”En ole elämässäni maistanut alkoholia tipan tippaa enkä vetänyt henkäisyn henkäisyä tupakkaa.

Minut on varmaan ajanut päihteettömyyteen kotikasvatus. Äitini on ollut alusta lähtien yksinhuoltaja minulle ja isosiskolleni. Meillä on ollut kotona selkeät rajat, mutta samaan aikaan äiti on kasvattanut rennolla otteella. Äitini on ollut niin reilu, ettei minulla ole ollut tarvetta kapinoida kotona.

Äiti on kertonut avoimesti siitä, että hän on yläasteikäisenä tehnyt perinteiset virheet humalassa. Siksi hän sanoi meille yläasteella, ettei voi tuomita alkoholikokeiluitamme, koska on itsekin juonut teininä. Halusin kuitenkin kunnioittaa äitini kielteistä mielipidettä päihteistä.

Minun ei ole koskaan tehnyt mieli lipsua päihteettömyydestä. En toki voi tietää, mitä tulevaisuus tuo. Tällä hetkellä en koe, että päihteet toisivat elämääni mitään hyvää.

Syntymähumalassa juhlissa

Kun menen bilettämään, en tarvitse hyvänolon tunteeseen alkoholia. Olen oikeastaan enemmän sekaisin kuin muut juhlijat. Vedän tanssilattialla ihan täysillä. Moni tulee jopa kysymään minulta, olenko kännissä.

Ehkä olen perinyt äidiltäni synnynnäisen humalan. Olen luonnostani vapautunut ja sosiaalinen. Huolehdin kyllä baarissa kavereistani, että he eivät juo liikaa ja pääsevät turvallisesti kotiin.

Suurin osa kohtaamistani ihmisistä ihailee päihteettömyyttäni.

Alkoholi haisee pahalta, mikä ei houkuttele juomaan. En juo edes limuja, joten minun ei tee mieli myöskään makeita siidereitä ja lonkeroita. Hauska juttu on, etten itse asiassa useinkaan juo baarissa mitään, en edes vettä. Kai minulla on vain niin kiire tanssia.

Minulle on usein tultu sanomaan, etten voi lähteä ajamaan autoa kännissä. Muut eivät meinaa uskoa, etten ole juonut juhlissa. Niistä tilanteista saa hyvät naurut.

Olen muutenkin käynyt hyviä keskusteluja päihteettömyydestä. Suurin osa kohtaamistani ihmisistä ihailee päihteettömyyttäni. Osa taas pitää raittiuttani nolona, mikä on minusta vain kiinnostavaa.

Kaikki kaverini arvostavat juomattomuuttani, vaikka he itse joisivatkin. Ollessani teini sain välillä kuulla muilta kuittailua absolutismistani, mutta vastasin arvosteluun huumorilla. Ei pidä antaa muille valtaa omiin valintoihinsa.

Nollata voi monella tavalla

BB-talossa on vähennetty juomista sitten alkuaikojen. Pidin tosi paljon BB-talon bileistä, vaikka olin niissä selvin päin.

Minulla on liikunnanohjauksen perustutkinto, ja urheilupiireissä arvostetaan terveellisiä elämäntapoja. Ymmärrän, että moni haluaa nollata, mutta minulle nollaamiskeino ei ole alkoholi. Nollaan kun menen ystävien kanssa baariin, sillä en silloin ajattele muita asioita.

Jos itsekseen viihtyvä introvertti haluaa nollata, voi esimerkiksi mennä kuulokkeet korvilla ulos kävelemään tai leipoa. Vaikka olen ekstrovertti, tykkään rentoutua myös itsekseni treenaamalla tai katsomalla elokuvan.

En halua huonoa oloa juhlien jälkeen

Päihteettömyydessä on hyvää se, ettei kulu rahaa alkoholiin eikä tupakkaan. Säästän siinä paljon rahaa. En myöskään haise tupakalle, ja valkoinen hymyni säilyy.

Raittiina eläessä ei myöskään tarvitse kokea krapuloita. Olen oksennuskammoinen, enkä halua juhlien jälkeiselle päivälle huonoa oloa. Mietin usein muiden ryypätessä, eivätkö he muista, että seuraava päivä on sitten hirveä. En myöskään halua menettää muistia. Parasta päihteettömyydessä on se, että olen tilanteen herra.

Ujommankin tanssijalka alkaa selvinpäin vipattaa, jos seura on hyvää. Vaikka menisi selvinpäin yksin baariin, sieltä löytää yleensä seuraa. Menen itse aina tutussa kaveriseurassa baariin, mutta illan aikana helposti kadotan muut ja saan uusia kavereita.

Moni sanoo, että kun saavun huoneeseen, täytän tilan. Herätän ihmisissä mielenkiintoa ja myös jaan mielipiteitä puolesta ja vastaan. Se on minusta siistiä.”

Teksti Elisa Helenius, kuva Nelonen Media / Jukka Alasaari