Moikka ja hienoa että laitoit meille viestiä huolestasi!
Se että löytää rinnalleen ihmisen, josta pitää, on ihana juttu. Hienoa että olet sellaisen ihmisen löytänyt ❤ Mitä enemmän toisesta pitää, sitä herkemmin saattaa mukaan tulla kuitenkin myös pelkoa toisen menettämisestä.
Peloista kannattaa aina puhua kumppanille. Oman pään sisällä pienistäkin asioista tulee nimittäin usein liian isoja pelon ruokkiessa mielikuvitusta. Pelot voivat aiheuttaa myös etäisyyttä välillenne. Asian voi ottaa esille sanomalla suoraan, että välität kumppanistasi ja hän on sinulle tärkeä, mutta pelkäät että hän jättää sinut. Pelossa, tai sen sanomisessa ääneen ei ole mitään hävettävää. Päinvastoin – omista tunteista kertominen on rohkeaa ja osa hyvää parisuhdetta. Omien ajatusten jakaminen kumppanin kanssa auttaa häntä ymmärtämään sinua ja pelkoasi paremmin.
Ennen kertomista voisit kokeilla miettiä mistä pelkosi kumpuaa – onko sinut jätetty aiemmin? Tai onko kumppanisi tehnyt jotain sellaista, joka on saanut sinut pelkäämään? Jos omia ajatuksia on vaikea selkiyttää yksin, voit käydä juttelemassa pelostasi nimettömänä esimerkiksi Väestöliiton nuorten chatissa. Juttelu voi antaa sinulle selkeyden lisäksi uusia näkökulmia ja rohkeutta ottaa asia esille kumppanisi kanssa. Mitä pidempään asian käsittelyä välttelet, sen isommaksi pelkosi voi kasvaa. Ota siis rohkeasti asia esille joko ensin chatissa, tai suoraan kumppanisi kanssa. Asioilla on usein tapana selvitä, kun niistä vain uskaltaa puhua. Tänne viestin laittaminen oli jo hyvä alku!
Tsemppiä sinulle!
Moikka Mietteliäs tyttö!
Kiitos hyvästä kysymyksestä! 🙂
Seurustelun aloittamiselle ei ole olemassa mitään yleispätevää sääntöä, jonka mukaan seurustelu tulisi aloittaa kun tietyt ehdot täyttyvät. Useimmiten ihmiset ihastuvat toiseen, jonka myötä heillä herää halu viettää kyseisen ihmisen kanssa entistä enemmän aikaa. Jos tunne on molemminpuolinen, tämä johtaa usein seurustelun aloittamiseen.
En voi sanoa puolestasi, haluatko koskaan seurustella. Kuulostaa siltä, että nyt asia ei ole sinulle ajankohtainen, mutta voi ihan hyvin olla, että myöhemmin alat kaipaamaan seurustelua. Useimmat ihmiset haluavat jossain vaiheessa parisuhteeseen, mutta ei ole myöskään tavatonta haluta elää yksin.
Käytännössä seurustelu on siis länsimaisessa yhteiskunnassa kattokäsite jonkinlaiselle kahden ihmisen väliselle sopimukselle yhteisestä ajanvietosta ja toisiinsa tutustumisesta. Tyypillisesti seurusteluun liittyy myös romanttisia elementtejä. Joidenkin kohdalla seurustelu tähtää avioliittoon, tai muuten vakiintuneeseen suhteeseen, mutta toisaalta aina seurustelulla ei ole tarkkaa päämäärää.
Yksinkertaistetusti seurustelun halun voisi sanoa tunnistavan kahdesta tarpeesta: ensimmäinen tarve syntyy ihastumisesta tai kiinnostuksesta toista ihmistä kohtaan. Sinulla herää tarve ja halu tutustua tähän tiettyyn ihmiseen erityisen paljon ja tunteisiin sisältyy romanttisia ajatuksia. Toisen tarpeen kohdalla tarve on enemmän yleinen kaipuu elämänkumppanille, jonka kanssa jakaa ilot ja surut elämässä. Et ole siis löytänyt ketään tiettyä ihmistä, mutta tunnistat, että tällainen olisi mukavaa.
