MieliRuoka

Hermona oleva ystävä

Huolissaan kaverin syömättömyydestä

Hei! Ajattelin kertoa tästä nyt, koska olen miettinyt tätä jo pidemmän aikaa, mutta ajattelin ettei se voi mitenkään pitää paikkaanssa, mutta nyt mennään. Olen huomannut lähi aikoina, ettei kaverini syö melkein mitään. Kouluruokailussa hän ottaa jokaista ruokaa (jopa niitä joista tiedän hänen tykkäävän) ihan pienen nokareen eikä syö sitäkään kokonaan. Huomaan hänen myös keksivän tekosyitä. esim. kerran kysyin hyväntahtoisesti, että syökö hän mitään koskaan. Hän sanoi, että syö todella paljon kotona ja kouluruokailu sijoittuu vain siihen kohtaan ettei hänellä ole nälkä. Kuitenkin… olimme kerran hänen ja toisen parhaan ystäväni kanssa chillaamassa jomman kumman kotona. Toinen ystäväni alkoi ”painostaa” tätä ystävääni josta nyt olen puhunut. Sitten tämä jota painostettiin sanoi: okei kyllä mä ”vähän” kaunistelin totuutta. Oikeasti joka aamu menee ensimmäisenä vaalle ja siitä riippuen syö vähemmän ruokaa eikä syö ollenkaan välipalaa. Sitten hän sanoi ettei syö välipalaa sittenkään oleenkaan ikinä! Kerran huomautin hänelle vaivihkaa että se ei ole ehkä ihan normaalia. Hän suuttui eikä puhunut minulle kahteen päivään. Kerran ennen karanteenia keittäjät antoivat ruokaa lautaselle. Ystäväni katsoi ruokaa inhoten ja huomasin että hän melkein purskahti itkuun. Meidän koulussa on sääntö, että kaikki pitää syödä lautaselta. Normaalisti tämä levittää lautaselle sen pienen nokareen. Nyt hän ei syönyt sitä ja stressasi koko ajan palautuksessa, että joku huomaa. Ei huomannu. Onko tää normaalia, koska mielestäni aika outoa. Ku en haluis kertoo kenellekkään ku se on sanonu et sitä pelottaa et me kerrotaan jollekkin. Kerran mainitsin asiasta vahingossa äidilleni. Hän taisi olla onneksi omissa maailmoissaan ettei varmaan kuullut. Kun googletan asiasta siellä lukee esim. kerro koulun terveydenhoitajalle. Jooo… ihan hyvä neuvo joillekkin, mutta ainakin omalla kohdalla se ei toimi. Enkä tiedä vaikka tamä olisikin vain jotain vainoharhaisuutta. Mutta aika outo se ainakin minun mielestäni on. Kaveri sitä vaan toitottaa (vaikka en edes kysy) että olen kunnossa ja/tai ei mulla oo mikään.

Hei ja kiitos viestistäsi!

Tosi hyvä, että kirjoittelit ajatuksiasi kaverisi voinnista. Kaverisi syö kertomasi mukaan todella vähän ja tuntuu vahtivan jatkuvasti omaa painoaan. Hänen voinnistaan kyllä herää suuri huoli. Kaverisi tarvitsisi nyt ehdottomasti apua ja tukea, mutta hän pyrkii peittelemään laihduttamistaan ja pelkää tilanteen paljastuvan muille.

Riittävä ja monipuolinen ravitsemus on todella tärkeää nuoren normaalin kasvun ja kehityksen vuoksi. Huono ja riittämätön ravitsemus voi vaikuttaa myös mielialaan, hormonitasapainoon ja kuukautiskiertoon. Normaali hormonitoiminta nuoruusiässä varmistaa luuston kehittymisen vahvaksi ja terveeksi.

Silloin, kun haluaa jatkuvasti pakonomaisesti laihduttaa ja kontrolloi syömistään, voidaan puhua syömishäiriöstä. Jatkuva painon tarkkailu ja syömisen säätely voi aiheuttaa myös häpeää ja syyllisyyttä. Syömishäiriön kanssa kamppailu vie voimia, kun energia menee syömisen tarkkailuun ja oman käyttäytymisen salailuun.  Kaverit, perhe ja harrastukset saattavat jäädä sivummalle. Syömishäiriö on sairaus, johon tarvitaan hoitoa ja jota voidaan oikeasti onneksi myös hoitaa.

Kaverisi saattaa kamppailla nyt todella hankalien asioiden kanssa, muttei ehkä halua myöntää sitä. Joskus ihminen saattaa suuttua, kun joku todella osuu asian ytimeen ja se onkin itselle tosi kipeä juttu. Joskus on myös vaikeaa myöntää tarvitsevansa apua ja avun vastaanottaminen voi olla myös vaikeaa. Kaverisi voi kokea, että kontrolloimalla syömistään ja painoaan, hän tavallaan hoitaa jotain itselleen hyvin hankalaa asiaa paremmin, kuin tuketumalla muihin tai hakemalla apua.

Kuulostaa siltä, että olet hyvä ystävä. Uskalsit rohkeasti ilmaista huolesi kaverillesi hänen voinnistaan. Olet myös todella kinkkisessä tilanteessa, kun toivoisit kaverisi saavan apua, muttet halua pettää hänen luottamustaan. Voit itse olla kaverisi tukena ystävänä sen verran kuin itse jaksat, mutta sinä et pysty hänen tilannettaan yksin ratkaisemaan. Sinun kannattaisi jutella kaverisi tilanteesta jonkun luotettavan aikuisen kanssa. Jos juttelu oman vanhemman tai kouluterveydenhoitajan kanssa tuntuu hankalalta, myös koulukuraattorilta tai -psykologilta voi saada apua. Sinä voit purkaa heille ihan vain omaakin huoltasi ja saada itsellesi tukea, koska tilanne on sinulle hankala ja stressaava. Lisäksi ammattilaisina heillä voi olla keinoja auttaa etenemään asiassa niin, että kaverisi saa lopulta apua.

Tsemppiä!

Oliko vastauksesta hyötyä?