Kova työ nosti jalkapalloilija Sauli Väisäsen, 22, juniorijoukkueiden vaihtopenkiltä A-maajoukkueen avauskokoonpanoon.

Ura jalkapalloilijana: vaihtopenkiltä A-maajoukkueeseen

”Viime vuonna tapahtui paljon asioita, mitä en osannut odottaa – positiivisessa mielessä. Oli upea fiilis nousta A-maajoukkueeseen ja pelata karsintaotteluitakin.

Noin 13–16-vuotiaana en oikein päässyt HJK:ssa ja Hongassa pelaamaan. Kävi jopa mielessä, kannattaako fudikseen satsata, kun en saanut isosta duunistani palkintoa. Välillä teki mieli jäädä himaan, mutta en sitten koskaan kuitenkaan jäänyt. Vietin pallon kanssa paljon enemmän aikaa kuin jotkut muut. Annoin kaikkeni tälle jutulle.

Olin aika pieni ja hidas, mutta kun kasvoin, tehty työmäärä alkoi näkyä. Vasta 17-vuotiaana rupesi tuntumaan, että fudiksesta voisi tulla ammatti. Maajoukkueessa pelasin ekan kerran vasta alle 21-vuotiaissa.

Lukion jälkeen mietin opiskelua fysioterapeutiksi tai kauppista, mutta päätin kuitenkin satsata kaiken jalkapalloon.”

Treeni: harjoittelu meni abiristeilynkin edelle

 ”Fudis on aina ollut iso osa identiteettiäni, ihan skidistä asti. Sellainen elämäntapa. Yhden kaverini kanssa treenasimme tosi paljon omalla ajalla. Frendit oppivat nopeasti, ettei Sauli tule messiin tiettyihin juttuihin.

Tein uhrauksia, mutta ne eivät tuntuneet uhrauksilta. Oli kivaa mennä aamulla freshinä treenaamaan. Joskus B-junnuissa kokeilin ekan kerran alkoholia ja myös nuuskaa olen kokeillut, mutta tupakkaa en koskaan. Ei ole koskaan ollut tarvetta tuollaisiin asioihin. Tiesin, että niistä on enemmän haittaa kuin hyötyä, jos haluan päästä ammattilaisfutaajaksi.

Minulla oli paljon frendejä, mutta olin se porukan urheilija. Vanhojen risteilylle ja abiristeilylle kysyin koutsilta lupaa, mutta hän sanoi, että nämä ovat nyt niitä valintatilanteita. Jätin ne väliin, ja menin ihan tyytyväisenä treenaamaan.”

Mun juttu: pelihuumoria kentällä

 ”Ennen halusin aina olla kaikessa paras tai parhaimmistoa, ja välillä unohtui se hauskanpito kentällä. Silloin kun on kivaa, itseluottamus on hyvä ja peli kulkee.

 Olen oppinut, ettei kannata stressata liikaa, jos nuorella iällä eivät kaikki kovat tavoitteet toteudukaan. Kannattaa vain painaa kärsivällisesti omaa duunia ja nauttia kentällä.”

Sauli Väisänen

Lempinimiä: Saukko, Sale

Syntynyt: 5.6.1994

Pituus: 191 cm

Seura: Tukholman AIK

Harrastus: ”Tykkään pelata aika paljon Fifaa. Vaimon mielestä vähän liikaakin. Se on minulle hyvä rentoutumismuoto. Mikrofonin kanssa voi pitää ääniyhteyden frendeihin eri puolille maailmaa.”

Saulin arkea voi seurata Twitterissä ja Instagramissa

Teksti Jussi Eskola, kuva All Over Press