MieliYleinen

Paniikkikohtaus iski: ”Luulin, että kuolen siihen paikkaan”

Anni Rajalahti, 22, tietää, ettei ole ongelmansa kanssa yksin. Hän on löytänyt helpotusta myös mindfulnessista.

Paniikkikohtaus iski: ”Luulin, että kuolen siihen paikkaan”

”Olen ollut ahdistunut ihminen niin kauan kuin muistan. Se ei johdu mistään yksittäisestä asiasta, eikä tunnetta osaa tarkasti kuvaillakaan. Pidin ahdistusta nuorempana jopa normaalina. Se on ollut aina minussa.

Äitini on kertonut, kuinka jo kaksivuotiaana pikkuveljeni syntymän jälkeen halusin tehdä kaiken itse. Tämä johti siihen, että rupesin änkyttämään ja muutuin muutenkin oudoksi. Huolestuneelle äidilleni sanottiin neuvolassa, että olin stressaantunut.

Rauhallisena ja ujona koululaisena ihailin ulospäinsuuntautuneita ja puheliaita ikätovereitani. Olisin halunnut olla samanlainen. Asetin itselleni epärealistisia tavoitteita kaikessa – myös ulkonäköni suhteen. Onnistumiseni koulussa tai harrastuksissa eivät tuntuneet koskaan riittäviltä.

Tavoitellessani täydellisyyttä pidin itseäni arvottomana ja aiheutin itselleni valtavia paineita.

Paniikkikohtaus – tältä se tuntuu

Vuonna 2015 aloin saada lieviä paniikkikohtauksia. Paniikkikohtaus tuntui silmien sumenemisena, kuumina aaltoina, käsien tärinänä ja sydämen pomppailuna. Hengittäminenkin oli vaikeaa.

Ensimmäisen ison paniikkikohtauksen sain asuessani Irlannissa. Olin kummitätini ja -setäni kanssa junassa, kun minulle tuli yllättäen tunne, että kuolen siihen paikkaan. Lysähdin lattialle, raajani lamaantuivat ja luulin saavani sydänkohtauksen. Tutkimusten jälkeen minut todettiin sairaalassa täysin terveeksi.

Tajusin että syynä oli paniikkikohtaus ja etsin asiasta lisää tietoa. Seuraavana vuonna kohtaukset pahenivat, ja hain ammattiapua. Terapian jälkeen sain diagnoosiksi ahdistuneisuushäiriön.

On ollut helpottavaa kuulla, etten suinkaan ole ainoa, joka paniikkikohtauksista kärsii. Erityisesti vertaistuki, puhuminen muiden samaa asiaa potevien kanssa, on auttanut paljon.

Paniikkikohtaus ei hallitse elämääni

Nykyisin tulen paniikkikohtausteni kanssa toimeen. Usein paniikkikohtaus liittyy julkiseen liikenteeseen, kauppaan tai muuhun paikkaan, jossa on paljon ihmisiä. Oireiden ilmaantuessa hakeudun rauhallisempaan paikkaan, istun ja hengittelen rauhassa tai soitan kaverille.

Läheisten tuki on tärkeää, sillä paniikkikohtauksessa voi olla hirveää olla yksin. Joskus kaverini on nukkunut sen vuoksi koko yön vierelläni. Yksinään sitä suunnilleen vain miettii, että löytääkö minua kukaan, jos kuolen tähän paikkaan.

En anna paniikkikohtausten hallita elämääni. Nautin työstäni, ystävistäni, perheestäni, matkustelusta ja liikunnasta. Mindfulness on ollut hyvä tapa harjoitella rentoutumista ja ajatusten kokoamista.

Lääkkeitä tai päihteitä en ole kokenut tarvitsevani.

Ahdistuneisuushäiriötä on vaikea huomata ulkoa päin. Monen silmissä elän varmasti normaalia ja huoletonta elämää koulussa ja töissä.”

 

Teksti Lilli Ollikainen, kuva Emma Ollikainen

 

Lue lisää: paniikkihäiriö

Katso myös

Kysymys
Mieli
Helppii Kuinka kertoa ihastukselleni tunteistani? Olen 13v tyttö ja olen ollut jo tosi pitkään ihastunut yhteen 14 vuotiaaseen poikaan ja ollaan saatu tosi monta kertaa katsekontakteja ja hän on...
Fressis

Moikka Helppii ja kiitos kysymyksestäsi!

