Moikka,
Tosi hyvä, että kirjoitit meille, etkä jäänyt pohtimaan sinua vaivaavaa asiaa yksin.
Joskus hieman epämukavista asioista kertominen vanhemmille voi tuntua hankalalta. On myös luonnollista, että vanhempien reaktio jännittää sinua. Vanhempien tehtävänä on kuitenkin huolehtia sinusta ja hyvinvoinnistasi, joten olisi tosi tärkeää, että voisit puhua heille sinua huolettavista asioista. Esimerkiksi vapeen ja siitä aiheutuviin haittoihin voikin liittyä monenlaista pohdittavaa. Usein juttelu jonkun luotettavan aikuisen, kuten vanhemman, kanssa helpottaa omaa oloa.
Jos kertominen kasvotusten tuntuu liian vaikealta, voisitko ehkäpä kirjoittaa heille alkuun vaikka viestin, jossa kerrot asiasta? Voit myös näyttää heille vaikkapa tämän meille kirjottamasi viestin ja kertoa, että sinua jännittää, että he suuttuvat. Näin he pystyvät ottamaan tunteesi paremmin huomioon, ja sen jälkeen myös juttelu aiheesta voi olla helpompaa.
Kerroit myös, että sinua kiusataan. Todella harmi kuulla, että tällaista tapahtuu. Kiusaaminen ei ole missään tilanteessa ok. Jotta kiusaaminen loppuisi, olisi siitä myös hyvä kertoa jollekin luotettavalle aikuiselle, kuten esimerkiksi koulussa opettajalle. Aikuisten tehtävä on puuttua kiusaamiseen. Ethän jää yksin asian kanssa, vaan kerrot siitä aikuiselle ❤
Jos keskustelu oman vanhemman kanssa tuntuu vielä mahdottomalta ajatukselta, voit hakea vielä rohkaisua ja jutella sinua mietityttävistä asioista nimettömästi esimerkiksi lasten ja nuorten chatissa.
Tsemppiä tilanteeseesi!
Hei ja kiitos mielenkiintoisesta kysymyksestä!
Keho ja mieli ovat yhteydessä toisiinsa, eli se miten mieli voi, voi näkyä kehossa ja toisinpäin. Kehon reaktiot ovat yksilöllisiä, mutta stressi ja usein siihen liittyvä ahdistus voivat näyttäytyä esimerkiksi lihasjännityksenä, päänsärkynä tai vatsan oireiluna. Joillain hengitys voi muuttua pinnalliseksi ja on olo, ettei henki kulje. Sydän voi sykkiä normaalia nopeammin ja olo olla levoton. Pidempään jatkuva stressi voi aiheuttaa niin sanotun stressivatsan, sillä stressillä on yhteys suolen toimintaan ja kipuärsytysten aistimuksiin. Vatsa voi siis reagoida monin tavoin, kuten turvotuksella, mahakipuna tai jopa ärtyneen suolen oireyhtymänä.
Ohimenevinä ahdistus ja stressi kuuluvat lähes jokaisen elämään ja ovat luonnollisia reaktiota elämän haastaviin tilanteisiin. Pitkäkestoisena niihin on kuitenkin syytä puuttua ihan tietoisesti. Joskus oma-apuna riittää, kun tunnistaa ne ja siten pyrkii vähentämään stressin ja ahdistuksen aiheuttavia tilanteita. Apua voi saada myös erilaisista hengitys- ja rentoutusharjoituksista, sekä tarkastelemalla omia ajatusmalleja erilaisten omahoito-ohjelmien kautta.
Nopein apukeino sellaisessa hetkessä, kun tuntuu, että ahdistus alkaa nousta pintaan, on keskittyä hengitykseen. Nyrkkisääntö on, että hengittää ulos pidempään kuin sisään. Eli laskien esimerkiksi neljään sisään hengittäessä (nenän kautta) ja ulos hengittäessä kuuteen (suun kautta), ja toistaa tämän muutamia kertoja. Tärkeää on, että hengityksen rytmi on itselle sopiva, eli ei pakotettu. Hengitys rentouttaa mielen lisäksi usein myös lihaksia ja siten vaikuttaa myös kehon vointiin.
Jos ahdistus tai stressi on pitkäkestoista ja nämä vinkit eivät tunnu auttavan, on asiasta syytä jutella terveydenhuollossa, jotta tilanteet eivät turhaan pitkity tai aiheuta riskiä mielenterveyden häiriöihin sairastumiseen.
