MieliYleinen

Paniikkikohtaus iski: ”Luulin, että kuolen siihen paikkaan”

Anni Rajalahti, 22, tietää, ettei ole ongelmansa kanssa yksin. Hän on löytänyt helpotusta myös mindfulnessista.

Paniikkikohtaus iski: ”Luulin, että kuolen siihen paikkaan”

”Olen ollut ahdistunut ihminen niin kauan kuin muistan. Se ei johdu mistään yksittäisestä asiasta, eikä tunnetta osaa tarkasti kuvaillakaan. Pidin ahdistusta nuorempana jopa normaalina. Se on ollut aina minussa.

Äitini on kertonut, kuinka jo kaksivuotiaana pikkuveljeni syntymän jälkeen halusin tehdä kaiken itse. Tämä johti siihen, että rupesin änkyttämään ja muutuin muutenkin oudoksi. Huolestuneelle äidilleni sanottiin neuvolassa, että olin stressaantunut.

Rauhallisena ja ujona koululaisena ihailin ulospäinsuuntautuneita ja puheliaita ikätovereitani. Olisin halunnut olla samanlainen. Asetin itselleni epärealistisia tavoitteita kaikessa – myös ulkonäköni suhteen. Onnistumiseni koulussa tai harrastuksissa eivät tuntuneet koskaan riittäviltä.

Tavoitellessani täydellisyyttä pidin itseäni arvottomana ja aiheutin itselleni valtavia paineita.

Paniikkikohtaus – tältä se tuntuu

Vuonna 2015 aloin saada lieviä paniikkikohtauksia. Paniikkikohtaus tuntui silmien sumenemisena, kuumina aaltoina, käsien tärinänä ja sydämen pomppailuna. Hengittäminenkin oli vaikeaa.

Ensimmäisen ison paniikkikohtauksen sain asuessani Irlannissa. Olin kummitätini ja -setäni kanssa junassa, kun minulle tuli yllättäen tunne, että kuolen siihen paikkaan. Lysähdin lattialle, raajani lamaantuivat ja luulin saavani sydänkohtauksen. Tutkimusten jälkeen minut todettiin sairaalassa täysin terveeksi.

Tajusin että syynä oli paniikkikohtaus ja etsin asiasta lisää tietoa. Seuraavana vuonna kohtaukset pahenivat, ja hain ammattiapua. Terapian jälkeen sain diagnoosiksi ahdistuneisuushäiriön.

On ollut helpottavaa kuulla, etten suinkaan ole ainoa, joka paniikkikohtauksista kärsii. Erityisesti vertaistuki, puhuminen muiden samaa asiaa potevien kanssa, on auttanut paljon.

Paniikkikohtaus ei hallitse elämääni

Nykyisin tulen paniikkikohtausteni kanssa toimeen. Usein paniikkikohtaus liittyy julkiseen liikenteeseen, kauppaan tai muuhun paikkaan, jossa on paljon ihmisiä. Oireiden ilmaantuessa hakeudun rauhallisempaan paikkaan, istun ja hengittelen rauhassa tai soitan kaverille.

Läheisten tuki on tärkeää, sillä paniikkikohtauksessa voi olla hirveää olla yksin. Joskus kaverini on nukkunut sen vuoksi koko yön vierelläni. Yksinään sitä suunnilleen vain miettii, että löytääkö minua kukaan, jos kuolen tähän paikkaan.

En anna paniikkikohtausten hallita elämääni. Nautin työstäni, ystävistäni, perheestäni, matkustelusta ja liikunnasta. Mindfulness on ollut hyvä tapa harjoitella rentoutumista ja ajatusten kokoamista.

Lääkkeitä tai päihteitä en ole kokenut tarvitsevani.

Ahdistuneisuushäiriötä on vaikea huomata ulkoa päin. Monen silmissä elän varmasti normaalia ja huoletonta elämää koulussa ja töissä.”

