Mieli

Vuosia masennuksesta kärsinyt Heidi: ”Elämä on sittenkin tärkeää”

Perheen ja ystävien tuki, psykiatrinen hoito sekä oman alan löytyminen nostivat Heidi Suokkaan, 19, ylös masennuksen ja pahan olon kierteestä.

Vuosia masennuksesta kärsinyt Heidi: ”Elämä on sittenkin tärkeää”

”Koulutusta vastaava työpaikka, kivat työkaverit, ihana poikaystävä ja yhteinen koti hänen kanssaan. Elämänihän kuulostaa tasapainoiselta! Aina ei ole ollut näin.

Tässä vähän toisenlainen lista: vakava masennus, paniikkihäiriö, dissosiaatio, itsemurha-ajatuksia, 260 tuntia poissaoloja peruskoulusta. Yhä edelleen on kyse ihan samasta tytöstä.

Sairastin viisi vuotta niin, että tiesin sairaudestani, ja sitä ennen pari vuotta tietämättä, mikä minua vaivasi.

Minua on kiusattu eskarista lähtien. Näytin erilaiselta, koska äitini on filippiiniläinen ja olin ylipainoinen. Olin muiden lasten silmätikku kotipaikkakunnallani Alavudella Pohjanmaalla.

Tavoittelen täydellisyyttä, mutta peruskoulu meni huonosti, ja olin paljon poissa. Esimerkiksi matikan numeroni oli 5. Menin kuitenkin ensin kavereiden perässä lukioon kolmeksi kuukaudeksi mutten suorittanut mitään. Sen jälkeen oli pakko pohtia, mitä oikein haluan. Valitsin kokin opinnot koulutuskeskus Sedussa Seinäjoella.

Masennuksen oireeni olivat alakuloa, väsymystä ja sitä, ettei mikään innostanut. Masentunut ei jaksa hoitaa tavallisiakaan arkiasioita.

Näläntunne voi kadota, mutta minulla tunnesyöminen otti vallan. Julkiset paikat ja ihmispaljous ahdistivat. Oma koti ja oma sänky olivat turvapaikkani.

En halunnut kuormittaa perhettäni tai kavereitani asialla. Häpesin sairauttani ja yritin peitellä sitä esittämällä pirteätä. Koulukuraattori ja psykologi olivat uskottujani. Perheellenikin selvisi vasta psykologin järjestämissä perhetapaamisissa, kuinka pahalta minusta oli tuntunut. Vanhempani itkivät.

”Isäni on tukipilarini”

Paranemiseni alkoi, kun lukion terveydenhoitaja toimitti minut kiireellisenä tapauksena psykiatriselle osastolle. Tunsin saavani oikeaa hoitoa. Lääkkeiden merkitys toipumisessani oli puolet, taitavien työntekijöiden toinen puolet.

Aloin kokea, että elämä on sittenkin tärkeää. En ollut suunnitellut tulevaisuutta lainkaan, koska ajattelin elämän päättyvän.

Perheen ja ystävien tuki ja rakkaus ovat auttaneet parantumaan. Isäni on tukipilarini. Ilman hänen viisauttaan, kuuntelevaa korvaansa ja hassua huumoriaan en varmaan olisi tässä.

Tasapaino palasi elämääni vuosi sen jälkeen, kun olin aloittanut ammattikoulun ja saanut sieltä sydänystäviä. Kerroin heille avoimesti sairaudestani. Opiskelukavereita hämmensi – he eivät olisi nauravaisesta persoonastani osanneet uskoa vaikeuksiani.

Kertominen oli hyvä asia myös siksi, että kukaan ei ihmettelisi, jos eteeni tulisikin taas tosi vaikea ajanjakso.

Asuin puolitoista vuotta opintovalmennusyksikkö AAKEssa, joka on tarkoitettu meidän oppilaitoksemme opiskelijoille. Siellä harjoittelin itsenäisyyttä ja kasvatin itseluottamustani. Ohjaajat olivat ihan parhaita, ja yhteishenki meidän yhdeksän asukkaan kesken tiivis.

Arkirytmi ja pysähtyminen auttavat

Muutin Tampereelle suorittamaan opintoihini kuulunutta työssäoppimisjaksoa, ja työt hotelli Tornissa ovat jatkuneet valmistumiseni jälkeen.

