Miten voin tukea ystävääni, jolla on ongelmia syömisen kanssa?
Kesälomalla ystävälläni alkoi ilmetä ongelmia syömisen kanssa. Alussa ajattelin, että tilanne johtuu hiljattain tapahtuneesta menetyksestä, mutta toisin kävi. Parin viikon päästä aloin jo huomata miten hän oli laihtunut. Kysyessäni miten hän on syönyt viimeaikoina hän vastasi että pariin päivään hänelle ei ole ruoka maistunut ja oli nyt pari viikkoa vetänyt pelkästään mehukeittoa. Tilanne parani hieman noin 5 viikon jälkeen ongelmien alkamisesta, mutta laihtuminen näkyi hänestä selkeästi. Parin viikon hyvän jakson jälkeen aloin taas huomaamaan hänen laihtumisensa ja kysyin suoraan, miten hän on syönyt, jolloin hän paljasti ettei ole syönyt mitään viikkoon ja juominenkin ollut heikkoa. Yhdessä saimme hänet kuntoon sekä nostettua painoa hieman ja nyt on pitkään mennyt hyvin. Tämän viikon sisällä olen taas huomannut, ettei ystäväni syö muiden seurassa, mutta laihtumista en ole vielä havainnut. Miten voin auttaa yli 18-vuotiasta ystävääni tilanteessa? En haluaisi pakottaa häntä mihinkään lääkäriin, mutta hän ei itse suostu menemään vaikka tiedostaakin ongelman.
Hei ja kiitos kysymyksestäsi!
Olet ollut todella hyvä ystävä ja tehnyt jo paljon ystäväsi tilanteen eteen. On raskasta katsella, kun itselleen läheinen ystävä on selvästi avun tarpeessa, muttei ole vielä valmis vastaanottamaan apua. Sellaiset tilanteet ovat terveydenhuollon ammattilaisillekin vaikeita. Ystävälläsi vaikuttaa kertomasi perusteella olevan selvä ongelma syömisensä suhteen ja hän voi kärsiä syömishäiriöstä, joka on hoitoa vaativa vakava sairaus.
Olet toiminut tähän mennessä hienosti: olet kertonut hänelle ääneen huolestasi ja olet jopa tukenut häntä syömisessä ja painon nostamisessa. Hän myös tuntuu luottavan sinuun, koska on voinut kertoa sinulle syömisensä rajoittamisesta. Voit jatkossakin puhua huolestasi ääneen. Voit kertoa hänelle, että huolesi on sen verran suuri, että mielestäsi hänen olisi hyvä hakeutua lääkärin tai jonkun toisen terveydenhuollon ammattilaisen vastaanotolle. Lääkärin lisäksi opiskeluterveydenhuollossa terveydenhoitaja, psykologi tai kuraattori voi osata alkuun auttaa. Terveyskeskuksissa on lisäksi psykiatrisia sairaanhoitajia. On myös paikkakunnasta riippuen paikkoja, joihin voi hakeutua matalammallakin kynnyksellä juttelemaan nuoriin perehtyneen työntekijän kanssa (nuorisoasemat tai muut vastaavat nuorisovastaanotot). Lisäksi tietoa syömishäiriöistä ja tukea itsellesikin voit saada Syömishäiriöliiton sivuilta.
Jos ystäväsi ei ole valmis lähtemään ammattilaisen puheille, voit edelleen olla hänelle tukena ja valmiina kuuntelemaan. Voit myös edelleen kertoa huolestasi ääneen. Muista kuitenkin, ettei hänen toipumisensa ole sinun vastuullasi. Olet ystävä, et lääkäri tai psykologi – senkin voi sanoa hänelle. Se ei tarkoita, että olisit hylkäämässä häntä vaan yrität päinvastoin auttaa häntä ammattiavun piiriin tilanteessa, jossa hän sitä todella tarvitsee ja jossa sinun pelkkä tukesi ei enää riitä. Joskus henkilö, jolla on ilmiselvästi avuntarvetta, ei sitä heti näe tai pysty hyväksymään. Usein syömishäiriöön liittyy häpeää, itseinhoa ja alemmuuden tunnetta. Syömishäiriöstä kärsivä ei myöskään usein koe olevansa sairas ja hänen kehonkuvansa on vääristynyt. Ystävälläsi voi olla siksi todella vaikeaa puhua asiasta ulkopuoliselle.
Jos tilanne käy sinulle liian raskaaksi, kerro siitä jollekin läheiselle ja vedä myös raja siihen, mitä pystyt ja mitä et pysty tekemään. Tarvittaessa esimerkiksi Syömishäiriöliiton chatissa voit jutella asiaan perehtyneen ammattilaisen kanssa tilanteesta. Uskon, että ystäväsi on lopulta sinulle todella kiitollinen tuestasi ja siitä, että olet uskaltanut ottaa hänestä vaikealta tuntuvan asian puheeksi.