Levollista ja keveää kevään jatkoa sinulle!
Moikka ja kiitos tärkeästä viestistäsi. Hienoa, että kirjoitit meille, etkä jäänyt ajatustesi kanssa yksin.
Yliajattelu voi aiheuttaa ahdistuksen tunteita ja yksi ratkaisu voi olla ajatusten jakaminen muille. Niin kuin nytkin hienosti teit. Tällöin ne eivät ole vain oman pään sisällä, sillä siellä ajatuksista voi tulla paljon isompia kuin ne todellisuudessa ovatkaan. Usein omia ajatuksia ruokitaan myös huolipuheella, mikä voi lisätä ahdistuneisuutta. Huolipuhe menee yksinkertaisuudessaan näin: ”Tämä tapahtuma johtaa siihen ja se johtaa tuohon ja se taas tuohon…”. Kun seuraavan kerran huoliajatus tulee mieleen, ja meinaat lähteä ruokkimaan sitä jatkoajatuksilla, koita pysähtyä ja haastaa ajatusta. Jos esimerkiksi ajattelet, että ”En uskalla sanoa, mitä ajattelen, koska kaverini nauraisivat eivätkä enää pitäisi minusta”, kysy itseltäsi mistä tiedät, että näin on? Kaverisi ovat varmasti itsekin sanoneet sinulle asioita, joista olet ollut eri mieltä, mutta silti olette kavereita.
Voit myös kokeilla sanoa huoliasi ääneen itsellesi, tai kirjoittaa niitä ylös. Sekin saattaa saada sinut heräämään siihen, että huoli saattoi olla turha. Voit myös kokeilla kuvitella miten reagoisit, jos joku tuttusi kertoisi sinulle samoja asioita, kuin mitä itse yliajattelet. Miten rauhoittaisit häntä? Lisää vinkkejä löydät täältä.
Omien ajatusten rauhoittaminen voi olla aluksi vaikeaa, mutta helpottuu harjoittelemalla. Toivottavasti tämä viesti antoi jo jotain vinkkejä, mutta voisit käydä myös juttelemassa aikuisen kanssa nimettömänä nuorille suunnatussa chatissa. Voit aloittaa viestittelyn samalla lailla kuin mitä tänne kirjoitit. Jos Momio on sinulle tuttu alusta, löydät sieltä Netarin ohjaajat ma, ti ja to. Voit käydä myös Lasten ja nuorten chatissa, joka on avoinna joka päivä klo 17-20.
Koska keskustelu on nimetön, ei sinun tarvitse olla huolissasi siitä, että kukaan saa tietää. Ehkä keskustelu voisi tuoda myös rohkaisua jutella asiasta kotonakin? Kokemasi asiat ovat nimittäin hyvin tavallisia. Kun tarkemmin asiaa mietit, saatat myös hoksata, että asioiden kertomisesta tuskin seuraa mitään kamalaa, vaan päinvastoin olo voi helpottua ja vanhempasi voivat auttaa sinua pääsemään eteenpäin. Yliajattelu nimittäin vie paljon voimia ❤
Toivon sinulle mukavaa ja huolettomampaa kevään jatkoa!
Moikka nimimerkki peterpan?,
Ymmärrän tunteesi. Ihmisillä on monesti sellainen olo, ettei haluaisi vanheta. On luonnollista ja täysin ymmärrettävää tuntea näin. Minäkin olen toisinaan miettinyt samaa! Joskus sellainen olo on lapsena, kun haluaisi vielä säilyttää lapsuuden mukavat asiat, ja tuntemattomampi elämänvaihe on edessä. Moni nuori puolestaan kipuilee aikuisuuteen siirtymistä ja siihen liittyviä vastuita. Myös aikuiset pohtivat toisinaan kysymystä vanhenemisesta. Ikääntyminen on siis hyvin tavallinen pohdiskelun aihe monissa keskusteluissa erityisesti elämän taitekohdissa kuten syntymäpäivillä.
Vanheneminen liittyy elämään oleellisena osana ja edellisestä elämänvaiheesta luopuminen on yksi osa sitä. Se on tunne, joka tulee varmasti kaikilla vastaan jossain vaiheessa elämää. Anna itsellesi lupa surra ja käsitellä asiaa omalla tavallasi. Ajan kanssa luopumiseen liittyvä kipu helpottaa.
