Hei nimimerkki Poika 10v,
kiitos viestistäsi! Hyvä, että otat selvää mieltä askarruttavasta asiasta. Useimmiten siemensyöksyt alkavat sinua vanhempana, mutta ei ole silti epänormaalia, että sinunkin ikäiselläsi niitä jo tulee. Siemensyöksyt alkavat kaikilla hieman eri aikaan, sillä myös murrosikä alkaa yksilöllisen aikataulun mukaan. Siemensyöksyt alkavat usein murrosiän alkupuolella. Joku saa ensimmäisen siemensyöksyn itsetyydytyksellä, kun taas toinen saa sen unen aikana. Voit lukea aiheesta lisää Väestöliiton artikkelista Mitä siemenneste eli sperma on?
Jos haluat keskustella asiasta lisää, niin voit ottaa asian puheeksi kouluterveydenhoitajan kanssa, tai olla yhteydessä Poikien puhelimen palveluihin tai Väestöliiton Seksuaalineuvontachattiin.
Toivottavasti tästä vastauksesta on sinulle apua!
Hei, kiitos kysymyksestäsi! Hienoa, että mietit asiaa.😊
Kysyt rikkooko se suojaikärajaa, jos 16v ja 17v harrastavat seksiä. Tällaisessa tapauksessa ei ole kyse suojaikärajan rikkomisesta, eli 16v ja 17v voivat harrastaa seksiä, jos siihen on molempien osapuolten suostumus. Kerron sinulle vielä hieman suojaikärajasta.
Suomen laissa on määritelty suojaikäraja rikoslaissa. Lain tarkoitus on suojata alle 16-vuotiaita seksuaalisilta teoilta ja kokemuksilta, joihin he eivät välttämättä ole vielä valmiita. Kyseinen laki kuitenkin aiheuttaa monissa nuorissa ihmetystä sen suhteen, mitä se tarkoittaa ja miten sitä sovelletaan erilaisissa tilanteissa.
16 vuoden suojaikäraja perustuu ajatukselle, jonka mukaan alle 16-vuotiaan seksuaalinen ja psyykkinen kasvu ja kehitys ovat vielä kesken. Tästä syystä heidän ei katsota olevan kykeneviä antamaan pätevää suostumusta seksiin itseään (selkeästi) vanhemman henkilön kanssa. Näin ollen vanhempi henkilö syyllistyy rikokseen, jos hän tekee alle 16-vuotiaalle seksuaalisia tekoja. Lisäksi, jos aikuinen on auktoriteettiasemassa nuoreen nähden, esim. opettaja, ohjaaja tai valmentaja, suojaikäraja nousee 18 ikävuoteen.
Lain mukaan alle 16-vuotiaat voivat kuitenkin harrastaa seksiä keskenään, kunhan se on suostumuksellista. Lisäksi jos nuoret ovat henkiseltä ja fyysiseltä kehitykseltään lähellä toisiaan, alle 16-vuotias ja yli 16-vuotias voivat olla seurustelusuhteessa ja harrastaa seksiä keskenään.
Moikka! Kysyitpä hyvän kysymyksen!
Aloitan muistuttamalla, että ahdistus on luonnollinen tunne, jota jokainen kokee jossain vaiheessa. Se on itse asiassa tärkeä tunne, sillä se kertoo meille, että elämässä on jotain sellaista, joka vaatii ehkä korjaamista, tai johon pitäisi sopeutua. Ahdistus ei ole siis sairaus tai mielenterveyden häiriö, mutta pitkittyessään ahdistus voi muuttua ahdistuneisuushäiriöksi. Siihen voi sairastua muun muassa silloin, jos omat huolet käyvät liian isoiksi tai niitä kannattelee liian pitkään yksin ilman aikuisen tukea. Siitäkin voi parantua, eli mistään pysyvästä ei ole kuitenkaan kyse.
Viime vuodet ovat pitäneet sisällään monia sellaisia tekijöitä, joiden voidaan arvella lisänneen nuorten ahdistuneisuutta. Korona-aikana moni on kokenut epävarmuutta ja pelkoa, jotka lisäävät myös ahdistuneisuutta. Rutiinit ovat tärkeitä hyvinvoinnin kannalta ja luovat turvallisuuden tunnetta. Koronan myötä moni tuttu rutiini kuitenkin muuttui – koulu siirtyi osin etäopetukseen, tuttuja kavereita tai opettajia ei nähnyt samaan tapaan kuin ennen ja harrastukset jäivät ehkä tauolle. Samalla moni nuorten tukipalvelu oli katkolla, eikä nuorten elämässä ollut välttämättä aikuisia (esim. opettajat tai kouluterveydenhoitaja) läsnä, joille kertoa huolista, kuten normaalisti. Moni saattoi jäädä omien ajatusten kanssa tällöin aika yksin. Korona aiheutti myös pelkoa joko oman tai läheisten sairastumisesta. Kaikki tämä on voinut lisätä ahdistusta ja se on ihan ymmärrettävää.
Myös Ukrainan sota on voinut aiheuttaa huolta etenkin armeijaan menossa olevilla tai siellä jo olevilla nuorilla. On myös tutkimuksia siitä, että älypuhelinten lisääntyminen ja sitä mukaa lisääntynyt somen käyttö olisi lisännyt nuorten ahdistuneisuutta. Some tuo mukanaan paljon hyvää, mutta voi aiheuttaa myös ahdistavaakin vertailua muihin, tai viedä ison osan vapaa-ajasta, jolloin muut hyvinvointia lisäävät asiat kuten harrastukset, liikkuminen tai kaverisuhteet voivat jäädä vähemmälle.
Ahdistuneisuudesta puhutaan myös ehkä avoimemmin kuin ennen niin mediassa kuin nuortenkin kesken. Ei ole siis ihan varmaa onko ahdistus oikeasti lisääntynyt, vai osataanko nykyään siitä puhua avoimemmin ja hakea myös apua jos tunteet käyvät liian suuriksi. Lisääntynyt puhe on hyvä juttu, mutta voi luoda mielikuvan siitä, että lähes kaikki nuoret olisivat ahdistuneita. On siis hyvä muistaa, että suurin osa nuorista voi yhä hyvin. Ja nyt kun palvelut ovat käytössä, saavat huonomminkin voivat nuoret taas paremmin tukea niin koulusta, kuin muistakin nuorten palveluista.
Mukavaa ja huoletonta vuoden alkua!
