Mieli

Yksinäisyys loppui kertarysäyksellä: ”Syrjijästä ja syrjitystä tuli parhaat kaverit”

Ulkopuolisuuden tunne johtaa helposti yksinäisyyteen, mutta Jenna Wahlstén, 17,löysi sie ltä myös tien sosiaalisuuteen.

Yksinäisyys loppui kertarysäyksellä: ”Syrjijästä ja syrjitystä tuli parhaat kaverit”

”Yksinäisyys koskettaa kaikkia jossain vaiheessa elämää. Minulla tunne liittyy lapsuuteen. Olin hyvin sisäänpäin kääntynyt ja hiljainen. Ryhmään tai luokkaan pääseminen tuntui ylitsepääsemättömältä.

Ala-aste, erityisesti kakkos- ja kolmasluokka, oli todella vaikeaa aikaa. Oloni luokassa oli ulkopuolinen ja ulkopuolelle jätetty. Välitunnilla muut hengailivat omien kavereidensa kanssa, mutta minä seisoin päivästä toiseen yksin saman seinän vierustalla. Kotona vietin aikaa itsekseni, enkä osannut hakea toivomaani tukea ja läheisyyttä perheeltänikään.

Koin itseinhoa ja syytin tilanteesta itseäni. Tuntui pahalta, kun en tiennyt omaa paikkaani porukassa – tai oliko minulle ylipäätään mitään paikkaa missään.

Opettajista ja vanhemmistani olin vain hiljainen tyttö. Ehkä minua yritettiin laittaa leikkimään muiden kanssa, mutta se, että jonkun olisi pitänyt leikkiä kanssani aikuisen pyynnöstä, tuntui lähinnä vaivaannuttavalta.

Kun syrjijästä ja syrjitystä tuleekin kavereita

Viidennellä luokalla tilanne muuttui kertarysäyksellä. Olin menossa keräämään pajunkissoja, kun luokkamme rämäpää ja vahva vaikuttajatyttö sanoi tulevansa mukaan. Siitä kehkeytyi vuosien ystävyys: niin sanotusta syrjijästä ja syrjitystä tuli parhaat kaverit. Tulin pois suojakuorestani ja aloin puhua ja viitata luokassa.

Ystävyytemme kantoi vielä yläasteellakin. Kikattelimme yhdessä muiden kustannuksella ja puhuimme pahaa toisista. Kun sain kerrankin pientä valtaroolia, oli kivaa kokeilla, miltä tuntuu olla niskan päällä. Näin jälkeenpäin käytökseni tuntuu tosi pahalle. Vuosien myötä olen tajunnut hakeutua sellaisten ihmisten seuraan, jotka tuovat minusta esiin parempia piirteitä.

Mihin tahansa nykyään menenkin, löydän aina kavereita. Voin kysellä kuulumisia myös vierailta. Tiedostan kuitenkin omat rajani; olen avoin kaveri monelle, mutta vain muutamat harvat päästän täysin ihoni alle.

Ulkopuolisuuden tunne jättää sisäisiä haavoja

Ajatus siitä, ettei kukaan huomioisi minua tai minut jätettäisiin ulkopuoliseksi, kalvaa edelleen. Joskus se pelko yllyttää ryhmätilanteissa yliyrittämiseen ja äänekkyyteen.

Kritiikin vastaanottaminen on vaatinut harjoittelua. Koska elin vuosia tiukan suojakuoreni alla, kaikenlaisten palautteiden käsitteleminen on ollut vaikeaa. Otan kaiken turhan henkilökohtaisesti.

Nähdessäni hiljaisia, yksinäisiä ihmisiä en pysty lähestymään heitä, koska tilanne tuo kipeitä muistoja omasta menneisyydestäni. Se on kuin vaara-alue, jonne en voi palata. Tästä syystä en ole ottanut osaa kiusaamisen vastaisiin kampanjoihinkaan, vaikka saatan vaikuttaa järjestötyössä muuten.

Edelleenkin tulee päiviä, jolloin ajattelen olevani todella yksin. Onneksi se on vain jaksoittaista, kunnes tajuan taas, että onhan minulla paljon läheisiä ja kavereita. Ihmiset tarvitsevat toisiaan ja tukevaa yhteisöä.”

 

Teksti Lilli Ollikainen, kuva Emma Ollikainen

Scouppi: Tubettajan arkielämää

Youtube-videollaan Scouppi näyttää millaista hänen arkensa tubettajana on ja miten sitä vois muokata parempaan suuntaan. Käy ottamassa vinkit talteen!

Scouppi

Kaisa Ottelinin Viikonloppu

Youtube-videota katsomalla pääset mukaan Kaisa Ottelinin viikonloppuun! Videolla Kaisa inspiroi katsojia urheilemaan ja viettämään aikaa läheisten kanssa.