En tuntenut kaupungista aluksi juuri ketään, mutta meille on muodostunut mahtava työporukka. Viime kesänä löysin netistä myös ihanan täkäläisen miehen.

Masennus voisi hyvin palata, koska perheeni on kaukana, teen paljon töitä ja poikaystäväni on viikot armeijassa. Uskon silti, että nyt osaan pysähtyä ja ottaa rennommin. Ajattelin ihan varmuuden vuoksi käydä pari kertaa juttelemassa psykologin kanssa.

Psykologin vastaanotolle voi hakeutua kouluterveydenhoidon, julkisen terveydenhoidon tai työterveyshoidon kautta lääkärin lähetteellä. Jos ei opiskele tai käy töissä, meillä Tampereella ja monilla muilla paikkakunnilla toimii nuorisoneuvola, joka tarjoaa muun muassa lääkärin ja psykologin palveluja.

Pidän huolta itsestäni noudattamalla säännöllistä arkirytmiä ja tekemällä asioita, joista nautin: kokkaamalla hyvää ruokaa ja käymällä kävelyllä. Osaan antaa aikaa rauhoittumiselle ja vain katsoa sohvalla Netflixiä. Rennoimmillani olen tietysti poikaystäväni seurassa.

Kun oikein ahdistaa, hengitän syvään, kuuntelen musiikkia tai lenkkeilen.

Jokin harrastus minun pitäisi vielä löytää, vaikka lento- tai pesäpallo. Olen joukkuepelaaja, joka tykkää harrastaa porukassa.

Ei super, mutta sentään hyvä

Nyt en enää vaadi itseltäni liikaa. Minun ei tarvitse olla super ja paras, kunhan olen sentään hyvä. Minulla saa olla heikkouksia.

Vakituinen työpaikka on lähiajan tavoitteeni. Pidemmän aikavälin suunnitelmani on yletä keittiöpäälliköksi ja perustaa joskus oma ravintola.

Neuvoni vaikeuksien kanssa painivalle on, että puhu edes yhdelle läheiselle. Hän voi kannustaa sinua turvautumaan ammattiapuun. Koulunkäyntihalut voivat palata, kun perehtyy erilaisiin ammatteihin ja alkaa opiskella sitä, mistä tykkää.

Kun löysin oman alani, minustakin tuli melkein huippuoppilas ammattikoulussa!

 

Teksti Minna Järvenpää, kuva Riina Peuhu

Justimus: ”Mikään ei ole meille pyhää”

Justimuksen Sami, Juho ja Joose ammentavat energiaa terveistä elintavoista.

LCMDF: Itsensä löytäneet

LCMDF on aina toteuttanut itseään DIY-hengessä. ”Me ei tultu tänne miellyttään ketään. Me toimitaan ite tän projektin pomoina. Me päätetään”, Emma sanoo.

Oletko koskaan ajatellut, että saatat toimia vapaaehtoisena tietämättäsi?

Vapaaehtoistoiminnassa pääset itse auttamaan, oppimaan ja tekemään sinulle tärkeitä asioita. Toiminnan kautta pystyt laajentamaan omia verkostojasi ja saat mahdollisuuden vaikuttaa. Vapaaehtoisena voi toimia esimerkiksi järjestöissä, mutta voit toimia myös itsenäisesti ja oikeastaan missä vain! Oletko siis koskaan ajatellut, että saatat toimia vapaaehtoisena tietämättäsi? Tiesitkö, että vapaaehtoistoimintaa on kaikki sellainen toiminta, jota teet ilman rahallista korvausta, jonkun […]

Justimus: Jalat maassa ja pää kunnossa

Justimus naurattaa Youtubessa kahjoilla sketseillä. Omassa elämässään Sami, Juho ja Joose ovat superhyviä tyyppejä, jotka vaalivat terveitä elämäntapoja.

Yksinäisyys loppui kertarysäyksellä: ”Syrjijästä ja syrjitystä tuli parhaat kaverit”

Ulkopuolisuuden tunne voi johtaa yksinäisyyteen. Lue miten Jenna, 17, pääsi pois suojakuorestaan.

10 vinkkiä vanhemman kanssa neuvotteluun

Katso vinkit siihen miten neuvottelet vanhempiesi kanssa ilman riitaa.