät vointiasi, koska haluavat sinun voivan hyvin. Anna heille mahdollisuus olla vaihteeksi sinun tukenasi.
On hienoa, että pystyt vielä kokemaan iloa ja onnellisuutta ystäviesi kanssa, vaali näitä hetkiä. On kuitenkin aikuisten vastuulla huolehtia, että saat keskittyä kasvamiseen ja ilon aiheisiin kaikkina päivän hetkinä, etkä jää murheidesi tuoman taakan alle yksin. Mitä jos ystäväsi kertoisi sinulle saman, jonka kerroit nyt viestissäsi? Kehottaisit häntä varmastikin juttelemaan asiasta aikuisen kanssa, koska olisit hänestä huolissasi. Miksi et toimisi samoin itsesi kohdalla?
Jos olosi tuntuu joululoman aikana kurjalta, kun koulu on tauolla, tai jos kotona on hankalaa olla, voit käydä juttelemassa olostasi myös nimettömässä chatissa aikuisten kanssa. Avoinna olevat chatit löydät täältä: https://www.netari.fi/avoimet-chatit/
Rohkeutta sinulle! Pidä itsestäsi huolta, olet sen arvoinen!
FressisEn tiedä pystyttekö vastata tähän mutta Jos pelaa yli 4 tuntia päivässä onko sillon suurempi mahdollisuus saada sydän/aivoinfarkti jostain semmosta luin mutta en löytänyt muualta samanlaista tietoa joten en tiedä uskonko siihen koska kaikkeenhan ei kannata uskoa mutta olisi kiva tietää koska itse tykkään pelata todella paljon koska mitä muutakaan tekisin??
Hei ja kiitos kysymyksestäsi!
Olet siis huolissasi runsaan pelaamisen ja sydän- ja aivoinfarktin välisestä yhteydestä. On tietysti totta, että sydän- ja verisuonitautien (sydän- ja aivoinfarkti kuuluvat sydän ja verisuonitautien vakaviin seuraamuksiin) riskitekijöihin kuuluu esimerkiksi vähäinen liikunta. Riskitekijöitä kuitenkin ovat myös erityisesti tupakointi, epäterveellinen ruokavalio, ylipaino, pitkään kestänyt kova stressi ja erityisesti ikä. Vanhemmilla ihmisillä on huomattavasti suurempi riski sairastua kuin nuorilla, joilla riski on kyllä hyvin pieni. Elintavat ovat kokonaisuus ja kun arjessa pitää huolen siitä, että harrastaa liikuntaa säännöllisesti, syö pääsääntöisesti terveellisesti, ei tupakoi ja huolehtii myös levosta, niin pystyy parhaiten estämään vakaviin sydän- ja verisuonsairauksiin sairastumisen aikuisena. Lisäksi on myös tärkeää osata ottaa rennosti ja nauttia elämästä.
Pelaaminen ei sinänsä ole huono asia, jos siitä nauttii ja sen kautta on saanut myös esimerkiksi kavereita. Pelaaminen on monelle nuorelle nykyään tärkeä harrastus. On kuitenkin tärkeää, että koulun jälkeen ja viikonloppuisin olisi myös muutakin tekemistä kuin pelaaminen. Pelaamisen lomassa täytyisi muistaa pitää taukoja, koska niin aivot kuin kehokin tarvitsevat liikuntaa ja taukoa ruudun ääreltä. Kavereita on hyvä myös tavata kasvokkain, koska toisten ihmisten läsnäolo on meille ihmisille tärkeää ja samalla oppii tärkeitä sosiaalisia taitoja. Iltaisin pelaaminen on hyvä lopettaa ajoissa viimeistään 1-2 tuntia ennen nukkumaan menoa, jotta saa nukahdettua. Aivot jäävät helposti kierroksille ja rentoutuminen voi olla vaikeaa, jos pelaa myöhään. Lisäksi on hyvä miettiä, minkälaisia pelejä pelaa. Tietynlaiset pelit voivat kehittää esimerkiksi ongelmanratkaisukykyä ja toimimista ryhmässä, mutta esimerkiksi jatkuva väkivaltaisten räiskintä- ja sotapelien pelaaminen ei tee kellekään hyvää ja voi vaikuttaa mieleen ja ajatuksiin ikävällä tavalla.
Arki on siis kokonaisuus ja pitkällä tähtäimellä jokainen voi omilla valinnoillaan vaikuttaa omaan riskiinsä sairastua sydän- ja verisuonitauteihin. Nuorena sinun riskisi on vielä hyvin pieni. Pystyt kuitenkin jo nyt opettelemaan sellaisia tapoja, joiden avulla voit vaikuttaa siihen, että voit viettää terveellistä elämää myös aikuisena. Neljä tuntia päivässä pelaamista etenkin ilman taukoja kuulostaa aika paljolta. Et varmastikaan nyt saa sydän- tai aivoinfarktia sen vuoksi, mutta ajattelen enemmän kokonaisvaltaista terveyttäsi ja hyvinvointiasi. Onko sinun vaikea lopettaa pelaamista tai onko vaikea keksiä muuta tekemistä? Jos näin on, niin voisit jutella asiasta esimerkiksi vanhempasi tai koulukuraattorin kanssa. Voisitte yhdessä miettiä, miten pelaamista olisi hyvä tauottaa tai rajata ja mitä kaikkea muutakin mukavaa voisit tehdä. Se ei tarkoita, ettetkö voisi pelata ollenkaan.
Pelaamiseen liittyvät teemat ovat mietityttäneet myös nimimerkkiä I dont have life.
Mukavaa syksyn jatkoa!
