Liike

Kiipeily on kova juttu!

Kiipeily on kova juttu!

Fressis esittelee viisi erilaista kiipeilylajia perinteisestä seinäkiipeilystä haastavampaan boulderointiin.

Ennen tieverkostoja ja hiihtohissejä kiipeily oli ihmiselle luontainen tapa tavoittaa ylhäällä sijaitsevat kohteet. Nyt kiipeillä voi vaellusten ohella kontrolloiduissa sisä- ja ulkotiloissa ympäri Suomen. Lajeja on useampia: osa vaatii koulutuksen, osaa voi kokeilla itsekseen tai kaveriporukalla vaikka heti. Alkuun pääsee Suomen kiipeilyliiton sivuilta climbing.fi.

  1. Seinäkiipeily

Kiipeilylajeista suosituin tapahtuu kovitemuovista tai vanerista rakennetuilla seinillä, joille on värimerkityin ottein rakennettu eritasoisia reittejä. Kiipeilijä on turvaköyden varassa, joko ylä- tai alaköydellä. Ensimmäisessä kaveri varmistaa köyden alapäässä koko ajan, jälkimmäisessä kiipeilijä varmistaa itseään kiinni seinässä oleviin pultteihin sitä mukaa kun etenee – eli ”liidaa”. Pulttien väli voi olla parikin metriä, joten otteen irrotessa pieni pudotus on tavallista. Se säikäyttää aluksi, ja monelle tämä on kynnyksenä liidauksen aloittamiselle.
Seinäkiipeilyn alkeiskurssilla opetellaan varmistus, tarvittavat solmut sekä varusteiden käyttö. Varusteet voi yleensä vuokrata paikan päältä, mutta erityisesti kengät kannattaa ostaa omaksi, koska oikea koko on todella tärkeä. Magnesiumkarbonaattipussi kannattaa myös hankkia, sillä ”mankaksi” kutsuttu jauhe vähentää käsien hikoilua.
Pääkaupunkiseudun hulppein kiipeilykeskus on Salmisaaren kiipeilyareena, jossa seinät kohoavat jopa 29 metriin asti. Salmisaaressa voi myös kokeilla yläköysikiipeilyä itsevarmistavilla köysillä ilman erillistä koulutusta.

  1. Vuorikiipeily

Kiipeilylajeista ehkä romanttisin, ja myös äärimmäisin. Vuorikiipeilyssä on tavoitteena joko vuoren huipun tai tietyn reitin valloittaminen. Kuuluisin lajin edustaja Suomessa on Veikka Gustafsson, joka on valloittanut kaikki yli 8000 metrin vuoret maailmassa. 1700-luvulla syntyneen lajin peruskurssin voi käydä mm. Pirunkalliolla Helsingissä. Suomesta kiivettäviä vuoria ei oikein löydy, mutta matkoja järjestetään ympäri maailman.

  1. Kalliokiipeily

Luonnon kallionseinämissä tapahtuva kalliokiipeily on seinäkiipeilyn esiaste, jossa otteita ei ole erikseen rakennettu. Se jakautuu tekniseen kiipeilyyn (jossa ollaan kallioon iskettävien varmistusvälineiden varassa) ja vapaakiipeilyyn, jossa varmistukset ovat mukana vain putoamista varten. Jos vuorikiipeilyn idea on päästä huipulle, seinä- ja kalliokiipeilyssä on enemmän kyse tekniikasta. Koulutusta kalliokiipeilyyn järjestetään ympäri Suomen, pääkaupunkiseudulla mm. Vantaan Käärmekalliolla.

  1. Boulderointi

Helppo aloittaa, äärimmäisen vaikea hallita. Boulderointi tarkoittaa kiipeilyä matalilla seinillä, kallioilla tai lohkareilla ilman varmistusvälineitä. Kiipeilyreitit ovat usein lyhyitä ja yhtä pätkää voidaan harjoitella viikkotolkullakin. Boulderoinnissa on eniten kyse kiipeilystä itsessään: voimanhallinnasta, painon jakautumisesta, tukipisteiden hyödyntämisestä ja otteiden hiomisesta. Turvana alla pidetään pädiä, joka pehmentää mahdollista pudotusta. Helsingissä Boulderkeskuksella on jo kolme toimipistettä.

  1. Jääkiipeily

Nimensä mukaisesti kiipeilyä luonnon tai ihmisen muodostamia jääseinämiä (kuten jäätyneitä vesiputouksia) pitkin. Kalliokiipeilystä laji eroaa varusteiltaan. Kiipeilijällä on käsissään jäähakut ja jaloissa jääraudat, ja hän etenee näitä jäähän iskemällä. Pinta on kallioseinämää epäluotettavampi: jää on epätasaista, ja sen kantavuus voi esimerkiksi lämpötilanmuutosten myötä vaihdella päivästä toiseen. Kiipeilijän tulee olla erityisen tarkka siitä, mihin piikkinsä iskee. Helsingissä jääkiipeilyä voi harrastaa ainakin Pirunkalliolla.