Mukava kuulla, että olet ihastunut! Se on kiva tunne ja antaa paljon iloa ja jännitystä elämään, toki myös toisinaan ikävämpiäkin tunteita. Elämän rikkautta yhtä kaikki <3

Kerroit, että haluaisit kertoa pojalle tunteistasi, mutta et oikein tiedä miten voisit lähestyä häntä, sillä hän on yleensä kaveriporukan keskellä. Ymmärrän, että tilanne tuntuu sinusta vaikealta – sekin on luonnollista. Omista tunteista kertominen on jännittävä asia, varsinkaan kun toisen reaktiosta ei voi koskaan olla täysin varma. Tunteista kertominen asettaa meidät haavoittuvaiseen asemaan, jolloin kaveriporukan läsnäolo ei tunnu ehkä kaikista turvallisimmalta vaihtoehdolta.

Kuulostaa siis järkevältä pyrkiä ottamaan asia esille kahden kesken. Miten sen voisi sitten tehdä, jos toiseen ei saa yhteyttä? Itselläni tulee mieleen muutamia vaihtoehtoja. Voitko ottaa poikaan yhteyttä sosiaalisessa mediassa ja kertoa, että sinulla on hänelle asiaa ja haluaisit tavata hänet jossain kahden kesken? Yksi mahdollisuus on myös laittaa perinteinen kirje hänen postilaatikkoonsa ja pyytää vastausta.

Entä olisiko ennen koulupäivää tai koulupäivän jälkeen jokin hetki, kun poika on yksin jossain, jolloin voisit pyytää häneltä hetken aikaa? Pystyisitkö piilottamaan pienen viestin hänen takin taskuunsa tai reppuunsa jossain välissä ja pyytää ottamaan yhteyttä sinuun? Yksi vaihtoehto on myös kysyä, voisiko joku kavereistasi jollain tavalla auttaa sinua kertomaan tunteistasi? Ystäväsi voisi esimerkiksi käydä hakemassa pojan kaveriporukan keskeltä, jotta teillä olisi mahdollisuus jutella kahdestaan. Tai ehkä ystäväsi voisi selvittää hänen yhteystietonsa?

Jos sinulla on joku tällainen luotettu ystävä, suosittelen jakamaan asian hänen kanssaan. Ehkä oletkin niin jo tehnyt! Kaverilta voit saada ideoita tilanteen ratkaisemiseen ja myös arvokasta tukea. Toivottavasti jokin näistä ideoista olisi toimiva tilanteessasi. Uskon, että tarvittaessa myös joku opettajasi tai muu koulun henkilökuntaan kuuluva voi antaa sinulle lisää vinkkejä miten toimia!

Tsemppiä tilanteeseen ja onnea matkaan!

Oliko vastauksesta hyötyä?
Kysymys
Mieli
piip Onko normaalia etten ole koskaan ollut ihastunut? Onko normaalia että en oo koskaan ollu ihastunu? Siis en ikinä koskaan. Julkkisihastuksia on ollu, mutta ei ketään koulusta tai vaikka sellanen mikä kävelee...
Fressis

Moikka ja kiitos kysymyksestäsi!

Et ole ainoa, joka pohtii tätä asiaa ja voinkin heti alkuun poistaa huolesi: ei ole yhtään outoa, ettet ole vielä ihastunut ympärilläsi oleviin.

Ihmiset ovat ihastumisenkin suhteen erilaisia. Ihastumista ja ihastumisen tapoja ja ajankohtia on yhtä paljon, kuin meitä ihmisiäkin. Kerroit, että sinulla on kyllä ollut julkkisihastuksia, ja ne ovatkin ihan yhtä tärkeitä ja arvokkaita kokemuksia, kuin muutkin ihastumisen kokemukset. On myös hienoa, että tunnistat niiden osalta ihastumisen tunnetta – muista, että saat nauttia näistäkin kokemuksista 😊

Kaikki tavat ihastua tai olla ihastumatta ovat siis yhtä oikeita ja normaaleja. Sinussa ei ole mitään epänormaalia tai väärää tässä asiassa. Mikäli sinua vaivaa se, että ystäväsi pitävät sinua outona, voit keskustella asiasta vielä heidän kanssaan. Kerro näiden edellä olevien asioiden lisäksi, ettei ihastumisen tunnetta voi myöskään pakottaa tapahtumaan. Joskus on jopa niin, että kun jostain asiasta alkaa stressaamaan, siirtyy sen tapahtuminen vielä kauemmas. Voitkin pyytää ystäviltäsi, etteivät he loisi sinulle turhia paineita tämän asian suhteen.