Fressis
Minulla on semmoinen ongelma että olen netissä ihan liika kaikki mitä teen olen joko puhelimella katson telkkaria pelaan koska ei ole muuta tekemistä jos olen kavereiden kanssa nekin käyttövät vain kännykkää ja suositus päivässä olisi että pelaa 2 tuntia koska se ei ole hyväksi jos pelaa joka päivä mutta minä pelaan joka päivä koko päivän koska en keksi muuta tekemistä koska niinku en vaa tajuu mitä voisin tehä ku ei oo mitää ulkona on tylsää eikä kotonakaan voi tehdä mitään olen yrittänyt keksiä vaikka mitä mutta ei rule mitään maailma on hyvin tylsä paikka mikä edes on elämän tarkoitus eikä me hyödytä mistään mitä me tehään ku kuummiski kuollaan ja tällee Elämä on tylsäö siks pelaan joka päivä 24/7 TIIÄN OLI VÄHÄN OUTO KYSYMYS!!!!
Moikka ja kiitos viestistäsi!
Kysymyksesi ei ollut ollenkaan outo, vaan pohdit itse asiassa hyvin samoja asioita, kuin moni muukin nuori. Ja mahtavinta on, että et jäänyt pohtimaan niitä yksiksesi, vaan haluat asiaan muutosta ja kirjoitit meille.
Kuten viestissäsi kirjoitit, on pelaamiselle ja ruudun ääressä olemiselle tosiaan asetettu tiettyjä suositusaikoja. Ne lähtevät siitä ajatuksesta, että päivässä olisi muitakin kivoja asioita kuin pelaaminen. Jatkuva ruudun edessä istuminen rasittaa myös silmiä ja muuta kroppaa, ja voidakseen hyvin mieli tarvitsee muita virikkeitä ja keho liikuntaa.
Voisitteko sopia kavereiden kanssa, että kun olette yhdessä, laitatte kännykät pois ja teette asioita yhdessä ilman puhelimia? Ehdota kavereille vaikka kilpailua, jossa voittaja on se, joka pystyy olemaan kauiten katsomatta puhelintaan. Jos asiasta on yhdessä puhuttu, on siihen helpompi sitoutuakin ja voi olla, että myös kaverisi ovat pohtineet samoja asioita.
Kotona ollessasi voisit aloittaa pienin askelin. Jätä puhelin esimerkiksi toiseen huoneeseen ja keskity yhteen tekemiseen kerrallaan. Jos katsot telkkaria, älä vilkuile puhelinta mainostauoilla. Bussimatkalla kouluun tai muihin menoihin laita sen sijaan kuulokkeet korville, kuuntele lempimusiikkiasi ja anna silmien levätä. Se on jo pieni teko itsesi hyväksi, ja voit vaikka palkita itsesi jollain kivalla asialla onnistuttuasi vaikka viikon ajan toimimaan näin. Myös ennen nukkumaanmenoa on hyvä rauhoittaa ilta. Voit esimerkiksi kuunnella sängyssä mielimusiikkiasi tai lukea kirjaa.
Pelaamisen rinnalle voisi olla hyvä miettiä myös jotain harrastusta. Sen ei tarvitse olla ohjattua, vaan esimerkiksi jonkin soittimien soiton voi aloittaa ilman ohjausta. Voit kysyä esim. koulun musiikinopettajalta vinkkejä mistä oman soittiminen voisi saada edullisesti tai lainaan. Soittamisessa on vähän sama ajatus kuin pelaamisessa – siinä voi haastaa itseään tulemaan koko ajan paremmaksi. Jos joku kaverisi kiinnostuu, niin voitte kokeilla yhdessä jotain uutta harrastusta.
Muun tekemisenkään ei tarvitse olla mitään erityistä. Oman huoneen siivoaminen, piirtäminen, spotify-soittolistan tekeminen tai välipalan laitto ovat kaikki asioita, jotka katkaisevat pelaamisen. Jos haluat, voisit jutella muiden nuorten kanssa siitä, mitä he tykkäävät tehdä vapaa-ajalla. Keskustella voit nimettömästi esimerkiksi Sekasin Discord-alustalla.
Elämän tarkoituksen pohtiminen on iso asia, eikä siihen ole oikeastaan vastausta. Voisiko kuitenkin ajatella, että kaikkien päivien ei tarvitse olla sen kummemmin merkityksellisiä? Että ajoittainen tylsyys, ihan vaan oleminen ja tavallinen arki ovatkin ihan kaikkien elämään kuuluvia asioita. Usein nämä vaiheet voivat kestää pitkäänkin ja se on ihan normaalia. Jossain vaiheessa taas tulee vaihe, jossa huomaa elämän olevan aika jees. Oman elämän tarkoitusta voi myös pohtia pysähtymällä miettimään, mitkä asiat ovat itselle tärkeitä ja mitä elämässä arvostaa. Näitä voit pohtia erilaisten tehtävien avulla, joita löydät esimerkiksi Vahvistamon Hyvän mielen treenivihkosta. Voit tulostaa vihkon itsellesi koulussa tai tehdä tehtäviä omalle paperille ohjeiden mukaan. Tee vaikka yksi tehtävä päivässä illalla ennen nukkumaanmenoa.
Olet jo pitkällä, kun olet havahtunut, että haluat tehdä asialle jotain. Vaikeinta on omien tapojen muuttaminen. Usein ihmiset aloittavat isolla rytinällä ja kun se ei onnistu, se harmittaa. Aloita siis pienin askelin ja tarkastele millainen olo sinulle siitä tulee. Pienet askeleet motivoivat sinua isompiin muutoksiin.
Tämän viestin luettuasi, kehotan sinua nousemaan ylös, laittamaan musiikkia korville ja lähtemään pienelle kävelylle ulos, satoi tai paistoi. Lupaa itsellesi, että kävelet vaikka neljän kappaleen verran ja sen jälkeen voit palata aiemman tekemisen äärelle. Se on se ensimmäinen pieni askel 🙂
Pelaamiseen liittyvät teemat ovat mietityttäneet myös nimimerkkiä Peliriippuvainen
Mukavaa syksyn jatkoa sinulle!
