Liike

”Elämääni mahtui vain treenaaminen”

Katariina Kantelus, 22, sairastui ylikuntoon lukiossa. Omaan kehoon rakastuminen on vaatinut aikaa, mutta nyt Katariina on onnellisempi kuin koskaan.

”Elämääni mahtui vain treenaaminen”

Muistan, kuinka lukiossa nousin rappusia seuraavaan luokkaan. Muut ympärilläni kapusivat portaita normaalisti, mutta minusta tuntui kuin olisin juossut maratonin.

Olin kummissani, koska kuntoni olisi pitänyt olla huipussaan. Olin aloittanut juoksulenkit ja salilla käymisen seitsemännellä luokalla. Aluksi nautin liikunnan tuomasta hyvästä olosta. Minulla oli huono itsetunto, ja kun muut kehuivat muuttuvaa kehoani, kiinnitin siihen itsekin enemmän huomiota. Aloin keskittyä tuloksiin, ja kahdeksannesta luokasta asti olin treenannut päivittäin.

Siitä huolimatta kuntoni ei enää lukiossa kohonnut vaan alkoi laskea. Minulla oli muitakin oireita: Sykkeeni oli jatkuvasti koholla ja tunsin itseni alakuloiseksi. Välillä ruoka ei maistunut ollenkaan ja välillä olin hirvittävän nälkäinen. Hormonitoimintani oli aivan sekaisin ja kuukautiset jäivät pois. Nukuin huonosti ja heräilin pitkin yötä. Lopulta en olisi jaksanut enää nousta sängystä.

”Elämääni mahtui vain liikunta”

Silti treenasin koko ajan. Pahimmillaan harjoittelin kolme tuntia salilla ja juoksin sen jälkeen kahden tunnin lenkin. Minun täytyi kontrolloida kaikkea: En voinut syödä ruokaa, jos en tiennyt, mistä se on valmistettu. Laskin joka päivä tarkkaan annokset, jotta kalorit jäisivät plussan puolelle ja lihakset kasvaisivat. Suunnittelin treenit tarkalleen kahdeksi viikoksi eteenpäin.

Kaverit ihailivat kuntoani ja ihmettelivät, miten jaksan. Halusin sanoa, että enhän minä jaksakaan, mutta kierolla tavalla muiden kehut myös antoivat voimaa ja näyttämisenhalua.

Perheeni yritti puuttua tilanteeseen ja sanoa, että elämääni ei tuntunut mahtuvan mitään muuta kuin liikunta. Kiistin asian, koska urheilusta oli tullut minulle ainoa tärkeä asia enkä halunnut kenenkään vievän sitä minulta. Tunsin, että vain sitä pystyin kontrolloimaan täysin itse.

Kaikkein rankin vaihe oli lukion jälkeen, kun vietin välivuotta ja saatoin käyttää kaiken aikani urheiluun. Jos treenin jälkeen en kokenut raskasta uupumusta, itkin pettymyksestä ja tein päälle vielä yhden treenin.

Kahden kuukauden pakkolepo pelotti mutta myös huojensi

Välivuoden jälkeen aloitin ammattikorkeakoulun. Ensimmäisen syksyn aikana aloin saada astmaoireita ensi kertaa elämässäni. Sykkeeni alkoi myös heitellä, joten menin juttelemaan koululääkärin kanssa.

Lääkärin ja koulupsykologin luona kerroin vihdoin myös muista oireistani. Sain diagnoosiksi ylikuormitustilan, joka johtui siitä, ettei kehoni ollut pitkään aikaan ehtinyt palautua treenistä ja olin saanut ruuasta liian vähän rasvaa, koska tavoittelin niin alhaista rasvaprosenttia.

Lääkärit määräsivät minut lepäämään kahdeksi kuukaudeksi. Minun piti keskittyä samaan lisää painoa ja unohtaa liikunta. Se pelotti, koska en ollut vuosikausiin pitänyt edes yhtä lepopäivää. Olin kuitenkin huojentunut, koska vihdoin joku ulkopuolinen antoi luvan hellittää.

