Mieli

Vuosia masennuksesta kärsinyt Heidi: ”Elämä on sittenkin tärkeää”

Perheen ja ystävien tuki, psykiatrinen hoito sekä oman alan löytyminen nostivat Heidi Suokkaan, 19, ylös masennuksen ja pahan olon kierteestä.

Vuosia masennuksesta kärsinyt Heidi: ”Elämä on sittenkin tärkeää”

”Koulutusta vastaava työpaikka, kivat työkaverit, ihana poikaystävä ja yhteinen koti hänen kanssaan. Elämänihän kuulostaa tasapainoiselta! Aina ei ole ollut näin.

Tässä vähän toisenlainen lista: vakava masennus, paniikkihäiriö, dissosiaatio, itsemurha-ajatuksia, 260 tuntia poissaoloja peruskoulusta. Yhä edelleen on kyse ihan samasta tytöstä.

Sairastin viisi vuotta niin, että tiesin sairaudestani, ja sitä ennen pari vuotta tietämättä, mikä minua vaivasi.

Minua on kiusattu eskarista lähtien. Näytin erilaiselta, koska äitini on filippiiniläinen ja olin ylipainoinen. Olin muiden lasten silmätikku kotipaikkakunnallani Alavudella Pohjanmaalla.

Tavoittelen täydellisyyttä, mutta peruskoulu meni huonosti, ja olin paljon poissa. Esimerkiksi matikan numeroni oli 5. Menin kuitenkin ensin kavereiden perässä lukioon kolmeksi kuukaudeksi mutten suorittanut mitään. Sen jälkeen oli pakko pohtia, mitä oikein haluan. Valitsin kokin opinnot koulutuskeskus Sedussa Seinäjoella.

Masennuksen oireeni olivat alakuloa, väsymystä ja sitä, ettei mikään innostanut. Masentunut ei jaksa hoitaa tavallisiakaan arkiasioita.

Näläntunne voi kadota, mutta minulla tunnesyöminen otti vallan. Julkiset paikat ja ihmispaljous ahdistivat. Oma koti ja oma sänky olivat turvapaikkani.

En halunnut kuormittaa perhettäni tai kavereitani asialla. Häpesin sairauttani ja yritin peitellä sitä esittämällä pirteätä. Koulukuraattori ja psykologi olivat uskottujani. Perheellenikin selvisi vasta psykologin järjestämissä perhetapaamisissa, kuinka pahalta minusta oli tuntunut. Vanhempani itkivät.

”Isäni on tukipilarini”

Paranemiseni alkoi, kun lukion terveydenhoitaja toimitti minut kiireellisenä tapauksena psykiatriselle osastolle. Tunsin saavani oikeaa hoitoa. Lääkkeiden merkitys toipumisessani oli puolet, taitavien työntekijöiden toinen puolet.

Aloin kokea, että elämä on sittenkin tärkeää. En ollut suunnitellut tulevaisuutta lainkaan, koska ajattelin elämän päättyvän.

Perheen ja ystävien tuki ja rakkaus ovat auttaneet parantumaan. Isäni on tukipilarini. Ilman hänen viisauttaan, kuuntelevaa korvaansa ja hassua huumoriaan en varmaan olisi tässä.

Tasapaino palasi elämääni vuosi sen jälkeen, kun olin aloittanut ammattikoulun ja saanut sieltä sydänystäviä. Kerroin heille avoimesti sairaudestani. Opiskelukavereita hämmensi – he eivät olisi nauravaisesta persoonastani osanneet uskoa vaikeuksiani.

Kertominen oli hyvä asia myös siksi, että kukaan ei ihmettelisi, jos eteeni tulisikin taas tosi vaikea ajanjakso.

Asuin puolitoista vuotta opintovalmennusyksikkö AAKEssa, joka on tarkoitettu meidän oppilaitoksemme opiskelijoille. Siellä harjoittelin itsenäisyyttä ja kasvatin itseluottamustani. Ohjaajat olivat ihan parhaita, ja yhteishenki meidän yhdeksän asukkaan kesken tiivis.

Arkirytmi ja pysähtyminen auttavat

Muutin Tampereelle suorittamaan opintoihini kuulunutta työssäoppimisjaksoa, ja työt hotelli Tornissa ovat jatkuneet valmistumiseni jälkeen.

En tuntenut kaupungista aluksi juuri ketään, mutta meille on muodostunut mahtava työporukka. Viime kesänä löysin netistä myös ihanan täkäläisen miehen.

Masennus voisi hyvin palata, koska perheeni on kaukana, teen paljon töitä ja poikaystäväni on viikot armeijassa. Uskon silti, että nyt osaan pysähtyä ja ottaa rennommin. Ajattelin ihan varmuuden vuoksi käydä pari kertaa juttelemassa psykologin kanssa.

Psykologin vastaanotolle voi hakeutua kouluterveydenhoidon, julkisen terveydenhoidon tai työterveyshoidon kautta lääkärin lähetteellä. Jos ei opiskele tai käy töissä, meillä Tampereella ja monilla muilla paikkakunnilla toimii nuorisoneuvola, joka tarjoaa muun muassa lääkärin ja psykologin palveluja.

Pidän huolta itsestäni noudattamalla säännöllistä arkirytmiä ja tekemällä asioita, joista nautin: kokkaamalla hyvää ruokaa ja käymällä kävelyllä. Osaan antaa aikaa rauhoittumiselle ja vain katsoa sohvalla Netflixiä. Rennoimmillani olen tietysti poikaystäväni seurassa.