FressisMoi tota oon vähän luulosairas niin onko luulosairauteen jotain apua tai jotain kun aina jos sattuu vähän johonkin olen heti aivan paniikissa. Muistan kun minulla oli mahakipuja ja mahakivut voi johtua monesta eri syystä mutta ajattelin että se on suolistosyöpä ja olin ihan kauhuissani että oisi kiva jos jostain saisi apua 🙂
Moikka ja kiitos kysymyksestäsi!
Ei ole mitenkään harvinaista, että oudon vaivan alkaessa ihminen miettii, voiko kyse olla jostain vakavasta. Sellaista tekevät luultavasti kaikki, myös sairaanhoitajat ja lääkärit, jotka kuitenkin ammattinsa puolesta hyvin tietävät, että harvinaiset vaivat ovat harvinaisia ja yleensä oireen takaa löytyy jotain harmitonta ja helposti hoidettavaa.
Jos kuitenkin menet aivan paniikkiin ja olet aivan kauhuissasi, kuten kysymyksessäsi kerroit, on tilanne vähän toinen. Usein tällainen “luulosairastelu” tai itsensä tarkkailu liittyy johonkin laajempaan pulmaan. Tavallisinta tällainen kaikenlaisten tuntemusten seuraaminen ja niistä hermostuminen on tilanteissa, joissa on esimerkiksi enemmän stressiä, kuormitusta tai ahdistuneisuutta muutoinkin. Kun tällainen tilanne helpottaa, vähenee yleensä itsensä tarkkailukin.
En tiedä, oletko käynyt keskustelemassa asiasta vielä kenenkään kanssa, mutta se olisi kyllä suositeltavaa. Apua voit saada esimerkiksi kouluterveydenhoitajalta, koulupsykologilta tai lääkäriltä. On tärkeää, että kokonaistilannettasi arvioitaisiin tarkemmin, jotta löytyy selitys sille, miksi reagoit erilaisiin tuntemuksiin, niin kuin reagoit. Omahoito-ohjeita ahdistuksen hallintaan löytyy myös netistä, esimerkiksi nuorten mielenterveystalosta. Tärkeintä kuitenkin olisi, että kävisit ainakin alkuun keskustelemassa huolestasi jonkun ammatti-ihmisen kanssa.
Tsemppiä syksyyn!
FressisOnko totta, ettei lievästä alipainosta ole haittaa elimistölle? Onko jotain syytä, miksi en laihduttaisi muutamaa kiloa? Tähänastisilla elämäntavoillani painoni on pysynyt normaalipainon alarajalla.
Hei ja kiitos kysymyksestäsi!
Normaalipainolle on laskettu raja-arvot, jotka perustuvat nimenomaan terveydellisiin seikkoihin. Normaalipainoinen ihminen on todennäköisesti terveempi, kuin henkilö, jolla on yli- tai alipainoa. Toki on ihmisiä, joilla lievä ali- tai ylipaino ei aiheuta ongelmia, mutta yleisimmin, kun ihmisiä tarkastellaan isoina tuhansien ihmisten joukkoina, nähdään selvästi, että normaalipaino on terveyden ylläpitämisen kannalta hyvä tila.
Ihmiset ovat hyvin yksilöllisiä sen suhteen, miten keho reagoi alipainoon. Osan kohdalla jo pienikin alipaino voi näkyä esimerkiksi kuukautiskierron häiriöinä, viluisuutena, ummetuksena, sydämen pulssin hidastumisena, matalana verenpaineena, väsymyksenä ja jaksamattomuutena.
Kerroit, että nykyisillä elintavoillasi painosi on pysynyt normaalipainon alarajalla. Miksi siis haluaisit vielä pudottaa painoa lisää? Koetko paineita pudottaa painoa ulkonäköön liittyvien asioiden vuoksi? On tärkeää muistaa, ettei kenenkään ulkonäkö tai ulkomuoto kuitenkaan määritä sitä, millaisia me olemme ihmisenä ja persoonana. Voit lukea lisää aiheesta Nuortennetin sivuilta.
Jos painoon liittyvät asiat mietityttävät sinua paljon, huomaat pohtivasi usein syömistäsi tai esimerkiksi olet lisännyt liikuntaa laihtuaksesi, olisi hyvä käydä juttelemassa asiasta esimerkiksi terveydenhoitajan kanssa. Voit myös jutella asiasta nimettömänä esimerkiksi Nuortennetin chatissa tai Sekasin-chatissa.
Tsemppiä syksyyn! Olet hyvä juuri sellaisena kuin olet!
FressisHei. Olen 18v tyttö. Minulla oli nuorempana todella hyvä ja läheinen poikapuolinen kaveri ja nyt vanhetessa meistä on tullut etäisiä, kun emme ole enää samassa koulussa ja näe koulun jälkeen. Olen korviani myöten ihastunut häneen, mutta en tiedä mitä tekisin. Olen yrittänyt kertoa hänelle, kun näimme viime kesänä pari kertaa, mutta en pysty. Hän ei itse ota minuun yhteyttä eli ei ole ilmeisesti kiinnostunut, mutta en halua uskoa sitä. Voisinko silti kertoa, että olen ihastunut häneen, koska en pääse yli ellen kuule sitä häneltä. Olen ollut ihastunut yhteen toiseen poikaan ja kerroin hänelle mutta hän oli juuri eronnut ja vaikutti kyllä kiinnostuneelta tai sitten vaan esitti, koska kertoi olevansa liian kiltti kaikille. Mutta aina kun näen jonkun ja ihastun ajatukseni palaavat tähän henkilöön johon olen ollut ihastunut jo 10 vuotta. Olisiko neuvoja miten unohtaa tai kannattaako vielä kertoa tunteista? 🙁
Hei ja kiitos viestistäsi!
Kerroit olevasi ihastunut kaveriisi ja pohdit mitä tehdä asialle. Mitään yhtä oikeaa tapaa tilanteeseen ei varmastikaan ole. Mutta kuten itse viestissäsi pohdit, voi olla, että asiassa on helpompi päästä eteenpäin, kun kuulet pojalta itseltään, mitä mieltä hän asiasta on. Vaikka ihastuminen onkin ihana tunne, voi se myös viedä energiaa ja aiheuttaa ikävää oloa, jos ei tiedä saako tunteille vastakaikua.
