Mieli

Yksinäisyys loppui kertarysäyksellä: ”Syrjijästä ja syrjitystä tuli parhaat kaverit”

Ulkopuolisuuden tunne johtaa helposti yksinäisyyteen, mutta Jenna Wahlstén, 17,löysi sie ltä myös tien sosiaalisuuteen.

Yksinäisyys loppui kertarysäyksellä: ”Syrjijästä ja syrjitystä tuli parhaat kaverit”

”Yksinäisyys koskettaa kaikkia jossain vaiheessa elämää. Minulla tunne liittyy lapsuuteen. Olin hyvin sisäänpäin kääntynyt ja hiljainen. Ryhmään tai luokkaan pääseminen tuntui ylitsepääsemättömältä.

Ala-aste, erityisesti kakkos- ja kolmasluokka, oli todella vaikeaa aikaa. Oloni luokassa oli ulkopuolinen ja ulkopuolelle jätetty. Välitunnilla muut hengailivat omien kavereidensa kanssa, mutta minä seisoin päivästä toiseen yksin saman seinän vierustalla. Kotona vietin aikaa itsekseni, enkä osannut hakea toivomaani tukea ja läheisyyttä perheeltänikään.

Koin itseinhoa ja syytin tilanteesta itseäni. Tuntui pahalta, kun en tiennyt omaa paikkaani porukassa – tai oliko minulle ylipäätään mitään paikkaa missään.

Opettajista ja vanhemmistani olin vain hiljainen tyttö. Ehkä minua yritettiin laittaa leikkimään muiden kanssa, mutta se, että jonkun olisi pitänyt leikkiä kanssani aikuisen pyynnöstä, tuntui lähinnä vaivaannuttavalta.

Kun syrjijästä ja syrjitystä tuleekin kavereita

Viidennellä luokalla tilanne muuttui kertarysäyksellä. Olin menossa keräämään pajunkissoja, kun luokkamme rämäpää ja vahva vaikuttajatyttö sanoi tulevansa mukaan. Siitä kehkeytyi vuosien ystävyys: niin sanotusta syrjijästä ja syrjitystä tuli parhaat kaverit. Tulin pois suojakuorestani ja aloin puhua ja viitata luokassa.

Ystävyytemme kantoi vielä yläasteellakin. Kikattelimme yhdessä muiden kustannuksella ja puhuimme pahaa toisista. Kun sain kerrankin pientä valtaroolia, oli kivaa kokeilla, miltä tuntuu olla niskan päällä. Näin jälkeenpäin käytökseni tuntuu tosi pahalle. Vuosien myötä olen tajunnut hakeutua sellaisten ihmisten seuraan, jotka tuovat minusta esiin parempia piirteitä.

Mihin tahansa nykyään menenkin, löydän aina kavereita. Voin kysellä kuulumisia myös vierailta. Tiedostan kuitenkin omat rajani; olen avoin kaveri monelle, mutta vain muutamat harvat päästän täysin ihoni alle.

Ulkopuolisuuden tunne jättää sisäisiä haavoja

Ajatus siitä, ettei kukaan huomioisi minua tai minut jätettäisiin ulkopuoliseksi, kalvaa edelleen. Joskus se pelko yllyttää ryhmätilanteissa yliyrittämiseen ja äänekkyyteen.

Kritiikin vastaanottaminen on vaatinut harjoittelua. Koska elin vuosia tiukan suojakuoreni alla, kaikenlaisten palautteiden käsitteleminen on ollut vaikeaa. Otan kaiken turhan henkilökohtaisesti.

Nähdessäni hiljaisia, yksinäisiä ihmisiä en pysty lähestymään heitä, koska tilanne tuo kipeitä muistoja omasta menneisyydestäni. Se on kuin vaara-alue, jonne en voi palata. Tästä syystä en ole ottanut osaa kiusaamisen vastaisiin kampanjoihinkaan, vaikka saatan vaikuttaa järjestötyössä muuten.

Edelleenkin tulee päiviä, jolloin ajattelen olevani todella yksin. Onneksi se on vain jaksoittaista, kunnes tajuan taas, että onhan minulla paljon läheisiä ja kavereita. Ihmiset tarvitsevat toisiaan ja tukevaa yhteisöä.”

 

Teksti Lilli Ollikainen, kuva Emma Ollikainen

Kysymys & vastaus

Hei ja kiitos viestistäsi!

Kerroit olevasi ihastunut kaveriisi ja pohdit mitä tehdä asialle. Mitään yhtä oikeaa tapaa tilanteeseen ei varmastikaan ole. Mutta kuten itse viestissäsi pohdit, voi olla, että asiassa on helpompi päästä eteenpäin, kun kuulet pojalta itseltään, mitä mieltä hän asiasta on. Vaikka ihastuminen onkin ihana tunne, voi se myös viedä energiaa ja aiheuttaa ikävää oloa, jos ei tiedä saako tunteille vastakaikua.