 

Teksti Lilli Ollikainen, kuva Emma Ollikainen

 

Lue lisää: paniikkihäiriö

Kesätyö Fressis-sisällöntuottajana

Olimme kaksi viikkoa kesätöissä Fressiksellä. Teimme työmme suurimmaksi osaksi etätyönä, mutta se ei hyvää fiilistä haitannut. Meitä oli neljä nuorta kesätyöntekijää Oulusta — Eme, Onni, Peetu ja Olivia. Fiilikset kesätyöjaksolta Meillä oli koko kesätyöjakson todella mukavaa. Työryhmämme toimi erittäin hyvin jo ensimmäisestä päivästä lähtien. Kaikki ihmiset olivat aivan mahtavia. Pääsimme terveyden edistämisen tiimiin nopeasti mukaan, […]

Kysymys & vastaus

Moikka ja kiitos kysymyksestäsi. Kysyit haittaako se, että olet ihastunut itseäsi vanhempaan tyttöön ja nyt voitkin rentoutua, sillä siinä ei ole mitään väärää, jos on ihastunut itseään nuorempaan tai vanhempaan henkilöön. 😊

Käsitän viestistäsi, että sinua hieman vaivaa se, ettet uskalla kertoa tunteistasi ihastuksesi kohteelle. Ihastuksesta kertominen saattaakin tosiaan tuntua jännittävältä, se on hyvin luonnollista. Ihastuminen on tunne, joka monesti pistää myös ”kielen solmuun”. Tällöin ei oikein tiedä, mitä ja milloin pitäisi sanoa.

Ihastuksesta kertomiseen ei ole olemassa yhtä oikeaa tapaa tai oikeaa aikaa. Tykkäämistä ja ihastustaan voi osoittaa monin tavoin; hymyilemällä, kyselemällä kuulumisia tai rohkeasti ehdottamalla jotain yhteistä tekemistä. Jos nämä keinot tuntuvat liian jännittäviltä, voi lähestyminen olla helpompaa viestillä, kuin kasvotusten. Se antaa myös toiselle aikaa pohtia, mitä tunteita kertomasi hänessä herättää.

Ihastuksesta kertominen on hyvin rohkeaa, sillä milloinkaan ei voi tietää, miten toinen siihen reagoi. Mikäli tunteesi eivät saisikaan vastakaikua, muistathan että vika ei ole sinussa. Lähes jokainen tulee jossain elämänsä vaiheessa torjutuksi, koska aina tunteet kohtaa. Torjutuksi tulemisen pelosta ei ihastustaan kannata jättää kertomatta. Parhaimmillaan ihastuksesi kohde tuntee samoin. Ja jos ei tunne, niin voit olla itsestäsi ylpeä, että kerroit ja suunnata ajatuksesi muihin asioihin. Ihastuksen tunteen ohi meneminen voi kestää aikansa, mutta tekemällä itselle mieluisia asioita, se helpottaa pikkuhiljaa.

Rohkeutta kesääsi!

Fressis
Kysymys & vastaus

Moi ja kiitos viestistäsi, josta huokuu se, miten paha olo sinulla on olla.

Olet ilmeisesti kertonut olostasi jo eteenpäin, koska olet saanut kuulla olevasi tärkeä? Sinulle hoetaan sitä, koska se pitää paikkaansa, vaikka et sitä nyt uskoisikaan. Kun oma olo on todella kurja, tuntuu juuri siltä, että se kurjuus ei mene koskaan ohitse, ei ole minkään arvoinen, eikä mitään kannata tehdä, kun kaikki on kurjaa kuitenkin. Totuus kuitenkin on, että vaikka siltä tuntuu, niin se ei ole totta. Tunne siitä, että haluaa kadota, on varmasti todellinen ja sitä on turha vähätellä, mutta tunnetta usein ruokkiva ajatus – ”mikään ei tule koskaan muuttumaan ja paha olo ei tule menemään pois” – ei pidä paikkaansa. Kun olo on oikein paha, on avun ja tuen vastaanottaminen myös vaikeaa. On helpompi vain sulkeutua omaan kurjuuteen. Kuulostaa siltä, että sinun kohdallasi tämä taitaa olla tuttua?

