Mieli

Vuosia masennuksesta kärsinyt Heidi: ”Elämä on sittenkin tärkeää”

Perheen ja ystävien tuki, psykiatrinen hoito sekä oman alan löytyminen nostivat Heidi Suokkaan, 19, ylös masennuksen ja pahan olon kierteestä.

Vuosia masennuksesta kärsinyt Heidi: ”Elämä on sittenkin tärkeää”

”Koulutusta vastaava työpaikka, kivat työkaverit, ihana poikaystävä ja yhteinen koti hänen kanssaan. Elämänihän kuulostaa tasapainoiselta! Aina ei ole ollut näin.

Tässä vähän toisenlainen lista: vakava masennus, paniikkihäiriö, dissosiaatio, itsemurha-ajatuksia, 260 tuntia poissaoloja peruskoulusta. Yhä edelleen on kyse ihan samasta tytöstä.

Sairastin viisi vuotta niin, että tiesin sairaudestani, ja sitä ennen pari vuotta tietämättä, mikä minua vaivasi.

Minua on kiusattu eskarista lähtien. Näytin erilaiselta, koska äitini on filippiiniläinen ja olin ylipainoinen. Olin muiden lasten silmätikku kotipaikkakunnallani Alavudella Pohjanmaalla.

Tavoittelen täydellisyyttä, mutta peruskoulu meni huonosti, ja olin paljon poissa. Esimerkiksi matikan numeroni oli 5. Menin kuitenkin ensin kavereiden perässä lukioon kolmeksi kuukaudeksi mutten suorittanut mitään. Sen jälkeen oli pakko pohtia, mitä oikein haluan. Valitsin kokin opinnot koulutuskeskus Sedussa Seinäjoella.

Masennuksen oireeni olivat alakuloa, väsymystä ja sitä, ettei mikään innostanut. Masentunut ei jaksa hoitaa tavallisiakaan arkiasioita.

Näläntunne voi kadota, mutta minulla tunnesyöminen otti vallan. Julkiset paikat ja ihmispaljous ahdistivat. Oma koti ja oma sänky olivat turvapaikkani.

En halunnut kuormittaa perhettäni tai kavereitani asialla. Häpesin sairauttani ja yritin peitellä sitä esittämällä pirteätä. Koulukuraattori ja psykologi olivat uskottujani. Perheellenikin selvisi vasta psykologin järjestämissä perhetapaamisissa, kuinka pahalta minusta oli tuntunut. Vanhempani itkivät.

”Isäni on tukipilarini”

Paranemiseni alkoi, kun lukion terveydenhoitaja toimitti minut kiireellisenä tapauksena psykiatriselle osastolle. Tunsin saavani oikeaa hoitoa. Lääkkeiden merkitys toipumisessani oli puolet, taitavien työntekijöiden toinen puolet.

Aloin kokea, että elämä on sittenkin tärkeää. En ollut suunnitellut tulevaisuutta lainkaan, koska ajattelin elämän päättyvän.

Perheen ja ystävien tuki ja rakkaus ovat auttaneet parantumaan. Isäni on tukipilarini. Ilman hänen viisauttaan, kuuntelevaa korvaansa ja hassua huumoriaan en varmaan olisi tässä.

Tasapaino palasi elämääni vuosi sen jälkeen, kun olin aloittanut ammattikoulun ja saanut sieltä sydänystäviä. Kerroin heille avoimesti sairaudestani. Opiskelukavereita hämmensi – he eivät olisi nauravaisesta persoonastani osanneet uskoa vaikeuksiani.

Kertominen oli hyvä asia myös siksi, että kukaan ei ihmettelisi, jos eteeni tulisikin taas tosi vaikea ajanjakso.

Asuin puolitoista vuotta opintovalmennusyksikkö AAKEssa, joka on tarkoitettu meidän oppilaitoksemme opiskelijoille. Siellä harjoittelin itsenäisyyttä ja kasvatin itseluottamustani. Ohjaajat olivat ihan parhaita, ja yhteishenki meidän yhdeksän asukkaan kesken tiivis.

Arkirytmi ja pysähtyminen auttavat

Muutin Tampereelle suorittamaan opintoihini kuulunutta työssäoppimisjaksoa, ja työt hotelli Tornissa ovat jatkuneet valmistumiseni jälkeen.

