Heippa Friiduli,

Kiitos hyvästä kysymyksestä! Näitä asioita miettii moni ikäisesi nuori.

Ihastuminen voi monesti aiheuttaa hämmennystä ja kysymyksiä, varsinkin jos ihastuksen kohde on itselle jollain tavalla yllättävä. Ihastuminen itseä vanhempiin on kuitenkin täysin normaalia niin sinun iässäsi, kuin vanhemmillakin nuorilla. Myöskin ohjaajaan tai opettajaan ihastuminen on melko yleistä koululaisten keskuudessa.

Sinun ikäisesi nuoret ovat juuri murrosiän kynnyksellä, jolloin niin fyysiset kuin henkisetkin erot ikätovereiden välillä voivat olla suuret. Tällöin on myös tavallista, että itseä vanhemmat pojat voivat olla ikäisiäsi kiinnostavampia. Ehkä ikäisesi pojat käyttäytyvät tavalla, josta et tykkää, tai ovat muuten lapsellisen tuntuisia? Vuosien myötä erot ikätovereiden välillä kuitenkin tasoittuvat.

Ihastuminen on ihana tunne, eikä sen tarvitse aina johtaa mihinkään. Ihastumisen tunteesta voi nauttia ja asialle voi antaa rauhassa aikaa. 😊 Usein ihastumisen tunne menee jossain vaiheessa ohi, tai vaihtuu toiseen kohteeseen. Joskus voimme olla ihastuneita itseä vanhempiin, joskus taas ikätovereihin tai itseämme nuorempiin. Emme voi vaikuttaa paljoakaan siihen, kehen ihastumme. Ihastumisen ei myöskään tarvitse tarkoittaa mitään sen ihmeellisempää kuin ihastumista. Se ei määrittele sinua eikä esimerkiksi seksuaalisuuttasi sen enempää kuin haluat.

Usein koulun henkilökuntaan kuuluvat ovat taitavia eri asioissa sekä koululaisille ystävällisiä ja huomioivia. Tällaisiin piirteisiin onkin helppo ihastua. Kannattaa muutenkin miettiä, minkälaiset piirteet toisessa ihastusta aiheuttavat. Ehkä sellaiset piirteet ovat tyypillisempiä aikuisilla kuin ikäisilläsi? Ehkä samoja piirteitä voi etsiä lähempänä omaa ikää olevista henkilöistä? Toisinaan ihastuksen tunteeseen voi sekoittua myös muita tunteita, kuten ihailua tai kunnioitusta. Liittyykö ihastumiseesi tällaisia tunteita?

Jos asia kuitenkin vaivaa sinua edelleen, kannattaa siitä jutella jonkun sellaisen kanssa, kehen luotat. Puhuminen helpottaa hankalia tunteita ja auttaa selkiyttämään ajatuksia 😊 Ehkä voit kertoa asiasta jollekin kaverillesi tai luotetulle aikuiselle? Myös Lasten ja nuorten chat ja Netari ovat paikkoja, joissa voit kertoa omista tunteista ja ajatuksistasi ja jutella niistä luotettavien aikuisten kanssa.

Tottakai voit halutessasi kertoa ihastuksesta myös ihastuksen kohteellesi, mutta kannattaa kuitenkin antaa asialle ensin hieman aikaa! Ehkä tunne muuttuu viikkojen tai kuukausien kuluessa. Jos päätät kertoa tunteistasi ihastuksellesi, ja jos kävisikin niin, ettet saisikaan tunteillesi vastakaikua, muista ettei vika ole sinussa. Lähes jokainen tulee jossain vaiheessa elämää torjutuksi, koska aina tunteet ja toiveet eivät kohtaa.

Toivottavasti vastauksesta oli sinulle apua! Ihastuminen on hieno tunne, ja toivon että voit nauttia siitä <3

Moikka ja kiitos kysymyksestäsi.

Kerroit, että koulupäivän aikana sinua alkaa joskus itkettää ja sen vuoksi sinua on nimitelty. Tunteet ja niiden näkyminen ovat normaali osa elämää ja on harmillista ja väärin, että olet joutunut niiden takia kiusatuksi. Kiusaaminen ei ole missään muodossa hyväksyttävää ja siksi olisi hyvä, että mikäli kiusaaminen toistuu, niin puhut siitä jonkun luotettavan aikuisen kanssa – kotona tai koulussa.

Tunteiden säätelemistä voi harjoitella esimerkiksi pyrkimällä tunnistamaan erilaisten tilanteiden aiheuttamia tunteita itsessä. Tunnistamalla itkun taustalla olevia syitä, voi sitä olla helpompi hallita. Oletko yrittänyt pohtia, miksi sinua alkaa itkettämään? Tapahtuuko itkeminen aina tietyssä tilanteessa tai tietyn tilanteen jälkeen? Onko itkua koulussa ollut jo pidemmän aikaa vai onko se ilmennyt hiljattain? Itketkö helposti myös muualla ja jos kyllä, niin osaatko ajatella yhdistääkö näitä tilanteita jokin asia, tunne tai olotila?

