Pinkku Pinskun kesävinkit

Moi ja kiitos kysymyksestäsi!

Ihmisten välillä vaihtelee suuresti se, miten kauan he voivat oleskella auringossa palamatta. Aiemmin hankittu rusketus ei vaikuta tuohon aikaan, eivätkä auringonotto tai palaminen karaise ihoa. Ihmisen ihotyyppi voi olla hyvin herkkä tai paremmin aurinkoa sietävä. Herkkäihoiset voivat palaa kovassa paahteessa jo kymmenessä minuutissa. He eivät rusketu herkästi, ja heillä on myös muita suurempi riski sairastua pahalaatuiseen ihosyöpään, melanoomaan.

Ihmiset voidaan jakaa karkeasti kuuteen eri ihotyyppiin sen mukaan, miten hyvin iho sietää aurinkoa. Vain harva kuuluu puhtaasti yhteen ihotyyppiin, mutta luokittelusta ja oman ihotyypin tunnistamisesta on silti hyötyä. Luokkien avulla voi oppia, miten auringossa kannattaa käyttäytyä ja kuinka hyvin suojautua. Voit lukea lisää ihotyypeistä ja tunnistaa oman ihotyyppisi täältä.

On hankala arvioida, miten haitallista on, jos palaa kerran – haitallisuus riippuu ihotyypistä ja siitä, miten vakavia auringon aiheuttamat polttamat ovat olleet. On kuitenkin tärkeä muistaa, että ihon palaminen nuorena lisää huomattavasti ihosyövän riskiä myöhemmin elämässä, sillä jokaisesta palamisesta jää ihoon muistijälki. Siksi kannattaa välttää palamista kaikin mahdollisin keinoin. Toistuva palaminen lisää riskiä sairastua pahanlaatuiseen melanoomaan. Auringon ultraviolettisäteily on ihosyövän tärkein yksittäinen aiheuttaja. Olennaista syövän kehittymiselle on ihon palamiset vuosien mittaan, ja paljonko UV-säteilyä ihminen on saanut elämänsä aikana. Jopa 95 prosenttia ihosyövistä voidaan estää, jos auringolta suojaudutaan oikein.

Auringolta suojautuminen on tärkeää myös niille, jotka eivät pala helposti. Suurimmalla osalla suomalaisista on vaalea tai punapigmenttinen iho, joka palaa helposti. Heidän on erityisen tärkeää suojautua polttavalta auringolta huolellisesti. Rusketuksen tarkoitus on suojata ihon syvempiä kerroksia, mutta tummempi-ihoisetkaan eivät voi huidella rannalla ilman suojaa, sillä rusketus vastaa enimmillään aurinkosuojakerrointa 4.

Voit lukea lisää aurinkovoiteen käyttämisestä ja auringolta suojautumisesta.

Moi ja kiitos kysymyksestäsi!

Ihmisten välillä vaihtelee suuresti se, miten kauan he voivat oleskella auringossa palamatta. Aiemmin hankittu rusketus ei vaikuta tuohon aikaan, eivätkä auringonotto tai palaminen karaise ihoa. Rusketuksen antama suoja vastaa suunnilleen aurinkorasvan suojakerrointa 4. Ihmisen ihotyyppi voi olla hyvin herkkä tai paremmin aurinkoa sietävä.

Herkkäihoiset voivat palaa kovassa paahteessa jo kymmenessä minuutissa. He eivät rusketu herkästi, ja heillä on myös muita suurempi riski sairastua pahalaatuiseen ihosyöpään, melanoomaan.

Ihmiset voidaan jakaa karkeasti kuuteen eri ihotyyppiin sen mukaan, miten hyvin iho sietää aurinkoa. Vain harva kuuluu puhtaasti yhteen ihotyyppiin, mutta luokittelusta ja oman ihotyypin tunnistamisesta on silti hyötyä. Luokkien avulla voi oppia, miten auringossa kannattaa käyttäytyä ja kuinka hyvin suojautua. Voit lukea lisää ihotyypeistä ja tunnistaa oman ihotyyppisi täältä.

Kun haluaa ottaa aurinkoa, aurinkorasvan suojakertoimen pitää olla vähintään 30, jotta se tehoaa. Suojakerroin (SPF) kertoo aurinkovoiteen kyvystä estää UVB-säteilyn aiheuttamaa ihon palamista. Aurinkovoide suodattaa noin 96 prosenttia auringon UVB-säteilystä. Aurinkorasva ei estä ruskettumista. Toisaalta, ruskettuminen ei ole terveellistä, sen todistavat tutkimukset. Rusketus on ihon keino suojata ihon syvempiä kerroksia auringon säteilyltä, ja sen suoja vastaa enintään suojakerrointa 4. Voit lukea lisää aurinkorasvan käytöstä tästä.