On todella rohkeaa kertoa omista tunteistaan toiselle, sillä et voi täysin tietää miten vastapuoli reagoi kertomaasi. Voit esimerkiksi kertoa asiasi samoin kuin mitä viestissäsi kerroit meille. Hän saattaa hämmentyä tilanteesta, jos se tulee hänelle yllätyksenä. Kannattaa siis antaa hänelle tarvittaessa aikaa pohtia omia ajatuksiaan.
Jokainen joutuu elämänsä aikana joskus tilanteeseen, jossa omat tunteet eivät saa vastakaikua ja sekin on tässä tilanteessa mahdollista. Jos näin käy, se todennäköisesti sattuu ja tuntuu pahalta, mutta tunne menee ajan kanssa ohitse. Surun ja pettymyksen on hyvä kuitenkin antaa tulla ulos. Näitä tunteita voi myös käsitellä esimerkiksi juttelemalla itselle tärkeiden kavereiden tai aikuisten kanssa. Myös ajatuksien kirjoittaminen päiväkirjaan, tai ajan viettäminen itselle mieluisten asioiden parissa saa ajatuksia muualle ja oloa pikkuhiljaa paremmaksi. Mehän emme oikein voi valita, kehen ihastumme. Joten jos käy niin, että poika ei vastaa tunteisiisi, muistathan että vika ei ole sinussa.
Ihminen myös muuttuu iän myötä ja täten ennen läheisestä ystävästä saattaa tulla etäinen. Tarpeet ja kiinnostuksen kohteet ovat usein erilaisia nuorempana kuin aikuisena. Samoin myös itselle läheiset ihmiset saattavat vaihtua. Se on luonnollista ja kuuluu osaksi aikuiseksi kasvamista.
Usein on niin, että niin kauan kuin olemme kiinni menneessä, voi eteenpäin meneminen olla hankalaa. Saatat esimerkiksi vertailla uusia ihastuksia vanhaan, eikä silloin ole niin helppoa olla myöskään avoinna uudelle ihastukselle. Asian selvittäminen voisi siis auttaa sinua menemään eteenpäin, päättyi tilanne miten tahansa.
Toivon sinulle rohkeutta ottaa asia puheeksi!
FressisPulssini on noin 55. Olen 18-vuotias tyttö ja harrastan paljon liikuntaa. Taustalla on syömishäiriöistä käyttäytymistä ja laihduin viime vuonna noin 15 kiloa. Kesän aikana syömiseni on korjaantunut huomattavasti ja olen saanut voimia takaisin. Olen lukenut netistä, että alhainen pulssi kertoisi hyvästä kunnosta ja parilta kaverilta myös tästä kuullut. Kertookohan minun pulssini kummasta? Olen ollut huolissani jonkin aikaa tästä aiheesta.
Heippa ja kiitos kysymyksestäsi!
Hienoa, että olet saanut kesän aikana voimiasi takaisin! On vaikeaa sanoa, kummasta pulssin lasku johtuu – kunnosta vai alhaisesta painosta. Joillakin ihmisillä pulssi on myös luonnostaan harva. Kannustaisin sinua keskustelemaan asiasta lääkärin tai hoitajan kanssa. Kannattaa myös muistaa, että toipuminen syömishäiriöstä vie aikaa ja on välttämätöntä, että se tapahtuu hallitusti. On tärkeää, että liikut vain sen verran, kuin toipuvalle kehollesi on sopivaa ja että ravitsemuksen määrä on liikuntamääriin nähden riittävä.
Syömishäiriöliiton SYLI-chat ja tukipuhelin tarjoavat myös keskusteluapua ja vertaistukea, jos koet sille tarvetta.
Tsemppiä syksyyn!
FressisOnks se normaalii et ei halua käydä ulkona paljoo? Ja syö paljon eikä tee sen eteen mitää?(en kyl sanois et olisin läski tai mitään) Pelaan paljon videopelejä esim. Fortnite ja katon paljon eri sarjoja. Laiskottaa vaan koko ajan. Ei jaksais ketään tai mitään ja haluis vaa tappaa ittensä. Oon kyl tosi positiivinen ihminen ulkoapäin mut sisältä kuollu.
Hei ja kiitos kysymyksestäsi!
On hyvä asia, että osaat kuvata mietteitäsi, tunnistat ikävää tuntemustasi ja haet täältä tukea itsellesi. Kerroit ettet jaksaisi mitään ja että haluaisit tappaa itsesi. Kuvaamasi tilanne on vakava ja se herättää meissä huolta. Nyt olisi tärkeää ettet jäisi yksin ajatustesi kanssa. Valtakunnallinen ja maksuton kriisipuhelin auttaa ympäri vuorokauden numerossa 09 2525 0111.
Voit myös keskustella ajatuksistasi jonkun luotettavan aikuisen kanssa. Voisit esimerkiksi käydä juttelemassa koulukuraattorin, -psykologin tai –terveydenhoitajan kanssa. Voit keskustella asiantuntijan kanssa Sekaisin-chatissa tai verkkokriisikeskus Tukinetissä. Kaikissa palveluissa saa esiintyä nimettömästi. Ammattilaisilla on käytössään keinoja, joilla omia ajatuksia ja tunteita voi käsitellä.
Avun pyytäminen voi tuntua alkuun hankalalta. Nyt on kuitenkin hyvin tärkeää, että haet apua ja löydät keinoja tukalan olotilasi työstämiseen. Rohkaisemme sinua nyt joko soittamaan tai chattaamaan apua saadaksesi.
Voimia kevääseen!
FressisFressiksen kysy asiantuntijalta -palstalle on tullut arkaluontoinen kysymys, jonka vuoksi kysyjän kysymystä on poikkeuksellisesti muokattu. Kysyjä kertoo vakavasta henkilökohtaisesta tilanteestaan, jossa hän on kokeillut itsemurhaa.