On todella rohkeaa kertoa omista tunteistaan toiselle, sillä et voi täysin tietää miten vastapuoli reagoi kertomaasi. Voit esimerkiksi kertoa asiasi samoin kuin mitä viestissäsi kerroit meille. Hän saattaa hämmentyä tilanteesta, jos se tulee hänelle yllätyksenä. Kannattaa siis antaa hänelle tarvittaessa aikaa pohtia omia ajatuksiaan.

Jokainen joutuu elämänsä aikana joskus tilanteeseen, jossa omat tunteet eivät saa vastakaikua ja sekin on tässä tilanteessa mahdollista. Jos näin käy, se todennäköisesti sattuu ja tuntuu pahalta, mutta tunne menee ajan kanssa ohitse. Surun ja pettymyksen on hyvä kuitenkin antaa tulla ulos. Näitä tunteita voi myös käsitellä esimerkiksi juttelemalla itselle tärkeiden kavereiden tai aikuisten kanssa. Myös ajatuksien kirjoittaminen päiväkirjaan, tai ajan viettäminen itselle mieluisten asioiden parissa saa ajatuksia muualle ja oloa pikkuhiljaa paremmaksi. Mehän emme oikein voi valita, kehen ihastumme. Joten jos käy niin, että poika ei vastaa tunteisiisi, muistathan että vika ei ole sinussa.

Ihminen myös muuttuu iän myötä ja täten ennen läheisestä ystävästä saattaa tulla etäinen. Tarpeet ja kiinnostuksen kohteet ovat usein erilaisia nuorempana kuin aikuisena. Samoin myös itselle läheiset ihmiset saattavat vaihtua. Se on luonnollista ja kuuluu osaksi aikuiseksi kasvamista.

Usein on niin, että niin kauan kuin olemme kiinni menneessä, voi eteenpäin meneminen olla hankalaa. Saatat esimerkiksi vertailla uusia ihastuksia vanhaan, eikä silloin ole niin helppoa olla myöskään avoinna uudelle ihastukselle. Asian selvittäminen voisi siis auttaa sinua menemään eteenpäin, päättyi tilanne miten tahansa.

Toivon sinulle rohkeutta ottaa asia puheeksi!

Fressis
Kysymys & vastaus

Heippa ja kiitos kysymyksestäsi!

Hienoa, että olet saanut kesän aikana voimiasi takaisin! On vaikeaa sanoa, kummasta pulssin lasku johtuu – kunnosta vai alhaisesta painosta. Joillakin ihmisillä pulssi on myös luonnostaan harva. Kannustaisin sinua keskustelemaan asiasta lääkärin tai hoitajan kanssa. Kannattaa myös muistaa, että toipuminen syömishäiriöstä vie aikaa ja on välttämätöntä, että se tapahtuu hallitusti. On tärkeää, että liikut vain sen verran, kuin toipuvalle kehollesi on sopivaa ja että ravitsemuksen määrä on liikuntamääriin nähden riittävä.

Syömishäiriöliiton SYLI-chat ja tukipuhelin tarjoavat myös keskusteluapua ja vertaistukea, jos koet sille tarvetta.

Tsemppiä syksyyn!

Fressis

Vinkkejä parempaan yhdessäoloon

Nämä myönteisen vuorovaikutuksen tärpit toimivat irl ja online!

Kysymys & vastaus

Hei ja kiitos kysymyksestäsi!

On hyvä asia, että osaat kuvata mietteitäsi, tunnistat ikävää tuntemustasi ja haet täältä tukea itsellesi. Kerroit ettet jaksaisi mitään ja että haluaisit tappaa itsesi. Kuvaamasi tilanne on vakava ja se herättää meissä huolta. Nyt olisi tärkeää ettet jäisi yksin ajatustesi kanssa. Valtakunnallinen ja maksuton kriisipuhelin auttaa ympäri vuorokauden numerossa 09 2525 0111.

Voit myös keskustella ajatuksistasi jonkun luotettavan aikuisen kanssa. Voisit esimerkiksi käydä juttelemassa koulukuraattorin, -psykologin tai –terveydenhoitajan kanssa. Voit keskustella asiantuntijan kanssa Sekaisin-chatissa tai verkkokriisikeskus Tukinetissä. Kaikissa palveluissa saa esiintyä nimettömästi. Ammattilaisilla on käytössään keinoja, joilla omia ajatuksia ja tunteita voi käsitellä.

Avun pyytäminen voi tuntua alkuun hankalalta. Nyt on kuitenkin hyvin tärkeää, että haet apua ja löydät keinoja tukalan olotilasi työstämiseen. Rohkaisemme sinua nyt joko soittamaan tai chattaamaan apua saadaksesi.

Voimia kevääseen!

Fressis

Ota välillä iisisti

Stressi veks! Videolta saat keinoja, miten voi omassa arjessaan hetkeksi pysähtyä ja rentoutua. Lue lisää stressinhallinnasta Fressiksen tietopankista.

Fressis

Minä ja muut – vinkkejä aitoon läsnäoloon

Yhdessäoloon kuuluu myös läsnäolo ja toisen huomioon ottaminen. Katso lisää vinkkejä yhdessäoloon Fressiksen tietopankista.

Fressis