”Lopetin tupakoinnin kerralla”
Kevyn Kariste, 17, lopetti sauhuttelun kertaheitolla ja on kannustanut myös tyttöystävää vähentämään tupakointia.
”Aion pysyä savuttomana, vaikka suurin osa kavereista polttaa.”
Kokeilin tupakkaa ensimmäisen kerran 11-vuotiaana. Kaveri opetti minua, ja olin niin cool! Se oli kuitenkin vain kokeilu, ja vasta kuudennella luokalla aloin polttaa säännöllisemmin yhden kaverin kanssa. Otimme mallia kaverin isoveljestä ja tuumasimme, että tuo on hauskaa! Tupakkaan meni paljon rahaa, mutta siitä ei koitunut muuta harmia, joten jatkoin polttamista.
Vain yksi kavereistani piti polttamista tyhmänä, mutta myöhemmin hänkin alkoi polttaa, koska kaikki muutkin tekivät niin. Tupakointi tarjosi jotain tekemistä, kun oli tylsää. Joskus vaan tapasimme pihalla, poltimme savukkeet, ja menimme takaisin kotiin.
Äiti ei puuttunut tupakointiin
Yläasteella opettaja puuttui tupakointiini ja äitikin sai tietää, mutta sanoi, että saan päättää itse. Tavallaan olisin ehkä toivonut, että äiti olisi kieltänyt. Toisaalta koska hän jätti vastuun minulle, minun ei tarvinnut polttaa ainakaan kapinoidakseen vanhempiani vastaan.
Kaksi vuotta sitten joulukuussa kurkkuni oli kipeä ja tupakointi tuntui inhottavalta. Silloin mieleeni juolahti lopettaa, ja tein sen kerralla. Olin 15-vuotias.
Sipsit ja karkit auttoivat alussa
Lopettaminen oli vaikeaa, koska kaikki frendini polttavat. Aloin pitää mukana aina sipsejä tai karkkia, eli käsillä oli jotain mielekästä tekemistä, kun muut polttivat. Menin kavereiden mukaan röökille, mutta napostelin muiden sauhutellessa.
Tyttöystäväni polttaa, mutta on vähentänyt päivittäisestä askista pariin röökiin viikossa. Olen sanonut, etten halua pussailla, jos hän polttaa! Se on kannustanut häntä vähentämään, ja on hän puhunut lopettamisestakin.
Pidin jonkin aikaa aina yhden tupakan mukana hätätapauksia varten. Lopulta luovuin siitäkin. Perustelin lopettamispäätöstä itselleni sillä, että tupakointi on aivan turhaa rahanmenoa eikä siitä ole mitään hyötyä.
Enää en tarvitse herkkuja
Lopetettuani huomasin, että hermostuin pienistäkin asioista, mutta se tasaantui enkä hermostu enää. Kokeilin myös nikotiinipurukumia lievittämään vierotusoireita, mutta se maistui hirveältä.
Aloin pian käydä ahkerammin salilla, koska korvasin tupakkaa herkuilla enkä halunnut lihoa. Nykyään treenaan joka toinen päivä, enkä tarvitse enää herkkuja pysyäkseni tupakasta erossa.
Nyt voin olla helposti ihmisten kanssa, jotka polttavat, eikä minun tee enää mieli. Opiskelen ajoneuvoasentajaksi, ja koulussa minulla on savuttomia kavereita, joten ei ole edes pakko enää mennä tupakkapaikalle.”
Lue myös
Kunpa en olisi koskaan aloittanutkaan tupakointia
Kalenterikarju: “Juokseminen korvasi tupakan”
Susanna Cygnel