Hei, kiitos viestistä ja kiitos siitä, että kysyt neuvoa.
Kerrot hyvin vakavasta asiasta. Itsemurhan pohtiminen ja sen yrittäminen kertovat, että voit nyt huonosti ja tarvitset apua. Olet varmasti joutunut kohtaamaan jotain hyvin surullista ja ikävää, kun olet joutunut tähän tilanteeseen. Haluan kuitenkin kertoa sinulle, että aina on olemassa toivo siitä, että asiat voivat mennä paremmmin. Hyvin vaikeistakin tilanteista voi selvitä. Sinäkin voit.
Nyt kuitenkin tarvitset apua. Toivoisin, että soittaisit valtakunnalliseen kriisipuhelimeen, joka on maksuton ja auttaa ympäri vuorokauden numerossa 0925250111. Voit keskustella asiantuntijan kanssa Sekaisin-chatissa tai verkkokriisikeskus Tukinetissä. Kaikissa palveluissa saa esiintyä nimettömästi.
On tärkeää, että saat apua. Avun pyytäminen nyt voi tuntua hankalalta, ehkä et haluaisi puhua tilanteestasi. On kuitenkin hyvin tärkeää, että saat löydät keinoja, joilla estää pahan olon pääseminen näin pitkälle tulevaisuudessa.
Et kertonut, mitä lääkettä olet ottanut. Osa lääkkeistä vaikuttaa kehossa pitkään, osa poistuu nopeammmin. Tämänkin takia olisi hyvin tärkeää, että olet yhteydessä johonkin apua antavaan palveluun, jotta saat neuvoja, miten toimia myös tämän lääkekysymyksen suhteen.
Rohkaisen sinua nyt joko soittamaan tai chattaamaan apua saadaksesi. Se, että pyysit meiltä apua, kertoo, että sinussa on valtavasti voimaa selviytyä tästä tilanteesta.
FressisMoikka! Mua on vikan kuukauden aikana alkanu huolestuttaa mun mielenterveys. Oon muutamat kerrat heränny keskellä yötä ahistukseen tai huonoon fiilikseen, sitten saanu jonku itkukohtauksen. Aamul oon kans heränny samal taval, eikä sillo mun fiilis meinaa parantuu ollenkaa päivän aikana. Ja sitten, vaikka olisi ollut kuinka hyvä päivä tahansa, kotiin tullessa fiilis romahtaa täysin. Kaikki tää on kokoajan vaa yleistymässä, alkuu kelasin et joo tää on vaa normaalii hormonit jyllää jne., koska sitä tapahtu maksimissaa kerran viikossa. Mul on maailman ihanin poikaystävä, pari parasta kaveria ja monta hyvää ystävää, perhe ja tärkee harrastus, eli mun elämä menee hyvin. Mutta silti oon huolestunu, en haluu et täst kehittyy jotai huonoa mut aina välillä tuntuu et en jaksa enää tehä mitään.
Hei ja kiitos kysymyksestäsi!
Onpa kurjaa kuulla, että sinulla on ollut viime aikoina vaikeampaa. Joskus voi olla hankalaa hahmottaa, mistä tuollaiset ikävät tunteet ja paha olo juontavat juurensa. Vaikka elämässä asiat olisivat tavallaan tosi hyvin, se ei tarkoita sitä, etteikö voisi olla myös huono fiilis. Nuoruusikään kuuluu myös monia muutoksia ja myllerryksiä, jotka saattavat aiheuttaa tunne-elämän oireita. Elämään tietyllä tavalla kuuluu myös ikäviä tunteita, mutta jos mieli on jatkuvasti tai toistuvasti maassa tai ahdistaa, on hyvä hakea apua ja keskustella asiasta jonkun kanssa. Mielenterveyttä voidaan hoitaa ja tukea yhtä lailla kuin fyysistä terveyttä eikä huonon fiiliksen kanssa kannata jäädä yksin.
On hyvä asia, että tunnistat ikävät tuntemuksesi. Ja uskaltauduit lisäksi vielä kertomaankin niistä! Olisi hyvä, että pääsisit juttelemaan asiasta vielä lisää jonkun luotettavan aikuisen kanssa. Voisit esimerkiksi käydä juttelemassa koulukuraattorin, -psykologin tai –terveydenhoitajan kanssa. Lisäksi Sekasin-chatissa voi keskustella nimettömänä omista fiiliksistään. Ammattilaisilla on käytössään keinoja, joilla omia ajatuksia ja tunteita voi käsitellä. Myös nuorten mielenterveystalosta ja Chillaa-älypuhelinsovelluksesta voi saada tietoa ja vinkkejä.
On suuri voimavara, että sinulla on tärkeitä ihmisiä ympärilläsi. Perheen, poikaystävän ja kavereiden kanssa hengailu ja yhdessä tekeminen on tärkeää. Silloin kun itse voi huonosti, läheisten tsemppaus ja tuki auttavat jaksamaan. Harrastuksista kannattaa myös pitää kiinni, sillä mielekäs ja mukava tekeminen huoltaa mieltä ja saa ajatukset hetkeksi pois ikävistä asioista.
Toivottavasti nämä vinkit olivat sinulle hyödyksi ja saat apua mielesi hyvinvointiin!
FressisHei! Olen kesällä 17-vuotta täyttävä tyttö. Laihdutin kasi- ja ysiluokan välissä 67 kilosta 49 kiloon. Pituutta minulta löytyy 164 cm. Lihoin viime talvena 55 kiloon ja olen yrittänyt saada niitä pois, paino kuitenkin hyppii vain edestakaisin. Käyn kuntosalille kolme kertaa viikossa ja käyn kävelylenkillä viidesti viikossa.
