Liike

”Elämääni mahtui vain treenaaminen”

Katariina Kantelus, 22, sairastui ylikuntoon lukiossa. Omaan kehoon rakastuminen on vaatinut aikaa, mutta nyt Katariina on onnellisempi kuin koskaan.

”Elämääni mahtui vain treenaaminen”

Muistan, kuinka lukiossa nousin rappusia seuraavaan luokkaan. Muut ympärilläni kapusivat portaita normaalisti, mutta minusta tuntui kuin olisin juossut maratonin.

Olin kummissani, koska kuntoni olisi pitänyt olla huipussaan. Olin aloittanut juoksulenkit ja salilla käymisen seitsemännellä luokalla. Aluksi nautin liikunnan tuomasta hyvästä olosta. Minulla oli huono itsetunto, ja kun muut kehuivat muuttuvaa kehoani, kiinnitin siihen itsekin enemmän huomiota. Aloin keskittyä tuloksiin, ja kahdeksannesta luokasta asti olin treenannut päivittäin.

Siitä huolimatta kuntoni ei enää lukiossa kohonnut vaan alkoi laskea. Minulla oli muitakin oireita: Sykkeeni oli jatkuvasti koholla ja tunsin itseni alakuloiseksi. Välillä ruoka ei maistunut ollenkaan ja välillä olin hirvittävän nälkäinen. Hormonitoimintani oli aivan sekaisin ja kuukautiset jäivät pois. Nukuin huonosti ja heräilin pitkin yötä. Lopulta en olisi jaksanut enää nousta sängystä.

”Elämääni mahtui vain liikunta”

Silti treenasin koko ajan. Pahimmillaan harjoittelin kolme tuntia salilla ja juoksin sen jälkeen kahden tunnin lenkin. Minun täytyi kontrolloida kaikkea: En voinut syödä ruokaa, jos en tiennyt, mistä se on valmistettu. Laskin joka päivä tarkkaan annokset, jotta kalorit jäisivät plussan puolelle ja lihakset kasvaisivat. Suunnittelin treenit tarkalleen kahdeksi viikoksi eteenpäin.

Kaverit ihailivat kuntoani ja ihmettelivät, miten jaksan. Halusin sanoa, että enhän minä jaksakaan, mutta kierolla tavalla muiden kehut myös antoivat voimaa ja näyttämisenhalua.

Perheeni yritti puuttua tilanteeseen ja sanoa, että elämääni ei tuntunut mahtuvan mitään muuta kuin liikunta. Kiistin asian, koska urheilusta oli tullut minulle ainoa tärkeä asia enkä halunnut kenenkään vievän sitä minulta. Tunsin, että vain sitä pystyin kontrolloimaan täysin itse.

Kaikkein rankin vaihe oli lukion jälkeen, kun vietin välivuotta ja saatoin käyttää kaiken aikani urheiluun. Jos treenin jälkeen en kokenut raskasta uupumusta, itkin pettymyksestä ja tein päälle vielä yhden treenin.

Kahden kuukauden pakkolepo pelotti mutta myös huojensi

Välivuoden jälkeen aloitin ammattikorkeakoulun. Ensimmäisen syksyn aikana aloin saada astmaoireita ensi kertaa elämässäni. Sykkeeni alkoi myös heitellä, joten menin juttelemaan koululääkärin kanssa.

Lääkärin ja koulupsykologin luona kerroin vihdoin myös muista oireistani. Sain diagnoosiksi ylikuormitustilan, joka johtui siitä, ettei kehoni ollut pitkään aikaan ehtinyt palautua treenistä ja olin saanut ruuasta liian vähän rasvaa, koska tavoittelin niin alhaista rasvaprosenttia.

Lääkärit määräsivät minut lepäämään kahdeksi kuukaudeksi. Minun piti keskittyä samaan lisää painoa ja unohtaa liikunta. Se pelotti, koska en ollut vuosikausiin pitänyt edes yhtä lepopäivää. Olin kuitenkin huojentunut, koska vihdoin joku ulkopuolinen antoi luvan hellittää.

