Moikka! Onpa ikävä tilanne! Ei ole ihme, että sinusta tuntuu yksinäiseltä ja oudolta ❤

On tosi hienoa, että olet sanonut rohkeasti asiasta kavereillesi. Tosi kurja että he eivät kuitenkaan ole suhtautuneet sanomaasi vakavasti eikä tilanne ole muuttunut. Epäilit itse, että tilanne voisi johtua siitä, että olet poika. Murrosiässä tapahtuu hirveästi asioita sekä kehossa että mielessä, jotka voivat tuntua vähän hämmentäviltä. Silloin voi olla joskus helpompi jutella samaa sukupuolta olevan kanssa, jonka tietää käyvän läpi samantyyppisiä juttuja. Murrosiässä on myös tavallista, että kaveripiiri muuttuu, kun itse kasvaa ja voi kaivata erilaisia juttuja kavereilta kuin ennen. Kyse voi olla jommastakummasta näistä, tai sitten jostain ihan muustakin – vain he tietävät vastauksen.

Voisitko kokeilla kysyä heiltä ihan suoraan mikä heidän toimintansa syynä on? Olisi reilua, että he kertovat sinulle mistä on kyse. Jos syynä tosiaan on sukupuoli, niin sille ei harmillisesti oikein voi mitään. Tilanne voi olla ohimenevä, mutta yksin ei ole kiva olla, joten uusien kavereiden seura voisi auttaa. Ystävystyminen tapahtuu usein helpoiten yhteisen tekemisen kautta.

Omasta tilanteesta kannattaa sanoa rohkeasti myös opettajalle. Hän voi pyrkiä järjestämään koulussa esim. pari- tai ryhmätehtäviä niin että pääset tekemään tehtäviä sellaistenkin kanssa, joiden kanssa et ole välttämättä ollut ennen niin paljon tekemisissä. Tai jos kaupungissasi on iltapäiväkerho- tai nuorisotalotoimintaa, voi uusia kavereita löytyä myös sieltä.

Jos vain mahdollista, tilanteesta kannattaa kertoa myös kotona. Vanhemmat usein huomaavat, jos lapsella on mieli maassa ja voivat huolestua kovastikin, jos eivät tiedä mitä sinulla on meneillään. Heillä voi olla myös hyviä ideoita siihen mistä ja miten uusia kavereita voisi saada.

Aikuiselle kertomista ei tarvitse jännittää. Lähes jokainen on jossain vaiheessa elämäänsä tilanteessa, jossa kokee olevansa yksinäinen, joten aikuiset kyllä tietävät mitä käyt läpi ja ymmärtävät varmastikin sinua. Tärkeintä olisi nyt, että et jää pohtimaan asiaa enempää yksin, sillä silloin paha olo kasvaa usein vain isommaksi. Jos suoraan kertominen jännittää, voit käydä juttelemassa asiasta vielä nimettömänä esimerkiksi Apuu-chatissa ja saada lisää vinkkejä.

Pidän peukkuja, että asia ratkeaa pian ja pääset nauttimaan lähestyvästä keväästä vailla tällaisia murheita. Tsemppiä sinulle!

Moikka! Hyvä kysymys!

Pussailuun ei ole yhtä oikeaa tapaa. Se on itseasiassa erilaista eri ihmisten kanssa, koska se miten toinen pussaa vaikuttaa aina jollain tasolla siihen, miten itse toimii. Esimerkiksi jos pussailukaveri pussaa vain pieniä, nopeita suukkoja, ei kannata itse tähdätä kielisuudelmaan.

Kerroit että tyttöystäväsi osaa pussailla paremmin kuin sinä. Onko hän sanonut sinulle näin, vai mistä näin päättelet? Jos hän ei ole sanonut pussailutaidoistasi mitään, voi hyvin olla, että kuvittelet koko asian. Jos itse on epävarma alkaa nimittäin herkästi kuvittelemaan asioita, jotka vahvistavat omaa epävarmuutta. Jos taas hän on sanout asiasta, on se vähän epäreilua.

