Moikka ja kiitos kysymyksestäsi!
Ei ole mitenkään harvinaista, että oudon vaivan alkaessa ihminen miettii, voiko kyse olla jostain vakavasta. Sellaista tekevät luultavasti kaikki, myös sairaanhoitajat ja lääkärit, jotka kuitenkin ammattinsa puolesta hyvin tietävät, että harvinaiset vaivat ovat harvinaisia ja yleensä oireen takaa löytyy jotain harmitonta ja helposti hoidettavaa.
Jos kuitenkin menet aivan paniikkiin ja olet aivan kauhuissasi, kuten kysymyksessäsi kerroit, on tilanne vähän toinen. Usein tällainen ”luulosairastelu” tai itsensä tarkkailu liittyy johonkin laajempaan pulmaan. Tavallisinta tällainen kaikenlaisten tuntemusten seuraaminen ja niistä hermostuminen on tilanteissa, joissa on esimerkiksi enemmän stressiä, kuormitusta tai ahdistuneisuutta muutoinkin. Kun tällainen tilanne helpottaa, vähenee yleensä itsensä tarkkailukin.
En tiedä, oletko käynyt keskustelemassa asiasta vielä kenenkään kanssa, mutta se olisi kyllä suositeltavaa. Apua voit saada esimerkiksi kouluterveydenhoitajalta, koulupsykologilta tai lääkäriltä. On tärkeää, että kokonaistilannettasi arvioitaisiin tarkemmin, jotta löytyy selitys sille, miksi reagoit erilaisiin tuntemuksiin, niin kuin reagoit. Omahoito-ohjeita ahdistuksen hallintaan löytyy myös netistä, esimerkiksi nuorten mielenterveystalosta. Tärkeintä kuitenkin olisi, että kävisit ainakin alkuun keskustelemassa huolestasi jonkun ammatti-ihmisen kanssa.
Tsemppiä syksyyn!