Kaisa Ottelin

Dokke Tas: Pelitubettajan arki

Videota katsomalla saat  selville, mitä tarkoittaa Dokken vinkki 20-20-20 sekä miten hän virkistää mieltään. Oletko ikinä miettinyt mitä vinkkiä voisit itse jakaa läheisillesi arjen hyvinvointia varten?

Dokke Tas

Kysymys & vastaus

Hei ja kiitos kysymyksestäsi!

Olet siis huolissasi runsaan pelaamisen ja sydän- ja aivoinfarktin välisestä yhteydestä. On tietysti totta, että sydän- ja verisuonitautien (sydän- ja aivoinfarkti kuuluvat sydän ja verisuonitautien vakaviin seuraamuksiin) riskitekijöihin kuuluu esimerkiksi vähäinen liikunta. Riskitekijöitä kuitenkin ovat myös erityisesti tupakointi, epäterveellinen ruokavalio, ylipaino, pitkään kestänyt kova stressi ja erityisesti ikä. Vanhemmilla ihmisillä on huomattavasti suurempi riski sairastua kuin nuorilla, joilla riski on kyllä hyvin pieni. Elintavat ovat kokonaisuus ja kun arjessa pitää huolen siitä, että harrastaa liikuntaa säännöllisesti, syö pääsääntöisesti terveellisesti, ei tupakoi ja huolehtii myös levosta, niin pystyy parhaiten estämään vakaviin sydän- ja verisuonsairauksiin sairastumisen aikuisena. Lisäksi on myös tärkeää osata ottaa rennosti ja nauttia elämästä.

Pelaaminen ei sinänsä ole huono asia, jos siitä nauttii ja sen kautta on saanut myös esimerkiksi kavereita. Pelaaminen on monelle nuorelle nykyään tärkeä harrastus. On kuitenkin tärkeää, että koulun jälkeen ja viikonloppuisin olisi myös muutakin tekemistä kuin pelaaminen. Pelaamisen lomassa täytyisi muistaa pitää taukoja, koska niin aivot kuin kehokin tarvitsevat liikuntaa ja taukoa ruudun ääreltä. Kavereita on hyvä myös tavata kasvokkain, koska toisten ihmisten läsnäolo on meille ihmisille tärkeää ja samalla oppii tärkeitä sosiaalisia taitoja. Iltaisin pelaaminen on hyvä lopettaa ajoissa viimeistään 1-2 tuntia ennen nukkumaan menoa, jotta saa nukahdettua. Aivot jäävät helposti kierroksille ja rentoutuminen voi olla vaikeaa, jos pelaa myöhään. Lisäksi on hyvä miettiä, minkälaisia pelejä pelaa. Tietynlaiset pelit voivat kehittää esimerkiksi ongelmanratkaisukykyä ja toimimista ryhmässä, mutta esimerkiksi jatkuva väkivaltaisten räiskintä- ja sotapelien pelaaminen ei tee kellekään hyvää ja voi vaikuttaa mieleen ja ajatuksiin ikävällä tavalla.

Arki on siis kokonaisuus ja pitkällä tähtäimellä jokainen voi omilla valinnoillaan vaikuttaa omaan riskiinsä sairastua sydän- ja verisuonitauteihin. Nuorena sinun riskisi on vielä hyvin pieni. Pystyt kuitenkin jo nyt opettelemaan sellaisia tapoja, joiden avulla voit vaikuttaa siihen, että voit viettää terveellistä elämää myös aikuisena. Neljä tuntia päivässä pelaamista etenkin ilman taukoja kuulostaa aika paljolta. Et varmastikaan nyt saa sydän- tai aivoinfarktia sen vuoksi, mutta ajattelen enemmän kokonaisvaltaista terveyttäsi ja hyvinvointiasi. Onko sinun vaikea lopettaa pelaamista tai onko vaikea keksiä muuta tekemistä? Jos näin on, niin voisit jutella asiasta esimerkiksi vanhempasi tai koulukuraattorin kanssa. Voisitte yhdessä miettiä, miten pelaamista olisi hyvä tauottaa tai rajata ja mitä kaikkea muutakin mukavaa voisit tehdä. Se ei tarkoita, ettetkö voisi pelata ollenkaan.

Pelaamiseen liittyvät teemat ovat mietityttäneet myös nimimerkkiä I dont have life.

Mukavaa syksyn jatkoa!

 

Fressis
Kysymys & vastaus

Moikka ja kiitos viestistäsi!

Kysymyksesi ei ollut ollenkaan outo, vaan pohdit itse asiassa hyvin samoja asioita, kuin moni muukin nuori. Ja mahtavinta on, että et jäänyt pohtimaan niitä yksiksesi, vaan haluat asiaan muutosta ja kirjoitit meille.

