”BJJ on kuin taidetta”


Brassijujutsussa eli BJJ:ssä voi vain voittaa tai oppia, kertoo Elias Lehtovuori, 24.
”Löysin brasilialaisen jujutsun Hampurissa Saksassa, jossa opiskelin pari vuotta. Valmentaja oli paikalla aamusta iltaan, joten aloin käydä treeneissä aamulla, päivällä ja illalla. Brassijujutsu, BJJ, pohjautuu judoon. Judoon verrattuna se on kuitenkin nuori laji, vasta noin sata vuotta vanha, ja kehittyy koko ajan.
BJJ on kuin taidetta, johon tulee jatkuvasti uusia muotivirtauksia.
Kotona on aina vaadittu harrastamista ja kannustettu siihen. Molemmat vanhemmat liikkuvat paljon. Sisaruksetkin harrastavat. Yksi veli tähtää ammattijalkapalloilijaksi, toinen harrastaa vapaaottelua. Minä en tähtää ammattilaiseksi. Jujutsu ei ole minulle kuolemanvakava asia.”
Nautin BJJ:ssä kilpailemisesta
”Opiskelen ja teen musiikkia, mutta siitä huolimatta käyn treenaamassa kaksi kolme kertaa viikossa, jos on huono viikko, viisi kuusi kertaa, jos hyvä. Jos jotain arvostaa, sille löytyy aikaa. En näe mitään syytä olla urheilematta. Aina voi vaikka vaan venytellä.
Harrastin ennen joukkuelajeja, säbää, lätkää ja fudista. Sitten löysin kamppailulajit.
Jujutsu ei ole kuluttava laji, ja joskus treeneissä nousee vain pintahiki. Treenaan erikseen kisoihin kuntoa ja voimaa. Niitä ei saa lajitreeneistä.
Olen hyvin kilpailuhenkinen ja nautin kisatilanteesta. Panen kisoissa itseni likoon. Jujutsussa ei koskaan hävitä. Voi vain voittaa tai oppia. Osallistuin marraskuussa pidettäviin SM-kisoihin alle 76-kiloisten sarjassa.”
BJJ on urheilun shakkia
”Jujutsu on strateginen laji, jota kutsutaan urheilun shakiksi. Ensimmäinen siirto ei ole tärkeä, vaan vasta neljäs tai viides. Mietin aina muutaman siirron eteenpäin.
Koen löytäneeni luonteelleni sopivan lajin. En mieti, miten edistyn, vaan odotan uteliaana, mitä vastustaja tekee. Joku voi olla minua voimakkaampi, jolloin en voi haastaa häntä voimalla. On keksittävä muita keinoja, vaikka oltava nopeampi.
Jujutsussa on oltava rohkea ja kokeiltava uusia juttuja. Pitää osata muuntautua ja lukea vastustajan eleitä.”
Teksti: Helen Moster
Kuva: Jaakko Taavila