MieliYleinen

”En enää halua eroon ujoudestani”

Lapsesta lähtien jännittämisestä kärsinyt Minka ­Salmi­rinne, 25, tietää, että ujoudessa on myös hyviä puolia.

”En enää halua eroon ujoudestani”

”Selviytymiskeinoni on hyvä valmistautuminen.”

”Jännitin kovasti jo lapsena. Tilannetta pahensi se, että muutimme usein. Kaverisuhteet jäivät, ja ujona lapsena minun oli vaikea saada uusia ystäviä.

Koulussa ja etenkin teini-iässä ujous ja jännitys vain pahenivat. Kun menin luokan eteen pitämään esitelmää, käteni tärisivät ja sydän pamppaili. Se on ihan tavallista monelle, mutta minun jännitykseni oli paljon syvempää. Sain joskus poikkeusluvan olla pitämättä puhetta tai esitelmää.

Jäin ihan yksin ja hain apua

Uusia ihmisiä kohdatessani minun oli vaikea saada suutani auki. Kun joku huomasi jännitykseni ja sanoi, ettei minun tarvitse jännittää, minulle tuli vielä kamalampi olo.

Kahdeksannella luokalla minulla meni sukset pahasti ristiin parhaan kaverini kanssa. Jäin ihan yksin. En kyennyt syömään kouluruokalassa, kun siellä oli niin yksinäistä. Aikuiset tarjoutuivat istumaan kanssani, mutta se olisi ollut vielä nolompaa kuin yksin istuminen.

Lopulta hain ulkopuolista apua nuorten psykiatriselta poliklinikalta. Sain keskusteluapua, lääkityksen ja neuvon alkaa kirjoittaa päiväkirjaa. Jäsennän asioita itselleni edelleen kirjoittamalla.

Näin löysin uusia ystäviä

Jossain vaiheessa tajusin, että minun on vain pakko mennä ruokalaan istumaan. Oloani helpotti, että jotkut oppilaat tulivat juttelemaan minulle.

Hiljalleen aloin mennä mukaan tilanteisiin, otin riskejä ja viittasin luokassa, mikä olisi ollut aiemmin täysin mahdotonta.

Yhden ystävän kanssa menin isoskoulutukseen, ja vedin lastenleirejä. Kävin myös prometheus-leirin ja apuohjaajakoulutuksen. Vapaaehtoisena apuohjaajana sain ihmisiltä lämpöä ja löysin uusia ystäviä.

Ujous teettää edelleen töitä

Ujous lievittyy usein iän myötä, niin minullakin, mutta sen kanssa saa tehdä jatkuvasti töitä. Nykyään jännitys ilmenee etenkin uusissa ja yllättävissä tilanteissa, kuten työhaastatteluissa. Selviytymiskeinoni on valmistautuminen. Mietin mitä laitan päälle, miten varmistan, että olen paikalla ajoissa, mitä minulta voidaan kysyä ja miten vastaan.

Lähipiirissäni on ujoja ihmisiä, minkä vuoksi kotona on ollut aina luonteva olla. Perheessäni on ymmärretty ujoutta ja osattu kannustaa oikealla tavalla. Olen hyväksynyt sen, että ujous ja jännitys ovat lähtemättömiä piirteitäni. Joskus olisin halunnut niistä eroon, mutta en enää. Niissä ei ole mitään väärää eikä pahaa.

”Meitä ujoja on paljon”

Ujouden myötä olen oppinut tarkkailemaan tilanteita ulkopuolelta ja tekemään tarkkoja havaintoja. Ujous on myös opettanut minua antamaan tilaa muille ja hyväksymään muut sellaisena kuin he ovat. Nykyään osaan myös hassutella ja nauraa itselleni. Sillä mennään, mitä on.

Enkä ole todellakaan ainoa, meitä ujoja on paljon.”

 

Teksti Anu Välilä, kuva Suvi Elo

Kysymys & vastaus

Moikka! Kiitos viestistä.

Kysymyksesi ei ole yksinkertainen, ja herättää paljon lisäkysymyksiä. Lyhyt vastaus kysymykseesi on kyllä, teit tilanteessa mielestämme väärin. Toimit tietoisesti koulun sääntöjen ja yhteisten toimintatapojen vastaisesti, eikä luvan kysyminen muutamalta pojalta tässä tilanteessa riitä. Koulun säännöt ovat olemassa syystä. Se, että kysyit luvan pojilta tulla heidän pukuhuoneensa suihkuun, on hieno asia, ja olet siinä toiminut aivan oikein. Paikka tällaiselle yhteissuihkulle oli kuitenkin väärä, ihan jo senkin vuoksi, että jollekin toiselle pojalle, keltä asiaa ei kysytty, ei yhteissuihku välttämättä ollut ok.