Toipuminen jatkuu edelleen

Siitä hetkestä kaksi vuotta sitten alkoi toipuminen, joka jatkuu edelleen. Edistysaskeleet ovat olleet pieniä ja välillä tulee takapakkia. Etenkin kesät ovat minulle vaikeita, koska silloin on enemmän aikaa. Ensimmäisenä kesänä lepotaukoni jälkeen treenasin enemmän kuin koskaan ja yritin epätoivoisesti saada takaisin kehon, joka minulla oli aiemmin. Kesän loputtua psykologi auttoi minua jälleen.

Hänen kanssaan olen jutellut siitä, miksi minulle kävi näin. Luulen, että osasyynä oli koulukiusaaminen ja se, ettei perheeni ole koskaan ollut kovin urheilullinen. Kun en kotona saanut mallia terveellisestä liikunnasta, aloin etsiä tietoa itse ja päädyin seuraamaan esimerkiksi Instagramissa ihmisiä, joiden kehonkuva ei ole terve.

Harrastan edelleen liikuntaa, mutta nykyään teen sitä kehoni ehdoilla. Pidän kokonaisia lepoviikkoja, jolloin keskityn kehonhuoltoon. Salilla teen juuri sen verran kuin jaksan, enkä enää pyri epärealistisiin tuloksiin. Liikun myös paljon luonnossa.

Olen nykyään onnellisempi kuin koskaan ja kiitollinen siitä, että elämääni mahtuu niin paljon muutakin kuin liikunta. Kun katson itseäni peilistä, keskityn kehoni hyviin puoliin ja kiitän sitä, että se jaksoi kantaa minua tämänkin päivän.”

 

Teksti Ida Valpas, kuva Mikko Vähäniitty

Katso myös

Artikkeli
LiikeNikotiinituotteet

Älä anna nikotiinin jarruttaa unelmiasi

FC Lahtea edustava ja U19-maajoukkueessa pelaava jalkapalloilija Akseli Puukko ja entinen jalkapalloammattilainen Markus Halsti ovat päättäneet elää ja urheilla ilman nikotiinituotteita. Omalla esimerkillään he haluavat rohkaista nuoria urheilijoita valitsemaan nikotiinittomuuden.

Kysymys
Liike
Nimimerkki: kuntoilija
Ikä: 13-15v
Miten ehkäistä ylikuntoa? moikka! oon 14v tyttö. mä harrastan urheilua aika paljon, mulla on treenit 3-4 krt/vk, ja jos ei ole treenejä käyn 2km kävelyllä ja itse...
Fressis

Moikka kuntoilija!

Ensinnäkin on ihana kuulla, että olet löytänyt sinulle sopivia ja sinua inspiroivia tapoja liikkua! Liikkuminen on tosi tärkeää terveyden, hyvinvoinnin ja myös esimerkiksi murrosiän kehityksen kannalta. Ennen kaikkea liikkumisen tulisi kuitenkin olla mukavaa. Kuulostaa siltä, että sitä se sinulle myös on.

Pohdit kuitenkin nyt ylikunnon riskiä koska urheilukellosi on varoitellut sinua siitä. Luultavasti tuo varoitus johtuu siitä, että olet lisännyt 30min aamutreenit päiviisi, ja treenimäärät aikaisempaan verrattuna ovat siis yhtäkkiä lisääntyneet. Aina kun treenimäärät kasvavat, onkin syytä olla valppaana ja tarkastella palautuuko treeneistä, ja miten lisääntynyt treenimäärä vaikuttaa muuten omaan hyvinvointiin. Tätä kellot eivät osaa arvioida. Tärkeämpää on itse tarkastella omaa oloa. Ylikunnon ja alipalautumisen oireita voivat olla mm. väsymys, uupumisen tunteet, unihäiriöt, muutokset ruokahalussa, hermostuneisuus, ahdistuneisuus, lievä kurkkukipu tai muut flunssaoireet sekä suorituskyvyn heikkeneminen. Oletkohan huomannut tällaisia oireita? Joskus ylikuntoisuus näkyy myös siinä, että on ylivirittynyt, jolloin tuntuu, että energiaa on jakaa vaikka muillekin. Tällöin liiallinen treenaaminen voi näkyä vaikkapa vain uniongelmina.