Luopuminen ei ole ainoa tunne joka vanhenemiseen liittyy. Se että edellinen elämänvaihe jää pikkuhiljaa taakse, vai harmittaa, sillä se voi tarkoittaa että monet edellisen vaiheen kivat asiatkin jäävät taakse. Samalla ei välttämättä näe, mitä mukavaa uusi elämänvaihe voi tuoda tullessaan. Joskus uusi vaihe voi jännittää, toisinaan innostaa. Myös ahdistus tulevasta on hyvin normaalia.
Jokaiseen elämänvaiheeseen liittyy myös omat hyvät ja huonot puolensa. Yksi keino helpottaa oloasi voi olla kysyä vanhemmiltasi tai muilta aikuisilta, minkälaisia mukavia muistoja heillä on esimerkiksi nuoruudesta tai varhaisesta aikuisuudesta. Ehkä heidän tarinat ja kertomuksensa saavat sinut suhtautumaan tulevaan elämänvaiheeseen osittain myös innokkaasti!
Ja onneksi muutos ei tule yhtäkkiä. Useimmiten muutos tapahtuu hitaasti päivien ja viikkojen kuluessa. Erilaiset siirtymäriitit kuten koulun vaihtamiset ja vaikka rippikoulu saattavat toki havainnollistaa ajan kulkua. Sinun ei kuitenkaan tarvitse olla valmis mihinkään, mihin et ole! Jos sinua nyt ahdistaa aikuisuuteen liittyvät asiat, niin ei hätää, se on normaalia. Ei sinun tarvitsekaan vielä olla valmis aikuisuuteen. Ei edes lukioon! Sitten kun sen aika on, olet ehtinyt kasvaa taas paljon ja ajatukset sen suhteen voivat olla erilaiset. Iässäsi tapahtuu hyvin paljon muutamassa vuodessa. Hyvä uutinen on myös se, että suurin osa ihmisistä pitää nykyistä elämänvaihettaan parhaimpana. 🙂 Sinullakin on siis varmasti vielä monenlaisia hienoja elämänvaiheita edessä!
Tämän yhden saman neuvon sanon melkein aina. Älä jää tunteidesi ja ajatustesi kanssa yksin! Tänne kirjoittaminen oli jo tosi hieno alku, mutta kannustan sinua kertomaan kokemuksestasi myös muille. Ehkä voit kertoa asiasta jollekin ystävällesi tai luotettavalle aikuiselle? Heiltä saat toivottavasti tukea tunteillesi. Puhuminen helpottaa! Myös netissä on paikkoja, joiss voit kertoa ajatuksistasi ja tunteistasi, ja keskustella niistä luotettavan aikuisen kanssa. Tällaisia hyviä paikkoja ovat esimerkiksi Netari ja Nuortennetti.
Kaikkea hyvää sinulle! Toivottavasti vastauksestani oli sinulle apua!
Moikka! Kysyitpä hyvän kysymyksen!
Aloitan muistuttamalla, että ahdistus on luonnollinen tunne, jota jokainen kokee jossain vaiheessa. Se on itse asiassa tärkeä tunne, sillä se kertoo meille, että elämässä on jotain sellaista, joka vaatii ehkä korjaamista, tai johon pitäisi sopeutua. Ahdistus ei ole siis sairaus tai mielenterveyden häiriö, mutta pitkittyessään ahdistus voi muuttua ahdistuneisuushäiriöksi. Siihen voi sairastua muun muassa silloin, jos omat huolet käyvät liian isoiksi tai niitä kannattelee liian pitkään yksin ilman aikuisen tukea. Siitäkin voi parantua, eli mistään pysyvästä ei ole kuitenkaan kyse.
Viime vuodet ovat pitäneet sisällään monia sellaisia tekijöitä, joiden voidaan arvella lisänneen nuorten ahdistuneisuutta. Korona-aikana moni on kokenut epävarmuutta ja pelkoa, jotka lisäävät myös ahdistuneisuutta. Rutiinit ovat tärkeitä hyvinvoinnin kannalta ja luovat turvallisuuden tunnetta. Koronan myötä moni tuttu rutiini kuitenkin muuttui – koulu siirtyi osin etäopetukseen, tuttuja kavereita tai opettajia ei nähnyt samaan tapaan kuin ennen ja harrastukset jäivät ehkä tauolle. Samalla moni nuorten tukipalvelu oli katkolla, eikä nuorten elämässä ollut välttämättä aikuisia (esim. opettajat tai kouluterveydenhoitaja) läsnä, joille kertoa huolista, kuten normaalisti. Moni saattoi jäädä omien ajatusten kanssa tällöin aika yksin. Korona aiheutti myös pelkoa joko oman tai läheisten sairastumisesta. Kaikki tämä on voinut lisätä ahdistusta ja se on ihan ymmärrettävää.