Kysymykset, joita viestisi meissä herättää, liittyvät siihen miksi halusit mennä suihkuun poikien kanssa? Koska emme voi jutella aiheesta täällä, mielestämme olisi hyvä, että kävisit keskustelemassa siitä vielä Väestöliiton seksuaalineuvontachatissa. Chatissa voit keskustella kaikesta seksuaalisuuteen liittyvästä seksuaalineuvojan kanssa, ja keskustelut ovat kahdenkeskisiä ja käydään nimettöminä. Sieltä voit saada myös vinkkejä siihen, miten jatkossa voisit tällaisissa tilanteissa toimia.

Kivaa syksyä!

Fressis
Kysymys & vastaus

Moikka!

Ihan alkuun, onnea alkaneista menkoista, vaikka voi hyvin olla, että niiden alkaminen ei ilahduttanutkaan. Tosiasiassa menkkojen alkaminen on kuitenkin yksi merkki siitä, että kehosi toimii juuri niin kuin pitääkin, eli se on oikeasti tosi hieno juttu, eikä sitä tarvitse millään tavalla hävetä.

Murrosiässä jokaisen keho muuttuu hyvin yksilölliseen tahtiin ja silloin on tavallista, että painoa saattaa kertyä ennen kunnon pituuskasvua, tai että oma keho näyttää erilaiselta kuin luokkakavereiden. Tällöin vertailee herkästi omaa kehoaan muihin ja etsii itsestä vikoja sen sijaan, että näkisi kaikki oman kropan ja itsensä hyvät puolet.

Koulu-uinti on tilanne, jossa lähes jokainen jännittää, vaikka se ei päällepäin näkyisikään. Murrosiässä vertaillaan omaa kroppaa muihin ja todella harva on oikeasti tyytyväinen omaan vartaloonsa. Päinvastoin useimmat haluaisivat muuttaa siinä jotain. Kokeile seuraavan kerran nostaa pää pystyyn, kun tuntuu siltä, että muut tuijottavat ja kävele reippaasti uima-altaaseen tai suihkuun. Mitä enemmän häpeilet ja koitat piiloutua, sitä enemmän muut kiinnittävät siihen huomiota. Voisitko kokeilla käydä uimahallissa koulun ulkopuolisella ajalla harjoittelemassa tätä? Näkisit samalla, miten erilaisia vartaloita ihmisillä on.

Kiusaaminen ei ole missään olosuhteissa ok, eikä kiusaamistarkoituksessa sanotuilla asioilla ole mitään tekemistä totuuden kanssa. Usein se saa meidät kuitenkin tuntemaan itsemme huonoiksi ja näkemään itsessämme vikoja. Kiusaamisesta on tärkeä kertoa aina aikuiselle. Sinä ansaitset voida käydä koulua ilman pelkoa kiusaamisesta.

Menkoista kertomisen jännittäminen on luonnollista. Tosiasiassa opettajalle kuukautiset ovat samanlainen asia, kuin jos sanoisit jättäväsi uinnin väliin flunssan vuoksi. Eli sitä on ihan turha nolostella. Jos kuitenkin tosi paljon jännittää, voisitko kertoa menkoista terveydenhoitajalle tai kivalle naisopettajalle? Näin voisitte yhdessä miettiä ratkaisua. Naisopettaja ymmärtää kyllä, miksi asia sinua jännittää.

Mukavaa syksyn jatkoa!

Fressis
Kysymys & vastaus

Hei ja kiitos viestistäsi.

Kerroit olevasi epävarma painosi vuoksi. Ihan alkuun kysyisin, että oletko jutellut painostasi kouluterveydenhoitajan kanssa? Onko hän ollut huolissaan painostasi, vai onko kyse ennemmin siitä, että tunnet olosi ylipainoiseksi?

Murrosiässä oma keho voi tuntua olevan hyvin erilainen kuin luokkakavereiden kehot, koska jokainen kehittyy omassa tahdissa. Vaihe menee usein ohitse erojen tasaantuessa luokkalaisten välillä. Vaikka tuntuu siltä, että kaikki tuijottavat, niin tosiasiassa lähes jokainen kokee omassa murrosiässä epävarmuutta omasta kehosta. Myös ne, jotka näyttävät mielestäsi täydellisiltä, miettivät asioita, joita haluaisivat itsessään muuttaa. Tämä kuuluu osin murrosikään, kun omaa kehitystä vertaillaan muihin ja opetellaan hyväksymään oma itsensä. Tosiasiassa tuijottaminen on siis todennäköisesti vertailua, jolla koitetaan vahvistaa omaa itsevarmuutta kaiken epävarmuuden keskellä.