En ole ihan varma, minkä ikäinen olet, mutta ihmisen toiveet ja tarpeet muuttuvat paljon iän myötä. Jos sinulla ei vielä ole ollut halua seurustella, älä ota siitä paineita. Mikäli sen aika tulee myöhemmin, niin sitten tulee. Toisaalta, jos sinulla ei ole tarvetta tai halua seurustella myöhemminkään, niin sekin on täysin okei ja mahdollistaa paljon asioita, mitkä ovat parisuhteessa eläville mahdotonta. Kyse on siis enemmänkin erilaisista elämäntyyleistä.
Mielestäni on tärkeää tutustua itseensä tässä asiassa. Minkälaisia toiveita tai tarpeita minulla on tällä hetkellä? Joskus voi olla viisasta miettiä myös pidemmälle horisonttiin, kuten mitä mahdollisesti voisin haluta kun olen 50-vuotias. Sekin voi selkeyttää omaa suuntaa.
Tsemppiä itsetutkiskeluun! Uskon kyllä, että vastaukset löytyvät, kun niitä pysähtyy miettimään ja kysyy myös muilta apua!
Heippa! Kiitos hyvästä kysymyksestä! Ymmärrän hyvin, että voi tuntua nololta kysyä tällaista, mutta minusta se ei ole noloa. 🙂 Hienoa, että kysyt, näitä miettii moni muukin!
Ihastuminen on mahtava tunne! Siihen liittyy niin monenlaisia tunteita. Toisaalta innostusta ja ihailua, ja toisaalta taas epätoivoa ja surua. Elämää sen kaikissa väreissä.
Mukava kuulla, että sinusta vaikuttaa, että poika voisi olla kiinnostunut myös sinusta. Toisen ihastumista ja tunteita voi olla tosi vaikea päätellä ulkoapäin. Ihmisen käyttäytymiseen vaikuttaa niin monenlaiset tekijät, että varmuutta on melkein mahdotonta saada, ilman että asiasta kysyy suoraan. Ihastuneena usein myös tulkitsee asioita liian helposti suuntaan tai toiseen. Tunteet tavallaan värittävät meidän havaintojamme ja saavat toisen käytöksen vaikuttamaan milloin miltäkin. Kannattaa siis olla myös varovainen siinä, mitä tulkitsee!
Jos kuitenkin haluat kysyä asiasta, voit tehdä sen hienovaraisesti joko ehdottamalla hänelle jotain yhteistä tekemistä tai näkemistä. Hänen vastauksestaan saa jo varmasti hyvin vihjettä siitä, mitä hän sinua kohtaan tuntee. Paras tapa saada selville toisen tunteet on tietysti kysyä asiasta suoraan joko kasvotusten tai viestitse. Jotkut saattavat laittaa myös ystävänsä asialle, mikäli he saisivat tietää toisen tunteista paljastamatta sinua.
Ikävä kyllä sen ihmeellisempää neuvoa minulla sinulle ei ole. Ei ole olemassa mitään taikakeinoa selvittää toisen tunteita. Vastaukseen liittyy aina jännitystä. Ja hyvä niin, se kuuluu elämään ja tekee elämästä elämisen arvoista. Muista, että tunteista ei ole myöskään koskaan pakko kertoa. Ihastumisesta on lupa nauttia myös yksin.
Toimit niin tai näin, älä jää ihastuksesi ja pohdintojesi kanssa yksin! Suosittelen kertomaan asiasta jollekin ystävälle. On mukava, kun saa jakaa asian jonkun luotetun kanssa. Halutessasi voit kääntyä myös jonkun luotettavan aikuisen puoleen. Ehkä hekin voivat auttaa sinua kertomaan tunteistasi. Vaihtoehtoisesti myös netistä löytyy paikkoja, joissa jutella luotettavasti asiasta, esimerkiksi Lasten ja nuorten chatissä tai Netarissa.
Tsemppiä ihastukseesi, toivottavasti käy hyvin! 🙂
Heippa surullinen,
Ikävä kuulla, että lapsuuden- tai nuoruudenaikaiset ystävyyssuhteesi ovat katkenneet. Voin kuitenkin lohduttaa sinua kertomalla, että se on erittäin yleistä. Uskon sen olevan paljon yleisempää kuin se, että suhteet jatkuvat läpi elämän.
Vaikka suhteiden katkeaminen on surullista, on sille paljon luonnollisia syitä. Ihmisillä on tapana viettää aikaansa niiden kanssa, jotka asuvat fyysisesti heitä lähellä tai joiden kanssa heillä on yhteisiä mielenkiinnonkohteita tai arvoja. Kun asuinpaikka tai mielenkiinnonkohteet muuttuvat, on normaalia, että ystävätkin vaihtuvat pikkuhiljaa.
