AlkoholiMieliTupakkaYleinen

Kovasta jätkästä toisten auttajaksi

Rankan nuoruuden elänyt Ville elää vihdoin itsensä näköistä elämää.

Kovasta jätkästä toisten auttajaksi

“Olisi tärkeintä, että nuoret ja ihmiset yleensäkin uskaltaisivat tehdä omia valintojaan ja pyrkiä tavoitteitaan kohti. Vain siten voi saada onnen ja rauhallisuuden elämäänsä”, sanoo Ville Havukainen, 27.

Hän elää vihdoin omaa unelmaansa ja opiskelee ensimmäistä vuottaan sairaanhoitajaksi. Lisäksi hän tekee hyväntekeväisyys- ja vapaaehtoistyötä muun muassa syöpäsairaiden lasten parissa.

Aina ei kuitenkaan mennyt ihan putkeen. 14-vuotiaana hän heräsi sairaalan päivystyksestä tiputuksessa. Päässä pyöri ajatuksia, kuten pelästyminen ja pettymys itseen.

“Se oli ensimmäinen alkoholikokeiluni, joka meni pahasti pieleen. Olin ollut pienenä lapsena samassa sairaalassa syövän takia, joten oli kova paikka herätä sieltä oman töppäyksen vuoksi.”

Kokeilu ei karuudestaan huolimatta jäänyt viimeiseksi, vaan oli vasta alkua.

“Olen kovasti pohtinut, mikä siinä ryyppäämisessä kiehtoi minua. Oliko se tapa hoitaa mieltä, kun asiat menivät pieleen? Oliko se iloinen kokemus humalasta vai tapa kerätä huomiota?”

Kovan jätkän kuori

Yläasteella Havukainen oli erityisluokalla ja osasi pitää meteliä itsestään. Hänellä on vauvana sairastetun silmäsyövän seurauksena silmäproteesi, jonka hän koki rasitteena – ulkonäköpaineet ovat siinä iässä kovia kellä tahansa.

“Ajattelin, että hyökkäys on paras puolustus. Olin kova jätkä, niin minut jätettiin rauhaan.”

Sosiaalityön ja perheen yritykset auttaa eivät hidastaneet Villen tahtia.

“Minulla on hyvä perhe ja vanhempani yrittivät kaikkensa. Saimme tukea sosiaalityöntekijältä. Kaverit kyllästyivät jossain vaiheessa tapaani juoda, ja mietin kyllä itsekin, että näin ei voi jatkua.”

Yläasteen jälkeen Ville pääsi avohuollon sijoituksena lasten ja nuorten päihde- ja katkaisuhoitopaikkaan. Sieltä hän sai hetkellistä apua rauhoittumiseen, opiskeli levyseppähitsaajaksi ja pääsi töihin. Railakas juhlinta kuitenkin jatkui.

“Vielä ei ollut vahvuutta lopettaa, vaikka sellaiset ajatukset jo pyörivät päässä aika paljon.”

Stoppi juomiselle

Vuonna 2014 Havukaisen aivoista löytyi hyvänlaatuinen kasvain, joka leikattiin.

“Tajusin, että elämä ei ole itsestään selvää ja en koskaan saavuttaisi haluamiani asioita, jos jatkaisin vanhaan malliin.”

Leikkausta ennen Havukainen olikin juomatta ja polttamatta. Hän alkoi käydä lenkillä, koska juokseminen vei ajatuksia isosta operaatiosta. Leikkaus onnistui, mutta sen jälkeen Havukainen palasi vielä hetkeksi vanhoihin huonoihin tapoihinsa.

Kerran hän juhli kaverin valmistujaisia – aika monta päivää. Sitten riitti. Hän lähti keskellä yötä yhteispäivystykseen ja pyysi päästä katkaisuun lepäämään sekä selvittämään elämäänsä.

Hiljalleen hän alkoi löytää tietään mielekkääseen elämään.

“Aloin tehdä sellaisia asioita, joita halusin oikeasti tehdä, kuten käydä lenkillä. Aloin selvittää, miten päästä opiskelemaan sairaanhoitajaksi.”

Taistellen eroon tupakasta

Havukaisella on edelleen terveyshaasteita, joista hän ei ikinä pääse eroon. Ne ovat jälkimaininkeja esimerkiksi syövästä ja aivoleikkauksesta, ja niiden kanssa Havukainen pärjää.

Tupakastakin erossa Havukainen on pystynyt olemaan pitkiä aikoja, mutta se taistelu jatkuu.

“Olen aina tuntenut tupakoinnista äärimmäisen huonoa omatuntoa. Minua on moralisoitu tupakoinnista, koska olen sairastanut syövän. Mutta ei syöpä tee kenestäkään mitään yli-ihmistä! Tupakan lopettamisessa minua on auttanut innostuminen liikuntaan ja lenkkeilyyn.”

Muiden auttaja

Nyt Ville Havukaisella menee mukavasti ja opiskelu maistuu hyvältä. Hän on elänyt pitkään täysin raittiina.

“Olen kulkenut jokseenkin vaikean tien ja lopulta pystynyt kääntämään vastoinkäymiset vahvuudeksi. Minulla on ollut vakavia sairauksia ja terveysongelmia, mutta ole selvinnyt niistä, hän summaa.”

Havukainen auttaa muita ihmisiä järjestöissä, kuten Sylva. Sairaanhoitajan ammattia varten hänelle on kertynyt omista kokemuksista tietämystä ja ymmärrystä, jota ei opi kirjoista tai koulusta.

“Olisi kyllä pitänyt jo 15-vuotiaana lähteä opiskelemaan lähihoitajaksi, mutta se ei olisi sopinut sen aikaiseen rooliini, koska minun piti olla luokan kingi. Meni aika pitkään tajuta, että juuri tämä nykyinen elämä on mun haave.”

 

Teksti Susanna Cygnel, kuvat Suvi Elo

Nuuska ja tupakka näkyvät suussa

Nuuska ja tupakka: 10 ikävää vaikutusta suussa.

Vaikea herätä? Helpota kouluaamuja oikealla rytmillä

Unirytmin muutokseen on hyvä varautua jo ennen koulujen alkua. Katso vinkit siihen miten teet sopeutumisesta aamuherätyksiin helpompaa.

Yksinäisyys loppui kertarysäyksellä: ”Syrjijästä ja syrjitystä tuli parhaat kaverit”

Ulkopuolisuuden tunne voi johtaa yksinäisyyteen. Lue miten Jenna, 17, pääsi pois suojakuorestaan.

10 vinkkiä vanhemman kanssa neuvotteluun

Katso vinkit siihen miten neuvottelet vanhempiesi kanssa ilman riitaa.

Vuosia masennuksesta kärsinyt Heidi: ”Elämä on sittenkin tärkeää”

Perheen ja ystävien tuki, psykiatrinen hoito sekä oman alan löytyminen nostivat Heidi Suokkaan, 19, ylös masennuksen ja pahan olon kierteestä.

Moottoripaja innostaa Jonia – projektina nyt Bemari 320

Autot ovat 18-vuotiaan Jonin tärkein harrastus. Hän kunnostaa moottoripajalla lahjoituksena saatua bemaria kilpa-autoksi.