Voiteesta huolimatta iho saa sitä enemmän UV-säteilyä, mitä kauemmin oleskelet auringossa. Auringossa oleskelun yhteydessä kannattakin muistaa neljä V:tä: voide, varjo, vaate ja vettä janoon. Parhaiten auringon voimakkaalta säteilyltä suojaavat löysät ja tummasävyiset vaatteet. Korvia ja niskaa suojaava hattu on tärkeä, sillä niihin aurinko porottaa usein huomaamattasi. Muista myös suojata silmäsi. Laadukkaat aurinkolasit tunnistat CE-merkistä, UV-400-merkistä ja siitä, että niissä on lupaus sataprosenttisesta UV-suojasta. Aurinkovarjon katveessakin tarvitset aurinkovoiteen ja vaatteiden suojaa, sillä hiekka ja vesi heijastavat auringon säteilyä.

Todettujen ihosyöpien määrä on valitettavasti lisääntynyt vuosi vuodelta. Useimmat ihosyövät johtuvat runsaasta altistumisesta auringolle ja ihon palamisesta jo lapsesta ja nuoresta alkaen. Jos välttämättä haluaa iholleen rusketuksen, kannattaa se hankkia purkista eli itseruskettavilla ihovoiteilla. Tosin kemiallisen rusketuksen vaikutuksia ei ole tutkittu tarpeeksi, joten sitäkään ei voida julistaa turvalliseksi.

Moikka! Kiitos kysymyksestä herkutteluun liittyen. Herkut kuuluvat olennaisesti osaksi elämää ja etenkin juhlahetkiin, mutta toki kohtuullisissa määrin. Sopiva määrä on esimerkiksi yksi pieni herkku päivässä tai kohtuullinen herkkupäivä viikossa – sen mukaan mikä omalla kohdalla tuntuu järkevältä.

On tärkeää, että ruokavalion perusta on kunnossa. Eli paljon kasviksia ja hedelmiä, kuitupitoista täysjyvää sekä proteiinia ja pehmeää rasvaa. Herkut ovat niin sanottua sattumaosastoa, joita voi syödä nimensä mukaisesti satunnaisesti. Nälän kurniessa kannattaa syödä monipuolista perusruokaa ja vasta kylläisenä vähän herkutella. Herkkujen määrää on helpompi kontrolloida, kun niitä ei syö nälkäänsä.

Joillekin ihmisille toimii hyvin tyyli, että syö joka päivä yhden pienen herkun. Toiset taas keskittävät herkuttelun esimerkiksi viikonlopulle. Tällöin kuitenkin riskinä on, että kun koko arkiviikon odottaa viikonvaihteen herkkuhetkeä, lähtee viikonloppuna herkuttelu lapasesta. Toimivampi tyyli voisi olla niin, ettei herkkujen syöminen ole milloinkaan kiellettyä, mutta samalla kiinnittää huomiota määrään – suuria herkkumääriä ei tule syödä päivittäin.

Herkuista ovat kysyneet myös nimimerkit t19 ja Makea-addiktoitunut. Vinkit helppoihin makupaloihin Fressiksestä.

Heippa! Kiitos kysymyksestäsi. Pikaruokaravintoloissa syömisessä pätee vahvasti sama periaate, kun ruokailussa yleensäkin – kaikkea mahtuu ruokavalioon, mutta määrä ratkaisee. Pikaruokaravintoloissa käyminen satunnaisesti on ihan ok, kunhan huolehtii, että muu ruokavalio koostuu terveellisestä perusruosta eikä energiansaanti nouse pilviin.

Pikaruokaravintoloissa tarjoiltavat ruoat, kuten hampurilaiset, ranskalaiset, limsat sekä kaikki mahdollinen uppopaistettu sisältää usein paljon energiaa, kovaa rasvaa, suolaa ja sokeria. Pikaruokaravintolan ruoissa ei ole paljoakaan jaksamiselle ja terveydelle tärkeitä ravintoaineita, kuten kuitua, vitamiineja ja kivennäisaineita sekä proteiinia. Syömällä yhden hampurilaisaterian saa helposti jopa koko päivän energiamäärän ja lisäksi reilusti kovaa rasvaa ja suolaa.

Omassa ruokailussa hyvä nyrkkisääntö on, että kun 80 % on hyvää ja terveellistä ruokaa, niin 20 % voi jättää esimerkiksi herkuttelulle. Tällä ajatuksella pikaruokaravintoloissa käyminen välillä on ihan ok, jos ruokavaliosi on muutoin tasapainossa ja syöt päivittäin paljon vihanneksia ja kasviksia. Fressis suosittelee kokeilemaan pikaruokapaikoissakin erilaisia vaihtoehtoja; voit esimerkiksi korvata ranskalaiset kasvis- ja porkkana-annoksilla tai vaihtaa limun soodaveteen 😊

Lisää monipuolisesta ravitsemuksesta Fressiksen tietopankissa.

Tänne sivulle on koottu eri pikaruokaravintoloiden ruoka-annosten energiapitoisuuksia sekä rasva- ja suolamääriä.