Jos oma painosi kuitenkin huolettaa, on siitä hyvä käydä juttelemassa terveydenhoitajan kanssa. Näin saat varmuuden siitä, onko painosi oikeasti sellainen asia, johon olisi hyvä kiinnittää huomiota, vai onko kyse omasta epävarmuudestasi. Laihduttaminen ei murrosiässä ole hyvä idea, vaan ennemmin on hyvä malttaa tarkkailla rauhassa kehon muutoksia. Sinä olet ainutlaatuinen ja kehosi kasvaa omaa, yksilöllistä tahtiaan. Jokaisessa meissä on asioita, joihin toivoisimme muutosta. Sen sijaan, että murehtisit niitä, pyri kiinnittämään huomioita niihin asioihin, jotka ovat sinussa kauniita – sekä sinussa ulkonäöllisesti, että luonteessasi. Niitä on nimittäin varmasti useita.

Tsemppiä syksyysi!

Fressis
Kysymys & vastaus

Hei ja kiitos viestistäsi, hienoa, ettet jäänyt pohtimaan asiaa yksin tämän pidempään.

Murrosikään kuuluu mielialan vaihtelut ja joskus olo voi olla todella kurja pidempäänkin ilman suurempaa syytä. Jos olo kuitenkin jatkuu yli kaksi viikkoa, tai se vaikuttaa aiemmin itselle tärkeisiin asioihin, kuten nyt sinulla, on asiaan syytä puuttua tarkemmin. Pitkään jatkunut olo voi johtaa esimerkiksi masennukseen, tai itselle tärkeiden asioiden, kuten harrastusten päättämiseen, jolloin asiat voivat mennä pahemmiksi. Sinussa ei ole varmasti mitään vikaa, usein syyt pahaan oloon ovat niin moninaisia, että niitä on itse vaikea ymmärtää. Omaa oloa ei siis ole mitään syytä hävetä. Mitä pidempään omaa oloa pohtii yksin, sen vaikeammaksi tilanne saattaa muuttua ja asiasta puhumisen kynnys kasvaa.

Usein moni asia selviää nopeastikin ja oma olo paranee, kun siihen saa hieman tukea ulkopuolelta. Nyt olisikin siis tosi tärkeää, että saat tilanteeseen tukea mahdollisimman pian. Jos tuntuu hyvältä, niin omasta olosta kannattaa kertoa kotona ja myös koulun terveydenhoitajalla on hyvä käydä. Voit esim. näyttää tämän meille kirjoittamasi viestin, jos tuntuu, että sanoja on vaikea löytää. Jos nämä vaihtoehdot eivät ole mahdollisia, tai kaipaat rohkaisua, käy juttelemassa nuorten chat-palveluissa. Hyviä palveluita tilanteeseen ovat esim. Sekasin-chat ja MLL:n lasten ja nuorten chat. Palveluissa voit jutella nimettömänä ja toivottavasti saat sieltä rohkaisua kertoa asiasta ihan kasvokkain kotona tai koulussa. Voit laittaa chattiin tämän saman viestin, jonka kirjoitit tänne.

Sinä ansaitset voida hyvin, joten pidä itsestäsi huolta ja hae rohkeasti apua. Mukavia asioita syksyysi!

Fressis
Kysymys & vastaus

Hei ja kiitos viestistäsi!

Pahoittelut, jos et ole saanut aiempaan viestiisi vastausta. Toivottavasti tämä viesti tavoittaa sinut. Kerroit, että koet paineita ulkonäöstäsi. Murrosikä alkaa jokaisella hieman eri aikaan, usein 9–13 vuoden paikkeilla. Sen tuloa ei voi nopeuttaa, mutta on hyvä pitää kiinni monipuolisesta ruokailusta ja riittävistä unista, jotta keho saa riittävästi energiaa muutoksiin. Lisää murrosiän etenemisestä voit lukea täältä.

Oman murrosiän etenemistahti voi aiheuttaa ahdistusta ja vertailua muihin. Usein arvostelemme itseämme kaikista eniten. Myös kiusaaminen jättää herkästi jälkensä ja saa monesti näkemään vikoja itsessä, joita ei tosiasiassa edes ole. Kuten kerroit, kaverit, joita ihailet eivät itse näe itsessään sitä samaa hyvää, jota sinä näet. Tämä toimii myös toisinpäin, eli kaikki se hyvä, jota sinussa on, jää herkästi itseltäsi huomaamatta. Tosiasia kuitenkin on, että sinussakin on sellaista, jota joku muu kadehtii juuri parhaillaan.