Pussailussa kehittyy harjoittelemalla, niin kuin kaikissa muissakin uusissa asioissa, eikä kaikkea voi osata heti. Jos tyttöystäväsi olisikin vaikka pussailut jo aiemmin jonkun toisen kanssa, ei hän voi tietää mistä juuri sinä pidät. Eli uuden ihmisen kanssa opetellaan aina uudelleen se mistä itse pitää toisen kanssa ja mistä toinen pitää.

Vaikka se voi tuntua hassulta, pussailua voi myös harjoitella itsekseen esimerkiksi omaan kämmenselkään. Voit kokeilla pussata ensin vaikka ihan hennosti ja sitten vähän voimakkaammin ja tunnustella minkälainen huulten kosketus tuntuu kädessä hyvältä. Voit kokeilla myös avata ja liikutella suuta eri tavoin ja tunnustella miltä se tuntuu. Esimerkiksi suoraan jännittyneillä, liikkumattomilla huulilla pussaaminen tuntuu aika erilaiselta, kuin jos huulet ovat rennot ja supistat niitä hieman kiinni sillä hetkellä, kun huulet koskevat kämmeneen.

Pussailu voi tuntua myös hankalalta, jos sitä kovasti jännittää. Siksi voisi olla hyvä myös jutella omasta jännityksestä tyttöystävän kanssa. Se, että tällaisesta asiasta pystyy keskustelemaan, on nimittäin tärkeää. Jos tuntuu, että tästä aiheesta ei pysty vielä keskustelemaan, voi se olla merkki siitä, että myös pussailu voisi vielä ehkä odottaa. Voit sanoa, että pidät hänestä kovasti ja jännität pussailua koska hän on mielestäsi siinä niin hyvä ja toivoisit että voisitte yhdessä harjoitella ja kokeilla erilaisia tapoja pussata. Pussailun harjoittelu yhdessä on varmastikin sellaista, josta te molemmat voitte nauttia 😊

Toivottavasti tästä vastauksesta oli sinulle apua! Mukavaa kevättä!

Moikka Hilppuliini,

Tosi ikävä kuulla, että koulutehtävät tuntuu kaatuvan päälle ja ovat raskaita! Hyvä kun laitoit tänne kysymyksen aiheesta, varmasti moni muukin ikäisesi samaistuu tähän kysymykseen.

Koulutehtävien tarkoitus ei ole aiheuttaa ahdistusta tai pilata yöunia ainakaan kovin pitkäkestoisesti. On totta kai toisinaan normaalia stressaantua koulutöistä, mutta se ei saisi olla missään nimessä jatkuva tunnetila.

Voi olla useita syitä, miksi koulutehtävät tuntuvat raskailta ja ahdistavilta. Joskus niitä on määrällisesti liikaa tai toisinaan ne ovat liian vaikeita. Joskus kuormituksen voi puolestaan aiheuttaa kuormittava kokonaistilanne, jos elämässä on paljon muutakin meneillään.

En ole varma mistä sinun tapauksessasi on kysymys, mutta joka tapauksessa sinun tulee kysyä tilanteessasi aikuisilta apua. He voivat auttaa sinua helpottamaan tilannettasi koulutöiden suhteen.

Hyviä vaihtoehtoja on kysyä apua koulukuraattorilta, koulupsykologilta, opettajilta tai omilta vanhemmilta. Tuntuisiko se sinusta hyvältä idealta? Yhdessä keskustelemalla asiaan löytyy varmasti ratkaisu. Joissain tapauksissa koulutehtäviä voidaan ehkä sopeuttaa tilanteeseen tai niiden tekemiseen voi saada muunlaista apua.

Hae siis rohkeasti apua aikuiselta, ongelmaan on varmasti olemassa ratkaisu.

Tsemppiä koulutöihin ja toivottavasti asia ratkeaa pian!