Mieli

Yksinäisyys loppui kertarysäyksellä: ”Syrjijästä ja syrjitystä tuli parhaat kaverit”

Ulkopuolisuuden tunne johtaa helposti yksinäisyyteen, mutta Jenna Wahlstén, 17,löysi sie ltä myös tien sosiaalisuuteen.

Yksinäisyys loppui kertarysäyksellä: ”Syrjijästä ja syrjitystä tuli parhaat kaverit”

”Yksinäisyys koskettaa kaikkia jossain vaiheessa elämää. Minulla tunne liittyy lapsuuteen. Olin hyvin sisäänpäin kääntynyt ja hiljainen. Ryhmään tai luokkaan pääseminen tuntui ylitsepääsemättömältä.

Ala-aste, erityisesti kakkos- ja kolmasluokka, oli todella vaikeaa aikaa. Oloni luokassa oli ulkopuolinen ja ulkopuolelle jätetty. Välitunnilla muut hengailivat omien kavereidensa kanssa, mutta minä seisoin päivästä toiseen yksin saman seinän vierustalla. Kotona vietin aikaa itsekseni, enkä osannut hakea toivomaani tukea ja läheisyyttä perheeltänikään.

Koin itseinhoa ja syytin tilanteesta itseäni. Tuntui pahalta, kun en tiennyt omaa paikkaani porukassa – tai oliko minulle ylipäätään mitään paikkaa missään.

Opettajista ja vanhemmistani olin vain hiljainen tyttö. Ehkä minua yritettiin laittaa leikkimään muiden kanssa, mutta se, että jonkun olisi pitänyt leikkiä kanssani aikuisen pyynnöstä, tuntui lähinnä vaivaannuttavalta.

Kun syrjijästä ja syrjitystä tuleekin kavereita

Viidennellä luokalla tilanne muuttui kertarysäyksellä. Olin menossa keräämään pajunkissoja, kun luokkamme rämäpää ja vahva vaikuttajatyttö sanoi tulevansa mukaan. Siitä kehkeytyi vuosien ystävyys: niin sanotusta syrjijästä ja syrjitystä tuli parhaat kaverit. Tulin pois suojakuorestani ja aloin puhua ja viitata luokassa.

Ystävyytemme kantoi vielä yläasteellakin. Kikattelimme yhdessä muiden kustannuksella ja puhuimme pahaa toisista. Kun sain kerrankin pientä valtaroolia, oli kivaa kokeilla, miltä tuntuu olla niskan päällä. Näin jälkeenpäin käytökseni tuntuu tosi pahalle. Vuosien myötä olen tajunnut hakeutua sellaisten ihmisten seuraan, jotka tuovat minusta esiin parempia piirteitä.

Mihin tahansa nykyään menenkin, löydän aina kavereita. Voin kysellä kuulumisia myös vierailta. Tiedostan kuitenkin omat rajani; olen avoin kaveri monelle, mutta vain muutamat harvat päästän täysin ihoni alle.

Ulkopuolisuuden tunne jättää sisäisiä haavoja

Ajatus siitä, ettei kukaan huomioisi minua tai minut jätettäisiin ulkopuoliseksi, kalvaa edelleen. Joskus se pelko yllyttää ryhmätilanteissa yliyrittämiseen ja äänekkyyteen.

Kritiikin vastaanottaminen on vaatinut harjoittelua. Koska elin vuosia tiukan suojakuoreni alla, kaikenlaisten palautteiden käsitteleminen on ollut vaikeaa. Otan kaiken turhan henkilökohtaisesti.

Nähdessäni hiljaisia, yksinäisiä ihmisiä en pysty lähestymään heitä, koska tilanne tuo kipeitä muistoja omasta menneisyydestäni. Se on kuin vaara-alue, jonne en voi palata. Tästä syystä en ole ottanut osaa kiusaamisen vastaisiin kampanjoihinkaan, vaikka saatan vaikuttaa järjestötyössä muuten.

Edelleenkin tulee päiviä, jolloin ajattelen olevani todella yksin. Onneksi se on vain jaksoittaista, kunnes tajuan taas, että onhan minulla paljon läheisiä ja kavereita. Ihmiset tarvitsevat toisiaan ja tukevaa yhteisöä.”

 

Teksti Lilli Ollikainen, kuva Emma Ollikainen

Justimus: ”Mikään ei ole meille pyhää”

Justimuksen Sami, Juho ja Joose ammentavat energiaa terveistä elintavoista.

LCMDF: Itsensä löytäneet

LCMDF on aina toteuttanut itseään DIY-hengessä. ”Me ei tultu tänne miellyttään ketään. Me toimitaan ite tän projektin pomoina. Me päätetään”, Emma sanoo.

Oletko koskaan ajatellut, että saatat toimia vapaaehtoisena tietämättäsi?

Vapaaehtoistoiminnassa pääset itse auttamaan, oppimaan ja tekemään sinulle tärkeitä asioita. Toiminnan kautta pystyt laajentamaan omia verkostojasi ja saat mahdollisuuden vaikuttaa. Vapaaehtoisena voi toimia esimerkiksi järjestöissä, mutta voit toimia myös itsenäisesti ja oikeastaan missä vain! Oletko siis koskaan ajatellut, että saatat toimia vapaaehtoisena tietämättäsi? Tiesitkö, että vapaaehtoistoimintaa on kaikki sellainen toiminta, jota teet ilman rahallista korvausta, jonkun […]

Justimus: Jalat maassa ja pää kunnossa

Justimus naurattaa Youtubessa kahjoilla sketseillä. Omassa elämässään Sami, Juho ja Joose ovat superhyviä tyyppejä, jotka vaalivat terveitä elämäntapoja.

10 vinkkiä vanhemman kanssa neuvotteluun

Katso vinkit siihen miten neuvottelet vanhempiesi kanssa ilman riitaa.

Vuosia masennuksesta kärsinyt Heidi: ”Elämä on sittenkin tärkeää”

Perheen ja ystävien tuki, psykiatrinen hoito sekä oman alan löytyminen nostivat Heidi Suokkaan, 19, ylös masennuksen ja pahan olon kierteestä.