Myös Ukrainan sota on voinut aiheuttaa huolta etenkin armeijaan menossa olevilla tai siellä jo olevilla nuorilla. On myös tutkimuksia siitä, että älypuhelinten lisääntyminen ja sitä mukaa lisääntynyt somen käyttö olisi lisännyt nuorten ahdistuneisuutta. Some tuo mukanaan paljon hyvää, mutta voi aiheuttaa myös ahdistavaakin vertailua muihin, tai viedä ison osan vapaa-ajasta, jolloin muut hyvinvointia lisäävät asiat kuten harrastukset, liikkuminen tai kaverisuhteet voivat jäädä vähemmälle.
Ahdistuneisuudesta puhutaan myös ehkä avoimemmin kuin ennen niin mediassa kuin nuortenkin kesken. Ei ole siis ihan varmaa onko ahdistus oikeasti lisääntynyt, vai osataanko nykyään siitä puhua avoimemmin ja hakea myös apua jos tunteet käyvät liian suuriksi. Lisääntynyt puhe on hyvä juttu, mutta voi luoda mielikuvan siitä, että lähes kaikki nuoret olisivat ahdistuneita. On siis hyvä muistaa, että suurin osa nuorista voi yhä hyvin. Ja nyt kun palvelut ovat käytössä, saavat huonomminkin voivat nuoret taas paremmin tukea niin koulusta, kuin muistakin nuorten palveluista.
Mukavaa ja huoletonta vuoden alkua!
Moikka!
Hienoa, kun laitoit meille viestiä, etkä jäänyt pohtimaan painoosi liittyvää ahdistusta enempää yksin. Murrosiässä oma keho muuttuu: moni kokee omasta kehostaan epävarmuutta ja omaa kroppaa verrataan myös herkästi muihin. Kaikki tämä on luonnollista, mutta jos oman kehon muutokset alkavat ahdistaa, kuten sinulla, on asian äärelle syytä pysähtyä.
Kerroit laihtuneesi vuoden aikana yli 5 kiloa. Murrosiässä painon muutoksista on syytä jutella aina terveydenhoitajan kanssa, sillä muutokset painossa voivat vaikuttaa omaan kasvuun ja kehitykseen pidemmällä aikavälillä. Terveydenhoitaja osaa antaa myös neuvoja turvalliseen painonpudotukseen, mikäli sille on tarvetta. Harvoin kasvavalla nuorella on.
Terveydenhoitajan kanssa olisi hyvä jutella myös kertomastasi herkkujen syöntiin liittyvästä ahdistuksen tunteesta. Herkkujen syömisestä ei nimittäin kuulu tulla syyllistä oloa, vaan herkuista tulisi voida nauttia – niille on paikkansa terveellisessä ja monipuolisessa ruokavaliossa. Syyllisyys ja syömisten kontrollointi voi olla yksi merkki syömishäiriöstä, eli sairaudesta, johon tarvitaan hoitoa. Syyllisyys ja sitä seuraava tarve kuluttaa syödyt herkut vievät myös voimia ja aikaa sellaisilta asioilta, jotka mahdollisesti lisäisivät hyvää oloasi, kuten harrastuksilta, kavereilta ja perheeltä.
Nyt olisi siis tärkeää, että puhut asiasta terveydenhoitajan kanssa mahdollisimman pian. Mikäli hänelle juttelu tuntuu hankalalta, voit kertoa ajatuksistasi myös lempiopettajallesi tai koulupsykologille. Jos et tiedä mitä sanoa, voit näyttää meille kirjoittamasi viestin. Olit siinä kirjannut hienosti ajatuksiasi ylös. Jos kovasti jännittää, voit käydä juttelemassa asiasta ensin nimettömänä lasten ja nuorten chatissa. Ota asia esille vielä ennen kesälomia, jotta voit nauttia kesästä huolettomammin.
Rohkeutta ja tsemppiä, sinä ansaitset voida hyvin!
Hei ja kiitos viestistäsi. Oli tosi hienoa, että kerroit tilanteesta tänne, vaikka se ei varmastikaan ole ollut helppoa.
