Aurinko

Hei ja kiitos kysymyksestäsi!

Se on ihan totta, että mikään aurinkorasva ei täysin estä ruskettumista. Aurinkorasva ei myöskään suojaa sataprosenttisesti auringon haitalliselta ultraviolettisäteilyltä (UV-säteily). Ruskettuminen on ihon puolustusmekanismi auringon UV-säteilyä vastaan. Tämä ei kuitenkaan estä viettämästä aikaa ulkona ja oleilla esimerkiksi veden ääressä, kun muistaa suojautua oikein.

Tärkeimmät keinot suojata ihoa haitallisilta UV-säteiltä on nauttia auringosta kohtuudella, oleilla varjossa, suojata ihoa vaatteella ja käyttää aurinkorasvaa. Auringon säteilyn voimakkuus ilmoitetaan usein kesällä säätiedotuksen yhteydessä ja kun UV-indeksi on vähintään 3, tulee silloin suojautua auringolta. Auringon paahteelta kannattaa suojautua hakeutumalla varjoon erityisesti kesällä keskipäivän aikaan.

Väljät, värilliset ja tiiviisti kudotusta kankaasta tehdyt vaatteet suojaavat ihoa tehokkaammin kuin vaaleat, ohuet ja ihonmyötäiset. Lierihattu suojaa myös pään ja kaulan aluetta sekä aurinkolasit suojelevat silmiä. On olemassa myös aurinkosuojavaatteita, joita voi käyttää vedessä.

Aurinkorasvan käytössä on hyvä kiinnittää huomiota, että sen suojakerroin on vähintään 30, jos oleilee suorassa auringonpaisteessa. Lisäksi rasvaa tulisi laittaa reilusti, mieluummin puoli tuntia ennen aurinkoon menoa ja lisätä voidetta varsinkin uimisen ja hikoilun jälkeen.

Ihon ruskettuminen riippuu ihotyypistä, auringon säteilyn voimakkuudesta ja aurinkorasvan suojakertoimesta. Toiset ruskettuvat herkemmin ja toisen iho voi palaa lyhyessäkin ajassa. Aurinkorasvan suojakerroin kertoo sen kyvystä estää auringon UV-säteilyn aiheuttamaa ihon palamista. Valitse aina sellainen aurinkorasva, joka suojaa sekä UVA-, että UVB-säteiltä.

Ruskettumiselta ei siis voi täysin välttyä, mutta näillä keinoilla voit suojella ihoasi haitallisilta UV-säteiltä ja hidastaa ihon ruskettumista. Auringosta on mahdollista myös nauttia, kun nautiskelee siitä kohtuudella ja suojaa ihoa palamiselta.

Lisää auringolta suojautumisesta voit lukea Fressiksestä.

Kivaa kevättä!

Hei ja kiitos kysymyksestäsi.

Kerrot, että grillailet perheesi kanssa kesän aikana viikonloppuisin ja olet huolissasi siitä, onko se liikaa ja voiko siitä tulla liikaa karsinogeenejä. Lähdetään liikkeelle siitä, että yhteiset ruokahetket perheen kesken ovat tärkeitä ja arvokkaita hetkiä, joista kannattaa rohkeasti nauttia. Jo tuollaiset hetket sinällään voivat olla terveyttä tukevia ja tuoda iloa elämään.

Kuvailet viestissäsi, että grillaatte melko pitkälti kasvispohjaisia tuotteita, mikä on oikein hyvä asia niin terveyden kuin luonnon kannalta. Jos grilliaterioita halutaan hieman tasapainottaa, voit ehdottaa tarjoilujen kylkeen erilaisia vihersalaatteja, tai vaikkapa tuoreita hedelmiä tai hedelmäsalaatteja jälkiruoaksi.

Karsinogeenit ovat grillauksessa syntyviä PAH-yhdisteitä, joita muodostuu epätäydellisen palamisen seurauksena. Paras keino välttää näiden yhdisteiden muodostumista on välttää ruoan polttamista suoraan liekeissä ja käyttää hyvin puhdistettua grilliä ja grillausvälineitä. Jos siis grillaatte esimerkiksi hiilloksella tai sähkögrillillä ilman suoraa tulen liekkiä, PAH-yhdisteitä ei muodostu samalla tavalla. Periaatteessa on niin, että esimerkiksi liekeissä grillattu tai poltettu kasvis sisältää PAH-yhdisteitä siinä missä lihapitoinen makkarakin, mutta kokonaisruokavalion ja terveyden kannalta kasvispitoinen ja kasvisperäiset tuotteet ovat aina ehdottomasti parempi vaihtoehto kuin eläinperäiset tuotteet. Kasvisnakkejakaan ei kuitenkaan kannata nautiskella päivittäin, vaan kiinnittää aina huomiota vaihtelevaan ja monipuoliseen ateriointiin. Jos syöt arkipäivisin monipuolisesti, on ihan ok herkutella viikonloppuisin.

