Mieli
Nimimerkki: Iiris
Ikä: 9-12v

Mitä tehdä, kun yliajattelee ja ahdistuu helposti?

Mä oon tosi kova yliajattelia ja ahdistun helposti, en tiiä miten selvitän ajatukset, en haluais kertoo vanhemmille enkä kellekään kuraattorille tai muulle

Moikka ja kiitos tärkeästä viestistäsi. Hienoa, että kirjoitit meille, etkä jäänyt ajatustesi kanssa yksin.

Yliajattelu voi aiheuttaa ahdistuksen tunteita ja yksi ratkaisu voi olla ajatusten jakaminen muille. Niin kuin nytkin hienosti teit. Tällöin ne eivät ole vain oman pään sisällä, sillä siellä ajatuksista voi tulla paljon isompia kuin ne todellisuudessa ovatkaan. Usein omia ajatuksia ruokitaan myös huolipuheella, mikä voi lisätä ahdistuneisuutta. Huolipuhe menee yksinkertaisuudessaan näin: ”Tämä tapahtuma johtaa siihen ja se johtaa tuohon ja se taas tuohon…”. Kun seuraavan kerran huoliajatus tulee mieleen, ja meinaat lähteä ruokkimaan sitä jatkoajatuksilla, koita pysähtyä ja haastaa ajatusta. Jos esimerkiksi ajattelet, että ”En uskalla sanoa, mitä ajattelen, koska kaverini nauraisivat eivätkä enää pitäisi minusta”, kysy itseltäsi mistä tiedät, että näin on? Kaverisi ovat varmasti itsekin sanoneet sinulle asioita, joista olet ollut eri mieltä, mutta silti olette kavereita.

Voit myös kokeilla sanoa huoliasi ääneen itsellesi, tai kirjoittaa niitä ylös. Sekin saattaa saada sinut heräämään siihen, että huoli saattoi olla turha. Voit myös kokeilla kuvitella miten reagoisit, jos joku tuttusi kertoisi sinulle samoja asioita, kuin mitä itse yliajattelet. Miten rauhoittaisit häntä? Lisää vinkkejä löydät täältä.

Omien ajatusten rauhoittaminen voi olla aluksi vaikeaa, mutta helpottuu harjoittelemalla. Toivottavasti tämä viesti antoi jo jotain vinkkejä, mutta voisit käydä myös juttelemassa aikuisen kanssa nimettömänä nuorille suunnatussa chatissa. Voit aloittaa viestittelyn samalla lailla kuin mitä tänne kirjoitit. Jos Momio on sinulle tuttu alusta, löydät sieltä Netarin ohjaajat ma, ti ja to. Voit käydä myös Lasten ja nuorten chatissa, joka on avoinna joka päivä klo 17-20.

Koska keskustelu on nimetön, ei sinun tarvitse olla huolissasi siitä, että kukaan saa tietää. Ehkä keskustelu voisi tuoda myös rohkaisua jutella asiasta kotonakin? Kokemasi asiat ovat nimittäin hyvin tavallisia. Kun tarkemmin asiaa mietit, saatat myös hoksata, että asioiden kertomisesta tuskin seuraa mitään kamalaa, vaan päinvastoin olo voi helpottua ja vanhempasi voivat auttaa sinua pääsemään eteenpäin. Yliajattelu nimittäin vie paljon voimia ❤

Toivon sinulle mukavaa ja huolettomampaa kevään jatkoa!

Oliko vastauksesta hyötyä?