Moikka!

Viiltelyarpien paraneminen on yksilöllistä. Paranemiseen ja siihen minkälainen arpi viiltelystä jää vaikuttaa mm. haavan koko, syvyys, sijainti ja hoitotapa. Etenkin syvemmissä haavoissa on aina tulehdusriski ja niiden paranemisesta huolehtiminen on tärkeää. Viiltelystä on nyt kulunut jo hetki, joten haavat ovat todennäköisesti jo arpeutumassa. Arpien hoitoon on erilaisia voiteita, joita saa ilman reseptiä esim. apteekista, mutta myös perusrasvalla rasvaaminen voi auttaa siihen, että iho ei kiristy ja arpikudos kuivu. Arpia ei välttämättä saa kokonaan pois, mutta ajan kanssa ne usein vaalenevat ihon uusiutuessa. Parasta (toki varmasti vaikeaa) olisi jos pystyisit kertomaan kotona viiltelystä. Tällöin jälkiä ei tarvitse peitellä ja haavat parantuvat myös paremmin, kun niitä ei haudo jatkuvasti vaatteiden alla.

Viiltelyä ei tarvitse hävetä, vaan se on usein keino pyrkiä pois pahasta olosta. En tiedä tapahtuiko elämässäsi jotain, joka nyt aktivoi vanhan, sinulle tutun tavan käsitellä ikäviä tunteita? Tiedätkin tämän varmasti jo, mutta viiltely on hyvin haitallinen keino käsitellä pahaa oloa. Turvallisempia, samankaltaisia vahvoja tuntemuksia kehossa herättäviä asioita ovat mm. kylmä suihku, ihon sively jääpalalla tai vaikka chilikarkkien syönti.

Kun oppii käyttämään muita keinoja tunteiden käsittelyyn, tarve viiltelyyn vähenee. Myös se, että pystyy kertomaan omasta pahasta olostaan muille, tai kirjoittamaan siitä esim. päiväkirjaan on tärkeää, jotta pahaa oloa ei patoa vain sisälleen. Jos yhtään tuntuu siltä, että viiltely ei jää tähän yhteen kertaan, etkä ole valmis puhumaan asiasta kotona, niin käy juttelemassa asiasta vielä Sekasin-chatissa. Tärkeintä on, että et ajaudu uudelleen viiltelyn kierteeseen, vaan saat ajoissa löydettyä parempia keinoja tunteiden hallintaan ja tukea tilanteeseen, joka oli viiltelyn takana.

Sinä ansaitset voida hyvin! <3

Moi!

Kiitos viestistäsi, tosi hyvä kun olit meihin yhteydessä. Mietit onko ok, jos murrosiässä oleva normaalipainoinen nuori alkaa laihduttaa. Vastaukseni tähän on selkeä; en suosittele laihduttamista. Murrosikä on ajanjakso, jolloin keho ja mieli käy läpi monia muutoksia, jotka voivat tuntua hämmentäviltä. Erityisesti tytöillä murrosikään liittyy myös rasvakudoksen määrän lisääntyminen. Keho muuttuu tytöstä naiseksi, mikä johtuu hormonitoiminnan muutoksista. On tärkeä muistaa, että jokaisen keho on erilainen ja kasvaa omaan tahtiinsa. Mielen muutoksilla tarkoitan sitä, että moni nuori pohtii tuossa iässä omaa kehoaan ja saattaa vertailla itseään muihin. Tämä vertailu puolestaan johtuu aivojen kehityksestä ja on siis osa murrosiän kehitystä.

Kerrot havainnostasi, että pituuskasvusi on ehkä hidastunut. On hyvin mahdollista, että murrosikään liittyvä pituuskasvupyrähdys eli nopean kasvun vaihe on sinulla vähitellen jo tasaantumassa. Se on täysin normaalia. Jos pituuskasvun eteneminen mietityttää sinua, voit halutessasi käydä kouluterkkarilla mittaamassa pituutesi. Heillä on usein vastaanotto ilman ajanvarausta. Terveydenhoitajan kanssa voi myös jutella tasapainoisista ruokailutottumuksista. Yleisesti ajatellaan, että herkut ovat sopivissa määrin osa tasapainoista ruokailua, eikä niistä ole syytä kokonaan luopua. Terveydenhoidon ammattilaisen antama ohjaus auttaa varmistamaan, että saat esimerkiksi vastustuskykysi, jaksamisesi ja luustosi kehityksen kannalta riittävästi ravitsevaa ja monipuolista ruokaa.