En tuntenut kaupungista aluksi juuri ketään, mutta meille on muodostunut mahtava työporukka. Viime kesänä löysin netistä myös ihanan täkäläisen miehen.

Masennus voisi hyvin palata, koska perheeni on kaukana, teen paljon töitä ja poikaystäväni on viikot armeijassa. Uskon silti, että nyt osaan pysähtyä ja ottaa rennommin. Ajattelin ihan varmuuden vuoksi käydä pari kertaa juttelemassa psykologin kanssa.

Psykologin vastaanotolle voi hakeutua kouluterveydenhoidon, julkisen terveydenhoidon tai työterveyshoidon kautta lääkärin lähetteellä. Jos ei opiskele tai käy töissä, meillä Tampereella ja monilla muilla paikkakunnilla toimii nuorisoneuvola, joka tarjoaa muun muassa lääkärin ja psykologin palveluja.

Pidän huolta itsestäni noudattamalla säännöllistä arkirytmiä ja tekemällä asioita, joista nautin: kokkaamalla hyvää ruokaa ja käymällä kävelyllä. Osaan antaa aikaa rauhoittumiselle ja vain katsoa sohvalla Netflixiä. Rennoimmillani olen tietysti poikaystäväni seurassa.

Kun oikein ahdistaa, hengitän syvään, kuuntelen musiikkia tai lenkkeilen.

Jokin harrastus minun pitäisi vielä löytää, vaikka lento- tai pesäpallo. Olen joukkuepelaaja, joka tykkää harrastaa porukassa.

Ei super, mutta sentään hyvä

Nyt en enää vaadi itseltäni liikaa. Minun ei tarvitse olla super ja paras, kunhan olen sentään hyvä. Minulla saa olla heikkouksia.

Vakituinen työpaikka on lähiajan tavoitteeni. Pidemmän aikavälin suunnitelmani on yletä keittiöpäälliköksi ja perustaa joskus oma ravintola.

Neuvoni vaikeuksien kanssa painivalle on, että puhu edes yhdelle läheiselle. Hän voi kannustaa sinua turvautumaan ammattiapuun. Koulunkäyntihalut voivat palata, kun perehtyy erilaisiin ammatteihin ja alkaa opiskella sitä, mistä tykkää.

Kun löysin oman alani, minustakin tuli melkein huippuoppilas ammattikoulussa!

 

Teksti Minna Järvenpää, kuva Riina Peuhu

Kysymys & vastaus

Moikka!

Ihan alkuun, onnea alkaneista menkoista, vaikka voi hyvin olla, että niiden alkaminen ei ilahduttanutkaan. Tosiasiassa menkkojen alkaminen on kuitenkin yksi merkki siitä, että kehosi toimii juuri niin kuin pitääkin, eli se on oikeasti tosi hieno juttu, eikä sitä tarvitse millään tavalla hävetä.

Murrosiässä jokaisen keho muuttuu hyvin yksilölliseen tahtiin ja silloin on tavallista, että painoa saattaa kertyä ennen kunnon pituuskasvua, tai että oma keho näyttää erilaiselta kuin luokkakavereiden. Tällöin vertailee herkästi omaa kehoaan muihin ja etsii itsestä vikoja sen sijaan, että näkisi kaikki oman kropan ja itsensä hyvät puolet.

Koulu-uinti on tilanne, jossa lähes jokainen jännittää, vaikka se ei päällepäin näkyisikään. Murrosiässä vertaillaan omaa kroppaa muihin ja todella harva on oikeasti tyytyväinen omaan vartaloonsa. Päinvastoin useimmat haluaisivat muuttaa siinä jotain. Kokeile seuraavan kerran nostaa pää pystyyn, kun tuntuu siltä, että muut tuijottavat ja kävele reippaasti uima-altaaseen tai suihkuun. Mitä enemmän häpeilet ja koitat piiloutua, sitä enemmän muut kiinnittävät siihen huomiota. Voisitko kokeilla käydä uimahallissa koulun ulkopuolisella ajalla harjoittelemassa tätä? Näkisit samalla, miten erilaisia vartaloita ihmisillä on.