Minulle tulee paljon ahmimiskohtauksia, mutta saan ne yleensä kuriin eivätkä ne veny päiviksi. Nyt minulla on kuitenkin jo kolmisen viikkoa ollut lähes joka toinen päivä kumma tarve ahmia hirveästi ja se ahdistaa, sillä pelkään lihoneeni kauhean paljon. Lasken makrot ja syön normaalisti päivässä 1400-1700 kaloria, ahmiessani syön valtavia määriä. Painoin pari viikkoa sitten 54 kiloa ja nyt pelkään, että painan enemmän. Kuinka nopeasti lihominen siis näkyy? Kuinka saada syöminen kuriin?
Hei ja kiitos kysymyksestäsi!
Hyvä, että otit yhteyttä ja kerroit tilanteestasi. Laihdutit siis jo muutama vuosi sitten niin, että painosi putosi roimasti. Sen jälkeen kertomasi perusteella ajatuksesi ovat liikkuneet paljon ja toistuvasti syömisen, painon ja lihomisen pelon ympärillä. Kertomasi mukaan liikut paljon ja useamman kerran viikossa. Joinakin päivänä liikut jopa kaksi kertaa. Laskujeni mukaan olet koko ajan ollut normaalipainoinen ja nyt olet hoikka. Kerroit myös toistuvista ahmimiskohtauksista ja tarpeesta ahmia.
Syömisen ja painon jatkuva tarkkailu, lihomisen pelko, liikunnan runsas harrastaminen sekä ahmiminen viittaavat siihen, että syömiseen ja omaan kehoon liittyvät ajatukset eivät ole enää terveellä pohjalla. Pohdit itsekin, kuinka saisit syömisen kuriin. Olet siis itsekin tunnistanut, ettei tilanne ole ehkä enää hallinnassasi. Omia syömiseen ja painoon liittyviä ongelmia ja mahdollisia syitä sen taustalla ei ole helppo tunnistaa. Joskus ahdistavat ajatukset tai ikävät kokemukset elämässä voivat heijastua syömiseen. Nuoruusiässä myös keho muuttuu ja mieli käy läpi aikamoista myllerrystä. Vaikeita ajatuksia saattaakin päätyä hallitsemaan esimerkiksi laihduttamalla tai ahmimalla. Vähitellen syömisen ja painon kontrollointi voi ruveta hallitsemaan arkea ja viedä tilaa kaikelta muulta. Tällöin voidaan puhua syömishäiriöstä.
Syömiseen ja kehonkuvaan liittyvät ongelmat aiheuttavat inhimillistä kärsimystä ja rajoittavat elämää. Syömishäiriö on myös sairaus, jossa mielen hyvinvoinnin lisäksi vaarantuu fyysinen terveys. Sen vuoksi syömishäiriöön sopivaan oireiluun olisi tärkeää saada apua ajoissa. Nuorella naisella säännöllinen ja riittävä ravitsemus ja sekä terveet liikuntatottumukset ovat tärkeitä esimerkiksi luuston terveyden ja hormonitoiminnan kannalta.
Kuvaamasi tilanteen perusteella tarvitset ammattilaisen apua ja tukea. Sinun tulisi hakeutua esimerkiksi kouluterveydenhoitajan tai lääkärin vastaanotolle juttelemaan tilanteestasi. Myös koulukuraattori tai –psykologi osaavat auttaa. Avun pyytäminen ei aina ole helppoa ja ahmiminen saattaa esimerkiksi aiheuttaa häpeää. Jos avun hakeminen tuntuu vaikealta yksin, voisit jutella asiasta ensin vaikka vanhempasi tai jonkun muun luotettavan aikuisen kanssa.
Sekasin-chat on nuorille tarkoitettu palvelu, jossa voi myös nimettömänä jutella mieltä askarruttavista asioista. Voit lisäksi keskustella Syömishäiriöliiton tukipuhelimessa tilanteestasi.
Halutessasi voit lukea lisää aiheesta Nyyti ryn sivuilta tai Nuorten mielenterveystalon sivuilta.
Toivottavasti uskaltaudut ja rohkaistut hakemaan apua!
FressisMiten saada oikeita ystäviä?
Kiitos tärkeästä kysymyksestäsi!
Kysyt miten saada oikeita ystäviä. Jokaisella on oma käsitys siitä, mikä on kaveruutta, mikä ystävyyttä ja mikä on hyvää ystävyyttä. Monelle hyvä ystävyys on sitä, että voi luottaa toiseen, olla rehellinen ja oma itsensä toisen seurassa. Ilman pelkoa, että tulee kiusatuksi tai hylätyksi. Kun ihmisiltä kysytään hyvän ystävyyden piirteitä, he luettelevat juuri nuo asiat edellä. Lisäksi ystäviä yhdistää usein samanlaiset taustat, ajatukset, asenteet ja mielenkiinnon kohteet. Jotkut löytävät ystävän jo ihan lapsena ja ystävyys säilyy ikuisesti. Osa löytää hyvän ystävän koulusta tai harrastuksen kautta ja osa vasta aikuisena. Kaikki eivät välttämättä ole löytäneet hyvää ystävää ja sen vuoksi saattavat kokea yksinäisyyttä ja ulkopuolisuuden tunnetta. Jokaiselle kuitenkin on olemassa ihminen, joka täyttää hyvän ystävän ominaisuudet. Hyvän ystävyyden eteen on joskus nähtävä vaivaa, sillä he eivät aina ilmesty elämään kuin tyhjästä. Nyt kysytkin neuvoa miten sellaisen saisi. Hienoa, että olet itse valmis toimimaan asian eteen!
Mieti mikä sinun mielestäsi on hyvä ystävä ja millainen ystävä itse olet. Jos sinulla olisi hyvä ystävä, millainen hän olisi ja mistä hänet voisit löytää? Millaiset asiat teitä yhdistäisi? Jokin mielenkiinnon kohde taikka jokin harrastus? Onko lähelläsi olemassa jokin sellainen yhteisö, josta voisit löytää kaltaisiasi ihmisiä? Esimerkiksi koulu, harrastus- tai vapaa-ajan paikka? Onko netissä sellaista turvallista yhteisöä, johon voisit liittyä ja löytää sitä kautta kontakteja muihin?