Odottele siis vain kärsivällisesti, sillä kun ihastuminen tulee kohdalle, se varmasti palkitsee ja huomaat, että odottaminen on ollut sen arvoista. Muista, että saat olla rohkeasti sinä, ihastuksen tunteen kanssa ja ilman. <3 Jos haluat jutella aiheesta lisää, voit keskustella siitä luotettavan aikuisen kanssa esimerkiksi Väestöliiton seksuaalineuvontachatissä.

Oliko vastauksesta hyötyä?
Kysymys
Mieli
1234567890 Mistä tiedän onko ihastukseni minuun ihastunut? Oon ihastunut yhteen mun luokalla olevaan tyttöön ja musta tuntuu siltä että se on ihastunut muhun koska kerran kun pyysin jotain meijän luokkalaisista kylään...
Fressis

Heippa!

Kiitos viestistästi! Kiva kuulla, että olet ihastunut. 🙂 Kerrot myös tilanteesta, jonka perusteella pohdit, olisiko tyttö ihastunut myös sinuun.

Usein kun olemme ihastuneita johonkin mukavaan tyyppiin, tarkkailemme tosi paljon kaikkea hänen toimintaansa. Mielemme hakee vinkkejä, joiden avulla voisimme päätellä saisimmeko tunteillemme vastakaikua. Tällöin helposti saatamme päätellä pienistäkin yksityiskohdista paljon sellaista, mikä ei välttämättä pidä paikkaansa. Ihastuessamme olemme siis herkistyneitä toisen käyttäytymisen pienillekin vihjeille. Tämä on täysin normaalia ja aikuisillekin voi hyvin käydä samoin heidän ihastuessaan 🙂 Tällöin on kuitenkin syytä olla tarkkana sen suhteen, mitkä ovat ihastuksen tunteen sotkemia tulkintoja toisen käytöksestä, ja mitkä taas ovat oikeasti todellisia vihjeitä ihastuksen tunteista.

Tähän ei ole siis olemassa yksiselitteistä vastausta, enkä pysty kuvailusi perusteella tekemään johtopäätöksiä sen suhteen, olisiko tyttö ihastunut sinuun vai ei. Asia voi siis hyvin olla niinkin, että olet havainnut oikein ja tyttö on kiinnostunut sinusta! Mielestäni voisi olla hyvä, jos juttelisit asiasta vielä jonkun toisen henkilön, esimerkiksi jonkun ystäväsi kanssa. Hän voi antaa ikäänkuin ”ulkopuolisen” näkökulman asiaan ja voitte yhdessä miettiä, voisiko ihastuksen kohteellasi olla tunteita myös sinua kohtaan.

Ehkä pohdit myös sitä, mitä ihastuksen tunteen kanssa ylipäätään tulisi tehdä? Neuvoisin sinua antamaan tunteelle aikaa ja tarkkailemaan tilannetta. Aina ihastuksen ei tarvitse myöskään johtaa mihinkään. Usein ihastus menee ohi tai vaihtuu ajan kuluessa. Jos kuitenkin haluat kertoa ihastukselle tunteistasi, on sekin mahdollista. Varma keino selvittää myös toisen tunteet on kysyä niistä suoraan häneltä itseltään. Tällainen keskustelu on hyvä käydä kahden kesken rauhallisessa paikassa ja tilanteessa. Myös esimerkiksi viestin lähettäminen toiselle on yksi hyvä tapa kertoa omista tunteistaan, jos niin haluaa tehdä 🙂

Jos asia mietityttää sinua edelleen ja kaipaat lisää tukea pohdintoihisi, suosittelen kertomaan asiasta jollekin luotettavalle aikuiselle. Koulun henkilökunta, Lasten ja nuorten chat  ja Netari ovat hyviä tahoja/paikkoja siihen.

Toivottavasti vastauksesta oli apua! Hyvää jatkoa sinulle!

Oliko vastauksesta hyötyä?