Aikuisilla on vastuu taata lapsille ja nuorille sellaiset olosuhteet elämään, jotta he voivat voida hyvin. Tämä koskee myös sinua. Jos jostain syystä omat vanhemmat eivät siihen kykene, on apua saatavissa muualta kaikille perheenjäsenille. Syyt pahaan oloon voivat olla monenlaisia, mutta hyvin harvoin sellaisia, joita ei voisi korjata tai poistaa. Ja nekin, joita ei voida kokonaan poistaa, ovat sellaisia, joiden kanssa voi oppia pärjäämään. kun saa siihen tukea.

Sinulla on vielä pitkä elämä edessäsi, johon kuuluu valtavasti uusia kokemuksia, iloa ja naurua. Niissä hetkissä saatat katsoa taaksepäin ja muistaa sen, miltä sinusta tuntui nyt ja muisto tuntuu varmasti kaukaiselta. Ihan samoin, kun nyt tuntuu kaukaiselta ajatukselta ajatella, että joku päivä elämässäsi on iloa ja keveyttä. Näin tulee kuitenkin varmasti olemaan. Ensimmäiseksi sinun on kerrottava olostasi aikuiselle ja annettava heidän ottaa taakkasi kantaakseen – sen kantaminen ei ole sinun tehtäväsi. Jos et tiedä kenen puoleen kääntyä, kokeile esim. anonyymia chattia. Eka kerta tuntuu varmasti vaikealta, mutta et menetä mitään siinä, että kokeilet.

Rohkeutta sinulle, uskalla luottaa siihen, että asiat kääntyvät parempaan suuntaan – sinä ansaitset voida hyvin.

Fressis
Kysymys & vastaus

Moikka! Sinua pohdituttaa siis kovasti, miten viiltelystä aiheutuneet arvet saisi pois. Huolesi on ymmärrettävä, mutta kieltämättä isomman huolen herättää se, että sinulla on tarve viillellä. Onko sinulla huoli siitä, että joku huomaa arvet ja saa selville, että viiltelet? Vai häiritsevätkö arvet sinua ulkonäön vuoksi?

Arpia ei välttämättä saa kokonaan pois. Ajan kanssa iho uusiutuu ja korjaa itse itseään, jolloin arvetkin vaalenevat. Vuosien saatossa niitä ei välttämättä enää juurikaan huomaa. Joskus arpia voidaan yrittää häivyttää myös toimenpiteellä, mutta tähän tarvitaan yleensä erikoislääkärin arvio tilanteesta ja toimenpiteisiin lähdettäessä täytyy aina punnita hyödyt ja haitat. Voi myös olla, ettei arpia hoideta julkisessa terveydenhuollossa, vaan täytyy olla mahdollisuus kustantaa hoito itse yksityisellä lääkärillä.

Olet vielä nuori. Uskoisin, että mitään toimenpiteitä ei vielä lähdettäisi arpien poistamiseksi tekemään vaan annettaisiin ajan kulua. Lisäksi tarvitsisit lääkärissä asioimiseen mukaan aikuisen, koska kyse on kuitenkin vakavasta asiasta eli viiltelystä. Jos aikuisiällä arvet ovat vielä häiritseviä, voit käydä itse lääkärin vastaanotolla arvioituttamassa tilanteen.