Itkun taustalla voi olla monia syitä. Taustalla voi olla henkilökohtaisempi syy, kuten kotona tapahtuvat asiat, jotka purkautuvat kouluaikana itkuna. Itku voi myös kummuta yksittäisistä tilanteista koulussa, jotka herättävät sinussa tunteita, kuten pelkoa tai ahdistusta. Tällaisia voivat olla yksin jääminen, jonkun ilkeät sanat tai eleet tai vaikka itselle hankala oppiaine koulussa. Lisäksi on myös hyvin luonnollista, että itku onkin seurausta esimerkiksi jännityksestä tai väsymyksestä. Huonosti nukuttujen öiden jälkeen tunteet ovat pinnassa ja niiden hallitseminen on hankalampaa. Jännitykseen taas riittää se, että sinua on alkanut jännittää itkun tuleminen kouluaikana, joka taas kasaa sinulle asiasta paineita ja se saa tunteet nousemaan pintaan ja purkautumaan itkuna. Se on vähän sama asia, kuin jos miettii, että ”toivottavasti en nyt punastu”, niin jännitys asiaa kohtaan saattaakin saada helpommin punastumaan. Tällaisissa tilanteissa ajatuksiaan voi pyrkiä keskittämään johonkin muuhun asiaan: mieti jotain kivaa asiaa, kuten lempibändisi parasta kappaletta ja pyöritä sen sanoja mielessäsi samalla syvään hengittäen.

Hyvä tapa pohtia omia tunteitaan on kirjoittaa ylös ajatuksiaan mahdollisimman rehellisesti. Kirjoittamalla saat aiheeseen hieman etäisyyttä ja pystyt ehkä tutkimaan tilannettasi paremmin. Kun saat asiaa pohdittua, voi olla, että se jo auttaa tilanteeseen. Jos niin ei kuitenkaan käy, olisi tärkeää, että keskustelet asiasta jonkun kanssa. Esimerkiksi koulusi terveydenhoitajan tai kuraattorin. Jos keskustelun aloittaminen tuntuu hankalalta voi myös tälle aikuiselle ensin kirjoittaa. Ja muistathan, ettei se haittaa jos asiasta kerrottaessa itku purskahtaa pintaan <3

Jos haluat, voit keskustella aiheesta lisää myös nuorille suunnatuissa chat-palveluissa, kuten MLL:n lasten ja nuorten chatissä.

Moikka! Kysyitpä hyvän kysymyksen!

Aloitan muistuttamalla, että ahdistus on luonnollinen tunne, jota jokainen kokee jossain vaiheessa. Se on itse asiassa tärkeä tunne, sillä se kertoo meille, että elämässä on jotain sellaista, joka vaatii ehkä korjaamista, tai johon pitäisi sopeutua. Ahdistus ei ole siis sairaus tai mielenterveyden häiriö, mutta pitkittyessään ahdistus voi muuttua ahdistuneisuushäiriöksi. Siihen voi sairastua muun muassa silloin, jos omat huolet käyvät liian isoiksi tai niitä kannattelee liian pitkään yksin ilman aikuisen tukea. Siitäkin voi parantua, eli mistään pysyvästä ei ole kuitenkaan kyse.

Viime vuodet ovat pitäneet sisällään monia sellaisia tekijöitä, joiden voidaan arvella lisänneen nuorten ahdistuneisuutta. Korona-aikana moni on kokenut epävarmuutta ja pelkoa, jotka lisäävät myös ahdistuneisuutta. Rutiinit ovat tärkeitä hyvinvoinnin kannalta ja luovat turvallisuuden tunnetta. Koronan myötä moni tuttu rutiini kuitenkin muuttui – koulu siirtyi osin etäopetukseen, tuttuja kavereita tai opettajia ei nähnyt samaan tapaan kuin ennen ja harrastukset jäivät ehkä tauolle. Samalla moni nuorten tukipalvelu oli katkolla, eikä nuorten elämässä ollut välttämättä aikuisia (esim. opettajat tai kouluterveydenhoitaja) läsnä, joille kertoa huolista, kuten normaalisti. Moni saattoi jäädä omien ajatusten kanssa tällöin aika yksin. Korona aiheutti myös pelkoa joko oman tai läheisten sairastumisesta. Kaikki tämä on voinut lisätä ahdistusta ja se on ihan ymmärrettävää.

Myös Ukrainan sota on voinut aiheuttaa huolta etenkin armeijaan menossa olevilla tai siellä jo olevilla nuorilla. On myös tutkimuksia siitä, että älypuhelinten lisääntyminen ja sitä mukaa lisääntynyt somen käyttö olisi lisännyt nuorten ahdistuneisuutta. Some tuo mukanaan paljon hyvää, mutta voi aiheuttaa myös ahdistavaakin vertailua muihin, tai viedä ison osan vapaa-ajasta, jolloin muut hyvinvointia lisäävät asiat kuten harrastukset, liikkuminen tai kaverisuhteet voivat jäädä vähemmälle.

Ahdistuneisuudesta puhutaan myös ehkä avoimemmin kuin ennen niin mediassa kuin nuortenkin kesken. Ei ole siis ihan varmaa onko ahdistus oikeasti lisääntynyt, vai osataanko nykyään siitä puhua avoimemmin ja hakea myös apua jos tunteet käyvät liian suuriksi. Lisääntynyt puhe on hyvä juttu, mutta voi luoda mielikuvan siitä, että lähes kaikki nuoret olisivat ahdistuneita. On siis hyvä muistaa, että suurin osa nuorista voi yhä hyvin. Ja nyt kun palvelut ovat käytössä, saavat huonomminkin voivat nuoret taas paremmin tukea niin koulusta, kuin muistakin nuorten palveluista.

Mukavaa ja huoletonta vuoden alkua!