Olet ollut todella rohkea, kun olet kertonut ihastumisesta! Todella ikävää, että tilanne päätyi kertomallasi tavalla, se on varmasti tuntunut pahalta. Hienoa, että olet pikkuhiljaa päässyt asian ylitse. Muistathan, että se, että et ole saanut ihastuksellesi vastakaikua ei johdu sinusta. Emme voi valita kehen ihastumme ja kehen emme, eli vaikka olisit ihan toisenlainen, voi olla, että siltikään vastakaikua ei tulisi. Älä anna siis tämänkään vaikuttaa itsetuntoosi.

Nuoruus vie valtavasti voimia, sillä silloin myös aivojen kehityksessä tapahtuu paljon ja mieli voi olla aika myllerryksessä. Silloin on tärkeä miettiä, mitkä ovat ne asiat, jotka tuovat iloa arkeen. Usein se on joku järjestetty harrastus, mutta voi olla myös jotain itsenäisesti tehtävää, kuten piirtäminen, lenkkeily tai vaikka leipominen. Voisitteko isäsi kanssa jutella esim. koulun opettajan kanssa ja pohtia olisiko omalla paikkakunnalla harrastuksia, joita voisit kokeilla? Harrastuksissa uuden oppiminen lisää myös hyvää itsetuntoa, joten se voisi olla yksi tapa opetella näkemään itsessäsi olevia hyviä juttuja.

Kuten kirjoitit viestissäsi, usein omasta olosta kertominen helpottaa. Jos siis tuntuu siltä, että kaipaisit vielä lisää tukea omiin pohdintoihin, niin voit kirjoittaa uudelleen. Voisit myös kokeilla jutella näistä asioista nuorten chatissa – nimeä ei tarvitse kertoa ja voit aloittaa laittamalla saman viestin, jonka kirjoitit tänne. Chattiin pääset täältä. Joskus pieni apu ulkopuolelta auttaa näkemään itsessä olevat hyvät puolet. Älä anna asioiden paisua liian isoiksi päässäsi, vaan tartu niihin rohkeasti nyt. Näin voit käyttää energiasi kivoihin asioihin murehtimisen sijaan.

Rohkeutta ja mukavia asioita syksyysi!

Fressis
Kysymys & vastaus

Hei!

Kerroit, että uimaan meno ahdistaa nykyään, vaikka ennen pidit siitä. Osaatko sanoa, mikä on muuttunut? Onko uimassa tapahtunut jotain, joka on muuttanut asian kivasta ahdistavaksi? Koulu-uinnit ahdistavat monia erityisesti murrosiän aikaan, joten vastaan kysymykseesi siitä vinkkelistä.

Murrosiässä omassa kehossa tapahtuu paljon muutoksia. Muutokset ovat yksilöllisiä ja voi olla, että luokkakaverit ovat murrosiässä eri vaiheessa, jolloin oma kroppa voi tuntua erilaiselta verrattuna muihin. Tällöin on tosi luonnollista, että esim. uimaan meneminen ahdistaa. Voi myös olla, että muilla on murrosikä jo pidemmällä kuin itsellä. Oman kropan vertailu muihin on tosi yleistä, mutta aika turhaa, sillä oman kehon muutoksiin ei voi juuri vaikuttaa. Siihen mihin voi vaikuttaa, on oma suhtautuminen. Jos itse häpeilee omaa kroppaa, se näkyy herkästi myös ulospäin ja silloin siihen kiinnittävät muutkin herkemmin huomiota. Sinun kroppasi on ainutlaatuinen ja hyvä juuri sellaisena kuin se on. Osaisitko nähdä kehosi sen kautta, mitä kaikkea kivaa se sinulle mahdollistaa?

On tosi tärkeää, että saat ahdistuksen tunteeseen apua, jotta voisit taas nauttia uimisesta kuten ennen. Mitä pidempään ahdistus kasvaa sisällä, sitä vaikeammaksi uimaan meneminen saattaa muuttua. Olisi siis tosi tärkeää, että uskaltautuisit juttelemaan asiasta aikuisen kanssa. Voisitko aloittaa hakemalla rohkaisua nimettömänä nuorten chatista? Siellä voit jutella aikuisen kanssa ilman, että sinun tarvitsee kertoa, kuka olet. Voisit saada sieltä vielä paremmin juuri sinun tilanteeseesi sopivia vinkkejä, jos tämä viesti ei auta riittävästi, tai kyse on muusta, kuin murrosiän kehomuutoksista. Hävetä ei kannata, sillä jokainen aikuinen on käynyt läpi lapsuudessaan hyvin samoja asioita, kuin mitä sinä nyt. Kokeile jo vaikka tänään MLL chattia. On tärkeää, että elämässä on asioita, joista nauttii. Hae siis rohkeasti apua, jotta voit taas nauttia uimisesta. Sinä ansaitset voida hyvin.

Tsemppiä syksyyn!

Fressis