Kuten viestissäsi kirjoitit, on pelaamiselle ja ruudun ääressä olemiselle tosiaan asetettu tiettyjä suositusaikoja. Ne lähtevät siitä ajatuksesta, että päivässä olisi muitakin kivoja asioita kuin pelaaminen. Jatkuva ruudun edessä istuminen rasittaa myös silmiä ja muuta kroppaa, ja voidakseen hyvin mieli tarvitsee muita virikkeitä ja keho liikuntaa.

Voisitteko sopia kavereiden kanssa, että kun olette yhdessä, laitatte kännykät pois ja teette asioita yhdessä ilman puhelimia? Ehdota kavereille vaikka kilpailua, jossa voittaja on se, joka pystyy olemaan kauiten katsomatta puhelintaan. Jos asiasta on yhdessä puhuttu, on siihen helpompi sitoutuakin ja voi olla, että myös kaverisi ovat pohtineet samoja asioita.

Kotona ollessasi voisit aloittaa pienin askelin. Jätä puhelin esimerkiksi toiseen huoneeseen ja keskity yhteen tekemiseen kerrallaan. Jos katsot telkkaria, älä vilkuile puhelinta mainostauoilla. Bussimatkalla kouluun tai muihin menoihin laita sen sijaan kuulokkeet korville, kuuntele lempimusiikkiasi ja anna silmien levätä. Se on jo pieni teko itsesi hyväksi, ja voit vaikka palkita itsesi jollain kivalla asialla onnistuttuasi vaikka viikon ajan toimimaan näin. Myös ennen nukkumaanmenoa on hyvä rauhoittaa ilta. Voit esimerkiksi kuunnella sängyssä mielimusiikkiasi tai lukea kirjaa.

Pelaamisen rinnalle voisi olla hyvä miettiä myös jotain harrastusta. Sen ei tarvitse olla ohjattua, vaan esimerkiksi jonkin soittimien soiton voi aloittaa ilman ohjausta. Voit kysyä esim. koulun musiikinopettajalta vinkkejä mistä oman soittiminen voisi saada edullisesti tai lainaan. Soittamisessa on vähän sama ajatus kuin pelaamisessa – siinä voi haastaa itseään tulemaan koko ajan paremmaksi. Jos joku kaverisi kiinnostuu, niin voitte kokeilla yhdessä jotain uutta harrastusta.

Muun tekemisenkään ei tarvitse olla mitään erityistä. Oman huoneen siivoaminen, piirtäminen, spotify-soittolistan tekeminen tai välipalan laitto ovat kaikki asioita, jotka katkaisevat pelaamisen. Jos haluat, voisit jutella muiden nuorten kanssa siitä, mitä he tykkäävät tehdä vapaa-ajalla. Keskustella voit nimettömästi esimerkiksi Sekasin Discord-alustalla.

Elämän tarkoituksen pohtiminen on iso asia, eikä siihen ole oikeastaan vastausta. Voisiko kuitenkin ajatella, että kaikkien päivien ei tarvitse olla sen kummemmin merkityksellisiä? Että ajoittainen tylsyys, ihan vaan oleminen ja tavallinen arki ovatkin ihan kaikkien elämään kuuluvia asioita. Usein nämä vaiheet voivat kestää pitkäänkin ja se on ihan normaalia. Jossain vaiheessa taas tulee vaihe, jossa huomaa elämän olevan aika jees. Oman elämän tarkoitusta voi myös pohtia pysähtymällä miettimään, mitkä asiat ovat itselle tärkeitä ja mitä elämässä arvostaa. Näitä voit pohtia erilaisten tehtävien avulla, joita löydät esimerkiksi Vahvistamon Hyvän mielen treenivihkosta. Voit tulostaa vihkon itsellesi koulussa tai tehdä tehtäviä omalle paperille ohjeiden mukaan. Tee vaikka yksi tehtävä päivässä illalla ennen nukkumaanmenoa.

Olet jo pitkällä, kun olet havahtunut, että haluat tehdä asialle jotain. Vaikeinta on omien tapojen muuttaminen. Usein ihmiset aloittavat isolla rytinällä ja kun se ei onnistu, se harmittaa. Aloita siis pienin askelin ja tarkastele millainen olo sinulle siitä tulee. Pienet askeleet motivoivat sinua isompiin muutoksiin.

Tämän viestin luettuasi, kehotan sinua nousemaan ylös, laittamaan musiikkia korville ja lähtemään pienelle kävelylle ulos, satoi tai paistoi. Lupaa itsellesi, että kävelet vaikka neljän kappaleen verran ja sen jälkeen voit palata aiemman tekemisen äärelle. Se on se ensimmäinen pieni askel 🙂

Pelaamiseen liittyvät teemat ovat mietityttäneet myös nimimerkkiä Peliriippuvainen

Mukavaa syksyn jatkoa sinulle!

Fressis

Pinkku Pinsku: vahvaksi kasvanut

Katso Pinkku Pinskun vinkit tubettajalle.