Toipuminen jatkuu edelleen

Siitä hetkestä kaksi vuotta sitten alkoi toipuminen, joka jatkuu edelleen. Edistysaskeleet ovat olleet pieniä ja välillä tulee takapakkia. Etenkin kesät ovat minulle vaikeita, koska silloin on enemmän aikaa. Ensimmäisenä kesänä lepotaukoni jälkeen treenasin enemmän kuin koskaan ja yritin epätoivoisesti saada takaisin kehon, joka minulla oli aiemmin. Kesän loputtua psykologi auttoi minua jälleen.

Hänen kanssaan olen jutellut siitä, miksi minulle kävi näin. Luulen, että osasyynä oli koulukiusaaminen ja se, ettei perheeni ole koskaan ollut kovin urheilullinen. Kun en kotona saanut mallia terveellisestä liikunnasta, aloin etsiä tietoa itse ja päädyin seuraamaan esimerkiksi Instagramissa ihmisiä, joiden kehonkuva ei ole terve.

Harrastan edelleen liikuntaa, mutta nykyään teen sitä kehoni ehdoilla. Pidän kokonaisia lepoviikkoja, jolloin keskityn kehonhuoltoon. Salilla teen juuri sen verran kuin jaksan, enkä enää pyri epärealistisiin tuloksiin. Liikun myös paljon luonnossa.

Olen nykyään onnellisempi kuin koskaan ja kiitollinen siitä, että elämääni mahtuu niin paljon muutakin kuin liikunta. Kun katson itseäni peilistä, keskityn kehoni hyviin puoliin ja kiitän sitä, että se jaksoi kantaa minua tämänkin päivän.”

 

Teksti Ida Valpas, kuva Mikko Vähäniitty

Katso myös

Kysymys
Liike
En tiiä Mistä voisin löytää uuden liikuntaharrastuksen? Millainen on hyvä harrastus oon ratsastaja mutta haluaisin tavoitteellisen ja kivan liikunta harrastuksen ja oon 12v?
Fressis

Moikka ja kiitos kysymyksestäsi.

Hienoa kuulla, että harrastat jo ratsastusta, siinä saat myös mukavasti liikuntaa. 😊 Kysyit, millainen on hyvä harrastus ja vastaisin hyvin yksinkertaisesti, että sellainen, joka saa sinut hyvälle tuulelle ja voimaan paremmin. Tärkeää on siis, että harrastat sellaista asiaa, josta itse pidät.

Ratsastuksen ohelle käy hyvin monenlainen liikunnallinen harjoittelu aina ryhmätanssista salille ja juoksupolulta karateen. Ihan mikä vain, mikä sinua kiinnostaa 🙂 Oletko miettinyt, haluaisitko mieluummin yksilö- vai joukkuelajin? Entä paljonko haluat käyttää aikaa siihen ratsastuksen ohella? Kun olet pohtinut toiveitasi voit jatkaa tutustumalla asuinpaikkasi tarjoamiin harrastusmahdollisuuksiin – pohdi niistä erityisesti sitä, mikä sinusta voisi olla kivaa. Usein erilaisia harrastuksia pääsee myös kokeilemaan kerran, jos vain ottaa rohkeasti yhteyttä kyseiseen harrasteseuraan. Fressiksen tietopankkiin on koottu tietoa erilaisista liikuntaharrastuksista.

Puhuit myös siitä, että haluaisit tavoitteellisen harrastuksen. Mitä vain harrastusta voi harrastaa tavoitteellisesti – tavoitteet vain ovat erilaisia. Voitkin siis pohtia, mitä oikeastaan ajattelet tavoitteellisella harrastamisella? Millä tavalla toivoisit olevasi tavoitteellinen? Nämä ohjaavat uuden harrastuksen etsimistä. Harrastamiseen liittyvää ideointia ja tavoitteellisuutta kannattaa pohtia myös esimerkiksi huoltajan tai liikunnanopettajan kanssa. 😊

Tsemppiä uuden harrastuksen etsimiseen!