Laihduttamisen sijaan kannustan sinua keskittymään hyvää oloa ja jaksamista ylläpitäviin asioihin. Ehkä harrastat jotakin, haluat panostaa hyviin yöuniin tai nautit kauniista kevätpäivistä kaverin kanssa ulkoillen ja liikkuen? Kaikki tuollaiset pienet asiat lisäävät itsevarmuutta, auttavat voimaan hyvin ja nauttimaan elämästä ilman kehoon liittyvää murehtimista. On hyvä muistaa, että olet vielä nuori ja murrosiän kehitysvaiheesi myötä alat vähitellen opetella huolehtimaan hyvinvoinnistasi. Pikkuhiljaa opit tunnistamaan, mikä saa juuri sinut tuntemaan olosi hyväksi.

Toivon, että tämä vastaus auttoi sinua ymmärtämään hieman paremmin murrosikään liittyviä erityisiä muutoksia ja sen myötä hyväksyisit itsesi juuri sellaisena kuin olet💖

Moikka! Onpa ikävä tilanne! Ei ole ihme, että sinusta tuntuu yksinäiseltä ja oudolta ❤

On tosi hienoa, että olet sanonut rohkeasti asiasta kavereillesi. Tosi kurja että he eivät kuitenkaan ole suhtautuneet sanomaasi vakavasti eikä tilanne ole muuttunut. Epäilit itse, että tilanne voisi johtua siitä, että olet poika. Murrosiässä tapahtuu hirveästi asioita sekä kehossa että mielessä, jotka voivat tuntua vähän hämmentäviltä. Silloin voi olla joskus helpompi jutella samaa sukupuolta olevan kanssa, jonka tietää käyvän läpi samantyyppisiä juttuja. Murrosiässä on myös tavallista, että kaveripiiri muuttuu, kun itse kasvaa ja voi kaivata erilaisia juttuja kavereilta kuin ennen. Kyse voi olla jommastakummasta näistä, tai sitten jostain ihan muustakin – vain he tietävät vastauksen.

Voisitko kokeilla kysyä heiltä ihan suoraan mikä heidän toimintansa syynä on? Olisi reilua, että he kertovat sinulle mistä on kyse. Jos syynä tosiaan on sukupuoli, niin sille ei harmillisesti oikein voi mitään. Tilanne voi olla ohimenevä, mutta yksin ei ole kiva olla, joten uusien kavereiden seura voisi auttaa. Ystävystyminen tapahtuu usein helpoiten yhteisen tekemisen kautta.

Omasta tilanteesta kannattaa sanoa rohkeasti myös opettajalle. Hän voi pyrkiä järjestämään koulussa esim. pari- tai ryhmätehtäviä niin että pääset tekemään tehtäviä sellaistenkin kanssa, joiden kanssa et ole välttämättä ollut ennen niin paljon tekemisissä. Tai jos kaupungissasi on iltapäiväkerho- tai nuorisotalotoimintaa, voi uusia kavereita löytyä myös sieltä.

Jos vain mahdollista, tilanteesta kannattaa kertoa myös kotona. Vanhemmat usein huomaavat, jos lapsella on mieli maassa ja voivat huolestua kovastikin, jos eivät tiedä mitä sinulla on meneillään. Heillä voi olla myös hyviä ideoita siihen mistä ja miten uusia kavereita voisi saada.

Aikuiselle kertomista ei tarvitse jännittää. Lähes jokainen on jossain vaiheessa elämäänsä tilanteessa, jossa kokee olevansa yksinäinen, joten aikuiset kyllä tietävät mitä käyt läpi ja ymmärtävät varmastikin sinua. Tärkeintä olisi nyt, että et jää pohtimaan asiaa enempää yksin, sillä silloin paha olo kasvaa usein vain isommaksi. Jos suoraan kertominen jännittää, voit käydä juttelemassa asiasta vielä nimettömänä esimerkiksi Apuu-chatissa ja saada lisää vinkkejä.

Pidän peukkuja, että asia ratkeaa pian ja pääset nauttimaan lähestyvästä keväästä vailla tällaisia murheita. Tsemppiä sinulle!