Kiusaaminen ei ole missään olosuhteissa ok, eikä kiusaamistarkoituksessa sanotuilla asioilla ole mitään tekemistä totuuden kanssa. Usein se saa meidät kuitenkin tuntemaan itsemme huonoiksi ja näkemään itsessämme vikoja. Kiusaamisesta on tärkeä kertoa aina aikuiselle. Sinä ansaitset voida käydä koulua ilman pelkoa kiusaamisesta.

Menkoista kertomisen jännittäminen on luonnollista. Tosiasiassa opettajalle kuukautiset ovat samanlainen asia, kuin jos sanoisit jättäväsi uinnin väliin flunssan vuoksi. Eli sitä on ihan turha nolostella. Jos kuitenkin tosi paljon jännittää, voisitko kertoa menkoista terveydenhoitajalle tai kivalle naisopettajalle? Näin voisitte yhdessä miettiä ratkaisua. Naisopettaja ymmärtää kyllä, miksi asia sinua jännittää.

Mukavaa syksyn jatkoa!

Fressis
Kysymys & vastaus

Hei ja kiitos viestistäsi.

Kerroit olevasi epävarma painosi vuoksi. Ihan alkuun kysyisin, että oletko jutellut painostasi kouluterveydenhoitajan kanssa? Onko hän ollut huolissaan painostasi, vai onko kyse ennemmin siitä, että tunnet olosi ylipainoiseksi?

Murrosiässä oma keho voi tuntua olevan hyvin erilainen kuin luokkakavereiden kehot, koska jokainen kehittyy omassa tahdissa. Vaihe menee usein ohitse erojen tasaantuessa luokkalaisten välillä. Vaikka tuntuu siltä, että kaikki tuijottavat, niin tosiasiassa lähes jokainen kokee omassa murrosiässä epävarmuutta omasta kehosta. Myös ne, jotka näyttävät mielestäsi täydellisiltä, miettivät asioita, joita haluaisivat itsessään muuttaa. Tämä kuuluu osin murrosikään, kun omaa kehitystä vertaillaan muihin ja opetellaan hyväksymään oma itsensä. Tosiasiassa tuijottaminen on siis todennäköisesti vertailua, jolla koitetaan vahvistaa omaa itsevarmuutta kaiken epävarmuuden keskellä.

Jos oma painosi kuitenkin huolettaa, on siitä hyvä käydä juttelemassa terveydenhoitajan kanssa. Näin saat varmuuden siitä, onko painosi oikeasti sellainen asia, johon olisi hyvä kiinnittää huomiota, vai onko kyse omasta epävarmuudestasi. Laihduttaminen ei murrosiässä ole hyvä idea, vaan ennemmin on hyvä malttaa tarkkailla rauhassa kehon muutoksia. Sinä olet ainutlaatuinen ja kehosi kasvaa omaa, yksilöllistä tahtiaan. Jokaisessa meissä on asioita, joihin toivoisimme muutosta. Sen sijaan, että murehtisit niitä, pyri kiinnittämään huomioita niihin asioihin, jotka ovat sinussa kauniita – sekä sinussa ulkonäöllisesti, että luonteessasi. Niitä on nimittäin varmasti useita.

Tsemppiä syksyysi!

Fressis
Kysymys & vastaus

Hei ja kiitos viestistäsi, hienoa, ettet jäänyt pohtimaan asiaa yksin tämän pidempään.

Murrosikään kuuluu mielialan vaihtelut ja joskus olo voi olla todella kurja pidempäänkin ilman suurempaa syytä. Jos olo kuitenkin jatkuu yli kaksi viikkoa, tai se vaikuttaa aiemmin itselle tärkeisiin asioihin, kuten nyt sinulla, on asiaan syytä puuttua tarkemmin. Pitkään jatkunut olo voi johtaa esimerkiksi masennukseen, tai itselle tärkeiden asioiden, kuten harrastusten päättämiseen, jolloin asiat voivat mennä pahemmiksi. Sinussa ei ole varmasti mitään vikaa, usein syyt pahaan oloon ovat niin moninaisia, että niitä on itse vaikea ymmärtää. Omaa oloa ei siis ole mitään syytä hävetä. Mitä pidempään omaa oloa pohtii yksin, sen vaikeammaksi tilanne saattaa muuttua ja asiasta puhumisen kynnys kasvaa.