Oliko vastauksesta hyötyä?
Kysymys
Liike
E Liikunko liian vähän, sopivasti vai liikaa? Hei, olen vasta 15 vuotta täyttänyt tyttö ja haluaisin tietää että urheilenko liian vähän, sopivasti vai liikaa. Minulla on koripallotreenit 4krt viikossa noin 1,5...
Fressis

Moikka!

Tosi kiva kuulla, että olet löytänyt itsellesi mieleisiä harrastuksia. Liikkumisessa yksi tärkeimmistä asioista onkin liikkua sellaisilla tavoilla, joista itse tykkää.

Lapsille ja nuorille suunnatuissa liikkumissuosituksissa suositellaan monipuolista, reipasta ja rasittavaa liikkumista vähintään 60 minuuttia päivässä. Liikkuminen voi koostua monista pienistä palasista pitkin päivää ja onkin hyvä pyrkiä olemaan aktiivinen päivän mittaan. Suurimman osan liikkumisesta olisi hyvä olla kestävyystyyppistä. Tämän lisäksi lihasvoimaa ja luustoa vahvistavaa liikkumista olisi hyvä tehdä vähintään kolmena päivänä viikossa. Tämä suositus täyttyy kohdallasi varmasti aika hyvin päivittäisten kävelyjen ja monipuolista liikkumista sisältävien harrastusten myötä. Liikkumisen määrä vaikuttaa siis tämän perusteella ihan sopivalta. Voit mielestäni ihan hyvin itse pohtia, tuntuuko sinusta siltä, että jaksat vielä yhdet lisätreenit viikkoon.

Liikkumisen lisäksi on hyvä kiinnittää huomiota palautumiseen. Riittävä yöuni antaa keholle aikaa palautua päivän rasituksista. Nuori tarvitsee keskimäärin unta 8-9h joka yö. Myös säännöllinen ja monipuolinen syöminen tukee hyvinvointia ja palautumista, ja antaa keholle tärkeää polttoainetta liikkumiseen. Lisäksi on hyvä muistaa kuunnella omaa kehoa ja mieltä. Joskus ne saattavatkin rasittavan treenin sijaan kaivata lepoa.

Lisätietoa aiheesta löydät Fressiksen tietopankista.

Tsemppiä kevääseen!

Oliko vastauksesta hyötyä?
Kysymys
LiikeYleinen
Huolestunut Pitääkö pistävästä rintakivusta olla huolissaan? Mistä johtuu pistävä kipu sydämessä? Voiko olla jotain hengenvaarallista??
Fressis

Hei ”Huolestunut” – ja kiitos viestistä.

Pistävä tunne rinnassa on harvoin oire mistään vakavasta sairaudesta. Rinnassa tuntuu monenlaisia oireita. Toiset myös aistivat pienetkin muljahtelut tai rytmin muutokset keskimääräistä paremmin, varsinkin maatessaan vasemmalla kyljellään.

Kun rintakipu on pistävää tai terävää ja sen voi selvästi paikallistaa (pystyt osoittamaan sormella, mihin pistää), ei oire mitä luultavimmin liity sepelvaltimotautiin. Ylävartalolla tuntuva pistävä kipu voi liittyä johonkin lihasvaivaan. Nuorilla ihmisillä rintakipu ylipäätään liittyy ennemmin lihaksiin ja luustoon (esimerkiksi lihasten rasituksen jälkeen) kuin itse sydämeen – ja erityisesti pistävä kipu on yleensä harmiton.

Toistuvat rintakivut voivat olla myös oireita ruoansulatuskanavan vaivoista tai liittyä paniikkihäiriöön. Vaikka pistävä kipu siis luultavimmin ei liity sydänsairauteen, voi olla hyvä puhua huolesta aikuiselle – esimerkiksi omalle huoltajalle tai kouluterveydenhoitajalle.

Aurinkoista kevättä!

Oliko vastauksesta hyötyä?