Kysymys
Mieli
panu Ovatko nuoret ahdistuneempia kuin ennen? Miksi nykynuorilla on enemmän ahdistuneisuutta kuin ennen?
Fressis

Moikka! Kysyitpä hyvän kysymyksen!

Aloitan muistuttamalla, että ahdistus on luonnollinen tunne, jota jokainen kokee jossain vaiheessa. Se on itse asiassa tärkeä tunne, sillä se kertoo meille, että elämässä on jotain sellaista, joka vaatii ehkä korjaamista, tai johon pitäisi sopeutua. Ahdistus ei ole siis sairaus tai mielenterveyden häiriö, mutta pitkittyessään ahdistus voi muuttua ahdistuneisuushäiriöksi. Siihen voi sairastua muun muassa silloin, jos omat huolet käyvät liian isoiksi tai niitä kannattelee liian pitkään yksin ilman aikuisen tukea. Siitäkin voi parantua, eli mistään pysyvästä ei ole kuitenkaan kyse.

Viime vuodet ovat pitäneet sisällään monia sellaisia tekijöitä, joiden voidaan arvella lisänneen nuorten ahdistuneisuutta. Korona-aikana moni on kokenut epävarmuutta ja pelkoa, jotka lisäävät myös ahdistuneisuutta. Rutiinit ovat tärkeitä hyvinvoinnin kannalta ja luovat turvallisuuden tunnetta. Koronan myötä moni tuttu rutiini kuitenkin muuttui – koulu siirtyi osin etäopetukseen, tuttuja kavereita tai opettajia ei nähnyt samaan tapaan kuin ennen ja harrastukset jäivät ehkä tauolle. Samalla moni nuorten tukipalvelu oli katkolla, eikä nuorten elämässä ollut välttämättä aikuisia (esim. opettajat tai kouluterveydenhoitaja) läsnä, joille kertoa huolista, kuten normaalisti. Moni saattoi jäädä omien ajatusten kanssa tällöin aika yksin. Korona aiheutti myös pelkoa joko oman tai läheisten sairastumisesta. Kaikki tämä on voinut lisätä ahdistusta ja se on ihan ymmärrettävää.

Myös Ukrainan sota on voinut aiheuttaa huolta etenkin armeijaan menossa olevilla tai siellä jo olevilla nuorilla. On myös tutkimuksia siitä, että älypuhelinten lisääntyminen ja sitä mukaa lisääntynyt somen käyttö olisi lisännyt nuorten ahdistuneisuutta. Some tuo mukanaan paljon hyvää, mutta voi aiheuttaa myös ahdistavaakin vertailua muihin, tai viedä ison osan vapaa-ajasta, jolloin muut hyvinvointia lisäävät asiat kuten harrastukset, liikkuminen tai kaverisuhteet voivat jäädä vähemmälle.

Ahdistuneisuudesta puhutaan myös ehkä avoimemmin kuin ennen niin mediassa kuin nuortenkin kesken. Ei ole siis ihan varmaa onko ahdistus oikeasti lisääntynyt, vai osataanko nykyään siitä puhua avoimemmin ja hakea myös apua jos tunteet käyvät liian suuriksi. Lisääntynyt puhe on hyvä juttu, mutta voi luoda mielikuvan siitä, että lähes kaikki nuoret olisivat ahdistuneita. On siis hyvä muistaa, että suurin osa nuorista voi yhä hyvin. Ja nyt kun palvelut ovat käytössä, saavat huonomminkin voivat nuoret taas paremmin tukea niin koulusta, kuin muistakin nuorten palveluista.

Mukavaa ja huoletonta vuoden alkua!

Oliko vastauksesta hyötyä?