Teksti: Anton Vanha-Majamaa

Kysymys & vastaus

Moikka ja kiitos viestistäsi!

Kerroit, että olet epävarma painostasi ja lisäksi sinulla on tunne, että sinun pitäisi laihduttaa. Mittojesi perusteella olet täysin normaalipainoinen. Muutenkin on hyvä muistaa, etteivät nuorille sovi mitkään laihdutuskuurit. Kasvava keho tarvitsee energiaa ja laadukasta ruokaa. Painoa tärkeämpi mittari on oma hyvinvointi ja jaksaminen sekä tunne siitä, että viihtyy kehossaan. Me kaikki olemme eri kokoisia ja näköisiä, eikä vertailu muihin sen vuoksi kannata.

Painon tarkkailun sijaan kannattaakin keskittyä huolehtimaan omasta hyvinvoinnista ja jaksamisesta liikkumalla säännöllisesti itselle mieluisalla tavalla, syömällä säännöllisesti ja monipuolisesti sekä nukkumalla riittävästi. Mikäli painoon liittyvät asiat kuitenkin mietityttävät sinua vielä kovasti, on siitä hyvä keskustella esimerkiksi kouluterveydenhoitajan kanssa.

Muistathan, ettei vaa`an lukemilla ole merkitystä sille, minkälainen olet ihmisenä. Me kaikki olemme erilaisia ja arvokkaita omina itsenämme.

Mukavaa alkanutta vuotta!

Fressis
Kysymys & vastaus

Heippa ja kiitos kysymyksestäsi!

Kerrot, että olet epävarma painostasi ja asiasta puhuminen jollekin tuntuu vaikealta. Hienoa, että rohkaistuit laittamaan meille viestiä!

Yleisesti suositellaan, että nuori liikkuisi vähintään tunnin päivässä ja sinullahan liikettä näyttäisi tulevan päivittäin ja monipuolisesti. Joukkuevoimistelu onkin fyysisesti vaativa laji ja on tosi hyvä, että sen rinnalla liikkumiseesi sisältyy koululiikuntaa ja kevyttä liikettä, kuten koulumatkat kävellen.

Pohdit kysymyksessäsi, että pitäisikö sinun huolestua painostasi. Sinun ei missään nimessä tarvitse olla huolissaan eikä sinulla ole tarvetta ryhtyä laihduttamaan. Tärkeää on huolehtia, että liikkumisen ja urheilun lisäksi saat riittävästi ja monipuolisesti perusruokaa ja lepoa. Mitä enemmän liikkuu, sitä enemmän keho tarvitsee ravintoa ja rakennusaineita. Kun syö riittävästi ja monipuolisesti, niin kroppa jaksaa, eikä painosta tarvitse olla huolissaan. Myös keho ja mieli rasittuu päivän aikana, oli se sitten treeniä tai normi koulupäivä. Siksi onkin hyvä muistaa, että aikaa jäisi myös ihan vaan olemiselle ja riittäville yöunille.

Urheilijan terveellisistä elintavoista ja ravitsemuksesta voit lukaista Terve urheilija -sivuilta tai voimisteluliiton sivuilta. Jos tuntuu, että ajatukset pyörivät liikaa painon ympärillä, niin siitä on hyvä mennä juttelemaan vaikka kouluterveydenhoitajalle.

Tsemppiä loppuvuoteen!

Fressis
Kysymys & vastaus

Moikka ja kiitos kysymyksestäsi!

Nopea hengästyminen voi johtua pelkästään siitä, että on harrastanut vähän liikuntaa ja kunto on huono. Minkälaiset ovat sinun liikuntatottumuksesi? Jos et pahemmin harrasta liikuntaa tai aktiivisuutesi on muutenkin vähäistä, voi hengästyminen johtua siis huonosta kunnosta. Jos näin on, kannustan sinua pohtimaan ja etsimään itsellesi mieluisia tapoja liikkua, ja lisätä aktiivisuutta päiviisi pikkuhiljaa, niin kuntokin kasvaa 😊 Fressiksen Liike-kanavalta voit käydä hakemassa vinkkejä liikuntaan.

Jos nopea hengästyminen on sinulle uutta ja tullut yhtäkkiä, tai koet vähäisessäkin rasituksessa kovaa hengenahdistusta, kannattaa asiaa ehkä käydä selvittelemässä lääkärin vastaanotolla.