Kun kohtaat kiinnostavan henkilön, kysy rohkeasti ”mitä kuuluu”, pyydä kävelylle tai ehdota jotain yhteistä mukavaa ajanvietettä. Aloitteen tekeminen vaatii rohkeutta, mutta ilman sitä moni hyvä tilaisuus voi mennä ohi. Mikäli joku kohtelee sinua ikävästi, pidä puolesi äläkä suostu alistavaan kohteluun. Silloin kannattaa käyttää voimavarasi johonkin muuhun ihmiseen.
Mikäli koet hankaluutta löytää hyviä ihmiskontakteja ja ihmissuhteita tai kaipaat neuvontaa ja kannustusta, sinun kannattaa jutella asiasta jonkin luotettavan aikuisen kanssa. Esimerkiksi omien lähiaikuisten kanssa kotona. Jos olet koulussa, mene juttelemaan koulupsykologille tai kuraattorille. Voit myös mennä nuorisotilalle ja ottaa kontaktia paikkakuntasi nuoristyöntekijään. Väestöliiton chatissa tai Sekasin chatissa voit myös nimettömänä jutella tilanteestasi. Chat-palveluista nuorille löydät lisää tietoa Netarin chat-kalenterista.
Fressiksen tietopankista voi halutessasi lukea lisää ystävyyssuhteista.
Älä jää liian pitkäksi aikaa yksin – sinullekin olemassa oma hyvä ystävä, kunhan vaan löydätte toisenne!
FressisMoikka!
Mitä tehdä, jos kaveri viiltelee pahasti, ja haluan auttaa sillä, että kertoisin asiasta aikuisille, kun taas kaverit sanovat, että se olisi huono ajatus, ja kieltävät tekemästä sen sillä viiltelijälle voi tulla siitä pahempi olo. Totta tuokin, mutta kaverieni ajatus viiltelijän auttamiseen on se, että mieluummin pitäisi itse keskustella asiasta viiltelijän kanssa, ja kehottaa häntä itse menemään puhumaan asiasta. Olen noin 99% varma, että viiltelijä ei itse mene puhumaan ongelmastaan, koska ei itse tiedä asian olevan ongelma.
Mitä teen?
Hei ja kiitos kysymyksestä!
On ymmärrettävää, että olet huolissasi kaveristasi. Viiltely on yleensä keino hallita pahaa oloa ja ahdistusta. Sen taustalla on asioita, joista viiltelijän olisi hyvä päästä keskustelemaan. Itsensä jatkuva vahingoittaminen viiltelyllä on todella huono keino helpottaa olotilaansa. Viiltelystä on lisää tietoa täällä.
Kaverisi tarvitsee apua, mutta joskus avun pyytäminen tai sen tarpeen myöntäminen on vaikeaa. Jos kaverisi viiltely tosiaan on toistuvaa ja vakavaa, hän tarvitsee apua. Viiltelyyn ei yleensä liity ajatusta itsemurhasta, mutta jos kaverillasi on tällaisia ajatuksia, tilanteeseen on ehdottomasti puututtava ja asia kuuluu tällöin aikuisen vastuulle. Olisi tietysti helpointa ja paras vaihtoehto, jos kaverisi olisi valmis itse puhumaan tilanteesta jollekin aikuiselle. Tällainen aikuinen voi olla kaverisi joku läheinen, kuten vanhempi. Myös nuorten parissa työskentelevät ja terveydenhuollon ammattilaiset osaavat auttaa, jos vanhemmalle puhuminen tuntuu vaikealta. Apua voi saada muun muassa kouluterveydenhoitajalta, -kuraattorilta tai –psykologilta. Myös nuorisoasemat ja esimerkiksi Helsingissä Nuorten kriisipiste tarjoavat matalan kynnyksen tukea. Vastaavia toimipisteitä ja palveluita löytyy ympäri maata. Esimerkkejä löydät täältä.
Jos kaverisi kieltää ongelman olemassaolon eikä halua itse hakea apua tai jos asian esiin ottaminen kaverisi kanssa tuntuu hankalalta, voit keskustella asiasta jonkun aikuisen kanssa. Aikuinen voi tällöin ottaa vastuuta tilanteesta etkä joudu pohtimaan huoltasi yksin. Jos olette samassa koulussa, hyvä vaihtoehto on mennä juttelemaan kouluterveydenhoitajan tai –kuraattorin kanssa. Koulussa toimivat oppilashuollon ammattilaiset kyllä osaavat edetä tilanteessa ja heillä on alaikäisen terveyden ja voinnin ollessa vaarassa myös vastuu ottaa tilanne hallintaansa. Voit myös keskustella asiasta jonkun läheisen aikuisen kuten vanhempasi kanssa. Voitte aikuisen kanssa olla yhteydessä myös esimerkiksi lastensuojeluun, josta voi myös saada ammattihenkilöltä apua siihen, miten tilanteessa tulisi edetä.
Kaverisi tarvitsee aikuisten ja ammattilaisten lisäksi myös ystäviä tueksi ja sinä voit auttaa siinä asiassa. Ajatusta ja vinkkiä ystävän tukemiseen voit lukea Fressikseen aikaisemmin tulleesta kysymyksestä ja sen vastauksesta.
Tsemppiä kevääseen!
FressisOon huomannu mun kaverilla olevan huomattavia masennuksen oireita ja hän käy välillä koulukuraattorin luona juttusilla, mutta haluaisin itsekin olla hänen tukenaan. Pelottaa, etten kummiskaan osaa sanoa tai tehdä oikeita asioita, jotta hänellä olisi sellainen fiilis, että olen hänen tukenaan. Miten mun pitäs toimia, että voisin olla mahdollisimman suuri apu? Vai voiko kaverit edes auttaa…?
Hei ja kiitos kysymyksestäsi!
Kurjaa kuulla, että kaverisi voi huonosti. Kaverisi on onnekas siinä mielessä, että hänellä on ainakin yksi ystävä, joka välittää. Kuten suomalainen sananlasku kuuluu, hädässä ystävä tunnetaan.
