Isä juo liikaa: ”Ikävöin raitista isääni”
Elina, 16, tietää miltä tuntuu, kun oma isä sammuu sohvalle eikä pysty enää huolehtimaan lapsistaan. Ja kun oma mitta tulee täyteen.
Sitä ensimmäistä kertaa, jolloin isä joi liikaa, lukiota käyvä Elina ei unohda koskaan.
”Isä alkoi vaan yhtäkkiä kaatuilla ja sammui ympäriinsä kotimme olohuoneessa. Säikähdin ja lukittauduin pikkuveljeni kanssa vessaan.”
Elinan vanhemmat ovat eronneet, ja lukiota käyvä Elina asuu pikkuveljensä kanssa isän luona vuoroviikoin. Ensimmäiset vuodet kahdessa kodissa sujuivat hyvin, mutta kun Elina oli täyttänyt 12 vuotta, isän alkoholiongelma alkoi näkyä myös lapsille.
Pahin vaihe kesti kolmisen vuotta. Silloin lapset joutuivat sietämään isän ryyppäämistä noin kerran viikossa isän luona asuessaan. Niinä päivinä, jolloin Elina huomasi isän taas tarttuvan oluttölkkiin, hän tunsi paniikinomaista ahdistusta: nytkö se taas alkaa.
”Isä joi olutta alakerrassa, ja me veljen kanssa pakenimme omiin huoneisiimme yläkerrassa. Kun isä oli sammunut, lähdin alakertaan siivoamaan paikkoja, jos jotain oli mennyt rikki. Sitten autoin isän nukkumaan omaan sänkyyn.”
Isosiskona Elina otti tällaisina iltoina vastuun myös pikkuveljen hyvinvoinnista: huolehti, että veli pesi hampaansa ja saatteli tämän nukkumaan rauhoitellen. Äidille hän kertoi isän juomisesta satunnaisesti.
”Hävetti kertoa isän käytöksestä. En halunnut, että äiti suuttuisi isälle. Ja jollain tavalla ajattelin, että tämä oli isän oma asia, jonka hän hoitaisi tavallaan.”
Isä juo mutta ei myönnä olevansa alkoholisti
Isä ryyppäsi usein kotona, mutta Elina muistaa myös kerran, jolloin lähdettiin tuttujen luokse käymään. Paluumatkalla isä hoiperteli lasten perässä kotiin. Elina ja hänen veljensä eivät olleet tuntevinaankaan monen metrin päässä laahustavaa miestä. Hävetti.
Sama häpeä leimasi usein isällä asuttuja viikkoja. Ei oikein kehdannut pyytää kavereita kylään, kun ei koskaan voinut tietää, alkaisiko isä taas juomaan.
”Vain yksi ystäväni tiesi isäni ongelmasta, enkä hänenkään kanssa sen enempää asiasta puhunut. Yritin itsekin vain unohtaa koko asian.”
Myöskään isän kanssa juomisesta ei puhuttu, eikä isä edelleenkään myönnä olevansa alkoholisti.
”Saatoin silti sanoa, että voisitko tällä kertaa olla ottamatta. Yleensä hän silloin totteli.”
Kun Elina oli sietänyt isän kosteita päiviä useamman vuoden, eteen tuli ilta, jolloin tyttärellä tuli mitta täyteen.
”Soitin äidille, että nyt riitti – en jaksa enää, tule hakemaan meidät pois täältä.”
Seuraavana päivänä Elina palasi isän luo ja halusi jutella tilanteesta. Hän kertoi ensi kertaa, miltä vanhemman juominen lapsesta tuntui. Isä kuunteli ja lupasi olla ottamatta alkoholia silloin, kun lapset ovat hänen luonaan. Tämän lupauksen jälkeen ryyppykertoja on ollut vain muutama.
Silti jotain isän ja tyttären välillä muuttui pysyvästi.
”En ole enää isän tyttö”
Elinan mielestä ikävintä isän juomisessa on se, ettei suhde isään ei ole enää entisensä. Elinan lapsuusvuosina isän kanssa parhaita hetkiä vietettiin vauhdikkaissa lajeissa mönkijöillä tai crossipyörillä ajellen tai laavulla makkaraa paistellen.
”Ennen olin isän tyttö, ja halusin aina kertoa hänelle kaikki asiat ensimmäisenä. Nykyään keskustelumme on aika pinnallista. En enää samalla tavalla kerro hänelle itsestäni.”
Kuilu, jonka alkoholi on isän ja tyttären välille tehnyt, on edelleen syvä.
”En vieläkään luota isään enkä osaa sanoa, milloin luottamus palaa. Minulla on ikävä sitä entistä isää, ja usein toivon, ettei tätä kaikkea olisi koskaan tapahtunut.”
Silti Elina jaksaa ajatella positiivisesti ja on saanut paljon vertaistukea ystäviltä, joilla on samanlaisia kokemuksia vanhemman alkoholinkäytöstä.
”Otamme nyt isän kanssa etäisyyttä. Sitten kun olen pystynyt antamaan anteeksi, aloitamme ehkä taas puhtaalta pöydältä.”
Elinan oma suhde alkoholiin on isän juomisesta huolimatta suhteellisen neutraali.
”Se, miten alkoholia käyttää, on jokaisen oma asia. Tosin nuorten kohdalla en ihan ymmärrä, miksi viikonlopun kännäämisestä kailotetaan kovaan ääneen niin koulussa kuin somessa.”
Kärsitkö sinäkin läheisesi alkoholinkäytöstä? Täältä löydät tietoa ja tukea.
Teksti Henna Helne
Elina ei esiinny jutussa omalla nimellään.