Kysyit myös, oletko ylipainoinen. Et kuitenkaan kerro ikääsi. Nuorilla etenkin murrosiässä keho on vielä muuttuvassa tilassa. Nuorille onkin vaikea asettaa mitään tarkkaa normaalipainoa, kun pituuden ja painon suhde on vasta tasoittumassa. Pelkästään mittojesi perusteella eli painoindeksisi mukaan kyseessä on lievä ylipaino. Mittarit ovat kuitenkin vain suuntaa antavia, eivätkä yleensä kerro esimerkiksi hyvinvoinnista mitään. Pieni pyöreys ei ole haitallista, ja vaakaa parempi mittari on aina oma hyvinvointi ja jaksaminen sekä se, että viihtyy kehossaan. Normaalin kasvun ja kehityksen sekä yleisen hyvinvointisi kannalta sinun kannattaa vaa’an lukemien seuraamisen sijaan panostaa terveelliseen ja säännölliseen syömiseen, riittävään aktiivisuuteen ja liikuntaan sekä hyvään nukkumiseen.😉

Kivaa loppuvuotta!

Fressis
Kysymys & vastaus

Moi ja kiitos kysymyksestäsi!

Yliliikkuvuudella tarkoitetaan nivelen poikkeuksellisen laajaa liikelaajuutta. Yliliikkuvuus voi olla paikallista eli vain tietyssä nivelessä tai yleistä eli esiintyä yleisesti koko nivelistössä. Nivelten yliliikkuvuutta esiintyy noin kymmenellä prosentilla suomalaisista.

Yliliikkuvuus ei välttämättä aiheuta mitään oireita tai haittaa. Yleisimpänä oireena yliliikkuvuuteen voi liittyä nivelkipua, etenkin kehon suurissa nivelissä, kuten olkapäässä tai polvessa. Lihasten antama tuki on erityisen tärkeää yliliikkuville nivelille. Etenkin jos yliliikkuvuus aiheuttaa oireita, on tärkeää huolehtia niveltä ympäröivien lihasten vahvistamisesta.

Jos yliliikkuvuus aiheuttaa esimerkiksi kipua, on hyvä hakeutua terveydenhuollon ammattilaisen vastaanotolle tilanteen selvittämiseksi.

Hyvää loppukesää!

Fressis
Kysymys & vastaus

Heippa ja kiitos kysymyksestäsi!

Voimistelu onkin monipuolinen ja haastava liikuntalaji. Voimistelu kehittää mm. vartalon hallintaa, ketteryyttä, lihaskuntoa ja liikkuvuutta. Kerrot harrastaneesi voimistelua päivittäin viimeisen puolen vuoden aikana ja nyt tuntuu, että sitä taitaa olla liikaa. Hienoa, että olet pysähtynyt pohtimaan omaa jaksamistasi.

Kysymyksessäsi pyydät vinkkiä, miten voisit vähentää liikkumista. Päivittäinen liikkuminen on hyvä juttu, mutta on hyvä pitää mielessä se, mistä tulee oikeasti itselle hyvä olo ja mieli. Liikutko näin paljon itsesi vuoksi vai sen vuoksi, että voit näyttää taitojasi muille? Yleisesti suositellaan, että nuori liikkuisi vähintään tunnin päivässä. Viikon aikana on hyvä liikkua myös eri tavoin, niin että noin puolet olisi reipasta ja hengästyttävää liikkumista ja puolet kehonhallintaa, voimaa ja liikkuvuutta kehittävää. Kaikista tärkeintä on kuitenkin löytää itselleen sopiva yhdistelmä eri liikkumisen tavoista, niin että kroppa ja mieli jaksaa. Lepo on myös tärkeää palautumisen kannalta. Jos seuravana päivänä kroppa tuntuu väsyneeltä, voisi päivän aikana kokeilla esimerkiksi kevyempää kävely- tai pyöräilylenkkiä.

Toivottavasti tästä on sinulle apua ja löydät itsellesi sopivan tavan ja määrän liikkua. Mukavaa kesän jatkoa!

Fressis
Kysymys & vastaus

Moikka ja kiitos kysymyksestäsi!

9-vuotiaan unentarve on vuorokaudessa noin kymmenen tuntia, mutta yksilölliset vaihtelut voivat olla suuria. Lapsi tarvitsee kuitenkin riittävästi unta kehittyäkseen ja kasvaakseen. Myös aivot tarvitsevat unta levätäkseen ja palautuakseen viriketulvasta.

Liikkua tulisi vähintään 1,5-2 tuntia päivässä. Liikunta voi olla muutakin kuin urheiluharrastus, esim. leikkimistä, koulumatkojen kävelyä tai pyöräilyä sekä pihahöntsäilyä. Puolet tuosta 1,5-2 tunnista tulisi kuitenkin olla reipasta liikkumista, eli sellaista missä hengästyy edes jonkin verran.

Kivaa kesän odotusta!

Fressis