Usein moni asia selviää nopeastikin ja oma olo paranee, kun siihen saa hieman tukea ulkopuolelta. Nyt olisikin siis tosi tärkeää, että saat tilanteeseen tukea mahdollisimman pian. Jos tuntuu hyvältä, niin omasta olosta kannattaa kertoa kotona ja myös koulun terveydenhoitajalla on hyvä käydä. Voit esim. näyttää tämän meille kirjoittamasi viestin, jos tuntuu, että sanoja on vaikea löytää. Jos nämä vaihtoehdot eivät ole mahdollisia, tai kaipaat rohkaisua, käy juttelemassa nuorten chat-palveluissa. Hyviä palveluita tilanteeseen ovat esim. Sekasin-chat ja MLL:n lasten ja nuorten chat. Palveluissa voit jutella nimettömänä ja toivottavasti saat sieltä rohkaisua kertoa asiasta ihan kasvokkain kotona tai koulussa. Voit laittaa chattiin tämän saman viestin, jonka kirjoitit tänne.

Sinä ansaitset voida hyvin, joten pidä itsestäsi huolta ja hae rohkeasti apua. Mukavia asioita syksyysi!

Fressis
Kysymys & vastaus

Hei ja kiitos viestistäsi!

Pahoittelut, jos et ole saanut aiempaan viestiisi vastausta. Toivottavasti tämä viesti tavoittaa sinut. Kerroit, että koet paineita ulkonäöstäsi. Murrosikä alkaa jokaisella hieman eri aikaan, usein 9–13 vuoden paikkeilla. Sen tuloa ei voi nopeuttaa, mutta on hyvä pitää kiinni monipuolisesta ruokailusta ja riittävistä unista, jotta keho saa riittävästi energiaa muutoksiin. Lisää murrosiän etenemisestä voit lukea täältä.

Oman murrosiän etenemistahti voi aiheuttaa ahdistusta ja vertailua muihin. Usein arvostelemme itseämme kaikista eniten. Myös kiusaaminen jättää herkästi jälkensä ja saa monesti näkemään vikoja itsessä, joita ei tosiasiassa edes ole. Kuten kerroit, kaverit, joita ihailet eivät itse näe itsessään sitä samaa hyvää, jota sinä näet. Tämä toimii myös toisinpäin, eli kaikki se hyvä, jota sinussa on, jää herkästi itseltäsi huomaamatta. Tosiasia kuitenkin on, että sinussakin on sellaista, jota joku muu kadehtii juuri parhaillaan.

Olet ollut todella rohkea, kun olet kertonut ihastumisesta! Todella ikävää, että tilanne päätyi kertomallasi tavalla, se on varmasti tuntunut pahalta. Hienoa, että olet pikkuhiljaa päässyt asian ylitse. Muistathan, että se, että et ole saanut ihastuksellesi vastakaikua ei johdu sinusta. Emme voi valita kehen ihastumme ja kehen emme, eli vaikka olisit ihan toisenlainen, voi olla, että siltikään vastakaikua ei tulisi. Älä anna siis tämänkään vaikuttaa itsetuntoosi.

Nuoruus vie valtavasti voimia, sillä silloin myös aivojen kehityksessä tapahtuu paljon ja mieli voi olla aika myllerryksessä. Silloin on tärkeä miettiä, mitkä ovat ne asiat, jotka tuovat iloa arkeen. Usein se on joku järjestetty harrastus, mutta voi olla myös jotain itsenäisesti tehtävää, kuten piirtäminen, lenkkeily tai vaikka leipominen. Voisitteko isäsi kanssa jutella esim. koulun opettajan kanssa ja pohtia olisiko omalla paikkakunnalla harrastuksia, joita voisit kokeilla? Harrastuksissa uuden oppiminen lisää myös hyvää itsetuntoa, joten se voisi olla yksi tapa opetella näkemään itsessäsi olevia hyviä juttuja.

Kuten kirjoitit viestissäsi, usein omasta olosta kertominen helpottaa. Jos siis tuntuu siltä, että kaipaisit vielä lisää tukea omiin pohdintoihin, niin voit kirjoittaa uudelleen. Voisit myös kokeilla jutella näistä asioista nuorten chatissa – nimeä ei tarvitse kertoa ja voit aloittaa laittamalla saman viestin, jonka kirjoitit tänne. Chattiin pääset täältä. Joskus pieni apu ulkopuolelta auttaa näkemään itsessä olevat hyvät puolet. Älä anna asioiden paisua liian isoiksi päässäsi, vaan tartu niihin rohkeasti nyt. Näin voit käyttää energiasi kivoihin asioihin murehtimisen sijaan.