Kun oikein ahdistaa, hengitän syvään, kuuntelen musiikkia tai lenkkeilen.

Jokin harrastus minun pitäisi vielä löytää, vaikka lento- tai pesäpallo. Olen joukkuepelaaja, joka tykkää harrastaa porukassa.

Ei super, mutta sentään hyvä

Nyt en enää vaadi itseltäni liikaa. Minun ei tarvitse olla super ja paras, kunhan olen sentään hyvä. Minulla saa olla heikkouksia.

Vakituinen työpaikka on lähiajan tavoitteeni. Pidemmän aikavälin suunnitelmani on yletä keittiöpäälliköksi ja perustaa joskus oma ravintola.

Neuvoni vaikeuksien kanssa painivalle on, että puhu edes yhdelle läheiselle. Hän voi kannustaa sinua turvautumaan ammattiapuun. Koulunkäyntihalut voivat palata, kun perehtyy erilaisiin ammatteihin ja alkaa opiskella sitä, mistä tykkää.

Kun löysin oman alani, minustakin tuli melkein huippuoppilas ammattikoulussa!

 

Teksti Minna Järvenpää, kuva Riina Peuhu

Yksinäisyys loppui kertarysäyksellä: ”Syrjijästä ja syrjitystä tuli parhaat kaverit”

Ulkopuolisuuden tunne voi johtaa yksinäisyyteen. Lue miten Jenna, 17, pääsi pois suojakuorestaan.

10 vinkkiä vanhemman kanssa neuvotteluun

Katso vinkit siihen miten neuvottelet vanhempiesi kanssa ilman riitaa.

Moottoripaja innostaa Jonia – projektina nyt Bemari 320

Autot ovat 18-vuotiaan Jonin tärkein harrastus. Hän kunnostaa moottoripajalla lahjoituksena saatua bemaria kilpa-autoksi.

Kysymys & vastaus

Hei ja kiitos kysymyksestäsi! Joskus stressi ja ahdistus voivat aiheuttaa myös fyysisiä oireita. Oireena voi esiintyä esimerkiksi vatsakipua, rintapistosta tai ahdistusta rintakehällä, käsien tärinää, hikoilua, sydämen tykytystä tai huimausta ja päänsärkyäkin. Näiden oireiden johtuessa ahdistuksesta ja stressistä tilanteessa ei sinänsä ole mitään vaarallista. Fyysiset oireet johtuvat kehon reaktiosta stressaavaan tilanteeseen eivätkä ole merkki mistään sairaudesta.

Ahdistusta ja stressiä ja niiden aiheuttamia fyysisiä oireita on mahdollista lievittää ja stressin hallintaakin voi opetella. Joskus jo pelkkä puhuminen toiselle henkilölle omista tuntemuksista ja huolenaiheista auttaa. Myös hyvinvoinnin peruspilarit eli riittävä uni, säännöllinen syöminen ja liikunta auttavat hallitsemaan stressiä. Mieluisat harrastukset, luovuus ja hauskanpito sekä läheisten ihmisten kanssa vietetty aika saa ajatuksia pois koulusta ja muista rutiineista. Lisäksi lepohetket ja joutenolokin silloin tällöin ovat todella tärkeitä, koska mieli ja keho tarvitsevat lepotaukoja arjen kiireen keskellä.

Omaa mieltään pystyy myös harjoittamaan, jolloin pystyy paremmin rauhoittumaan ja keskittymään itselleen stressaavassa tilanteessa. Olet ehkä kuullut puhuttavan mindfulnessista eli tietoisuus- ja läsnäolotaidoista. Näitäkin taitoja pitää jokaisen ensin harjoitella kuten mitä tahansa muutakin uutta asiaa. Harjoituksissa keskitytään esimerkiksi omaan hengitykseen tai tuntemuksiin eri kehonosissa ja alkuun se voi tuntua hyvinkin vaikealta. Harjoittelu tekee kuitenkin mestarin!

Etenkin, jos olet usein pahalla päällä ja stressaantunut, sinun kannattaisi ehkä keskustella jonkun luotettavan aikuisen kanssa. Hän voi olla vaikka vanhempasi tai koulusi terveydenhoitaja, psykologi tai kuraattori. Voitte yhdessä miettiä, miten olotilaasi voisi helpottaa. Jos rintapistosta esiintyy usein ja toistuvasti tai tilanteissa, joissa et koe olevasi stressaantunut tai ahdistunut, on hyvä käydä myös lääkärin vastaanotolla. Lääkäri voi arvioida, tarvitaanko tutkimuksia muiden syiden kuin stressin poissulkemiseksi.

Lisää tietoa mielen hyvinvoinnista löydät esimerkiksi Nuorten mielenterveystalon sivuilta. Sieltä löytyy esimerkiksi harjoituksia stressin lievittämiseen ja voimavarojen ylläpitämiseen sekä tietoa luonnon hyvinvointivaikutuksista.

 

Fressis

Kovasta jätkästä toisten auttajaksi

Rankan nuoruuden elänyt Ville elää vihdoin itsensä näköistä elämää.

Tubettaja Ronja G: ”Tanssi auttoi eroon ujoudesta”

Hauskana tubettajana tunnettu Ronja G, 17, saa itseluottamusta ja parhaat kiksit arkeen tanssitunnin jytkeessä.