Hei ja kiitos kysymyksestäsi!
Olet ollut todella hyvä ystävä ja tehnyt jo paljon ystäväsi tilanteen eteen. On raskasta katsella, kun itselleen läheinen ystävä on selvästi avun tarpeessa, muttei ole vielä valmis vastaanottamaan apua. Sellaiset tilanteet ovat terveydenhuollon ammattilaisillekin vaikeita. Ystävälläsi vaikuttaa kertomasi perusteella olevan selvä ongelma syömisensä suhteen ja hän voi kärsiä syömishäiriöstä, joka on hoitoa vaativa vakava sairaus.
Olet toiminut tähän mennessä hienosti: olet kertonut hänelle ääneen huolestasi ja olet jopa tukenut häntä syömisessä ja painon nostamisessa. Hän myös tuntuu luottavan sinuun, koska on voinut kertoa sinulle syömisensä rajoittamisesta. Voit jatkossakin puhua huolestasi ääneen. Voit kertoa hänelle, että huolesi on sen verran suuri, että mielestäsi hänen olisi hyvä hakeutua lääkärin tai jonkun toisen terveydenhuollon ammattilaisen vastaanotolle. Lääkärin lisäksi opiskeluterveydenhuollossa terveydenhoitaja, psykologi tai kuraattori voi osata alkuun auttaa. Terveyskeskuksissa on lisäksi psykiatrisia sairaanhoitajia. On myös paikkakunnasta riippuen paikkoja, joihin voi hakeutua matalammallakin kynnyksellä juttelemaan nuoriin perehtyneen työntekijän kanssa (nuorisoasemat tai muut vastaavat nuorisovastaanotot). Lisäksi tietoa syömishäiriöistä ja tukea itsellesikin voit saada Syömishäiriöliiton sivuilta.
Jos ystäväsi ei ole valmis lähtemään ammattilaisen puheille, voit edelleen olla hänelle tukena ja valmiina kuuntelemaan. Voit myös edelleen kertoa huolestasi ääneen. Muista kuitenkin, ettei hänen toipumisensa ole sinun vastuullasi. Olet ystävä, et lääkäri tai psykologi – senkin voi sanoa hänelle. Se ei tarkoita, että olisit hylkäämässä häntä vaan yrität päinvastoin auttaa häntä ammattiavun piiriin tilanteessa, jossa hän sitä todella tarvitsee ja jossa sinun pelkkä tukesi ei enää riitä. Joskus henkilö, jolla on ilmiselvästi avuntarvetta, ei sitä heti näe tai pysty hyväksymään. Usein syömishäiriöön liittyy häpeää, itseinhoa ja alemmuuden tunnetta. Syömishäiriöstä kärsivä ei myöskään usein koe olevansa sairas ja hänen kehonkuvansa on vääristynyt. Ystävälläsi voi olla siksi todella vaikeaa puhua asiasta ulkopuoliselle.
Jos tilanne käy sinulle liian raskaaksi, kerro siitä jollekin läheiselle ja vedä myös raja siihen, mitä pystyt ja mitä et pysty tekemään. Tarvittaessa esimerkiksi Syömishäiriöliiton chatissa voit jutella asiaan perehtyneen ammattilaisen kanssa tilanteesta. Uskon, että ystäväsi on lopulta sinulle todella kiitollinen tuestasi ja siitä, että olet uskaltanut ottaa hänestä vaikealta tuntuvan asian puheeksi.
Kysymyksesi herättää kyllä huolen siitä, miten todella voit. Johtuuko tunne siitä, että syöminen ahdistaa sinua ja ajatus ruoasta tekee sinut pahoinvoivaksi? Vai syötkö mielelläsi ihan hyvällä ruokahalulla ja silti sinua rupeaa oksettamaan ruokailun jälkeen? Onko sinulla mitään muita oireita?
Syömiseen liittyvä pahoinvoinnin tunne voi olla psyykkistä tai fyysistä. Syömishäiriöstä kärsivä ei pysty suhtautumaan ruokaan ja syömiseen normaalisti ja hänen kehonkuvansa voi olla vääristynyt. Syömiseen ja siitä johtuvaan painon nousuun voi liittyä esimerkiksi voimakasta ahdistusta, minkä takia tulee tarve oksentaa. Syömishäiriöt alkavat usein nuoruusiässä. On todella tärkeää, että syömishäiriöstä kärsivä nuori saa apua, sillä syömishäiriö ensinnäkin aiheuttaa nuorelle inhimillistä kärsimystä, mutta vaarantaa myös nuoren normaalin fyysisen ja psyykkisen kasvun ja kehityksen.
On toki myös joitakin fyysisiä sairauksia, joihin voi liittyä pahoinvointia ja jotka voivat aiheuttaa kuvaamisia oireita. Kehottaisin sinua ehdottomasti hakeutumaan lääkärin vastaanotolle, jotta asiaa voidaan tutkia lisää. Voit myös käydä kouluterveydenhoitajan kanssa juttelemassa ensin ja hän voi ohjata sinut ehkä koululääkärin vastaanotolle. Haethan kuitenkin apua vaivaasi!