On tarkkaan vaikea arvioida sitä, minkälainen määrä grillaamista olisi terveyden kannalta haitallista – sitä ei ole juurikaan tieteellisesti tutkittu. On kuitenkin hyvä tiedostaa, että poltettu ruoka ei tee terveydelle hyvää. Voit kuitenkin olla huoletta perheesi kanssa kesäisin grillaamassa, jos kuitenkin kiinnitätte huomiota kasvisruokailuun ja pidätte grillin puhtaana – ettekä siis grillaa ruokaa suoraan liekeissä.

Lisäksi kysyit sitä, mikä kaikki aiheuttaa syöpää, ja se onkin jo hieman haastavampi kysymys. Suurin osa syövistä liittyy ikääntymiseen. Syövän riski kasvaa sitä mukaa, kun ihmiselle tulee lisää ikää. Mitä pidempään ihminen elää, sitä enemmän hän ehtii altistua syövän riskitekijöille. Siksi ikääntymisen myötä on todennäköisempää, että soluihin kertyy vaurioita, jotka voivat aiheuttaa syöpää. Tämä ei siis kuitenkaan missään nimessä tarkoita sitä, että kaikki pitkään elävät sairastuvat syöpään: se tarkoittaa ainoastaan sitä, että pitkä ikä nostaa riskiä sairastua syöpään.

Elinympäristössämme ja elintavoissamme on tekijöitä, jotka voivat vaikuttaa riskiin sairastua syöpään. Ympäristössä on useita kemikaaleja ja muita tekijöitä, jotka voivat lisätä syövän riskiä. Nämä yhdisteet voivat olla luonnollisia (kuten auringon säteily) tai ihmisen tuottamia, kuten jotkut kemikaalit tai tupakan savu. Myös jotkin virukset ja bakteerit voivat aiheuttaa syöpää. Elintapoihin liittyviä riskitekijöitä ovat mm. tupakkatuotteiden ja alkoholin käyttö, auringon UV-säteilylle altistuminen, punaisen lihan runsas käyttö, ylipaino ja liikkumattomuus. Kuvailit viestissäsi omia elintapojasi ja kuulosti siltä, että sinulla on moni asia elintapojen suhteen erittäin hyvällä mallilla!

Syöpää ei voi periä esimerkiksi omilta vanhemmiltaan. Yksilö voi kuitenkin periä geenivirheen, joka voi lisätä alttiutta syövän syntymiselle. Koska geenien prosessit ovat hyvin monimutkaisia, saattaa geenitasolla tapahtua syövän syntymiseen johtavia virheitä ilman että merkittävää syövälle altistumista olisi muuten tapahtunut. Tämän vuoksi sanotaan, että syövän syntyy vaikuttaa myös sattuma.

Yksittäisen henkilön sairastuessa syöpään on harvoin mahdollista tarkalleen tietää, mikä on aiheuttanut syövän. Syöpään sairastunut on saattanut altistua useille riskitekijöille elämänsä aikana ja soluvaurioiden kehittyminen syöväksi on vienyt pitkän ajan. Lasten ja nuorten syöpien syntyminen johtuu yleensä sattumasta tai peritystä alttiudesta.

Syöpää ei kannata liikaa murehtia terveenä ja nuorella iällä. On luonnollista, että sen kaltaiset sairaudet voivat pelottaa ja on hyvä ottaa asioista selvää, mutta liiallinen yliajattelu syöpään liittyen ei ole tarpeen. On myös hyvä huomioida, että syöpien hoitokeinot ja hoitaminen ovat nykyisin hyvällä tasolla, ja yhä useampi syöpään sairastunut henkilö myös toipuu sairaudestaan. Lisäksi erilaisten seulontaohjelmien ansiosta tauti voidaan löytää mahdollisimman varhaisessa vaiheessa, ja hoitaa jo syövän esiasteita, jolloin varsinainen syöpä ei pääse kehittymään. Yksilötasolla terveellisillä elintavoilla pystytään myös tehokkaasti ehkäisemään syöpää.

Jos olet usein huolissasi syöpään liittyvistä asioista, suosittelen sinua keskustelemaan aiheesta esimerkiksi vanhempiesi tai kouluterveydenhoitajan kanssa. Tarvittaessa voit olla myös yhteydessä Syöpäjärjestöjen maksuttomiin neuvontapalveluihin.

Toivottavasti nautit tulevasta kesästä ja lomastasi huoletta!