Kertomasi tilanne ”kaverisi” kanssa kuulostaa tosi ikävältä, eikä ole yhtään ihme, että se on tuntunut pahalta. Tapahtunut on jo yksinään riittävän iso asia, jotta siihen voi hakea tukea. Ilmeisesti tapahtuneen lisäksi on kuitenkin vielä muitakin kuormittavia asioita, joten ei ole mitään syytä ajatella, ettet ansaitsisi apua. Moni odottaa turhan pitkään ennen kuin puhuu muille ja silloin ongelmat alkavat herkästi kasaantua tai muuttua syvemmiksi. Yksin ei kuitenkaan ajatusten kanssa kannata jäädä, ja jokainen meistä tarvitsee joskus muiden tukea.
Kurja kuulla, että ajatus kuraattorille puhumisesta tuntuu sinusta siltä, että se pahentaa asioita. Onko koulussa joku muu sellainen aikuinen, jolle voisit puhua? Se voi olla kuraattorin sijaan myös esimerkiksi opettaja tai terveydenhoitaja. Jos et tiedä kenen puoleen kääntyä, tai puhuminen jännittää, voisitko harjoitella sitä ensin nuorille tarkoitetussa Sekasin-chatissa tai Lasten ja nuorten chatissa täällä? Nimettömänä voi olla helpompi kertoa omista ajatuksistaan ja sitä myöten rohkaistua kertomaan niistä tutullekin aikuiselle. Mitä pikemmin saat huolistasi puhuttua, sitä todennäköisemmin asiat lähtevät ratkeamaan.
Sinä ansaitset voida hyvin, joten älä jää ajatustesi kanssa yksin. Rohkeutta ja valoisampaa kevättä ja lähestyvää kesää sinulle!
Hei Nica,
kiitos yhteydenotosta, jossa kerrot olleesi suhteessa alaikäisenä itseäsi huomattavasti vanhemman miehen kanssa ja kysyt, onko mahdollista, että tässä on tapahtunut rikos. Kerrot, että mies sai sinut tekemään asioita, joita et olisi halunnut tehdä. Valitettavasti tämän perusteella en pysty vielä arvioimaan, onko rikosta tapahtunut, mutta suosittelen sinua jatkamaan keskustelua Rikosuhripäivystyksen palveluissa, joissa voit asioida halutessasi myös nimettömästi: https://www.riku.fi/ Tarkempien tietojen valossa Rikosuhripäivystyksen työntekijä pystyy ottamaan asiaan paremmin kantaa ja ohjaamaan sinua tarvittaessa eteenpäin.
Jos suhteenne sisälsi seksuaalisia tekoja tai yhdyntää, seksuaalirikoksen tunnusmerkit voivat täyttyä (rikoslain 20. luku). Voit lukea lisää tästä suojaikärajan näkökulmasta Väestöliiton artikkelista, ”Mitä suojaikäraja tarkoittaa?” Joidenkin lapsiin kohdistuvien seksuaalirikosten osalta (rikoslain 8. luku,1 §) syyteoikeus vanhentuu aikaisintaan, kun asianomistaja (rikoksen kohteeksi joutunut henkilö) täyttää 28 vuotta. Rikos voidaan siis tutkia ja rikoksen tekijä voi joutua rikosoikeudellisesti vastuuseen teoistaan, vaikka tapahtumista olisikin kulunut jo aikaa.
Kaikista tärkeintä kuitenkin on, että saat apua ahdistukseen ja paniikkikohtauksiin. Suosittelenkin sinua hakeutumaan lääkärin vastaanotolle avun saamiseksi, esimerkiksi ottamalla yhteyttä terveysasemalle, opiskelu- tai työterveyshuoltoon. Voit ottaa asian puheeksi myös Sekasin-chatissa. On tärkeää saada oikeutta, jos on joutunut rikoksen uhriksi, mutta sen lisäksi tarvitaan usein muita ammattilaisia asioiden käsittelyyn, jäsentämiseksi ja avun saamiseksi. Toivottavasti pääset vastauksen avulla asiassa eteenpäin.
Hyvää kevään jatkoa sinulle!
Hei ja kiitos tärkeästä viestistäsi!
Ukrainan tapahtumat aiheuttavat monessa pelkoa ja huolta ja pieni määrä huolta on ihan luonnollista. Kertomasi kaltainen pelko ja ahdistus on kuitenkin sellaista, joka kuulostaa haittaavan päivittäistä toimintaasi ja vie jatkuvasti voimia. Siihen on siis syytä saada nyt kunnolla apua. Mikäli olet koulussa, olisi peloistasi hyvä käydä juttelemassa kouluterveydenhoitajan kanssa, tai mikäli et, voit käydä terveyskeskuksessa. Voit näyttää tämän kirjoittamasi viestin, olet siinä kuvannut tosi hienosti tunteitasi. Myös vanhempiesi on tärkeää tietää, miten syvällä pelko sinussa on.