Aina ystävien vaihtumiseen ei liity sen suurempaa draamaa. Jossain vaiheessa ihmiset vain huomaavat, että joku tai jotkut ovat jääneet taka-alalle elämässä. Se voi olla haikeaa ja harmillista. Hankalaksi asian tekee se, jos toinen ystävistä haluaisi edelleen olla ystävä, mutta toinen onkin muuttunut paljon.
Vuosikymmenten voimaa ei kannata aliarvioida. Kymmenessä vuodessa ehtii tapahtua hämmentävän paljon asioita, sen mukana ihmiset muuttuvat ja myös ystävyyssuhteet muuttuvat. Se on täysin normaalia.
Ystävyyksien ylläpitäminen voi vaatia toisinaan työtä. Joskus ihmiset saattavat tehdä arvovalintoja sen puolesta, että haluavat säilyttää tiettyjä ihmisiä elämässään. Lapsuuden- ja nuoruudenystävät ovat usein tällaisia henkilöitä, ja joillekin pitkä ystävyys voi olla arvo itsessään.
En tunne sinua, enkä tiedä mitä ystävyyksien katkeamiseen sinun kohdallasi liittyy, mutta lähtökohtaisesti en ole asiasta huolissani. Kuten sanoin, mainitsemasi asia on toki harmillinen, mutta hyvin yleinen, eikä välttämättä liity varsinaisesti sinuun vaan on osa nuoruudessa tapahtuvaa kasvua ja muutosta. Toisilla lapsuudenystäviä on enemmän kuin toisilla ja siihen vaikuttaa erittäin moni tekijä!
Joka tapauksessa on hyvä pohtia, voiko omissa ystävyystaidoissa olla parannettavaa. Kannattaa miettiä, minkälainen ystävä minä olen tai minkälainen haluaisin olla. Ehkä voit myös kysyä asiasta joltakin luottamaltasi henkilöltä?
Pieni toivon sana vielä tähän loppuun. Toisinaan ystävyyssuhteet myös heräävät henkiin, joskus jopa vuosien tai vuosikymmenten jälkeen. Tiedän tarinoita, joissa nuoruudenystävät ovat löytäneet toisensa pitkän ajan päästä uudestaan. Ehkä sinunkin kohdallasi voi joskus käydä niin!
Tsemppia ja viisautta vanhoihin ja uusiin ystävyyssuhteisiin!
Hei ja kiitos viestistäsi.
Vanhempien tärkein tehtävä on pitää huolta lapsistaan, mutta osata päästää myös pienin askelin irti heidän kasvaessaan ja tehdessään omia valintojaan. Aina se ei ole helppoa, sillä luontainen tarve suojella voi olla kova.
Sinun ja poikaystäväsi ikäero voi tuntua heistä suurelta ja aiheuttaa huolta esimerkiksi siitä, oletteko samanlaisessa elämäntilanteessa; ikäero saattaa vaikuttaa esimerkiksi siihen missä vaiheessa ja miten haluaa edetä mahdolliseen yhteen muuttoon tai perheen perustamiseen. Sinun kohdallasi opinnot ovat yhä kesken kun taas poikaystäväsi on mahdollisesti jo pitkällä työelämässä. Voikin olla, että vanhempiasi huolettaa, että tilanne vaikuttaisi ratkaisuihisi oman elämäsi suhteen.
Tärkeintä kuitenkin on (ja kertomasi kuulostaa siltä), että olette jutelleet asiasta poikaystäväsi kanssa ja löytäneet yhteisymmärryksen siinä, mitä pidätte suhteessa tärkeänä ja miten suhteessa edetään. On hienoa, että suhteenne on tasapainoinen ja olet antanut vanhemmillesikin mahdollisuuden tutustua poikaystävääsi. Se, että olet voinut kertoa hänestä vanhemmillesi kertoo siitä, että teillä on hyvä keskusteluyhteys ja sen myötä isoimmat epäluulotkin ovat ilmeisesti jo hälvenneet.