Heippa ja kiitos kysymyksestäsi liittyen välipaloihin! Välipalat ovat vähintäänkin yhtä tärkeä osa ruokavaliota kuin pääruoat. Terveellinen välipala kannattaa rakentaa kolmesta osasta: kasvis, vilja ja proteiini – esimerkiksi täysjyväleipä runsailla kasviksilla ja kananmunalla sekä lisäksi hedelmä. Ateriavälin pitäminen säännöllisenä kannattaa, jottei nälkä (tai nälkäkiukku!) pääse yllättämään ja jaksaa pysyä virkeänä läpi päivän.

Välipalan koostamisessa kannattaa hyödyntää samaa lautasmalliajattelua kuin pääruoillakin: kasvista, viljaa sekä jokin proteiinin lähde. Kasvisosa voi olla esimerkiksi hedelmä, leivän päällä olevat vihannekset, marjoja puurossa tai pieni lasillinen täysmehua. Viljoista kannattaa valita täysjyvävaihtoehto, sillä ne sisältävät enemmän kuitua kuin vaaleat viljat – näin nälkä pysyy pidempään loitolla. Hyvä viljavaihtoehto välipalalle on esimerkiksi ruisleipä, tuorepuuro tai sokeroimaton granola. Proteiininlähteeksi voi valita oman mielen mukaan esimerkiksi maitotuotteita, juusto leivälle tai kananmuna. Viimeisen silauksen välipalaan tuo pehmeän rasvan lähde, kuten muutama pähkinä tai margariini leivällä. Fressiksen videolta vinkit välipalan koostamiseen.

Terveellisiin välipaloihin liittyy ei vain se mitä ne sisältävät, vaan myös se milloin välipaloja syö. Välipaloja tai pienempiä aterioita on hyvä syödä 2-3 kertaa päivässä riippuen nälän tuntemuksista – kurnivaa vatsaa kannattaa kuulostella ja keskittää syömiset niihin hetkiin, kun huomaa olevansa nälkäinen. Näin välttyy myös turhalta napostelulta. Välipalat kannattaa ajoittaa ruokailujen väliin, esimerkiksi iltapäivälle ennen iltaruokaa ja mahdollisesti aamupäivälle ennen lounasta – riippuen toki omasta ruokailurytmistä. Monille sopiva rytmi on 3-6 ateriaa päivässä ja 3-5 tunnin välein.

Paljon sokeria sisältäviä välipalat tulisi säästää herkkuhetkiin, sillä ne eivät pidä nälkää loitolla kovin kauaa. Jos harrastaa paljon liikuntaa, huolehdi myös siitä, että välipalalla on tarpeeksi hyviä hiilihydraattien lähteitä eli ensisijaisesti viljoja. Terveellisen välipalan kasaaminen onnistuu myös liikkeellä ollessa. Kurkkaa vinkit edulliseen ja nopeaan välipalaan Fressiksestä.

Moi ja kiitos kysymyksestäsi liittyen nälkään! Nälän hallitsemisen avain on säännöllisessä ateriarytmissä. Kun ruokailut on ajoitettu tasaisesti pitkin päivää ja ruoat sekä välipalat ovat sisällöltään ravitsevia, jaksaa seuraavaan ateriakertaan ilman kurnivaa vatsaa. Nälän loitolla pitävä ruoka sisältää runsaasti kuitua eli täysjyväviljatuotteita ja proteiinia, kasviksia unohtamatta.

Parhaiten nälkää pitävät loitolla sellaiset ateriat, jotka sisältävät proteiinia ja kuitupitoisia hiilihydraatteja eli täysjyväviljaa. Syynä tähän on se, että kuitupitoiset ruoat imeytyvä hitaammin, minkä seurauksena ruoka-aineksen sulatus kestää pidempään. Kuitu- ja proteiinipitoisen ruoan vaikutukset verensokeriin ovat myös maltillisempia verrattuna esimerkiksi paljon sokeria sisältävien ruokien vaikutuksiin. Sokeripitoisten naposteltavien syönnin jälkeen seuraa nopea verensokerin nousu, jota taas seuraa verensokerin nopea lasku ja mahdollinen uuvahdus. Jaksamisen kannalta verensokerin pysyminen tasaisena on parempi vaihtoehto. 🙂

Nälän poissa pitävä välipala voi olla esimerkiksi rasvattomasta luonnonjugurtista tai maitorahkasta sekä marjoista ja täysjyväkaurahiutaleista valmistettu smoothie (lisää ehkä sekaan myös vähän sokeroimatonta mehukeittoa) tai täysjyväleipä, jonka päällä on kasviksia sekä kananmunaa. Nälän poissa pitävä ruoka koostuu esimerkiksi kuitupitoisesta täysjyväpastasta tai -riisistä ja laadukkaista proteiinin lähteistä kuten kalasta, palkokasveista tai kanasta sekä runsaasta vihanneslastista lautasella. Tiivistettynä; runsaasti kuitua sisältävä kasvisvoittoinen ruoka täyttää kivasti vatsan ja kylläisyys kestää hyvin seuraavaan ateriaan asti.

Lisää monipuolisesta ja ravitsevasta ruoasta voi lukea Fressiksen tietopankista.

Lisäksi Syö Hyvää- sivustolta löytyy video ateriarytmistä.