Mikäli treenaaminen ei ole aiheuttanut sinulle mitään tällaisia oireita voit huoletta nauttia treenaamisesta. Lasten ja nuorten liikkumissuosituksissa reipasta liikkumista suositellaan tehtävän tunnin päivässä. Tämähän voi tarkoittaa ihan arkiliikuntaa. Tämän lisäksi tulisi liikkua reilusti sykettä nostaen ja hengästyen kolme kertaa viikossa sekä vahvistaa lihasvoimaa ja luustoa kolme kertaa viikossa. Voit ehkä tämän perusteella arvioida omaa treenimäärääsi, miltä ne vaikuttavat suositusten valossa.

Tärkeintä on, että liikunnasta tulee hyvä olo, ja mieli sekä keho pysyvät virkeänä ja terveenä. Muistathan levätä tarpeeksi ja syödä hyvin ja monipuolisesti treenaamisen vastapainoksi. Yksi lepopäivä viikossa voisi tehdä myös hyvää, ja auttaa sinua kehittymään urheilussa <3

Tosi hienoa, että huolehdit terveydestäsi, ja pysähdyit nyt pohtimaan treenimääriäsi kellon varoitusten takia. Erittäin fiksua! Treeni-iloa ja leppoisia lepopäiviä sinulle!

Voit halutessasi lukea vielä lisää aiheesta Fressiksen tietopankista.

Oliko vastauksesta hyötyä?
Kysymys
LiikeSeksi
Nimimerkki: .
Ikä: 9-12v
Onko totta, että lihakset eivät kasva salitreenin myötä, jos runkkaa? Jos runkkaa ja käy salilla niin onko se totta, että lihakset ei kasva siitä kun käy salilla jos runkkaa ja minkä takia jotkut ihmiset...
Fressis

Moikka! Kiitos kysymyksestäsi. Runkkaus eli itsetyydytys ei ole este lihasten kasvamiselle.  Voit siis hyvin tehdä molempia: kehittyä salilla ja runkata. 😊

Nofap on ilmiö/tukiyhteisö niille, jotka haluavat vältellä muun muassa itsetyydytystä. Sen perusajatuksena on se, että elämässä on tapahtunut jokin positiivinen muutos, kun itsetyydytyksen on lopettanut. Yksi väitetty hyöty on se, että kun pidättäytyy runkkaamisesta, testosteronitasot nousevat ja sen takia olo on energisempi ja lihakset kasvavat nopeammin ja niin edelleen. Tieteellistä näyttöä näillä väitteillä ei kuitenkaan ole. Vaikka testosteronitasot nousevat runkatessa, ne eivät nouse niin korkeiksi, että sillä olisi juuri mitään vaikutusta mihinkään. Lihasten kasvuun ja energisyyteen vaikuttavat puolestaan ruokavalio, harrastettu liikunta ja lepo, ei runkkaaminen.

Huomionarvoista tässä aiheessa onkin se, että joillekin itsetyydytys on ongelma, joka määrittää esimerkiksi arkirytmiä ja haittaa normaalia elämää. Tällöin itsetyydytyksen lopettaminen/vähentäminen varmasti lisääkin hyvinvointia yksilön elämässä, kun aikaa vapautuu muihin asioihin, eikä jokin asia ole elämässä hallitseva.

Kohtuudella tehtynä itsetyydytyksestä ei ole sinulle siis haittaa. Päinvastoin itsetyydytyksellä voi olla monia positiivisia vaikutuksia hyvinvointiisi. 😊 Tunnistat ”kohtuuden” siitä, että runkkaaminen ei hallitse ajatuksiasi eivätkä tekemisesi määrity sen mukaan, milloin pääset runkkaamaan. Jos haluat keskustella asiasta vielä lisää, voit ottaa yhteyttä esimerkiksi Poikien Puhelimen palveluihin. Tutustu myös tähän artikkeliin, joka aiheesta on kirjoitettu.

Oliko vastauksesta hyötyä?