Silloin kun ihminen kärsii masennuksen oireista, hän vetäytyy helposti omiin oloihinsa. Hän ei välttämättä jaksa tehdä niitä asioita, joita aiemmin piti mielekkäinä. Tällaisia asioita ovat esimerkiksi yhteydenpito kavereihin ja osallistuminen harrastuksiin. Hänen voi olla myös vaikea aloittaa tehtävien tekemistä. Myös arkisista asioista huolehtiminen voi olla hänelle työlästä. Hän voi olla alakuloinen ja ärtynyt. Hän voi jopa viestittää muille, että pysykää pois tieltä häiritsemästä. Hän saattaa ajatella, että on muiden mielestä huono, arvoton, ruma ja tylsä. Sen vuoksi masentunut ihminen tarvitsee ammattiavun lisäksi ympärilleen perheenjäseniä ja kavereita, jotka jaksavat seistä hänen rinnallaan myös huonoina päivinä.
Kaverina sinusta voi olla todella suuri apu ystävällesi. Toisen tukena olemisen ei tarvitse olla mitään erityisen ihmeellistä. Auttaa voi monella tapaa, eikä siihen ole olemassa yhtä ja tiettyä tapaa. Toiset ovat hyviä kuuntelijoita, toiset kokevat helpommaksi tehdä jotain konkreettista kaverin puolesta. Voit esimerkiksi kertoa kaverillesi, että olet huomannut, että hän voi huonosti. Voit kertoa, että välität hänestä ja haluat olla hänen tukenaan. Tällaisen asian sanominen ei voi mennä kovin pieleen. Voit kysellä häneltä aika ajoin, mitä kuuluu, kaipaisiko hän seuraa ja haluaisiko hän ehkä jutella tai tehdä jotain yhdessä. Voit itse ehdottaa hänelle jotain kivaa ja rentouttavaa tekemistä, josta hänelle voisi tulla vähän pirteämpi mieli. Sellaisia kokemuksia hän tarvitsee! Voit viedä hänet esimerkiksi kivaan kahvilaan tai kävelylle, ehdottaa leffaan menoa tai keksiä jonkun kivan pienen yllätyksen, josta arvelet hänen pitävän. Voit auttaa häntä läksyjen teossa tai tehdä palveluksen jossain ihan arkisessa asiassa. Voit myös piristää häntä sanomalla hänestä jotain positiivista. Voit kertoa, että hän on sinulle tärkeä ystävä juuri sellaisenaan kun hän on.
Sinun ei tarvitse etkä voi olla kuraattori, psykologi tai lääkäri. Voit olla kuitenkin ystävä, joka seisoo rinnalla, kuuntelee ja ihan pienilläkin arjen jutuilla viestittää, että välität.
Tsemppiä!
FressisOnko vaarallista jos rintaan pistää vitutuksen ja stressin takia ja kuinka päästä eroon semmoisesta? Kaverilla oli sama ja mahassakin kerran pisti? Onko vaarallista?
Hei ja kiitos kysymyksestäsi! Joskus stressi ja ahdistus voivat aiheuttaa myös fyysisiä oireita. Oireena voi esiintyä esimerkiksi vatsakipua, rintapistosta tai ahdistusta rintakehällä, käsien tärinää, hikoilua, sydämen tykytystä tai huimausta ja päänsärkyäkin. Näiden oireiden johtuessa ahdistuksesta ja stressistä tilanteessa ei sinänsä ole mitään vaarallista. Fyysiset oireet johtuvat kehon reaktiosta stressaavaan tilanteeseen eivätkä ole merkki mistään sairaudesta.
Ahdistusta ja stressiä ja niiden aiheuttamia fyysisiä oireita on mahdollista lievittää ja stressin hallintaakin voi opetella. Joskus jo pelkkä puhuminen toiselle henkilölle omista tuntemuksista ja huolenaiheista auttaa. Myös hyvinvoinnin peruspilarit eli riittävä uni, säännöllinen syöminen ja liikunta auttavat hallitsemaan stressiä. Mieluisat harrastukset, luovuus ja hauskanpito sekä läheisten ihmisten kanssa vietetty aika saa ajatuksia pois koulusta ja muista rutiineista. Lisäksi lepohetket ja joutenolokin silloin tällöin ovat todella tärkeitä, koska mieli ja keho tarvitsevat lepotaukoja arjen kiireen keskellä.
Omaa mieltään pystyy myös harjoittamaan, jolloin pystyy paremmin rauhoittumaan ja keskittymään itselleen stressaavassa tilanteessa. Olet ehkä kuullut puhuttavan mindfulnessista eli tietoisuus- ja läsnäolotaidoista. Näitäkin taitoja pitää jokaisen ensin harjoitella kuten mitä tahansa muutakin uutta asiaa. Harjoituksissa keskitytään esimerkiksi omaan hengitykseen tai tuntemuksiin eri kehonosissa ja alkuun se voi tuntua hyvinkin vaikealta. Harjoittelu tekee kuitenkin mestarin!
Etenkin, jos olet usein pahalla päällä ja stressaantunut, sinun kannattaisi ehkä keskustella jonkun luotettavan aikuisen kanssa. Hän voi olla vaikka vanhempasi tai koulusi terveydenhoitaja, psykologi tai kuraattori. Voitte yhdessä miettiä, miten olotilaasi voisi helpottaa. Jos rintapistosta esiintyy usein ja toistuvasti tai tilanteissa, joissa et koe olevasi stressaantunut tai ahdistunut, on hyvä käydä myös lääkärin vastaanotolla. Lääkäri voi arvioida, tarvitaanko tutkimuksia muiden syiden kuin stressin poissulkemiseksi.
Lisää tietoa mielen hyvinvoinnista löydät esimerkiksi Nuorten mielenterveystalon sivuilta. Sieltä löytyy esimerkiksi harjoituksia stressin lievittämiseen ja voimavarojen ylläpitämiseen sekä tietoa luonnon hyvinvointivaikutuksista.
Fressis