Seurustelusuhteissa tulee lähes aina kurjiakin vaiheita. Jos näitä tulee eteen, olisi tärkeää että saat kotoa tilanteeseen tuen, eikä sinun tarvitse salailla tai teeskennellä, että kaikki on hyvin jotta vanhempiesi epäluulot eivät kasva. Tästäkin syystä olisi hyvä vielä pyrkiä purkamaan huolia. Voisitko vielä avata keskustelun vanhempiesi kanssa ja kysyä heiltä suoraan mitä he mahdollisesti pelkäävät ja lieventää heidän pelkojaan? Kysymällä annat heille mahdollisuuden kertoa tunteistaan ja viestität, että heidän ajatuksillaan ja tunteillaan on sinulle väliä. Voi myös olla hyvä järjestää jatkossakin tilaisuuksia joissa vanhempasi ja poikaystäväsi voivat tavata, mahdollisesti jonkin kivan yhteisen tekemisen äärellä ja tutustua lisää.
Kiirehtiä ei kannata, sillä huolia ei voi pakottaa pois. Pikkuhiljaa ne kyllä hälvenevät kun vanhempasi huomaavat, miten vastuullisesti suhtaudut parisuhteeseesi ja miten haluat rakentaa luottamusta myös vanhempiesi ja poikaystäväsi välille. Tsemppiä teille kaikille osapuolille tilanteen etenemiseen!
Moikka Tyttö,
Kiitos hyvästä kysymyksestä! Moni ikäisesi tyttö ja nuori pohtii samanlaisia asioita!
On täysin ok ja myös normaalia, että ei ole poikaystävää, vaikka haluaisi. Joskus voi tuntua siltä, että monilla kavereilla ja tutuilla on jo poikaystävät. Lupaan sinulle kuitenkin, että on paljon yleisempää olla sinkku 14-vuotiaana kuin seurustella.
Ymmärrän, että haluaisit jo seurustella ja odottelu voi tuntua vaikealta. Seurusteluun liittyy monia kivoja asioita, joista on mukava haaveilla. Sinulla on kuitenkin vielä paljon aikaa, enkä kiirehtisi poikaystävän etsinnässä. Päinvastoin, voi tuntua hankalalta neuvolta, mutta kannattaa yrittää iloita siitä ajasta, kun olet vielä ilman poikaystävää. Sekin on ainutlaatuista ja mahdollistaa paremman keskittymisen esimerkiksi muihin ihmissuhteisiin tai omiin kiinnostuksenkohteisiin, kuten harrastuksiin. Seurustelu kyllä koittaa vielä sitten kun on sen aika, ja sopiva seurustelukumppani osuu kohdallesi.
Toivottavasti vastaukseni rauhoitti mieltäsi. Hyvää jatkoa sinulle! 🙂
Moikka ihastunut!
Kiitos kysymyksestä ja hyvä, että lähetit sen meille. Ihastuminen on samaan aikaan ihanaa ja jännittävää. Ajatusten ja tunteiden jakaminen tekee varmasti hyvää!
Kerroit, että tykkäät oman luokan pojasta. On varmasti kutkuttavaa nähdä ihastustasi päivittäin luokkahuoneessa. Nauti tästä tunteesta ja ajasta. Ihastuminen voi antaa paljon virtaa ja väriä elämään!
Toisaalta ihastuneena oleminen ei ole aina helppoa. Voi esimerkiksi olla vaikea päästä ihastuksen tunteesta irti, jos toista näkee jatkuvasti. Varsinkaan kun ei tiedä, mitä toinen itsestä ajattelee.
Pohditkin sitä, mistä voit tietää tykkääkö ihastuksen kohde myös sinusta. Ihastumisen voi joskus nähdä ja havaita ihmisen käyttäytymisestä. Voit miettiä miten itse toimit silloin, kun olet ihastunut. Hakeudutko mielellään pojan seuraan, katseletko häntä enemmän kuin muita, tykkäätkö hänen somekuvistaan vai pysytkö kenties mahdollisimman kaukana? Huomaatko, että poika käyttäytyisi jotenkin samalla lailla? Voit yrittää selvittää pojan ajatuksia hakeutumalla hänen seuraansa ja tunnustelemalla, miten poika tähän reagoi. On toki tärkeä muistaa, että ihmiset käyttäytyvät eri tavoin ollessaan ihastuneita, eli käyttäytymisestä ei voi varmaksi päätellä toisen tunteita.