Jos kertominen tuntuu vaikealta, voit hakea rohkaisua juttelemalla tunteistasi ensin muiden samaa kokevien kanssa, esim. nimettömässä chat-palvelussa. Tukinetissä järjestetään erilaisia, nuorille aikuisille tarkoitettuja keskusteluita, joissa voit vaihtaa ajatuksia. Löydät ne täältä. Toisena vaihtoehtona on Sekasin-Discord-alusta, jossa voit jutella myös tai Sekasin-chat, jossa voit jutella suoraan nimettömänä aikuisen kanssa kahden kesken.
Tärkeintä on, että et jää ajatustesi kanssa yksin, sillä huolet, epävarmuus ja pelko kasvavat isommiksi, jos niitä ei jaa. Uutisten katsomista ei kannata ehkä ihan kokonaan lopettaa, sillä se saattaa herättää myös epätietoisuutta, joka voi lisätä huolta entisestään. Uutisten seuraamisen rajoittaminen sen sijaan on tärkeää. Riittää, että uutiset katsoo esim. kerran päivässä. Vaihtoehtoisesti voitte myös sopia vanhempiesi kanssa, että he pitävät sinut ajan tasalla tapahtumista.
Suomeen ei ole kohdistunut suoraa sodan uhkaa, joten syytä suurempaan huoleen ei tässä kohtaa ole. Sodat eivät myöskään syty hetkessä, vaan tilanteet kehittyvät pidempien aikojen kuluessa. Mikäli viitteitä siitä olisi, että Suomessa olisi sodan uhka, saamme tästä hyvissä ajoin tietoa ja toimintaohjeita, sillä Suomessa turvallisuusasiat ovat hyvin hoidossa ja meillä varaudutaan jo ennakkoon.
Syytä huoleen ei siis ole, mutta omissa ajatuksissa huolet voivat tosiaan kasvaa valtaviksi. Käy siis jakamassa ajatuksiasi muiden kanssa, vaikka jo tänään. Pyri myös löytämään sellaista tekemistä, jossa saat ajatuksiasi muualle. On tärkeää, että mieli saa myös levätä ja päivässä on huoletontakin aikaa. Muuten on vaarana, että voimavarasi ehtyvät. Vinkkejä pelon käsittelyyn löydät esimerkiksi täältä. Hae rohkeasti apua tunteidesi käsittelyyn, älä jää yksin.
Sinä ansaitset voida hyvin ja elää ilman pelkoa.
Hei ja kiitos meille laittamastasi viestistä.
Koskettelu ilman toisen lupaa ei ole ok, eli poika on toiminut tilanteessa väärin. Se, että olet istunut pojan syliin ei tarkoita, että hänellä olisi ollut lupaa kosketella sinua. Hyvä, että olet poistunut paikalta. Se on ollut omien rajojesi asettamista ja kuuntelemista, joka on todella tärkeää, mutta ei aina helppoa. Omista rajoista voit lukea Nuorten Exitin sivuilta. Löydät sivuilta myös muuta tärkeää tietoa ja neuvontachatin.
On hyvin tavallista, että ahdistuksen tunteet tulevat päälle vasta jälkeenpäin. Omien ajatusten kanssa ei kannata jäädä yksin ja hyvä että laitoit tänne viestiä. Joskus tunteet voivat jäädä päälle pidemmäksi aikaa ja vaikuttaa omaan oloon. Ahdistusta voi koittaa lievittää tekemällä itselle mieluisia asioita. Jos ahdistuksen tunteet eivät kuitenkaan tunnu menevän ohitse, kannattaa jutella asiasta vielä aikuisen kanssa. Jos et tiedä kenen puoleen kääntyä, voit jutella nimettömänä esimerkiksi Väestöliiton chatissa tai Nuorten Exitin chatissa.
Jos olet pojan kanssa vielä tekemisissä, voit halutessasi kertoa hänelle, että koskettelu ei ollut mielestäsi ok. Mutta vain jos se tuntuu sinusta hyvältä. Tärkeintä on, että löydät itse keinot, joilla pääset tilanteesta eteenpäin, eikä se aiheuta sinulle enempää ahdistusta. Sinä ansaitset voida hyvin, joten hae rohkeasti tukea, mikäli sitä kaipaat.
Lempeää syksyn jatkoa!
