”Näin ensirakkauteni ekaa kertaa, kun meille järjestettiin kuudennen luokan keväällä tutustuminen tulevan seiskaluokan kanssa. Hän vastasi typerästi tutustumisleikissä ja ajattelin, miten ärsyttävää tulisi olemaan hänen kanssaan samalla luokalla.

Kesäloman jälkeen olin unohtanut koko tilanteen. Kun istumapaikkoja jaettiin olin kaveriporukastani ainoa, joka jäi ilman. Katsoin luokan perälle, ja siellä tämä poika oli, ilman paria. Muistin uudestaan sen tyhmän tutustumiskierroksen. Mietin miksi pitää istua sellaisen ääliön vieressä.

Parin kuukauden kuluttua saksan tunnilla takaani alkoi kuulua hauskaa sanailua. Joku roustasi yhtä vihamiestäni. Mietin, että nyt lentää hyvää settiä! Kääntyessäni tajusin, että kyseessä olikin tämä ääliönä pitämäni poika. Mielikuvani alkoi parantua. Yhteiset viholliset yhdistävät!

”Ihastuin sellaiseen tilannekomiikan mieheen”

Poika seurusteli toisen tytön kanssa, mutta meistä tuli syyslukukauden aikana vähitellen kavereita. Hengailimme minun silloisen parhaan kaverin ja pojan parhaan kaverin kanssa nelisin. Ystävämme alkoivat semitörkeästi puhua siitä, miten meidän pitäisi olla yhdessä. Meistä tuli kuitenkin ensin toistemme parhaita kavereita.

Ihastuin siihen, että hän sanoi asiat suoraan ja uskalsi olla omaa mieltään, vaikkei kukaan ollut hänen puolellaan. Hän oli myös tosi hauska, sellainen tilannekomiikan mies.

Kun kuulin, että poika oli eronnut tyttöystävästään, kysyin ystäväpohjalta, onko hänellä kaikki hyvin. Huomasin, ettei minua harmittanut ero yhtään. Taisin tajuta siinä vaiheessa, että tykkään hänestä muutenkin kuin ystävänä.

Pian poika snäppäsi, että on minuuun ihastunut. Sanoin hänelle saman. Sitten tilanne jäi hetkeksi auki. Parin päivän päästä hän snäppäsi, että on rakastunut minuun, ja minä vastasin taas samoin. Olin hämmentynyt, kun hän ei hetkeen vastannut, ja kysyin lopulta ollaanko me nyt yhdessä.

Mahtavaa, miten yksinkertaisesti asiat menevät, kun on 13.

Suunnitelmissa yhteinen muutto Tampereelle

Nyt olemme olleet yhdessä yli kolme vuotta, emmekä kertaakaan ole meinanneet erota. Olemme olleet samaa mieltä siitä, miten suhde etenee.

Ensimmäinen vuosipäivä tuntui tärkeältä merkkipaalulta. – Salla, 16

Viime syksynä menimme eri kouluihin. On oikeastaan kivempaakin, että emme ole koko ajan yhdessä, vaan silloin kun näemme, olemme aina tosi iloisia. Olemme yhteydessä joka päivä. Rutiineihimme kuuluu toivottaa joka aamu huomenta ja kysellä päivän kuulumisia. Iltaisin sanomme hyvät yöt.
Meillä on vahva luottamus toisiimme. Minulla on se käsitys, että minä olen hänelle ykkönen, ja hän minulle.

Jos joku olisi sanonut kuudennen luokan keväällä, että suunnittelemme nyt Tampereelle muuttoa yhdessä minun opintojeni perässä, olisin nauranut aika paljon!

Teksti Ani Kellomäki

Salla esiintyy jutussa vain etuniemellään.