Paras tapa välttää uusien arpien muodostuminen olisi se, että saisit viiltelyn tilalle jonkun muun paremman ja turvallisemman keinon hoitaa pahaa oloasi. Yleensä viiltelyn taustalla on syystä tai toisesta johtuva psyykkinen paha olo tai ahdistus.  Olisiko mahdollista, että juttelisit jonkun luotettavan aikuisen kanssa? Tällainen aikuinen voi olla oma vanhempi, joku sukulainen tai koulussa terveydenhoitaja, kuraattori tai psykologi. Voit myös jutella nimettömänä nuorten chatissa. Joskus myös esimerkiksi kylmä tai lämmin suihku, chilikarkit tai jääpalat voivat auttaa. Nämä ovat parempi keinoja fyysisen tuntemuksen tuottamiseen kuin viiltely. Lisäksi on paljon muitakin tapoja purkaa pahaa oloa, kuten musiikki, liikunta, piirtäminen tai kirjoittaminen.

Toivottavasti et jäisi tilanteesi kanssa yksin!

Fressis
Kysymys & vastaus

Moikka!

Alapään iho on hyvin herkkää, joten sheivaus voi helposti aiheuttaa esimerkiksi näppylöitä ja kutinaa. Joskus sheivaus voi myös aiheuttaa karvatuppien tulehdusta. Haitat liittyvät siis pitkälti ihon ärtymiseen. Usein ärsytysoireet helpottavat, kun ihon antaa rauhoittua sheivauskertojen välillä. Myös ihoa ”rauhoittavat” voiteet voivat auttaa. Joskus jos tulehdus pääsee kehittymään syvemmälle, saatetaan tarvita antibioottikuuri.

Ärsytyksen ehkäisemiseksi kannattaa tulevaisuudessa muistaa terävä höylä ja karvanpoistovaahto tai muu vastaava. Karvat kannattaa ajaa kasvusuuntaan, ei vastakarvaan. On myös tärkeää, että iho on tarpeeksi kostea, kun aloitat sheivauksen. Sheivauksen jälkeen iho kannattaa pestä viileällä vedellä ja lopuksi voidella ihovoiteella.

Mukavaa kesää!

Fressis
Kysymys & vastaus

Hei ja kiitos viestistäsi!

Onpa hienoa, että olet tavannut ihmisen, jonka kanssa juttelu tuntuu sinusta hyvältä. Tapaamisen jännittäminen on ihan luonnollista, sillä tapaamiseen liittyy varmasti paljon odotuksia ja toiveita.

On hankala sanoa, milloin on oikea hetki tavata, mutta jos se kovasti jännittää, voi olla hyvä vielä vähän odottaa. Ennen kasvokkain tapaamista on myös hyvä jutella puhelimitse ja sen jälkeen vielä videoyhteydellä, ennen kuin tapaatte oikeasti. Tällöin tapaaminen on turvallista ja puhelu on helpompi lopettaa kuin kasvokkaiset treffit, jos olo alkaa tuntua siltä, että kaipaisi hiukan paussia. Tällöin ei myöskään tarvitse jännittää sitä mitä teette, vaan voitte jutella ihan samoin kuin viesteilläkin.

Jos videoyhteyden jälkeen päätätte tavata, on se hyvä tehdä jossain julkisessa paikassa, kuten kahvilassa. Netissä on nimittäin myös sellaisia ihmisiä, joiden tarkoitusperät eivät aina ole hyvät, joten hiukan varovaisuutta on hyvä olla mukana.

Joskus voi myös käydä niin, että itse muodostettu mielikuva toisesta ei täsmääkään todellisuuden kanssa. Se, että siirrytään ystävyystasolta seurustelutasolle, vaatii usein henkisen yhteyden lisäksi fyysistä vetovoimaa. Sen olemassaolon selvittäminen onnistuu oikeastaan ainoastaan näkemällä toisen joko videon välityksellä tai kasvokkain. Kannattaa siis olla hyvin avoimin mielin sille mahdollisuudelle, että joko sinä, tai mies toteatte, että on parempi pysyä ystävinä.

Kävi miten kävi, olet saanut todella arvokkaan kokemuksen toista ihmistä lähestymisestä ja tutustumisesta. Se auttaa sinua tulevissakin tilanteissa, jos tämän miehen kanssa asiat eivät pääty toivotulla tavalla.

Rohkeutta sinulle ja mukavia asioita kesääsi!

Fressis