Kaikki merkit voivat siis myös johdattaa harhaan. Jos siis todella haluat tietää, miten asian laita on, onko hän sinuun ihastunut vai ei, niin ainoa tapa selvittää se, on kuulla se pojalta itseltään. Olisiko mahdollista, että joku kaverisi kenties tiedustelisi asiaa kysymällä pojan ajatuksia sinusta? Vai voisitko itse kysyä häneltä asiasta suoraan? Kysyä voi ihan kasvotusten, kun olette kahdestaan tai vaikkapa viestillä, jos se tuntuu helpommalta.
Kävi tilanteessa miten kävi, muista, että olet ollut rohkea kun olet uskaltanut kysyä asiasta. Siitä voi olla ylpeä! Paras lopputulos tietenkin on, jos ihastuksen tunteenne kohtaavat, mutta jos näin ei käykään, muista ettei vika ole sinussa. Aina tunteet eivät vain kohtaa, eikä siihen tarvita mitään erityistä syytä.
Tsemppiä sinulle syksyyn!
Moikka! Hienoa että laitoit meille viestiä! 😊 Ja samalla onnittelut siitä, että olet päässyt seksuaalisuutesi pohdinnoissa tähän pisteeseen, se on hieno juttu! Siinä että kaipaa rinnalleen toista ihmistä eikä tiedä mistä lähteä liikkeelle ei ole mitään noloa. Päinvastoin on hienoa, että tunnistat halusi rakastaa ja tulla rakastetuksi ja otat vastuuta asian toteutumisesta!
Seurustelukumppanin löytämisen kanssa kipuilee lähes jokainen jossain vaiheessa elämäänsä, riippumatta sukupuolesta tai seksuaalisesta suuntautumisesta. Kumppani voi kuitenkin löytyä monin tavoin – koulusta, töistä, harrastuspiireistä, somesta tai vaikka bussipysäkiltä. Muihin tutustuminen vaatii kuitenkin aina rohkeutta ja itsensä likoon laittamista. Aina nimittäin on olemassa riski, että asiat eivät pääty kuten toivoisi. Mutta toisaalta, jos ei kokeile, ei tiedä mitä kaikkea ihanaa eteen voikaan tulla.
Jos jokin kuitenkin on varmaa, niin se että tuleva kumppanisi ei osaa sinua kotoasi etsiä. Niinpä ensimmäinen askel voisi olla pikkuhiljaa harjoitella uusien ihmisten lähestymistä. Sosiaalisia taitoja voi vahvistaa esimerkiksi erilaisissa verkkoyhteisöissä, joissa uuden ihmisen lähestyminen voi olla helpompaa nimettömästi. Turvallinen paikka tutustua muihin, ja varmasti samoja asioita pohtiviin nuoriin aikuisiin on Loiste, eli sateenkaarinuorille suunnattu verkkoyhteisö Discordissa. Sieltä voisit kysyä myös vinkkejä oman alueesi sateenkaarinuorille tarkoitetuista tapahtumista.
Kun lähdet tutustumaan uusiin ihmisiin, älä lähde ensimmäisenä etsimään kumppania. Silloin saatat vahingossa kaventaa omaa ajatteluasi. Ota sen sijaan tavoitteeksi tutustua uusiin, kiinnostaviin ihmisiin. Voi nimittäin olla, että romanttinen kumppanuus syntyykin ystävyydestä.
Onnea ja kärsivällisyyttä matkaan, olen varma, että oikea ihminen osuu vielä kohdallesi! ❤
Moikka Ihastunut,
Parhaimmillaan ihastus on upea tunne, joka rikastuttaa elämää monella tavalla. Ymmärrän kuitenkin huolesi ja ahdistuksesi aiheeseen liittyen. Aina ihastuneena oleminen ei ole helppoa.
Vuosi ihastusta tuntuu toki pitkältä ajalta, mutta se on myös tosi normaalia. Toisinaan tunteet kestävät pidempään, toisinaan ne loppuvat nopeammin.
Usein ihastuneena joutuu kamppailemaan ristiriidan kanssa; kertoako tunteista vai ei? Toisaalta ajatus hirvittää, mutta kertomisessa piilee myös mahdollisuus haaveiden toteutumiselle. Mitään varsinaista oikotietä tämän ristiriidan selvittämiseksi minulla ei ikävä kyllä ole sinulle tarjota.