Rohkeutta ja mukavia asioita syksyysi!

Fressis
Kysymys & vastaus

Hei!

Kerroit, että uimaan meno ahdistaa nykyään, vaikka ennen pidit siitä. Osaatko sanoa, mikä on muuttunut? Onko uimassa tapahtunut jotain, joka on muuttanut asian kivasta ahdistavaksi? Koulu-uinnit ahdistavat monia erityisesti murrosiän aikaan, joten vastaan kysymykseesi siitä vinkkelistä.

Murrosiässä omassa kehossa tapahtuu paljon muutoksia. Muutokset ovat yksilöllisiä ja voi olla, että luokkakaverit ovat murrosiässä eri vaiheessa, jolloin oma kroppa voi tuntua erilaiselta verrattuna muihin. Tällöin on tosi luonnollista, että esim. uimaan meneminen ahdistaa. Voi myös olla, että muilla on murrosikä jo pidemmällä kuin itsellä. Oman kropan vertailu muihin on tosi yleistä, mutta aika turhaa, sillä oman kehon muutoksiin ei voi juuri vaikuttaa. Siihen mihin voi vaikuttaa, on oma suhtautuminen. Jos itse häpeilee omaa kroppaa, se näkyy herkästi myös ulospäin ja silloin siihen kiinnittävät muutkin herkemmin huomiota. Sinun kroppasi on ainutlaatuinen ja hyvä juuri sellaisena kuin se on. Osaisitko nähdä kehosi sen kautta, mitä kaikkea kivaa se sinulle mahdollistaa?

On tosi tärkeää, että saat ahdistuksen tunteeseen apua, jotta voisit taas nauttia uimisesta kuten ennen. Mitä pidempään ahdistus kasvaa sisällä, sitä vaikeammaksi uimaan meneminen saattaa muuttua. Olisi siis tosi tärkeää, että uskaltautuisit juttelemaan asiasta aikuisen kanssa. Voisitko aloittaa hakemalla rohkaisua nimettömänä nuorten chatista? Siellä voit jutella aikuisen kanssa ilman, että sinun tarvitsee kertoa, kuka olet. Voisit saada sieltä vielä paremmin juuri sinun tilanteeseesi sopivia vinkkejä, jos tämä viesti ei auta riittävästi, tai kyse on muusta, kuin murrosiän kehomuutoksista. Hävetä ei kannata, sillä jokainen aikuinen on käynyt läpi lapsuudessaan hyvin samoja asioita, kuin mitä sinä nyt. Kokeile jo vaikka tänään MLL chattia. On tärkeää, että elämässä on asioita, joista nauttii. Hae siis rohkeasti apua, jotta voit taas nauttia uimisesta. Sinä ansaitset voida hyvin.

Tsemppiä syksyyn!

Fressis
Kysymys & vastaus

Moikka ja kiitos viestistäsi!

Onpa hienoa, että olet löytänyt itsellesi sellaisen tyypin, jonka kanssa juttelu tuntuu hyvältä. Ulkoapäin ei voi määritellä minkälainen on hyvä ystävyys-/tai kaverisuhde, tärkeintä on, että se tuntuu itsestä hyvältä. Myös kaverien määrä on hyvin yksilöllistä – joku kaipaa ympärilleen useita ihmisiä, toiselle riittää vähempi. Molemmat ovat ihan yhtä oikeita tapoja. Joskus kirjoittamalla kommunikointi voi tuntua helpommalta kuin kasvokkain tapaaminen ja kaveruutenne kuulostaa tuntuvan hyvältä juuri sinulle, joten ei syytä huoleen. Verkossa jutellessa on hyvä muistaa, että jos joskus tapaatte kasvokkain, niin mielikuva toisesta voi olla erilainen kuin miksi sen on verkossa muodostanut. Verkossa on myös mahdollista teeskennellä olevansa jotain muuta, kuin mitä on. Mutta samaan hengenvetoon voi todeta, että verkossa on myös mahdollista synnyttää syviä, pitkiä ystävyyssuhteita, eli aina ei kannata pelätä pahinta. Nauti siis kaveruudestanne ja mukavaa syksyn jatkoa!

Fressis