Aina toki ei edes tarvitse kysyä! Ihastus saa olla myös oma henkilökohtainen asia. Mikäli ei siltä tunnu niin voit antaa tunteen olla. Iloitse siitä mistä iloita voi ja sure sitä mikä surettaa. Erilaiset tunteet ovat ihan okei, ne eivät koskaan ole vaarallisia. Ymmärsin kuitenkin, että pohdit kysymisen mahdollisuutta, vaikka se myös ahdistaa.
Joskus jotkut laittavat kaverinsa selvittämään mitä toinen itsestä ajattelee. Vaihtoehtoisesti asiaa ei tarvitse tiedustella suoraan, vaan lähestyä voi myös hieman epäsuorasti tutustumalla paremmin somessa ja kaveriporukassa. Tai jossain vaiheessa näkemällä kahdestaan, mikäli se tuntuu luontevalta. Yleensä näin epäsuorastikin tutustuminen kertoo jo toisen tunteista. Mikäli toinenkin on ihastunut, hän yleensä on kiinnostunut myös tutustumaan sinuun.
Kysymisessä on kuitenkin se hyvä puoli, että se pakottaa kohtaamaan totuuden ja poistaa meidän mieleltämme mahdollisuuden arvuutteluun. Vaikka totuus olisi kipeä, sen kohtaaminen auttaa tilanteesta yli pääsemisessä pitkällä aikavälillä. On helpompi päästää irti ja jatkaa elämää, jos on kuullut totuuden toisen suusta.
Helppoa ratkaisua ei siis ole, mutta olen varma, että tilanteesi selviää vielä.
Tsemppiä tunteidesi kanssa työskentelyyn!
Heippa Joku,
Kiva kuulla ihastumisestasi! Ihastuminen on mukava ja elämää rikastuttava tunne! Toki se tuo toisinaan mukanaan myös surua ja epävarmuutta, mutta se kuuluu asiaan.
Ihastuneena usein tulkitsemme ihastuksen kohteen toimintaa erityisten linssien läpi. Meidän on vaikea olla neutraaleja tulkinnoissamme, sillä tunteemme tekee ajattelusta vaikeaa. Tätä käy myös aikuisille ja on täysin normaalia!
On siis hyvin vaikea sanoa ulkoapäin, minkälaisia tunteita ihastuksen kohteellasi on. Ikävä kyllä joudumme selvittämään hänen tunteensa muilla tavoin.
Aina ihastuksen kohdetta ei tarvitse lähestyä suoraan kertomalla omista tunteista, vaan ehkä voisitte viettää aikaa yhdessä esimerkiksi yhteisten kavereiden kautta? Tai mikäli teillä on yhteisiä kiinnostuksen kohteita, voisit aloittaa hänen kanssaan keskustelun sellaisesta.
Oleellista olisi, että pääsisit jonkun tekemisen verukkeella viettämään hänen kanssaan aikaa tai juttelemaan hänelle. Se voi helpottaa sinua joko tulkitsemaan hänen tunteitaan paremmin tai kertomaan omista tunteistasi enemmän.
Naamakkain lähestyminen tällaisissa merkeissä on tosi hyvää harjoitusta, ja uskon tyttöjen arvostavan sellaista rohkeutta. Jos se tuntuu kuitenkin liian vaikealta, voit yrittää virittää hänen kanssaan keskustelua pikaviestinpalvelujen kautta. Numeron tai nimimerkin selvittäminen toki vaatii hieman vaivannäköä.
Joskus on mahdollista selvittää ihastuksen tunteita jonkun kaverin avulla. Mikäli teillä on yhteisiä ystäviä, voisitko ehkä pyytää ystävääsi selvittämään vaivihkaa ihastuksesi ihastuksista tai tunteista sinua kohtaan? Tämän idean haittapuolena voi olla paljastumisen riski, mikä on hyvä ottaa huomioon.
Yksi vaihtoehto on myös odottaa. Ihastuksen tunteesta voi nauttia myös ilman, että tekee sille mitään. Joskus tunteet kestävät pitkään, toisinaan ne hälvenevät ajan kuluessa. Oleellista on kuitenkin ymmärtää, että mikään pakko sinun ei ole toimia!
Ihastumiseen kuuluu monenlaisia tunteita! Se on hieno asia elämässä. Kannustan sinua kertomaan ihastuksestasi jollekin kaverille tai aikuiselle johon luotat! On mukavampi miettiä ja fiilistellä tunnetta jonkun kanssa!
Tsemppiä tilanteeseesi!
